Löyly 1

Luin tuossa Hollannin suurinta naistenlehteä, Lindaa, niin silmään osui eräässä haastattelussa sana "löyly". No, ei se oikein voi olla muuta kuin suomalaista alkuperää. Jutussa mainitaan, että kyseinen henkilö esiintyy esityksessä Löyly. Tämä vaati syventymistä!

Lähde: Linda. nr 138/2016

Kyseessä on hollannin teatterimuoto "cabaret". Suomen kabaree on kuitenkin jotain muuta. Suurinpiirtein kysessä on yleensä teattereissa esitettävä humoristinen sketsi / musiikki / standup -kimara. Monesti kabaretieerit (tönkkö suomennos ko näyttelijöistä: cabaretier ) esiintyvät yksin, satunnaisesti kaksin ja vielä harvemmin porukalla. Aika pian löysin arvosteluja ko esityksestä (pääosa positiivisia) ja PR-kuva antaa jos osviittaa, että olen oikeilla jäljillä.

Että sellaista kabareeta. Kuva: PR / Studio Jona

Ja lopulta löytyy pitempi arvostelu, jossa löylykin mainitaan.

Lähde: Hekwerk.nl

Suora (mutta vapaa) käännös löylyä koskevasta osasta tekstiä: Löyly on suomalainen saunarituaali, johon kuuluu pyyhkeillä löyhyttely. Saunakohtauksessa Vrijdag & Sandifortin esityksessä löyhytys muuttuu lätkimiseksi, lopulta S/M-tyyppiseksi. Parivaljakko paljastaa kaikkensa, välillä jopa sanatarkasti. "Voi käydä niin, että yht'äkkiä näet oikeat Martinen ja Remcon. Onneksi useimmiten tämä ei kestä kauaa, ja kohtaus jatkuu näytellen". [suom huom, miksi tämä teksti on juuri S/M-jutun kohdalla?]

Löylyn julisteessa hikoilevat Vrijdag ja Sandifort poseeraavat saunassa. He katsovat kameraan himokkain pornokatsein. 'Kovaa kabareeta' lukee yläkulmassa. "Vitsi tietenkin. Välillä kaipaamme kohderyhmäämme teatterissa. Ikäisiämme ihmisiä tai mielellään jopa nuorempia. Näiden sijaan sali täyttyy vanhuksilla. Paljon vanhuksia. He eivät aina tajua raakaa huumoriamme, tai vaikka hiphopnumeroa. Vitsimme ovat hyvin tätä aikaa, ja välillä sopivan rajoilla. Että riipii ja sattuu hieman. Kyseisellä julisteella, joka viittaa 70-luvun pornoon, toivomme innostavamme nuorempaa porukkaa".

Pyyhkeillä löyhyttely?? Jovain, suomalainen löylynheitto on saanut Hollannissa ihan eri muodon. Mutta siitä toisella kertaa.

Hautausvakuutus

Wanneer u bij Yarden een uitvaartpolis afsluit, weet u zeker dat uw nabestaanden niet voor financiële verrassingen komen te staan en in alle rust goed afscheid van u kunnen nemen.

Eli: Kun solmitte hautauskuluvakuutuksen Yardenilla, tiedätte varmasti etteivät läheisenne joudu taloudellisten yllätysten äärelle, jolloin he voivat voivat kaikessa rauhassa jättää teille jäähyväiset.

Yarden nettisivu

Vastaavasti toinen vakuuttaja, Dela: U wilt de mensen van wie u houdt met liefde en zorg achterlaten als u wegvalt, dat ze geen zorgen hebben over hoge uitvaartkosten.

Kun aikanne on täynnä haluatte jättää läheisillenne rakkautta ja huolenpitoa, jotta heillä ei ole huolta kalliista hautajaiskustannuksista. 

- Mukavaa syyllistämistä, joka jatkuu lipareina postiluukusta ja radiomainoksina. Että ethän vaan aiheuta läheisillesi ongelmia, hautajaiset kun maksavat rahaa. Ja älä turhaan huolehdi, kyllä me hoidamme asian puolestasi!

Dela nettisivu. Mitenkäs molemmilla on äiti ja lapsi jääneet suremaan?

Hautausvakuutus tuntuu toisaalta ihan fiksulta. Maksavathan ne helposti sen kymppitonnin kahveineen päivineen ja kun kuukausimaksi on sitä alhaisempi mitä aiemmin sen aloittaa, niin esim kaksikymppisenä aloitettu kymppitonnin vakuutus on alle 8 euroa /kk. Jos laskee maksut 50 vuoden ajalta tulee "vain" vajaat 6 000 euroa, jolla sitten voi kattaa ne kymppitonnin hautajaiset. (Toki 50 vuodessa molempiin summiin tulee indeksikorotuksia). Ja jos kuolee nuorena niin sitä suurempi säästö!

Nuvema. Ja taas äiti ja lapsi.

Nelikymppisenä aloitettu vakuutus maksaa 17 e/kk, 30 v myöhemmin on edelleen plussalla, maksettu 6 600 euroa on alle 10 000. Ja vielä vanhempana maksaa vielä enemmän kuussa, mutta silti jää aina alle 10 000, ellei elä ylen pitkään (monesti vakuutuksen maksut lakkaavat 85-vuotiaana).

Mutta käytännössähän vain antaa omaa rahaansa vakuutusyhtiön sijoitettavaksi. Sillä jos rahalle laskee vaikkapa 4% tuoton (joka ei ole kovin korkea) tuo 7,5 euroa / kk 50 vuoden ajan tuottaisikin lopulta 13 500 (ilman indeksikorotuksia). Fiksumpaa olisi siis säästää itse, niin voisi laittaa extran vaikka muhkeampaan arkkuun.

Reaal. Lapsi kuvan ulkopuolella?

Monilta kuitenkin jää perintöä tarpeeksi, mista saa nipsaistua hautajaiskulut päältä pois. Toisaalta, jos ei jää pennin pyörylää jaettavaksi, edesmennyt tuskin on muutenkaan elänyt kovin suunnitelmallisesti, saati ajatellut tämäntyyppisiä vakuutuksia.

Onhan se kätevää, jos ns pikkurahalla on varmuus asiallisista hautajaisista, Vaikka eihän se minun ongelma ole (kuoltuani). Harva tänne on jäänyt jalkoihin pyörimään.

Manege Hillegom 1

Hollannissa pienempi rakentaminen on välillä hyvinkin joustavaa, mitä lupiin tulee (palaan tähän). Mutta hieman isompi projekti voi kestää... ja kestää. Vaikkapa 13 vuotta (ja loppua ei näy).

Tällä kertaa kyseessä on Manege Hillegom, eli Hillegomin ratsastukoulu. Hillegom on paikka tässä lähellä, joten tilanteesta tiedotellaan tasaisin väliajoin paikallislehdessä.

HD 19.2.2016

Ratsastuskoulu toimii vanhentuneissa tiloissa. Kun kävin siellä kisoissa 2006 ja 2007 paikat olivat jo paikoin ränsistyneet, pihalla seisoi käytöstä poistettuja sivurakennuksia joissa ahtaita karsinoita sekä pieni & aivan liian matala ratsastushalli. Ne näyttävät tänä päivänä aivan samalta. Sillä eihän mitään kannata korjata (tai purkaa) kun "kohta" muutetaan!

Aaltopeltimeininkiä

Syynä muuttoon on maneesin vanhan paikan kaavoitus asunnoiksi. Uusi paikka on teollisuusalueen kyljessä, linkissa kartta. No, mikä mättää? En ole säästänyt lehtileikkeitä vuosien varrelta mutta Googlen perusteella esim.  2009 uutisoitiin, että kunta ja ratsastukoulu ovat päässeet suunnitelmista sovintoon, ja taas 2012 oltiin sitä mieltä, että rakentaminen voitaisiin aloittaa kesällä.

Tällä hetkellä kiistellään jo liito-oravamaisista seikoista: luonnonsuojelijat vastustavat uuden alueen käyttöönottoa, koska se voisi uhata alueen lintukantaa, lähinnä kahlaajia. Vastaavasti viereisen teollisuusalueen yritykset vastustavat ratsastuskoulua turvallisuuden takia - mitä siitäkin tulee kun lapset alkavat pyöräillä alueen läpi tallille? Varsinkin iltaisin, kun kanavan laitaa kulkeva pyörätie ei ole valaistu. Lisäksi yritykset pelkäävät, että heille ei jää tilaa laajentua (mitäs luonnonsuojelijat tähän sanoisivat?).

Tarhoille kuljetaan siltaa myöten.

Seuraavat lausunnot aiheesta tulevat maaliskuun lopulla. Ei auta kuin odotella.

Kaurisvaara!

Otsikosta tulee mieleen Suomalainen elokuvaohjaaja, mutta vaara on ihan aito. Tallin vieressä on kauristiheä alue, joten niitä bongailee 20-100 / dyynikävely tai -ratsastus.

Pari viikkoa sitten.

 Ja aika usein niitä eksyy tiellekin.

Koska kauriit, siinä missä hirvet ja muut metsänelävät, liikkuvat eniten hämärässä, allaoleva luova merkki ei siis taatusti ole liioiteltu.

Ylitämme tien tosta vaan!

Kävin vastikään Englannissa ja huomio kiinnittyi kauriin laukan eri vaiheeseen. Suomalainen elukat eivät laukkaa ollenkaan (eikä kauriille ole edes merkkiä).

Vas: Englanti, Hollanti, Suomi ja Suomi (poro)

Hyvää ruokahalua!

Aamulla olin kahviautomaatilla britti-työkaverin kanssa samaan aikaan. Pienen small talkin jälkeen hän poistui ja huikkasi "See you later". En osannut vastata tähän mitään (olisko "yes" kuulostanut tönköltä? “You, too" ainakin olisi).

Hollanniksi olisin tiennyt mitä sanoa: "Werk ze!".

Hollantilaiset toivottelevat huomattavissa määrin. Lähes jokaisen tapaamisen loppuun mahtuu toivotteluita: hyvää päivänjatkoä, hyvää työpäivää, hyvää ruokahalua, hyvää kotimatkaa, mukavaa ratsastelua…

Aloitetaan ruokahalusta. Täällä tosin sanamuoto on hieman eri: “Eet smakelijk!” tarkoittaa “syö makoisasti”. Sanajärjestyksen voi myös kääntää: “smakelijk eten!” tai lyhentää: “smakelijk!”.

Sinänsä hyvän ruokahaluntoivotus on toki kohteliasta, mutta näin ulkopuolisen silmissä välillä turhan uutteraa. Nimittäin, jos syön työpöytäni ääressä vaikka mandariinia, joka toinen ohikulkija huikkaa “eet smakelik!”. Vastaavasti jos työkaveri tulee pöydän luo työasioissa hän aloittaa toivotuksella ennenkuin esittää asiansa. 

Myöskään ruokalassa (/ravintolassa / jonkun kotona) ei sovi aloittaa, ennenkuin on toivotellut ruokahaluja joka suuntaan.

Tottakai jo matkalla ruokalaan voi toivotella, arvaahan sen jos joku puoliltapäivin liikkuu rapuissa alaspäin, että on matkalla lounaalle. Joten vastaantulijat huikkaavat “Eet smakelijk!”

Pahinta oli aikoinaan yhdessä työpaikassa kun piti kulkea varaston läpi.

1.     Ensin lähdin oman pöydän äärestä, joten työkaverit: “Eet smakelijk!”.

2.     Matkalla varaston läpi jok'ikinen varastoäijä tai –muija: “Eet smakelijk!”.

3.    Jos menin hieman myöhemmin syömään vastaan tuli jo syöneitä työkavereita: “Eet smakelijk!”

4.     ja lopulta vielä kanttiinin kassa: “Smakelijk eten”.

5.     Toivottelu kulminoituu Grande Finaleen kun istun pöytään: Ensin vierustoverit: “Eet smakelijk!”.

6.     Ja tässä kohtaa vihdoin minunkin vuoro: “Smakelijk eten!”.

Lisäksi tottakai koko ruokailun ajan pitää olla skarppina jos joku liittyy joukkoon, että tervehtii toivotuksella.

Senverran hyvin tämä tapa on jo korvien välissä, että viimeksi Suomen vierailulla huomasin toivottelevani “hyvää ruokahalua” ennenkuin ryhdyin syömään.

Muihin toivotuksiin (mm ylläoleva “Werk ze!”, eli suurinpiirtein “työpäivää”) palaan toisella kertaa.

Parkkisakko anteeksi

Hollannin byrokratiassa - tai sen joustavuudessa - riittää ihmeteltävää. Kun on itse kasvatettu jonkinlaisella 'säännöt on sääntöjä' -linjalla ja vielä herran pelko siihen päälle niin satunnaisesti Hollannin sääntöjen tulkinta ja toteutus tuntuu kiemuraiselta. Mm. rakentamisesta ja hamppupolitiikasta riittää kirjoitettavaa jokusen postauksen verran, mutta aloitetaan ajankohtaisella parkkisakkotapahtumalla, joka oli paikallislehdessä maanantain kuluttajasivuilla.

HD 8.2.2016

Tapahtui seuraavaa: Isoäiti on usein lapsenlapselleen lapsenvahtina Amsterdamissa. Yleensä hän liikkuu Fordilla, mutta tällä kertaa alla oli miehen Seat. Hänellä oli parkkisovellus puhelimessa, jolla hän maksoi parkin, tosin vahingossa Fordin rekisterinumerolle. Kun valvoja kävi paikalla Seat oli tietekin parkkeerattu maksamatta ja sakko tuli (57,90€).

Tässä kohtaa itse ajattelisin, huono mäihä, ensi kerralla tarkemmin.

Vaan holskipa ei niin nopeasti periksi anna. Tarina jatkuu: Sakon saanut isoäiti kiisti sakon per heti: "Olihan maksanut parkista". Eikun asianajaja asialle, kun sakon kirjoittanut instanssi ei ensi hätään suostu sakkoa perumaan. Pian löytyykin ennakkotapaus: "Mikäli maksuvelvollinen voi esittää maksaneensa pysäköintimaksun, tulee sakko perua". Ja tokihan isoäiti voi, todistettavasti maksu on maksettu, vaikkakin eri autolle. Ja kun vielä on todistettavissa, että tämä Fordi ei ollut Amsterdamissa sinä päivänä (isoäiti: "Jos kerran lappuliisat scannailivat autoja sinä päivänä, he voivat vaikka tarkistaa omat listansa!"), voidaan todeta maksuvelvollisen todistaneen maksaneensa.

Amsterdam yrittää vielä argumentoida junalipulla: "Jos lippu on osettu Maastrichtiin ja sillä ajetaankin Groningeniin, ei sekään ole voimassa". Johon isoäiti & juristinsa: "Junalippu on matkustusasiakirja, nyt puhutaan pysäköintimaksusta. Ja sehän oli maksettu".

Lopulta Amsterdamin ei auta kuin perua sakko.

Hollantilainen sanonta kuuluu: De aanhouder wint. Eli: Ken ei anna periksi, voittaa.

Talvi?

Muutama kuva (harmaalta) lauantailta. Tammikuu oli paria pakkaspäivää lukuunottamatta erittäin lämmin, sekä kuudentena että 25:enä päivänä mitattiin lämpimin 6s/25s tammikuuta koskaan.

Toki vielä helmi/maaliskuussa voi tulla talvi, jopa lunta (pari päivää), mutta luonto on jo ihan kevättunnelmissa ja lämpötilat kymmenen asteen molemmin puolin..

Huomaa kadunnimi.

Haarlemin tunnetuin suomalainen

Eilispäivän (lauantain) lehdessä osui silmään puolen sivun juttu Haarlemin tunnetuimmasta suomalaisesta. (Täällä eivät päivälehdet muuten edes ilmesty sunnuntaisin).

Haarlems Dagblad 5.2.2016

Kyseinen Kajaan, josta puuhastellaan nyt jopa oopperaa, oli Daniel Cajanus (1703-1749) Paltamosta. Hän oli yli kaksimetrinen, tiedot vaihtelevat 2,5 metrin molemmin puolin. Hän muutti nuorena Suomesta je teki uraa lähinnä nähtävyytenä, asuen rahakkaiden ihmisten kodeissa ja tienaten sievoisen omaisuuden.

Viimeiset vuotensa Cajanus vietti Haarlemissa ja oli kaupungissa tunnettu. Hänet haudattiin Haarlemin suurkirkkoon salaiseen paikkaan. Tämä siksi, ettei luita varastettaisi nähtävyyksiksi. Silti sittemmin mm  Leidenin Yliopistolla on muutama luu kokoelmissaan.

Haarlemin suurkirkko eli St. Bavokerk

Kirkossa on pilari, johon on merkatti Cajanuksen pituus. Englanninkieliseen Wikipediaan on lisätty ko pilarista kuva 31.1.2016, eli tuore tapaus.

Yllä kuva Proveniershofjesta, missä Cajanus asui, Pohjois-Hollanin arkiston mukaan numerossa 144, kuvassa eniten oikealla. "Hofje" on nimitys vanhalle asumismuodolle, jossa asunnot kiertävät yhteistä sisäpihaa (kuvassa näkyy vielä entisaikojen yhteinen kaivo). Hofje oli useimmiten säätiön hallinassa ja monesti vain naisille. Haarlem on hofjeistaan tunnettu, niitä on useampia ja lähes kaikkiin on viikolla vapaa pääsy, ihmettelemään sisäpihoja. 

Lähteet/ lisätietoa (mm tarkempi elämäntarina): Wikipedia Suomi / English sekä Pohjois-Hollanin arkisto.

Ps. kuka on Hollannin tunnetui suomalainen? Helppo arvata?

Jos mahdollista, holski luistelee.

Hollannin talvet eivät ole häävejä. Suomen mittapuussa niitä ei aina talveksi voi kutsuakaan - jos auton ikkunat joutuu yhteensä kahdesti skrapaamaan kyseessä on 5 kuukauden mittainen syksy, kunnes kevät.

Useimmiten täällä ei ole lunta, mutta välillä lykästää ja pakastaa pitempään. Ja silloin mikään ei pitele hollantilaisia: luistelemaan on päästävä! Töistä otetaa vapaata ja ojat, matalikot ja kanavat täyttyvät ihmisistä. Kuva on Haarlemin Spaarne-joelta, helmikuulta 2012 (jolloin viimeksi pakasti).

Kuitenkin, tänäkin vuonna ripeät ehtivät jo nauttimaan luistelusta. Nimittäin Pohjois-Hollannissa satoi tammikuun alussa reippaasti alijäähtynyttä vettä ja muutamaan päivään kaduille / teille ei ollut asiaa pyörällä tai autolla. Alla RTL Noord:in video: Luistelua kadulla.

Keli oli siinä määrin mahdoton, että koulut ja työpaikatkin olivat kiinni - jopa Friisinmaalla seisovan Pena-hevoseni kengittäjä joutui perumaan, kunnes päästiin plussan puolelle. Nastarenkaitahan täällä ei ole ja tuolla pinnalla ei kitkoillakaan tekisi mitään. Kaikkineen useimmilla lieneee kesäkumit, sillä talvirengaspakkoa ei myöskään ole. Ei auta kuin luistella!