lauantai 28. lokakuuta 2017

Kaljakorilla kaupungille

Uuden kotipaikkani lähin isompi kaupunki on Eindhoven, missä on tekninen ylipopiso TU/e. Oppilaitukseen mahtuu kaikenlaisia keksijöitä, ja ko oppilaitos onkin jo esimerkiksi usempana vuonna voittanut aurinkoenergia-autoilukisoja, viimeksi ihan vastikään Australiassa.

Olutkori, kuva ruokakaupan nettisivuilta.


Pienemmässäkin mittakaavassa askarrellaan ajopelejä ja Guido Buntinx onkin jo jonkin aikaa hämmentänyt kaupungin asukkaita liikkuvalla kaljakorimopollaan.

Olutkori 2, ED 21.10.2017.

Ko mopo on laillinen. Se on rekisteröity seniori/invaskootteriksi, siinä on etu- ja takavalot, jarrut ja jopa vakuutuskilpi. Vehje kulkee jopa 45 km/h. Videolla vielä liikkuvaa kuvaa.


Menisiköhän Suomessa läpi?


maanantai 23. lokakuuta 2017

Murhanhimoinen metsänvartija

Palataan ajassa muutama vuosi taaksepäin, aikaan ennen blogia. Tapaus jäi mieleen vaikka lehtileikettä tmv materiaalia ei enää ole tallessa.

Edellisen tallin vieressä ovat Amsterdamse Waterleidingduinen, jotka ovat kauriita täynnä. Niistä onkin ollut jo moneen kertaan juttua. Koska kauriita on liikaa niitä juokseksii tiellä ja väilillä jää auton allekin. Itsekin kerran bongasin verettömän, mutta erittäin epäluonnollisessa asennossa makaavan - vielä elävän - kauriin tienposkesta. Metsänvartija oli jo soitettu, joten en jäänyt odottelemaan sen kummemmin, arvasin miten homma päättyy.

Hop! Tien yli.


Tässä tapauksessa haavoittuneen kauriin bongasi ohikulkenut luonnosta nauttinut ulkoilija. Hän kuvaili tapahtunutta Haarlemin lehden yleisönosastolla suurinpiirtein näin: Vähän ajan kuluttua metsänvartija tuli paikalle. Hän meni määrätietoisesti ase ojossa kaurista kohti. En kestänyt katsella vaan käännyin pois. Laukaus kaikuu päässäni vieläkin. Sunnuntaikävelyni oli pilalla. Miksi viaton luontokappale piti kylmäverisesti tappaa? Miksi sitä ei edes yritetty hoitaa? Tai edes siirtää jonnekin muualle tapettavaksi, ettei pilata rauhallisia sunnuntaikävelyjä? Metsänvartija ei edes tervehtinyt murhanhimossaan!




Kirjeeseen julkaistiin seuraavalla viikolla jokunenkin kauhisteleva vastaus, joissa kyseenalaistettiin metsänvartijoisen ammattitaito ja eläinrakkaus. Lopulta pari viikkoa myöhemmin julkaistiin metsänvartijoiden pomon kirjelmä. Eläin kärsi joka sekunti ja siirtäminen muualle olisi tuottanut vain lisää kärsimystä. Villiä kaurista on mahdoton ottaa sairaalahoitoon. Nopea lopetus oli ehdottomasti armollisin ratkaisu. Tämäntapaisten tapahtumien hoito on metsänvartijalle joka kerta kova pala. He eivät taastusti ammu murhanhimoissaan, vaan haluavat vain päästää eläimen mahdollisimman nopeasti kärsimyksistään. Tässä kohtaa heillä ei ole small talk tai tervehtiminen ensimmäisenä mielessä, vaan ikävän tehtävän loppuunsaattaminen. 



Metsänvartijat ovat valinneet ammattinsa rakkaudesta luontoon ja eläimiin. Jos he haluaisivat olla ihmisten kanssa tekemisisssä he olisivat hakeutuneet esimerkiksi vanhainkotiin töihin.

Keskustelu tyrehtyi tähän.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lapsen syntymä

Hollannissa tykätään syntymäpäivistä ja lapsen synnyttyä siitä halutaan myös kertoa ihan kaikille. Tapana onkin lähettää koko osoitekirjalle syntymäkortti, missä on olennaiset tiedot (nimi, paino jne). Kortti laitetaan tietenkin myös töihin, urheiluyhditykselle (tallille) jne. Muitakin uusilapsiperinteitä on, niihin palaan.

Näkyvin ilmoitus lapsesta on ihan oma piha. Ja siihen sitten rakennetaan ja ripustetaan kaikenlaista, että naapurit - tai ohikulkijat - tietävät onnitella. Alla muutama esimerkki viime viikoilta.

Monesti on haikara-rekvisiittaa, tässä ikkunan "läpi".

Kylän lihakauppias.

Valokuvakin jopa.

Tytöllä on eri väriteema, tietenkin.
Myös koulujen päättyminen ilmoitetaan koko naapurustolle ja on vielä yksi juhla joka näkyy. Kunhan bongaan kuvattavaa palaan siihen.



perjantai 13. lokakuuta 2017

Ruokasarja: Juusto

Vähästä aikaa taas osa ruokasarjaa - juusto. Hollantia kuvataan usein juustomaaksi ja tulppaanien ja puukenkien ohessa vahakuorista juustoa myydään turistikaupoissakin. Kyllähän Suomessakin tunnetaan (kaupunkien mukaan nimetyt) Edam ja Gouda.

Kokonaisia juustoja. Tosin taitavat olla muovia - koristeita ruokakaupan juusto-osastolla.
Hollantilaiset ovat juustoistaa ylpeitä ja hollantilaisten oma lempinimi itselleen on kaaskop - juustopää. Ja jos hollantilaista haluaa ärsyttää, voi vaikka aloittaa kertomalla, että juustoylpeilylle ei kauheasti ole aihetta. Onhan juustoa pikkasen yleistäen vain yhtä lajia: Goudaa.

Goudaa siivuina ja paloina. 

Ja sitä sitten toki on tsiljoonana eri versiona. On epäkypsää, kypsää ja siltä väliltä. On kuminalla, pestolla, valkosipulilla ja muilla yrteillä. Ja vuohenmaidostakin.

Makuvariantteja.


Mutta loppupeleissä kaikki on Goudaa, tai ainakin Gouda-tyyppistä. Kovaa, kellervää, höylättävää juustoa. Satunnaisesti eri nimellä (Beemster, Maaslander - nyt tulisi turpiin jos Holski tämän yleistyksen lukisi) ja tottakai juustoissa on nimen tai iän mukaan makuerojakin. Siinä missä Valion ja Ingmanin Edamit ovat erimakuisia.

Edamia täällä ei muuten myydä kuin turisteille.

Edamia turistipakkauksessa.


Goudassa ei ole mitään vikaa, siinähän se menee leivän päällä. Mutta, missä ovat muut juustot? Missä on kermajuusto (Oltermanni, Turunmaa)? Ei ole. Mitään edes hieman rakenteeltaan edellämainittuja muistuttavaa ei ole. Hieman ko juustoja vastaavaa on tanskalainen Havarti ja jokunen vuosi sitten Arla toi havartin Hollannin markinoille. Innolla ostin ja söin, että "tuin" sitä (= ihanaa, että vihdoin jotain muuta kuin...). Meniköhän vuosi vai kaksi niin katosi kaupoista.

Vastaavasti puuttuu Tilsit (Kreivi) tai Luostari. Luostari on Port Salut-tyyppistä ja yksi Port Salut löytyy - muistuttaa ulkonäöltää / koostumukseltaa lähinnä sulatejuustoa.

Kah, Goudaa.

Ja tietenkin eniten jään kaipaamaan kunnon Emmentalia. Jotain malleja löytyy mutta makunsa puolesta pikemminkin Polaria kuin edes sinileimaa. Lisäksi ovat useimmiten raakamaitoon tehtyjä ja (muka) maistan navetan (Suomen emmentalit ovat pastöroidusta maidosta). Mustaleimaa tuleekin aina roudattua Suomesta mukana.

Onneksi Saksata löytyy tilsittiä (vaikkakin mietoa) ja jopa Edamia. Siellä tuleekin käytyä näitäkin hakemassa. Home- yms ei-höylättäväjuustopuolella Hollannin valikoima on sentään ihan käypänen.

Erikoisjuustoja.


Ja tietenkin, juustokaan ei ole Hollannissa puhdasta (vrt vaikka leipäjuttu), ainakin väriainetta on, että kellertää kivasti, satunnaisesti myös säilöntä- yms lisiä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hamppupelto bongattu!

Valitettavasti joudut pettymään - en löytänyt metsämaastoretkelläni laitonta viljelmää, taikka edes käräyttnyt naapuria. Pelto törötti ihan vaan tienlaidassa.

Sitä ihteään.
Kyseessä on ihan 'tavis' teollisuushamppu, jota käytetään mm tekstiileissä tai vaikka hevosten kuivikkeena. Tietenkin pellon laidassa seisoo myös infotaulu, ennenkuin innokkaat keräävät sadon parempaan talteen.


Taulussa kerrotaan erikseen: Ei kelpaa nautittavaksi.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Talliesittely 11: Verbakel

Vastikään muutettiin ja heppa lähti tietenkin mukaan. Koska etäisyyttä uusi <> vanha koti on sen 140 km en ihan hirveästi tallin takia lähtenyt ajamaan edestakaisin. Oman kodin etsintä söi jo aikaa & kilometrejä. Niinpä talliksi valikoitui internetistä löytynyt isompi kilpatalli. Ammattilainen paikka, varmasti siellä on hyvä hoito ja olosuhteet ja sitten jos hakee jotain hieman rennompaa voi katsella paikanpäällä eteenpäin. Ties vaikka kilpatallilla oppisi uutta tai pääsisi seuraamaan suuremman maailman menoa. Olihan tallinpitäjällä 15 omaa hevosta (osa kilpa- osa jalostus-) ja juuri muuttoviikonloppunakin hän oli ulkomaankisoissa.

Talin houkutteleva jukisivu - ovi raollaan. Oik reuna on maneesia.

Kävin tallilla kerran kurkkaamassa. Tällöin kerrottiin, että karsinat siivotaan vain 1x/vko. No, tämä on Hollannissa suht yleistä joten avoimin mielin, jos kerran laatukisahepat siellä seisovat niin mikä olen harrastehepan kanssa urputtamaan. Ehkä homma toimii ihan ok, kunhan lisäävät olkea päivittäin.

Tallin käytävä jolla hevoseni seisoi. Maneesi oik (seinän takana).

Tarha-laitumet olivat kapeat, mutta pitkät. Talvella tarhaa pienenennetään ettei mene kokonaan kuralle, siitä puolivälijälki.
Hevosia ei juotettu tarhoihin!

No, ei toiminut. Heti ekana päivänä suunnilleen pökräsin ammoniakista. Hevoset ulkoilevat 9-16, jolloin siis seisovat reilut 2/3 vuorokaudesta ammoniakissa.  Vain 1 pvä / vko ilma on siedettävä, kun karsinat on tyhjennetty. Karsinoiden siivous (tai "siivous") tapahtuu nimittäin niin, että päivittäin lannat kerätään keoksi karsinan perälle ja etupuolelle lisätään olkea. Käytännössä joka karsinassa on oma pikkulantala. Kerran viikossa maanantaina avataan seinät ja ajetaan traktorilla tmv kuormaajalla koko rivi puhtaaksi.

Ns siivottu karsina, 5 pvän lannat takaseinällä.

No, pikkulantala sinne tai tänne, jos muuten ilmaa riittää. Vaan ei riitä. Käytävän (18 karsinaa) molemmissa päissä on leveät pariovet vaan niitäpä ei pidetä kuin raollaan. Välillä kun tulin tallille ne olivat jopa kiinni! Joka karsinassa on ikkuna, mutta senkin saa vain raolleen. Entimuinoin heillä oli avokarsinoita (ikkuna ulos), mutta hevosille tuli silmätulehduksia (!) joten nykyisin ei tuuletella turhia. Koska karsinoidem väliseinät ovat pientä luukkua lukuunottamatta umpinaiset ilma karsinoissa (minilantaloineen) oli vielä tuplapaha vs käytävä.

Ovi auki pliis.

Ikkunoita ei saa enempää auki.

Tallilla oli hevosia yhteensä 70, muutamassa eri rakennuksessa. En ole ihan varma oliko karsinan siivous kaikissa tallin osissa samalla tekniikalla, osasta nimittäin ei saanut väliseiniä auki, joten ainakaan tehokas traktorityhjennys ei onnistu.

Vanhempi tallinkäytävä.

Ikkunaa ei saa auki ollenkaan.

Omistajan kisaheppojen tallin ovi ei edes raollaan. Tosin seinän pieni neliö oli tuuletin.

Maria-hevoseni käytävällä (joka sijoittui maneesin kupeeseen) asui ainakin kaksi yskijää, Mariakin yski jo pariin otteeseen. Johtuiko talli-ilmasta, en tiedä, mutta kyllä tuli ihan heti olo: pois ja nopeasti.

Freesi meininki. Oik näkyy nippanappa kurkistusikkuna naapuriin. Melkein umpiseinät, siis.

Puitteet ovat hulppeat, hyväpohjaiset maneesi 20*60, ulkokenttä 20*60 ja estekenttä 40*40 (?), myös muutama järeämpi maastoeste, sillä tallinpitäjä kisaa 3 tähden kenttää. Kävelykone, ja pari juokstusympyrää. Maastot lähtevät pihasta ja matkaa kotiini vain 2,5 km. Vaan hevosen hyvinvointi ensin ja muutinkin jo 2 viikkoa myöhemmin pois, paikkaan jossa on ulkokarsina (ja lähes 10 km poljettavaa). Kun on tottunut raikkaaseen ilmaan tuo kaksi viikkoa oli jo ikuisuuden pituinen.

Estekenttä, myös maastoesteenomaisia (kuvassa näkyy vain osa).

Sori vino kuva. Melkein salakuva kun olin jo ilmoittanut lähteväni ennenkuin kiirellä aloin kuvata blogiin.

Kokopitkä maneesi. Näkyy, että loppuosa on jatkettu myöhemmin (kirkkaampi valo kattoikkunoista).

Hajuun tottuu, kertoi tallikaveri, hän ei haistanut sitä enää. Ja se on tottakin, sillä jo kahdessa viikossa melkein totuin, viimeisinä päivinä mietin, että eihän tämä nyt niin paha ole.

No onhan se paha! Myös siivottu karsina.

Kyseiseen kahteen viikkoon kävin vain iltaisin, etten vaan kuluttaisi arvokasta ulkoilu(happi) aikaa. Kun tulin ja Maria seisoi hämärässä ammoniakkiboksissa kaltereiden takana ahdistus oli suuri. Ja kun heinissäkin pihdattiin (on sillä tilaa laihtua) niin ikävä oli ratsastuksen jälkeen jättää haisevaan heinättömään vankikopperoon. Edellisellä tallilla toki ongelma oli lihavuus, mutta hevosten luonnollinen ruokarytmi on napostelu n 20h/pvä. Jos heinät saa 2x / pvä, "ilta"heinät klo 17, niin aika paljon jää napostelematonta aikaa. Aikaa kehittää esim vatsahaava. Kuvittelin Mariankin masentuneen, mutta voi tietenkin olla, että inhimillistän


Häkissä nro 10.

Uudella tallilla Marialla on taas ulkokarsina ja (kuvittelen että) iloisampi ilme. Tallin esittely seuraa myöhemmin. Ja muutaman matkalle osuneen, kun paikkaa etsin. Kaikenlaista löytyi.

Ps esitellyn tallin kuukausihinta: 330 euroa. Kallis näillä tienoilla.