Kaurista napaan

Lauantaina lehdessä oli taas kauriista etusivulla: Overveenin lihakauppiaan kauriit kuumille kiville. Amsterdamien vesijohtodyynien ammutut kauriit on toimitettu pääosin Amsterdamiin, onhan alue Amsterdamin omaisuutta. Kuitenkin yksi paikallislihakauppias oli saanut suihteilla jokusen ruhon ja kauppa käy kuin siimaa.

HD 9.4.2016

Jutussa mainittiin myös jopa tappouhkausia saanut ravintoloitsija, mutta ko lihakauppiasta ei ole asian tiimoilta kiusattu. Vastustajat tosin ovat olleet muutenkin hiljaksiin, ainakaan lehdessä ei ole julkaistu mielipidekirjoituksia, vaikka metsästyksestä olikin juttua.

Nämä näin sunnuntai-aamuna, etäisyys alle 10m. Ei tarvihe koiria tmv metsästysrekvisiittaa.

Itse en syö pahemmin lihaa - eläinystävällisyys/tehotuotantosyistä - mutta nyt en aikaillut vaan hyppäsin heti lehden luettuani pyörän selkään. Op = op sanoo holski ja tarkoittaa loppu kun loppuu, eli suomeksi niin kauan kuin tavaraa riittää. Nyt on metsästystauko ja vasta marraskuussa taas saatavilla, joten parempi olla ripeä.

Tuolta sitä saa.

Näillä kauriilla on kuitenkin ollut mitä mainioin elämä, ja kun ampumiseenkaan ei liity stressiä tai edes tarvitse osua liikkuvaan maaliin (ei pelkää ihmistä), niin paljon eläinystävällisempää liha ei voi olla.

Hinnat olivat kohdallaan, kyljyksistä 26 euroa/kg (ja siinä siis luu).

Maistui.

Parkkisakko anteeksi

Hollannin byrokratiassa - tai sen joustavuudessa - riittää ihmeteltävää. Kun on itse kasvatettu jonkinlaisella 'säännöt on sääntöjä' -linjalla ja vielä herran pelko siihen päälle niin satunnaisesti Hollannin sääntöjen tulkinta ja toteutus tuntuu kiemuraiselta. Mm. rakentamisesta ja hamppupolitiikasta riittää kirjoitettavaa jokusen postauksen verran, mutta aloitetaan ajankohtaisella parkkisakkotapahtumalla, joka oli paikallislehdessä maanantain kuluttajasivuilla.

HD 8.2.2016

Tapahtui seuraavaa: Isoäiti on usein lapsenlapselleen lapsenvahtina Amsterdamissa. Yleensä hän liikkuu Fordilla, mutta tällä kertaa alla oli miehen Seat. Hänellä oli parkkisovellus puhelimessa, jolla hän maksoi parkin, tosin vahingossa Fordin rekisterinumerolle. Kun valvoja kävi paikalla Seat oli tietekin parkkeerattu maksamatta ja sakko tuli (57,90€).

Tässä kohtaa itse ajattelisin, huono mäihä, ensi kerralla tarkemmin.

Vaan holskipa ei niin nopeasti periksi anna. Tarina jatkuu: Sakon saanut isoäiti kiisti sakon per heti: "Olihan maksanut parkista". Eikun asianajaja asialle, kun sakon kirjoittanut instanssi ei ensi hätään suostu sakkoa perumaan. Pian löytyykin ennakkotapaus: "Mikäli maksuvelvollinen voi esittää maksaneensa pysäköintimaksun, tulee sakko perua". Ja tokihan isoäiti voi, todistettavasti maksu on maksettu, vaikkakin eri autolle. Ja kun vielä on todistettavissa, että tämä Fordi ei ollut Amsterdamissa sinä päivänä (isoäiti: "Jos kerran lappuliisat scannailivat autoja sinä päivänä, he voivat vaikka tarkistaa omat listansa!"), voidaan todeta maksuvelvollisen todistaneen maksaneensa.

Amsterdam yrittää vielä argumentoida junalipulla: "Jos lippu on osettu Maastrichtiin ja sillä ajetaankin Groningeniin, ei sekään ole voimassa". Johon isoäiti & juristinsa: "Junalippu on matkustusasiakirja, nyt puhutaan pysäköintimaksusta. Ja sehän oli maksettu".

Lopulta Amsterdamin ei auta kuin perua sakko.

Hollantilainen sanonta kuuluu: De aanhouder wint. Eli: Ken ei anna periksi, voittaa.