Munakuppi

Jokin aika sitten eksyin Amsterdamin kukkamarkkinoille. Yksi turisteimmista paikoista Amsterdamissa, missä myydään lähinnä ylihintaisia tulppaani- yms sipuleita turisteille. Ympäri vuoden, vaikka ei niitä tulppaaneja esim toukokuussa kukaan voi istuttaakaan. Pääosa tuskin nousee muutenkaan. Paljon tietenkin myös hampunsiemeniä yms. Markkinat ovat ponttooneilla, eli puhutaan kelluvista markkinoista mutta ihan taviskojuilta ne näyttävät ja tuntuvat loppupeleissä (eivätkä liiku minnekään, onpahan vaan katu levennetty).

Vaikka olin jokseenkin paikanpäällä, en tajunnut ottaa yleiskuvaa. Tämä Wikipediasta / 
By VirtualSteve - Own work, CC BY-SA 4.0

Siellä sitten osui silmiin Munakuppi. Mikälie kiinalainen keksintö, useimmilla kojuilla oli. Muoto kuitenkin on hyvin munakuppimainen, vaikkakin suuaukko liian pieni tukevaan munansijoitteluun.

Idea on kasvatta "ukkelille" tukka eli ruohoa (oletan rai-).

Toisella kojulla oli 3,-/kpl ja vitosella kaksi. 
Contents: Seeds, potting soil, instructions and a Munakuppi.

Juuri tätä sisutukseni kaipasikin.

Kaippa tämän saa suomibongaukseksia laskea, ei nimi voi olla muualta.

ps toinen pienempi Suomibongaus on pilvifirma Tilaa. Mainosti jossain vaiheessa moottoritien laidalla. Googletin tietenkin mutta en löytänyt Suomi-linkkiä. Mutta samaa sarjaa kuin munakuppi, melkein pakko olla sillä tilaahan pilvipalvelu juurikin tarjoaa.

Anne Frankin puu

Jaaha, korona iski, ihan loppusuoralla ollaan ja salakavalasti jostain. Heppakisoista (tuskin, siellä oli väljää ja oireet alkoivat heti seuraavana päivänä)? Töissä torstaina? Keskiviikkoillan heppaluennolta (aiheena varsotus siemennyksestä synnytykseen. Pidettiin täällä, joka on nyt myyty ja taas hiljaksiin toiminnassa. Pihalla bongasin myös Niina Niilosaaren pakun). No tuli mistä tuli, testiin oli mentävä kun kotitesti sanoi, että on.

Paikkavaihtoehtoja oli pari ja en ottanutkaan lähintä vaan Udenin kylän. Sillä tammikuussa jo otin lehtijutun talteen, joka vaati kuvamateriaalia Udenissa ja nyt olikin syy mennä sinne. Kaksi kärpästä jne.

Suomenhevonen hevoskastanjan alla.
Kuva on syksyltä, puussa näkyvät piikkikuoriset hedelmät.

Lehtijutussa kerrottiin Anne Frankin puusta. Piilopaikan sisäpihalla kasvoi hevoskastanja, jonka Anne mainitsi kolmesti päiväkirjassaan. Kun talosta tuli museo, puu oli tietenkin osa kokonaisuutta ja näkyi edelleen ikkunasta. Puu oli kuitenkin hyvin vanha ja 2005 todettiin, ettei se ollut enää terve. Niillä main päätettiin kerätä siemeniä ja kasvattaa puun jälkeläisiä talteen.

Alkuperäinen puu, kuva ED lehdestä 12.1.2022

Puulle rakennettiin myös metallikehikko, mutta sekään ei auttanut kun myrsky vuonna 2010 kaatoi puun rakennelmineen. Kasvatettuja kastanjoja on istutettu mm Anne Frank -koulujen pihoille ja Amsterdamse Bos - "keskuspuistoon"(150 kpl). Nykyisin niitä saa tästä läheltä, Sint Oedenrodelaiselta kasvattamolta, ja sieltä lehtijutun versiokin on kotoisin. Ja jutun aihe oli puun istutus Vapautuspuistoon.

Pieni vielä. Kasvattaja ei tietenkään myy puita kenelle tahansa, se kasvaa hyvin suureksi (ks ensimmäinen kuva) joten ei sitä keskivertotakapihalle sopisi istuttaakaan. Paikan tulee olla puun arvolle sopiva  ja miellään julkinen.

Sinne siis testin jälkeen. Tietenkään koronaisena ei kauhesti sovi ihmisten ilmoilla olla, mutta puistopiipahdus onnistui 5m varovälein ja sain kuvat.

Anne kirjoitti viimeisen kerran puusta toukokuussa 1944, ja kertoi sen olevan yltäpäältä kukassa. Piilopaikka löydettiin ja perhe pakkosiirrettiin elokuussa samana vuonna.

Alkuperäinen puu seisoi toisen talon takapihalla eli ei Anne Frank -säätiön tontilla. Netistä en löydä, onko tilalle istutettu jotain. Siitä päättää tietenkin tontin omistaja, ja google mapsistakaan en pysty päättelemään tilannetta.

Kevät tuloillaan.

Mutta jos puuta kaipaa, tervetuloa Udeniin!

Lähde (lehden lisäksi) annefrank.org

Knoppitietoa Haarlemista

Kuten luvattu Haarlem-sarjan lopuksi vielä muutama trivia:

Iltaisin klo 21-21:30 suurkirkon kellot soittavat simppeliä melodiaa kling-klong-klong kling-klong-klong tuon täyden 30 min. Alunperin soitto oli iltasoitto - kaupungin portit sulkeutuivat ja pelloilta sopi tulla kotiinpäin.

Paritalot Spaarnen varrella. Oik alunperin keskiaikainen panimo De Olifant, oik tuoreempi mutta heinosti laiva-aiheinen pari.

Muureista ei ole paljon mitään jäljellä, vain yksi portti, Amsterdamse poort (Spaarnwoudestraatin pohjoispäässä). Kaksi muuta on merkitty katukiveykseen - Jansstraatilla erivärisin kivin ja Kruisstraatilla on olevinaan räjähdyksen jälki, jossa palaa (katukiveyksessä) pikkuvalotkin pimeässä. Jos kuljet asemalta keskustaan menet suurella tod näk Kruisstraatia - pidä katukiveystä silmällä noin Albert Heijn ruokakaupan kohdalla!

Tässä oli portti - Jansstraat

Haarlemin keskustan kupeessa seisova tuulimylly - Adriaan - on replica. Mylly paloi 1932 ja vasta 2002 se avattiin uudelleenrakennettuna. Se on suosittu mm hääpaikkana, mutta myös avoin yleisölle. Asun (asuin!) itse siitä n 200m päässä - arvaat varmaan etten koskaan ole saanut aikaiseksi etsiytyä sisälle asti.

Talvisempi myllynäkymä.

Kun Haarlemin suurkirkkoa rakennettiin (1300-luvulla) siihen suunniteltiin kivistä tornia. Vaan kun tornia alettiin kasata kirkon katto ei sitä kantanutkaan. Jos vierailet kirkossa (kannattaa) niin voit nähdä yhden neljästä tornin alla olevasta pilarista olevan vino. Se vinoutui tornin painosta, joka sitten purettiin samointein ja tilalle laitettiin puinen, lyijypäällysteinen versio. Valkoinen kivitorni laitettiin Bakenesserkerikin torniksi - silloin jo kierrätettiin!

Bakenesserkirkko on sumppuunrakennettu - tila ei toimi enää kirkkona. Etualalla Bakenessergracht-kanava.

Suurkirkossa voi myös bongata suomalaisjätti Cajanuksen pituuden yhteen pylvääseen merkittynä.

Haarlemin keskustatalli on jo esitelty - jos aikaa on ja olet hevosihmisiä, voit käydä kurkkaamassa.

Spaarne-joen yli kulkee useampi silta. Kaunein on tietenkin vanhanaikainen kaksipuolinen nostosilta 's-Gravenstenenbrug. Siinä on hauska valaistus joka reagoi ihmisiin. Jos kävelet sillan yli pimeässä maassa olevat valot syttyvät. Kutsun niitä Michael Jackson - valoiksi (vrt Billie Jean video).

Micheal Jackson -silta.

Monissa Haarlemin vanhoissa taloissa on vielä vanhoja päätylaattoja, jotka kertovat mitä talossa aikoinaan tehtiin, esim panimo tai lihanleikkaaja. Kannattaa bongailla. Myös tekstejä löytyy.

Oluen ystävien kannattaa myös suunnata Jopenkirkkoon (Gedempte Voldersgracht 2). Jopen (joka on perinteisten 112litran tynnyrien nimi hollanniksi) on Haarlemilainen panimo, joka alunperin alkoi panna olutta keskiaikaisten reseptien pohjalta Haalemin 750vuotisvuonna. Nyt, 20 vuotta myöhemin, panimon tuotteita voi bongata jopa Suomessa. Vuonna 2010 avattiin oma panimoravintola, Jopenkerk, joka oli - kuten nimikin sanoo - alunperin kirkko. Rakennus on sisältäkin todella hienoksi laitettu, ja näkösällä on toiminnassa olevia kuparisia panimokattiloita, juomalistat seinillä muistuttavat virsilistoja jne.

Jopenkerk. Huomaa myös pääden lyijylasissa logo.

Ja vielä pari pienimuotoista heppaknoppia. Groot Heiliglandin ja Ravelingsteegin kulmassa on kukkaistutuksia betonissa. Alunperin betonikulhot olivat hevosten juomakuppeja. Ja toinen: Jansstraatin ja Nieuwe Grachtin kulmassa on talon (nro 1) kulmalla hassusti veteen viettävä parkkipaikka. Kauansitten siinä oli ihan ramppi, paikan nimi on Paardenwed (paard = hevonen) ja tässä kohtaa ajurien hevoset talutettiin kanavaan pesulle työpäivän jälkeen.

Jee, heppakuppeja. Ruskea taulukin kertoo asian - näitä tauluja on joka puolella mutta valitettavasti vain paikalliskielellä.

Paljon olis vielä kerrottavaa. Kauankohan kestää, että Haarlemia tulee ikävä. Tai sitten ei, nokka kohti maaseudun rauhaa!

Haarlemin nähtävyydet

Haarlemilla on pitkä historia - kaupunkioikeudet saatiin jo 1245. 1500-luvun jälkipuoliskolla Haarlemia kiusasivat sekä Espanjalaisten valloitus että iso tulipalo. Näiden jälkeen kaupunki piti jälleenrakentaa ja pääosa miesväestä oli tapettu. Flaamista (Belgiasta) virtasi sitten uutta verta kaupunkiin ja paljon merkittävämmistä rakennuksista yms on alunperin flaamien perua.

Vleeshal Suurkirkon kupeessa. Ensimmäistä kertaa 12 vuoteen rakennustelineitä!

Flaamit toivat mukanaan kangasteollisuuden ja porraspäädyt. Haarlemin kaupunginarkkitehti Lieven de Key piirsi  1600-luvun alussa mm kaupungintalon ja Vleeshal:in (Lihahalli), joissa kauniit porraspäädyt. Molemmat ovat suurtorin reunalla. Kaupungintalon alakerrassa on myös turisti-info, Hollannissa se kulkee nimellä VVV. Lihahalli oli ammoin nimensä mukaan lihan myyntipaikka, naudat ja possut teurastettiiin alakerrassa ja eri kerroksissa työstettiin eri ruhon osia, taikka nahkaa. Lihahallissa on nykyisin taidemuseo.

Vijfhoek eli Viiskulma sai tietenkin niemnsä tämän pikkuaukeaman mukaan, jolle tulee 5 katua.

Haarlem soveltui kangasteollisuudelle (pellava, silkki) dyynien ja niiden uhtaan veden takia. Kauansitten pellavakankaita valkaisteltiin ja kuivateltiin dyynien laidalla. Haarlemin työläiskortteli oli Vijfhoek (Viiskulma), jossa edelleen on nähtävillä yksi sen ajan kutomakonekoti. Ikkuna oli suuri, sillä lupa oli työskennellä vain päivänvalossa.

Kutomotalo Breestraat 10

Keskusta ei ole kovin suuri joten kävellen voi tutustua hyvin. Kannattaa katsoa liikeikkunoiden yläpuolelle, niin näkee mm ne porraspäädyt ja muutenkin mukavan näköisiä taloja.

Vehreä sivukatu (Korte Annastraat)

Museopuolella Haarlemissa on yksi Hollanin vanhimmista museoista - Teylers (Spaarne 16). Museo on pitkälti luonnontieteellinen - fossiileja ja ensimmäisiä puhelimia jne kouluretkikamaa - mutta sisäpuoli on hieno, ison alkuperäisellä 1700-luvun sisustuksella. Toinen puoli museosta on osin vaihtuva taidenäyttely. Muutama vuosi sitten siellä oli Leonardo da Vincin luonnoksia - silloin jonotettiin Spaarne-joen rannalla.

Teylers, takana puinen kirkontorni. Suurkirkko näkyy kauas moneen suuntaan, lentokoneestakin (suht) helppo bongata.

Toinen tunnettu taidemuseo on Frans Hals (Groot Heiligland 62), missä voi nähdä mm Hollanin kultaisen vuosisadan (1600-luku) maalauksia, eli perinteistä Hollantilaista maalaustaidetta (vrt Rembrandt). Frans Hals itse oli Haarlemissa asunut maalari, eikä mikään ihan turha heppu, sittemmin bongattu myös Pariisin Louvressa.

Frans Halsin julkisivu - myös flaamilaisvaikutteista rakentamista. Alunperin miesten vanhainkoti.

Haarlemin historiasta ja nähtävyyksistä voisi jatkaa vielä sivutolkulla. Kaupunki on hieno ja päivän - tai pitempääkin - saa helposti kulumaan. Ylläoleva on siis vain pintaraapaisu. Seuraavassa- viimeisessä - Haarlemjaksossa vielä muutama Haarlemknoppi.

Haarlemissa ei ole kovin paljon vihreää, keskustassa oikeastaan vain puita katujen varsilla ja pari hassua minipuutarhaa. Aseman takana oleva kruunu - alkuperäinen puolistusvalli - kannattaa kyllä kävellä, vehreää kanavanreunaa.

Jos tosissaan suunittelet Haarleminreissua - aina saa ottaa yhteyttä!

Shoppailua Haarlemissa

Haarlem on shoppailuun erinomaisen sopiva kaupunki. Keskusta on suht pieni ja sisältää tarpeeksi kuppiloita yms taukopaikkoja. Turisteja on mutta ei kiusaksi asti kuten Amsterdamissa, eli paikasta toiseen siirtyminen ei edellystä kyynärpöintiä väkijoukoissa. Lauantaina päivisin on kylläkin melkein ruuhkaa, kun paikallisväestökin osallistuu shoppailuun. Jos haluaa välttää sovituskoppijonot kannattaa tulla siis viikolla. Ja maanantai ei ole kätevä päivä - monet holskiliikkeet avaavat maanantaina vasta yhdeltä.

Espritin rakennuksessa oli elokuvateatteri (Grote Houtstraat)

Spaarnen reunalla voi vetäistä tsufeet. Taustalla muuten nostokurki ja semivalmiita taloja - vihdoin näille tehdään jotain.

Hollannissa varsinaisia katettuja kauppakeskusksia on vähän, ja näkemäni ovat kaikki pikemminkin kokoluokkaa Leppävaaran Galleria 90-luvulla kuin verrainnollisia Itäkeskukseen taikka Jumboon. Shoppailu vaatiikin aina keskustakävelyä. Haarlem on valittu Hollannin ykkösshoppailukaupungiksi ainakin kerran, ja yksi katu - Kleine Houtstraat on voittanut 'mukavin katu' -valinnat kait kahdesti.

Kleine Houtstraat

Pääkauppakatu on simppeli ja lähtee suoraan asemalta etelään. Katu alkaa nimellä Kruisstraat, sitten nimi vaihtuu Barteljoristraatiksi ja lopulta Grote Houtstraatiksi. Pätkällä on pituutta noin 1,5 km ja siltä löytyvät suurimmat kansainväliset merkit (Mexx, H&M, Bershka, Zara) mutta myös joukko pienempiä. Oikeasti pienemmät ketjut tai yksittäiset kaupat löytyvät sivu- ja poikkikaduilta.

Poikkikatu Nieuwstraat

Sivukatu Gierstraatin pienempiä kauppoja. Pyöriä on joka paikassa.

Vaate- ja kenkäkauppojen lisäksi löytyy kaikenlaisia sisustuskaupppoja, kettiötarvikekauppoja, sälä & krääsä-kauppoja sekä kemppaa (jota nyt tuskin kannattaa Hollannista Suomeen raahata).

Melkein-kaima ja Kummeli-hahmo. Oik Tilli ja kamomilla, sisustukauppa, Anegang.

Sisustuskauppa Gierstraatilla. Hieman huono kuva, mutta ikkunassa myös tuttua Marimekko-kuosia. Marimekkoa ja Iittalaa näkyykin ihan kivasti.

Kun Google Mapsia suurentaa alkaa Haarlemin kauppatiheys näkyä. Electronicawinkel on Applestore.

Sadan metrin päässä asunnostani sijainnut Haarlemin hevostarvikeliike Levade muutti valitettavasti vuosi sitten keskustasta pois.

Miten Haarlemiin pääsee ja muuta infoa

Viime kirjoituksessa jo viittasin siihen, että nyt on hieman kiireitä. Se näkyi myös postaustahdissa - kesäkuu oli tavallista köykäisempi. Syy kiireeseen on tuleva muutto. Ajan nyt 120 km työmatkaa - mutta en kauaa, muutan pois ns pääkaupunkiseudulta (Randstad) kuun lopulla. Pieneen kylään maaseudulle. Joka tietenkin on suhteellinen käsite vs suomen maaseutu - pyöräilymatkan päässä on jo isomman kaupungin ostoskatu.

Nieuwe Gracht, Haarlem

Maalla on mukavaa - ja edukasta. Keskustakaksioni hinnalla saa siellä 120 m2 paritalon kohtuullisella pihalla. Kohtuullisella = 150 m2, joka on Hollannissa jo iso. Perusrivitalopiha on monesti luokkaa 40 m2 (esim 7x7 m). Maalla on varmasti myös lisää ihmeteltävää ja havainnoitavaa, joten blogiainesta riittänee vuosiksi. Ensimmäisenä täytyy varmaan tilata sikäläinen paikallislehti, 12 vuoden jälkeen jätän Haarlemin päivälehdelle jäähyväiset.

Haarlemin juna-asema. Hollannin ensimmäinen juna vuonna 1839 meni Amsterdamin ja Haarlemin väliä. Asema on tuoreempi, vuodelta 1908. Rakennus on sisäpuoleltakin hieno, kaakeliseiniä ja -maalauksia.

Mutta ennenkuin Haarlem poistuu taka-alalle laitan nyt muutaman turistihaarleminfon (/myyntipuheen). Haarlem on kiva kaupunki ja lähellä Amsterdamia, jos Hollantiin eksyy niin eksykää ihmeessä tännekin!

Useimmat yöpynevät Amsterdamissa, mutta jos Haarlemin suuntaan haluaa on juna paras vaihtoehto. Matka-aika on 15-20 min, ei vaihtoja  ja maksaa vitosen pintaan/suunta. Jos innostuu niin, että haluaa olla Haarlemissa oikeasti, pääsee tänne Schipholin lentokentältä bussilla 300, hinta samoin n 5e. Juna on aavistuksen nopeampi, mutta edellyttää vaihdon ja taitaa olla kalliimpikin.

Juna-aseman edessä keskustaan päin on bussiasema-aukio. Se uusittiin jokunen vuosi sitten, mutta jokin meni hankinnoissa pieleen - yli-innokas arkkitehti vai muutenvaan pösilö päättäjä? - valittu Kiinalainen luonnonkivi ei kestä bussiliikennettä. Kuvassa lohjenneita kiviä. Aukiota on jo paikoin paikkailtu (tummat alueet) ja suunnitelmissa on uusia se - uudestaan.

Taksillakin pääsee. Extrabonuksena Schipholilla on paljon Tesloja taksina (ympäristöystävällisyys jne). Taksimatka maksaa noin 50e, mutta sen olen kertaalleen tarkoituksella maksanut (vaikka onkin 10x kalliimpin kuin bussi) - sainpahan istuksia Teslassa ja haastattelin kuskia koko rahan edestä. Taksijonossa auton saa valita. Taksilla matka on noin 20 min, bussilla 45 (+ siirtymä hotellille). Varo huijaritakseja, virallinen tolppa on heti ulko-ovia vastapäätä (ja huijareilla ei ole Tesloja).

Asema-aukion laidalla seisoovat jalustalla Kenau ja Ripperda, Haarlemin keskiaikaiset sankarit. Kenau oli tiukka täti, joka kiusasi espanjalaisia kaatamalla kuumaa öljyä niskaan kaupunginmuureilta, Ripperda johti joukkoja samaisessa piirityksessä (1573). Patsaan synty on taas taattui (Haarlemilaista) kunnallispolitiikkaa. Patsaan ostanut / päättänyt kunnallisvaltuutettu ehti kuolla ennenkuin ensimmäiset versiot tulivat kansan nähtäville. Nousi iso haloo mutta tilausta ei voinut enää perua. Muistelisin hinnan olleen parinsadantuhannen luokkaa, tekijänä Graziella Curreli. Ja miksi haloo. No, patsaista Ripperda selvästi johtaa joukkoja tjsp... kun taas Kenau -naistaistelijoiden aatelia - sukii hiuksiaan.

Seuraavissa osissa (jotka kirjoitan tuotapikaa ajastuksella valmiiksi, niin on tilaa muuttaa) mm shoppailu, nähtävyydet ja ympäristö. Hotelleista ei ole mielipiteitä - enhän ole sellaisessa Haarlemissa koskaan yöpynyt. Mutta internet auttaa tässä varmasti!

Talliesittely 9: Hollandsche Manege

Olen jo aiemmin esitellyt muutaman kaupunkitallin ja mainitsin kuninkaallisen tallin sekä Haagin kaupunkitallin kohdalla, että ratsastushalleissa in otettu mallia Wienin Espanjalaisesta koulusta ja että ko hallimalleja on Hollannissa kolme kappaletta. Kolmas on Hollandsche manege, Amsterdamin keskustassa.

Bongaa talli.

Siitä sisään.

Talli on rakennettu 1882 ja museoviraston suojelema, joten muutoksia ei saa tehdä. Siellä on edelleen pilttuita mutta kuulemma yrittävät saada lupia bokseihin. Tarhoja ei ole, hevoset ulkoilevat (tai pikemminkin sisäilevät) jossain määrin öisin maneeseissa. Maastoratsastuksiakaan ei ole, vieressä on kaupunkipuisto.

Ratsastuskoulun sijainti, nippanappa kanava-alueen (ydinkeskustan) ulkopuolella. Google maps.

Pilttuita on yksi pitkä käytävä (myös kuvaa otettaessa selän takana)

Seinillä kaakeleita.

Karsinoita on pari lyhyempää käytävää.

Kesällä on jonkinlaista laidunnusta ja lisäksi tallilla on iso hevoskuorma-auto, joten jotain esiintymisiä tai kisamatkoja on. Tosin ainakin aiemmin tallinpitäjän lapset kisasivat, en tiedä kuinka paljon ratsikouluheppoja kuljetellaan. Ehkä sinne laitumelle? Wikipedian mukaan hevosia ja poneja on noin 50, käydessäni osa pilttuista oli kyllä tyhjiä.

Kivasti lehtipuhaltimella hevosten pölytystä.

Tallilla harrastetaan myös naistensatularatsastusta.

Tallin (sisä) piha. Aidan takana talojen takapihoja, alun kuvissa näkynyt katu on talojen etupuolella.

Ratsastushalleja on kaksi, kuuluisa Wieninmallimaneesi ja toinen, puoliavoin peltiversio.

Omistaja Vincent Valk, joka piti tunteja, kertoi suosivansa kimoja (valkoisia hevosia)

Halli kahvion parvekkeelta. Pikkasen kaipaisivat seinät jo maalia.

Sisäpiha toiseen suuntaan, omituinen irtokarsina sekä peltihallin kulmaa. Tallinkäytävät oik.

Kakkoshalli.

Todellinen kaupunkitalli: parvekkeelta voi seurata peltihallin tunteja!

Talli on toiminnassa jo vuodesta 1744, tosin ensimmäinen rakennus jäi kanavien laajennuksen alle ja 1882 rakennettiin uusi. Ammoin kuninkaalliset saivat täällä ratsastusopetusta. Fasiliteetit ihmisillekin ovat hieman kesvivertoratsikoulua hulppeampia.

Raput yläkerran kahvioon.

Kuppila.

Kahvion parvekkeelta voi seurata tunteja.

Tallin pyöritys maksaa tietenkin sijainnin puolesta ekstraa, ja jotta tallinpitäjä saisi rahoituksen kuntoon hän kekkasi muutama vuosi sitten nimetä ratsastuskoulun "Eläväksi hevosmuseoksi". Museon aukioloaika on 10-17, ja sisäänpääsy reippaan 8 e/hlö. Onneksi talli on muinakin aikoina auki tuntien takia, joten saavuin strategisesti kuvauskeikalle 9 jälkeen. Lähteissä ovi oli kiinni ja ulos/sisään pääsee vain lipunmyynnin kautta.

Sisäänkäyntikäytävä.

Asianmukaisesti pukeutuneena (ratsastusvermeet) kassan ohi pääsee tietenkin maksamatta, eihän tuntiasiakas maksa sisäänpääsystä. Jos haluat tutustua talliin mene siis aikojen ulkopuolella tai pukeudu aiheen mukaan - kyllähän joka kaupunkilomalle otetaan ratsipökät mukaan!

Vielä pari kuvaa kompleksin toiselta puolelta, Overtoom-kadulta.

Hienomman maneesin pääty, oik rakosesta näkyy tallirakennusta.

Toisen puolen pihaa, vas heppakuorkki, Suoraan edessä yksi tallin käytävä, roskiksen takana kengittäjän paku ja toinen  käytävä ja oikealla metallirullaverhon takana upotettu lantala joka tyhjätään lähes päivittäin. Heinät ovat vintillä.

Tältä erää kaupunkitallisarja loppuu tähän, muita keskustatalleja en tunne. Mutta pidän silmät auki, Hollannissa hevosia voi olla melkein ihanmissävaan!