keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Manege Hillegom 2 / Yksityisyys 2

Mainitsin jo, että lomani aikana paikallislehti pullisteli blogiin sopivia uutisia. Osan olenkin jo purkanut, nyt ensin Hillegomin ratsastuskoulu ja päälle hieman tuoreempi pikkujuttu yksityisyydestä, joka ei tarvitse omaa postausta.

Ensin siis päivitys Hillegomin ratsastukouluun, josta kirjoitin jo helmikuussa. Ratsastukoulu souti ja huopasi jo 13 vuotta muuttosuunnitelman kanssa, tarkoitusena, että talli muuttaisi uuteen paikkaan ja uusiin tiloihin. Koska homma venyi ja venyi vanhat tilat ovat ja aikalailla ränsistyneet.

Hillegomin poneja helmikuussa

Jutun lopussa lupaan lisätietoa maaliskuussa, mutta joko se on mennyt minulta huomaamatta tai paikallislehti ei ole seurannut juttua ihan joka mutkassa. Nyt ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, olihan juttu lähes koko sivun kokoinen. Oikein kaaviokuva tulevasta tekstin ohessa.

Hollannin korkein hallinto-oikeusaste, Raad van State, on näyttänyt ratsastukoululle vihreää valoa. Sekä mahdollinen pyörälevien lasten uhattu turvallisuus, että uhat vesilintokannoille eivät olleet toteen näytettyjä.

HD 2.9.2016

Musta päivä vesilinnuille, sanoo vesilinnunsuojelija ja miettii jatkotoimenpiteitä. Sen sijaan ratsastuskoulun omistaja on erittäin iloinen - toivottavasti jo tänä vuonna päästään pohjatöihin!

Ja ilmeisesti pääsevätkin, sillä viikonloppuina tallinseinälle oli ilmestynyt lappu dyynien maisemoimisesta. Että puskutraktoria sun muuta moottorisahaa pukkaa kun "luontoa" hoidetaan ja tietty ratsastuspolku on 4 viikkoa kiinni, ettei tule vaaratilanteita. "Hiekat kuljetetaan läheiselle ratsastuskoululle". Mitenköhän kauriit tähän luonnonhoitoon reagoivat? Joutuu tähtäämään tarkemmin jos villiintyvät?

HD 23.9.2016

Ja sitten ihanpieni maininta yksityisyydestä, josta kirjoitin maaliskuussa. että vastustettiin auton rekisterinimeron syöttöä parkkimaksuautomaattiin yksityisyyden suojan takia - eihän kenellekään kuulu missä (hämärähommissa) kukin liikkuu. Tätäkin näemmä puitiin oikeusasteissa ja nyt tuomioistuin on todennut, että Amsterdamin kaupunki ei toimi ristiriidassa yksyityisyydensuojan kanssa reksiterinumeroita vaatiessaan. Pyörällä sitten vaan.


maanantai 26. syyskuuta 2016

Kauris kiistakapulana

Alkuvuodesta kirjoitin kauriista enemmänkin, yhteenveto löytyy maaliskuulta. Lomani aikana paikallislehti taas palasi aiheeseen.



Kauriiden ampumista juu/ei on kiistelty jokusen oikeusjutun verran ja taas (31.8.2016) oli lehdessä kerrottu, että viimeisin juttu päättyi kauriiden ampumista puoltavaan tuomioon.

HD 31.8.2016: "Saa ampua"

Heti seuraavana päivänä jutulle oli taustaa: "Kukaan ei ilahtunut tuomiosta". Sekä kannattajat että vastustajat ovet tyytymättömiä päätökseen ja sunnittelevat jatkotoimenpiteitä.

Jo alunperinkin molemmat osapuolet haastoivat ampumisluvan antaneen Pohjois-Hollannin provinssin oikeuteen. Vastakkain olivat eläinsuojelijat ja luonnonsuojelijat (Herstel Inheems Duin eli kotimaiset dyynit ennalleen).

HD 1.9.2016

Eläintensuojelijat tietenkin vastustavat ampumista ja pettyivät tuomioon kovin. Heidän mielestään muita vaihtoehtoja (olletikin esim rahtaus muualle) ei ole tutkittu tarpeeksi. "Toistaiseksi emme saa oikeuteitse ampumista torpattua, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Voimme esimerkiksi mennä dyyneille mielenosoittamaan", sanoo Faunabeschermingin (Faunasuojelu) edustaja.

Ampumisen puoltajat puhuvat luonnon puolesta, kärsiväthän dyynit ylikansoituksesta. Kauriskannan vähentäminen reilusta 4000:sta 800:aan on heidän mielestään liian vähän eikä takaa dyynien tokenemista. Heidän mielestää sopivampi tavoite olisi 80, jopa nollaa vilautetaan.

Eihän kauris (tarkalleen ottaen kuusipeura/täpläkauris) edes kuulu Hollannin luontoon. Ylläolevan lehtijutun ylälaatikossa väitetäänkin kauriiden olevan kuninkaallista perua, istutettu ko alueelle (Amsterdamse Waterleidingduinen) 1950-luvulla prinssi Bernardin (metsästys)iloksi. Näin väittää 82-vuotias, aina alueella asunut rouvan van Lenth. Alkuperäisessä kauristaustatekstissä (linkki tämän postauksen ekassa lauseessa) teoria kauriiden alkuperästä on toinen, mutta juontaa sekin alkunsa kuningashuoneeseen.

Kuva viime lauantailta.

Ampuminen alkaa loka- tai marraskuussa jatkuen kevääseen. Jos kauriita ammutaan 6 kk tarvitsee ampua reilut 500/kk, eli luokkaa 17/pvä (tai 24/työpaivä). Jossain tosin luki että tavoite on tarkoitus saavuttaa 5 vuodessa. Siltkin saa olla ripeä, jos vasoja syntyy nykyvauhdilla 800/v ja jatkossakin ehkä 3-500, alkuperäisen tavoitteen päälle.

Mitäs arvelette, kun metsästys alkaa, onko dyyneillä eniten a) lehdistöä, b) eläinsuojelijoita vaiko c) metsästäjiä?

lauantai 24. syyskuuta 2016

Iloisa seurakunta

Lomanajan lehdissä oli tosiaan vaikka mitä, tässä taas käsittämätön pätkä Hollannin suvaitsevaisuutta. Käännän koko jutun, kun tekstiä ei ole kauheasti:

Kirkko saa maahantuoda huumeteetä


HD 10.9.2016

Amsterdamin Sant-Daime kirkko saa jatkaa hallusinoivan teen maahantuontia Brasiliasta. Aiemmin Schipholilla (Amsterdamin lentokenttä) takavarikoitiin 84 kg teetä.

Näin päätti Haarlemin oikeusistuin tällä viikolla kolmessa rikosoikeustapauksessa seurakunnan jäseniä vastaan. Vaikka tee kuuluu opiumlain alaisuuteen, oikeusistuimessa uskonnonvapaus on johtava. Oikeusjutun aikana on kqynyt selvästi ilmi, että jumalanpalvelusten osallistujat eivät osallistu huumeteen takia, vaikkakin teenjuonnin rituaali on oleellinen osa uskontoa.

'Pyhä kipinä' nimittäin syttyy seurakuntalaisissa koska ayahuasca-teessä on kiellettyä ainetta, DMT:tä. Tämä johtaa hallusinaatioihin. Kuitenkin kqyetty määrq on pieni. Samoin seurakunta, jolla on sata jäsentä. Santo-Daime -kirkko on perustettu Brasiliassa 1930.


Muki mukaan?

Että sellaista. Ehkäpä lehtijutun jälkeen alkaa seurakunnan jäsenmäärä paisua. Teessä on DMT:tä vain vähän, ja keskimääräinen t-pussi painaa 3g. 84kg teetä / sata kirkon jäsentä tekee lähes 5,5 vuoden teevaraston, jos kirkonmenoja on joka viikkoa ja kaikki 100 osallistuvat joka kerta.

Olikohan tuomarin laskukone rikki?

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kauris kaverina

Kuten jo mainitsin, paikallislehti pullisteli lomani aikan blogiaiheita. Kauriista oli parikin juttua.

Ensinnäkin, jo ennen lomaakin jossain bongaamani Berendiksi nimetty kauris esiintyi kertaalleen jopa etusivulla.

HD 8.9.2016

Bambi Berend on nimittäin asettunut kodiksi eräälle moottoriteiden reunustamella laitumelle. Ja niin hyvin kodiksi, että kaveeraa hevosten kanssa ja paras kaveri on ruuna Zepp. Alkuun Berend oli tietenkin arempi, mutta hiljaksiin se on kesyyntynyt ja seuraa ykköskaveriaan jopa tallille ja poukkoilee ratsastukentällä kuin varsa ikään.

Jonkinlainen huoli on bambin kohtalosta syksymmällä, kun hevoset siirtyvät talviteloille, joten on jo huudeltu metsänvartijoita sijoittamaan se muaalle. Mutta kuljetus tietenkin aiheuttaisi stressiä, kysessä on kuitenkin villi eläin. Joten toistaiseksi sen annetaan olla vaan. Ihan viime päivinä Berendiä ei ole lehdessä näkynyt. Ja kun itse kävin paikan päällä tarkoituksena hankkia kuvia blogiin en myöskään nähnyt sitä. Ties vaikka se olisikin jo itse keksinyt siirtyä kaltaistensa pariin.

HD 3.9.2016

Uutinen ylitti uutiskynnyksen laajemmaltikin, linkki videoon ranskalaisilta sivuilta - toivottavsti näkyy Suomessa, ainakin täällä näkyy.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Cajanuspäivitys

Kuten jo mainitsin käväisin lomalla. Loman aikana kotiin kertyi tietenkin pari viikkoa paikallislehteä, ja pitihän ne lukea, kun on kerta maksettukin. Ja kannatti, sillä joka toisessa oli blogi-asiaa.

Heti alkuun, loman ensimmäisenä maanantaina mainittiin Haarlemin tunnetuin suomalainen. Jätti Cajanuksesta kerroin jo helmikuussa, hän oli noin 2,5-metrinen ja asui viimeiset vuotensa Haarlemissa. Hänestä puuhastettaan jätti-oopperaa (huomaa osuva sanavalinta) ja näemmä valmistelukin on aika jättimäistä.


HD 29.8.2016

Nimittäin oopperaa on tarkoitus esittää maaliskuussa 2017 St. Bavo kirkossa mutta nyt jo treenataan täysillä. Ja viikonloppuna 11&12 syyskuuta oli Haarlemissa kuoropäivä (Korenlint) jolloin pääsi myös kuuntelemaan ensifiilistelyjä tulevasta. Oopperassa esiintyy 80-päinen kuoro ja kuoroviikonloppuna he esiintyivät Haarlemin Filharmoniassa.

St. Bavo 1300-luvulta
Lisäksi esitettiin tapahtumaa varten tehty Cajanus-laulu ja -runo (väittävät Cajanuksessakin olleen ruonoilijan vikaa. Kuinkas muutenkaan, me Eino Leinon kansa).

Tapahtumalla on nettisivutkin ja lippuja voi jo ostaa! Autan majoituksessa yms mielellään. Welkom.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Rantaelämää

Hollannin kesä oli koleahko (kuten aina) mutta suht kuiva. Kuitenkin loppukesä on yllättänyt, yht'äkkiä on ollut monta viikkoa lämmin, tänäänkin 30 astetta! Tosin, kesähän jatkuu 20.9 asti, joten mitäs tässä ihmettelemään. Itse olin Kreikassa lomalla syyskuun ekat viikot- melkein rahan tuhlausta kun kotonakin olisi voinut oleilla. Vai...?



Haarlem on tietenkin suhtkoht rannan tuntumassa, mutta aika harvoin uintimielessä rannalla tulee käytyä. Siellä tuulee aina, joten saa olla sen 30, että tarkenee, eikä Atlanttikaan ole ihan Välimeren lukemissa lämpötiloiltaan. Mutta keskiviikkona siis suuntasin sinne (Bloemendaal aan Zee), edellisestä uintirantakerrasta on vuosia. Menin pyörällä tietenkin, autoilla on aina jonoja, ja matkaa vain vajaa 10 km.

Olin paikalla aamupäivästä ja ranta on harmillisesti "väärinpäin" eli aurinko tulee selän takaa jos kurkkii merta. Rannalla on rantakuppiloita, jotka vuokraavat lepolasseja ja tuulensuojia. Aurinkovarjoja ei harrasteta (paitsi mitä porukka ottaa mukaan omia). Mutta ei siis mitään varjorivejä kuten etelän maissa.

Vaaleansiniset tuulensuojat vuokraversioita.

Tältä ei voi välttyä missään. Huomaa takana osa porukasta aurinkoon päin.

Koska kysessa on Hollanti, rannalla saa olla skarppina mihin suuntaan kuvaa.

Jos kuvaa etelään, siellä on Zandvoortin kylä ja (rumia) kerrostaloja.

Ja pohjoisessa Tata Steelin metallitehtaat / sulattamot.
Koko rannikko on paikallisten (myös kauempaa Hollannista) lisäksi myös saksalaisten suosiossa. Toki nyt alkaa olla loma-ajat takanapäin, mutta saksaa kuuli vielä. Paitsi paljon ihmisiä, rannalla oli kohtuullisesti muutakin liikennettä.

Joku pelastuskärry

Jäätelönmyyjä
Ja viimeisenä kalakioski. Holskit tykkäävät kalasta, tosin helpossa, "kalapuikkomaisessa" muodossa. Kipsa myykin kibbelingiä - pieniä friteerattuja kalapaloja - ja lekkerbekkiä, joka on isompi paneerattu file. Lisäksi silliä, joka Hollannissa on rasvasilliin verrattavissa - suolattu mutta muuten mauton. ja toki muitakin snackseja, lähinnä frittikamaa, esim calamarirenkaat. (Laitan kaloista / kalaruuista tarkemmin ruokasarja kalaosiossa aikanaan). Lisukkeeksi leipää, ranskalaisia tai salaattia.


Innolla jonoon. Kärry siirtyi 30 min välein muutama 100m eteenpäin ja
soitti sitten kelloa, että nukkuvatkin heräsivät kalaostoksille.
Iltapäivästä ranta täyttyi täyttymistään ja kotiinpäin polkiessa oli jo (seisova) jono vastassa. Mutta mukava oli pullikoida!

Very Special Moment - pilvetön taivas!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Taas suomibongauksia

Viime kierroksella mainittiin Homma ja Totta, nyt on vuorossa Juttu.

Juttu on oikeasti belgialainen, joten laajennetaan blogin rajausta nyt hieman. Juttu myy näemmä vaatteita, sälää ja lifestyleä. Kirjoitusasua on eksotiseerattu viivalla ensimmäisen u:n päällä. Nimen valinnasta löytyikin mukavasti juttua.

Kuvakappaus Kandesign.com blogista
Yllä nimittäin kerrotaan, että Juttu on suomalaista alkuperää ja lausutaan joetoe. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin, Hollannin oe lausutaan u. Ja että kysessä on juttu / tarina, anekdootti. Nykypäivän 'story telling' -markkinoinnissa moinen brandinnimi onkin varsinainen löytö!

Laitetaanpa samaan syssyyn vielä "epäonnistunut" suomibongaus. Kun olin juuri muuttanut tänne ja aloittelin ensimmäisiä virallisia ratsatuskisoja bongasin lähtölistalta Pielasen siskoksen, Romy ja Nikki. No, sepä hupaisaa ja heti verryttelyalueella etsin toisen käsiini, että mikä suomilinkki nimen takan lymyää?

Romy Pielanen ratsastaa nykyisin Prix St. George -tasolla ja pääsi paikallislehteen.
HD 22.6.2016
No, ei yhtään mikään, kunhan ovat nimeltään Pielanen. Väestörekisterikeskus sen vielä vahvistaa, Pielanen ei edes ole Suomessa esiintyvä nimi ollenkaan!


Täällä esiintyy (ainakin) yksi toinen -nen päätteinen nimi: Polanen. Hollantilaislähteet arvelevatkin näiden kahden olevan samaa maata ja alunperin kyseessä oli 1200-luvulla esiintynyt van Polen, eli 'Puolasta', nimi. Joka on aikojen saatossa muuntunut Polaseksi ja Pielaseksi.

Polanen muuten löytyy vrk:sta, Ei eläviä, alle viisi kuollutta. Maahanmuuttajia hollannista?

torstai 8. syyskuuta 2016

Hännättömät hepat

Hollannilla on oma työhevosrotu, joka on nimeltään Hollannin työhevonen. Tämä on malliltaan Suomenhevosta muhkeampi ja entimuinoin sillä tietenkin aurattiin peltoja yms. Ajeluun (paikasta toiseen siirtymiseen) oli sitten muita hevosia. Ilmeisesti hevosenpito oli Hollannissa silloin jo halvempaa kuin Suomessa – ja mikä ettei kun ei ole talvea. Useimmilla oli siis varaa pariin pokuun, kun Suomessa suomenhevonen veti sekä auran että kirkkovaunut.

Moisen muhkupokun häntäkin on muhkea ja pellolla työskennellessä se saattoi sotkeutua ohjiin. Jotta ohjaus ei häriintyisi hännät siis leikattiin pois, eli typistettiin.

Kuva kirjasta De glorietijd van het paard / Wouter Slob
Kuvannut Ir. Van Heemskerck Düker 

Suomenhevosia en ole koskaan kuullut typistettäneen, enkä nähnyt (vanhoissa) kuvissakaan. Nykyisin, jos ravuri huiskii liikaa, haitaten ohjausta, häntä kiinnitetään aisaan. Olisiko ongelma ratkaistu Suomessa jo ammoin niin (auroissa ei taida olla aisoja)? Tai sitten suomalaisilla oli aikaa setviä ohjat, tai osaamista, ettei sotkeutumista tapahtunut.

Jotain puuttuu

Typistetystä hännästä on hevoselle haittaa. Ei niinkään kommunikoinnissa, kuten koirilla, mutta hännällä on funktionsa ensinnäkin takapään ja sukuelinten suojana, sekä varsinkin kesäisin kärpästen ja paarmojen huiskintaan. Ilman häntää hevosen elo on taatusti epämukavampaa kuin hännällä.

Hevosia ei tietenkään enää vuosiin ole käytetty maatöissä, pl jossain näytösluontoisesti tai harrastuksena. Vuodesta 2001 häntien typistäminen onkin kielletty lailla.

Sakon paikka, kuva kesäkuulta 2016
(kaikki värikuvat ovat tuoreita ja itse hevosmarkkinoilla otettuja)

Pääosa muhkuharrastajista on kuitenkin 60+ väkeä. Ja heidän mielestä on hienoa, että hevonen on hännätön. Kun niin “on aina ollut”. Niinpä varsoja kärrätään rajan taa typistettäväksi. Enkä yllättyisi, jos tietyilla alueilla olisi (eläinlääkäri?)typistäjiä vielä navetan takana aktiivisena. Sitten vaan väitetään, että häntä jäi vahingossa oven väliin tai sai omituisen tulehduksen tai keksitään muu hyvä syy. Jos joku erehtyisi kysymään.



Vaikka eihän sitä kukaan kysele, varsinkaan työhevospiireissä. Työhevosten näyttelysäännöissä ei ole mainintaa  / kieltoa typistyksestä ja koska samat vanhat papat omistavat hevoset ja pyörittävät harrastusta 8-9/10 näyttelymenestyjästä on typistetty.

Näyttelyssä hännännysään saatetaan virittää koriste.
Näky ei edelleenkän ole kaunis

Satunnaisesti aihe pääsee otsikoihin (esim joku paikallisessa eduskunnasta (tweede kamer) kysyy aiheesta), mutta toistaiseksi muhkujen hännättömyys on edelleen ennemmin sääntö kuin poikkeus. Harmi muhkuja.

Onnellinen on hännällinen muhku

Ps. Huomasitko? Ensimmäisessä kuvasta puuttuvat hännän lisäksi myös aisat. Kulkupeli on ikivanhaa Hollantilaista perua, siitä seuraa tuotapikaa oma postauksensa.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Puissa on kirvoja

Puissa on kirvoja ja ne kakkivat. Jo yksi yö lehmuksen alla näkyy kalvona.

Vaalen auton etuikkuna "kimaltelee", pelleissäkin on muttei erotu kuvassa

Tummassa erottuu paremmin

Kirvojen kakki on tahmeaa, joten siihen tarttuu muukin roska. Se ei lähde edes lasinpesunesteellä ja pyyhkijöillä kunnolla, vaan ikkuna pitää pestä huoltoasemalla. Jos parkkipaikka osuu puiden alle (kuten esim kanavan reunassa melkein kaikki) auto pysyy puhtaana tasan 3 tuntia. Sitten erite alkaa jo erottua.


Kirvoja on mahdoton torjua, luontoystävälliset aineet eivät auta, kunnon myrkkyihin ei siisteyshaitan takia ryhdytä ja leppäkerttuarmeijakaan ei tänne asti ehtinyt.

Välillä kohdalle osuu isompaakin kakkijaa.
Onneksi oma autoni seisoo pääosan ajasta puuttomasti. Mutta joskus jos on täyttä on pakko laittaa puun alle, kyllä nyppii (autoni ei ole kuvissa).

Pesulle mars.