maanantai 28. elokuuta 2017

Kepparit ylittävät uutiskynnyksen

Keppari- (eli keppihevos-) harrastus on Kasvanut Suomessa huimasti lähtöni jälkeen. Muistelisin, että jotain pientä ehkä oli silloin 12 vuotta sitten, mutta vuosien saatossa olen sivusilmällä havainnoinut mm keppihevosia HIHSissä (jo 2014) ja nyt viimeksi kuninkuusraveissa.

Keväällä aihe ylitti uutiskynnyksen Hollannisskin, kun suomalainen elokuva Hobbyhorse revolution sai ensi-iltansa.  Aiheesta tehty uutinen ilmestyi kevällä ja aika moni arpoi jo aprillipilaksi. Paikalliskeskustelu täyttyi omituisista hymiöistä. Sain myös tallilla kommenttia aiheesta.

Kuva kepparinmyyntisivuilta Taikakeppari.fi (tämä malli on loppuunmyyty)

Koska en ollut kepparijuttuja koskaan youtubesta tmv katsellut, olin lähes samalla viivalla paikallisten kanssa kun aiheeseen tutustuin. Ja onhan se hieman ... hassun näköistä.

Nyt kepparit ovat taas esillä, syyskuun alussa on suurehko hevos(harrastus)tapahtuma Horse Event. Messut (200 ständiä), Hollannin mesteruudet letityksessä, rotuesittelyjä ja demoja ja show-ohjelmaa. Ja 'Villitys Suomesta - aidot ja alkuperäiset Keppihevoset'. Dokumentin päähenkilö Alisa Aarniomäki tulee paikalle ja kepparit esitellään päivitäin pääareenalla.

Uutisen kommenteissa kommentoidaan nyt lähinnä lajin urheilustatusta. Tekstissä kerrotaan, että lajissa kilpaillaan jopa suomenmestaruustasolla ja niinpä Horse Eventkin ottaa lajin ohjelmaan, edustavathan he hevosurheilun kaikkia osa-alueita ja esittelevät mielellään uusia trendejä.

Tapahtuman flyer. Hollannin rage ei ole englannin raivoa vaan villitys / hypetys. Lausutaan raasche.

Toki osa toteaa, että puolitoistametrisen esteen yli hyppääminen - ja vielä kepparin kanssa - kyllä jo käy ihan urheilusta. Nimimerkki RaafSmits vielä huomauttaa: Parasta lajissa, on, että mahdolliset loukkaantumiset ovat 100% ratsastajan kontolla, eikä hevosen tai ponin.

Saas nähdä, ottaako laji tuulta alleen. Epäilen, että ei, Hollannissa hevostiheys on korkea ja lajin pariin haluavan [lapsen] on helppo löytää ilmainen hoitohevonen, monesti ratsastusmahdollisuudella. Niinpä tarvetta keppihevosille ainakaan suoraan aidon korvikkeena ei varsinaisesti ole.

torstai 24. elokuuta 2017

Maksaminen leikkirahalla

Usein jos menee musiikkiklubille tmv areenalle bändiä kuuntelemaan tai (hevos)urheilutapahtumaan raha ei kelpaa. Tarvitaa munttejä (lausutaan mynt) eli kolikoita. Vaihtoehtoisesti “rahaa” ladataan luottokortinomaiselle muoviläpyskälle.

Hinnat eivät ole euroissa.

Homma toimii siis niin, että ko konserttipaikalla / ratsastuskisoissa ostetaan rahalla ‘kolikoita’. Joko kassalta tai ihan vaihtoautomaatista. Ja näillä kolikoilla sitten kuitataan kaikki  ruoka-  & juomapuoli mitä ostaa tarvii.

Pienelläkirjoitetut säännöt


En tiedä mikä on syynä tähän. Ihan vaan myyjäpuolen helppous – ei tarvii vaihtorahakassaa taikka korttikonetta joka baaritiskille? Vai turvallisuus, että ei ole baarissa varastettavaa? Toisaalta kolikoiden myyntipisteen ryöstöhän toisi kerralla enemmän?



Sinänsä kolikkoilu voi olla ovela veto, kuulostaahan kaljan hintana yksi kolikko mukavan edukkaalta. Vaikka kolikon  arvo voi olla loppupeleissä jopa 4 euroa (olut on täällä aina 2,2-2,5 dl, eli n. puolikas vs Suomi).



Sitten jos kolikot loppuvat kesken on hankittava uusia. Ja lopussa yleensä saa hyvityksen käyttämättömistä. Yleensä, virallisesti konsertinjärjestäjä ei ole velvollinen lain puitteissa rahoja palauttamaan. Myyty tuote on kolikko ja vain postimyynnissä on laissa määritelty palautusoikeus.

Kolikonmyyntipiste. Edellisen kuvan listalla kolikon arvo oli 2,25 euroa, tässä 4. 

No, mikä tässä mättää? Jonotus tietenkin. Jonotus kolikkoja ostamaan, jonotus uudestaan ostamaan puolivälissä iltaa (jos arvio meni pieleen) ja varsinkin lopussa megapalautusjono. Tai vaihtoehtoisesti pakkonauttimen (ei jaksa jonottaa, juonpa vielä kokiksen). Ja alkuillasta pitää arvioida paljonko käyttää ja sitten ihmetellään tuleeko nautittua enemmän vai vähemmän kuin suunnitteli.

Jonotusta automaateille Heineken Music Hallissa (nyk Afas Live).

Monesti kolikot myös jäävät palauttamatta. Kelpaavathan ne toki ensi kerrallakin – jos sellainen tulee.

Vas Vogelenzangin kylämonitoimitalon kolikko. Kerran kävin katsomassa tallinpitäjän isän harrastelijanäytelmän. Kolikossa lukee: pysyvästi voimassa, ehkä joskus vielä sinne eksyn (tuskin). Oik Amstelveenin P60.

Itse käyn usein myös (viikolla) autolla konserteissa. Jolloin oikeastaan en tarvitsisi kuin kahvin. Mutta ensin pitää vaihtaa minimimäärä kolikoita (yleensä min vitosella), sitten ostaa kahvi ja sitten palata ja palauttaa sen 3 euron edestä loput. Pitäkööt kahvinsa.



Kerran ratsastuskisoissa en saanut edes vesipulloa ilman ns luottokorttia ja rahansiirtelyä. Seuraava luokka alkoi jo ja lopulta sain ruinattua joltain mainosständiltä pullon. Ensi kerralla omat eväät!


Ps. Pahoittelen huonoja kuvia, känny ei tykkää hämärästä (ja osa 'salaa' otettu).

lauantai 19. elokuuta 2017

Suomifiilistä sisustukseen!

Sattuneista syistä nyt on tullut katseltua sistustusjuttuja. Että väriä seiniin. Niin tuollainen osui silmiin:


Jesh, Suomi inspiroi harmauteen.

Tasapainoista touhua, pipo ja kaikki.
Suomalaiset ovat välillä nöyriä ja seesteisiä kuin talvinen maisema, ja sitten taas ystävällisiä ja vieraanvaraisia kuin ensimmäiset auringonsäteet kertoo esite. Selkeä tasapaino ja rehti hymy. Me tuomme tämän selkeyden ja nöyryyden tasapainoiseen palettiin harmaan sävyillä./.../Sisustukseen, joka henkii voimaa, selkeyttä ja tasapainoa. Selvä.

Viikkoa myöhemmin oltiin laattakaupoilla. Valkoinen (ihankauhea) lattia saa väistyä. Mistään mitään tiedä, varsinkana sisustuksesta, joten arpa osui tummanharmaaseen ei-ihan-kaikkein-kalleimpaan versioon. Siitäkös riemu repesi, kun myyjä merkkasi laatan nimen tilauspaperiin: Kaamos.




Masennusta kohden sitten vaan?

maanantai 14. elokuuta 2017

Muutto ikkunateitse

Onneksi olin ohjelmoinut muutaman kirjoituksen muuttovaroiksi. Sillä tässä istuksitaan jo kolmatta viikkoa ilman nettiä ja loppua ei näy. Talossa asui täti 80v, joka ilmeisesti ei kuulunut iPädmummoihin. Jopa kaapelit pihalla / kadulla tarvii uusia. Joten ei auta kuin kirjoitella off-line ja ladata pikaiseen töissä. (Älkää kysykö nettitikuista yms, täällä lähes tuntemattomia käsitteitä tai en ainakaan itse ole kuullutkaan. Kaapelia vaan.)

Amsterdam

Muutto meni noin muuten mainiosti ja siitä aihe tällä kertaa. Nimittäin Hollannille ominaista ovat kapeat talot ja niissä kapeat ja jyrkät raput. Viimeistään rappusten kulmanympärikiertäminen (90 tai 180 asteen kulma) tekee vähänkään isompien huonekalujen kantamisen sitä kautta sisään mahdottomaksi.  Niinpä, varsinkin vanhempien kaupunkien keskustoissa, muutot hoidetaan pitkälti ikkunan kautta.

Ex-kodin raput, ulko-ovelta heti ylös

Yleensä vanhemmat ikkunat ovat liukuikkunoita, eli aukeavat jonkin matkaa ylöspäin liukuen. Rakosesta ei huonekalu mahdu joten ensimmäinen vaihe on ikkunan irroittaminen karmeiltaan. Sitten vaan hissi kohdilleen ja latomaan. Melko ripeästi siirtyy irtaimisto pyykinpesukonetta myöten muuttoautoon.

Ikkuna läks



Ja nyt voin vihdoin hankkia uuden sohvan. Ammoin Suomesta ostetusta nahkasohvasta kuoriutui päällikerros ja olen jo vuosikausia puljannut itseommelluilla päällisillä. Uuden olisi voinut ostaa, mutta sekin olisi vaatinut muuttohissin ja miehet paikalle, jolloin sohvalle olisi helposti tullut parisataa euroa lisähintaa.


Sopivan kapea katu
Onneksi se on nyt vihdoin asunnosta pihalla ja uudessa paikassa se kulkee aikanaan (kunhan rempat on ohi) normaalisti etuovesta ulos.

maanantai 7. elokuuta 2017

Knoppitietoa Haarlemista

Kuten luvattu Haarlem-sarjan lopuksi vielä muutama trivia:

Iltaisin klo 21-21:30 suurkirkon kellot soittavat simppeliä melodiaa kling-klong-klong kling-klong-klong tuon täyden 30 min. Alunperin soitto oli iltasoitto - kaupungin portit sulkeutuivat ja pelloilta sopi tulla kotiinpäin.


Paritalot Spaarnen varrella. Oik alunperin keskiaikainen panimo De Olifant, oik tuoreempi mutta heinosti laiva-aiheinen pari.

Muureista ei ole paljon mitään jäljellä, vain yksi portti, Amsterdamse poort (Spaarnwoudestraatin pohjoispäässä). Kaksi muuta on merkitty katukiveykseen - Jansstraatilla erivärisin kivin ja Kruisstraatilla on olevinaan räjähdyksen jälki, jossa palaa (katukiveyksessä) pikkuvalotkin pimeässä. Jos kuljet asemalta keskustaan menet suurella tod näk Kruisstraatia - pidä katukiveystä silmällä noin Albert Heijn ruokakaupan kohdalla!

Tässä oli portti - Jansstraat


Haarlemin keskustan kupeessa seisova tuulimylly - Adriaan - on replica. Mylly paloi 1932 ja vasta 2002 se avattiin uudelleenrakennettuna. Se on suosittu mm hääpaikkana, mutta myös avoin yleisölle. Asun (asuin!) itse siitä n 200m päässä - arvaat varmaan etten koskaan ole saanut aikaiseksi etsiytyä sisälle asti.

Talvisempi myllynäkymä.

Kun Haarlemin suurkirkkoa rakennettiin (1300-luvulla) siihen suunniteltiin kivistä tornia. Vaan kun tornia alettiin kasata kirkon katto ei sitä kantanutkaan. Jos vierailet kirkossa (kannattaa) niin voit nähdä yhden neljästä tornin alla olevasta pilarista olevan vino. Se vinoutui tornin painosta, joka sitten purettiin samointein ja tilalle laitettiin puinen, lyijypäällysteinen versio. Valkoinen kivitorni laitettiin Bakenesserkerikin torniksi - silloin jo kierrätettiin!

Bakenesserkirkko on sumppuunrakennettu - tila ei toimi enää kirkkona. Etualalla Bakenessergracht-kanava.

Suurkirkossa voi myös bongata suomalaisjätti Cajanuksen pituuden yhteen pylvääseen merkittynä.

Haarlemin keskustatalli on jo esitelty - jos aikaa on ja olet hevosihmisiä, voit käydä kurkkaamassa.

Spaarne-joen yli kulkee useampi silta. Kaunein on tietenkin vanhanaikainen kaksipuolinen nostosilta 's-Gravenstenenbrug. Siinä on hauska valaistus joka reagoi ihmisiin. Jos kävelet sillan yli pimeässä maassa olevat valot syttyvät. Kutsun niitä Michael Jackson - valoiksi (vrt Billie Jean video).

Micheal Jackson -silta.


Monissa Haarlemin vanhoissa taloissa on vielä vanhoja päätylaattoja, jotka kertovat mitä talossa aikoinaan tehtiin, esim panimo tai lihanleikkaaja. Kannattaa bongailla. Myös tekstejä löytyy.



Oluen ystävien kannattaa myös suunnata Jopenkirkkoon (Gedempte Voldersgracht 2). Jopen (joka on perinteisten 112litran tynnyrien nimi hollanniksi) on Haarlemilainen panimo, joka alunperin alkoi panna olutta keskiaikaisten reseptien pohjalta Haalemin 750vuotisvuonna. Nyt, 20 vuotta myöhemin, panimon tuotteita voi bongata jopa Suomessa. Vuonna 2010 avattiin oma panimoravintola, Jopenkerk, joka oli - kuten nimikin sanoo - alunperin kirkko. Rakennus on sisältäkin todella hienoksi laitettu, ja näkösällä on toiminnassa olevia kuparisia panimokattiloita, juomalistat seinillä muistuttavat virsilistoja jne.

Jopenkerk. Huomaa myös pääden lyijylasissa logo.


Ja vielä pari pienimuotoista heppaknoppia. Groot Heiliglandin ja Ravelingsteegin kulmassa on kukkaistutuksia betonissa. Alunperin betonikulhot olivat hevosten juomakuppeja. Ja toinen: Jansstraatin ja Nieuwe Grachtin kulmassa on talon (nro 1) kulmalla hassusti veteen viettävä parkkipaikka. Kauansitten siinä oli ihan ramppi, paikan nimi on Paardenwed (paard = hevonen) ja tässä kohtaa ajurien hevoset talutettiin kanavaan pesulle työpäivän jälkeen.

Jee, heppakuppeja. Ruskea taulukin kertoo asian - näitä tauluja on joka puolella mutta valitettavasti vain paikalliskielellä.


Paljon olis vielä kerrottavaa. Kauankohan kestää, että Haarlemia tulee ikävä. Tai sitten ei, nokka kohti maaseudun rauhaa!

torstai 3. elokuuta 2017

Pieni Suomi

Muutama kk sitten hieraisin silmiäni ratsastusretkellä - vaja (autotalli) jonka oli 11 vuodessa sen 100 kertaa ohitanut olikin nimeltään Klein Finland - Pieni Suomi.

Jostain syystä (aamun vastavalo?) teksti ei halunnut kunnolla kuvaan.


En jaksa uskoa, että olen ollut 11 vuotta puusilmä, etten ole huomannut. Toisaalta ennen nykyhevosta meni vuosia, etten pahemmin maastoillut - tai ainakaan ehtinyt katsella maisemia kaikenmaailman jännäheppojen selässä.

Napakoita autoja. Jos omistaa ruuhkahollannissa isohkon tontin varallisuus ja autokanta sen mukaan.

Koska reitti on tätä julkaistessa jo historiaa keräsin rohkeuteni ja pimpotin ovikelloa. Mistä on kyse?

No, ei mistään kauhean jännittävästä, talon omistajan äiti oli suomalainen ja kuolinpesän vajasta ko kyltti siirtyi poikansa autotallin päätyyn pari vuotta sitten. Pojalta irtosi muutama suomenkielen sanakin.

Kivan näköinen talo, dyynit oik.
No, eipähän jää vaivaamaan.