Luontoylikulku

Hollannin luonnosta on ollut juttua aiemminkin. Sitä ei pahemmin ole. Pläntit millä sitä on ovat toisista erillään teiden ja moottoriteiden myötä.

Veluwen kansallispuisto ja sen ympärillä metsää Google mapsista - kuten näkyy teitä ristiinrastiin.

Eläimillä on kuitenkin taipumusta vaellella. Pienläinten alikuluista kirjoitin jo aiemmin, mutta isommat, peurat ja villisiat, eivät niihin mahdu. Vuosittain auton alle jää n 8000 peuraa, kaurista ja villisikaa (joka itse asiassa on melkein sama määrä kuin suomen hirvi- & peurakolarit yhteensä).

Niinpä näille on tehty useampia ylikulkuja. Wikipediasta lasken lähemmäs 70 kpl, moottoriteiden, mutta myös pienempien yli - ja rautateiden. Vanhimmat sillat ovat vuodelta 1988, kaikkineen lasken Wikipediasta vain 4 viime vuosisataista ja loput kaikki 2000-luvun puolelta.

A50 ylittävä silta

N200 Overveen

Ylikulun tunnistaa yleensä kasvustosta, ja tietenkään kohdalla ei ole liittymää. Silta ei myöskään näy karttanakymissä, kuitenkin tietenkin satelliitilla, jos hyvin käy linkki näytttää A50-tien ylittävän luontosillan.

Yo linkin (jos toimii) silta, myös A50. (Kuva otettu itse, ei googlesta).

Ylikulut on useimmiten tarkoittetu vain luonnolle mutta Hollannin tupaten täydessä luonnossa tietenkin ihmisetkin käyttävät niitä, ylläolevassa linkissäkin näkyy maastopyörän jälkiä. 

Taitaa olla ruuhkaa (jarruvalot), ehtii ihastella siltaa A2-tiellä.

Toivotaan, että näistä on eläimille iloa ja ainakin muutamalta yliajolta säästytään!

Ps ekassa kuvassa Veluwen kansallispuisto ja sen ympäristöä. Kun aina 'kritisoin' Hollannin luontoa niin kerrotaanpa sen historia lyhyesti: Oli metsää mutta ihmisten toimesta (puiden kaato ja laidunnus) muuttui hiekalle. Myöhemmin metsää istuteltiin takaisin mutta kekattiin, että hiekkakin on kivaa joten osa metsästä raivattiin sittenkin, että on vähän joka lajia "luontoa". Edelleen hoidetaan ja raivataan tai istutetaan tarpeen mukaan (vrt). 

Luonnontynkää Veluwen kupeessa - vastíkään viikonloppureissu. Kuvassa myös Mainio poni.

1900-luvun alussa alue oli hyvävaraisten metsästysmaina ja sinne istutettiin mufloneita, villisikoja, kauriita ja jopa kenguruita. 1930-luvulla ko hyvävaraiset joutuivat raha-ahdinkoon ja valtio osti metsän. Edelleen sen ympärillä on aidat ja pääsymaksu. Että sellaista kansallisluontoa. Lähde

Ps 2 Brad de Veluwe mainittu jutun ihan ekassa linkissä.

Kauriinpelastuksia heinäpellosta

Täällä oli todella huono toukokuu, 13 astetta ja vettä ja välillä myrskysikin. "Kaikki" siis myöhässä, oman pihan laitosta luontoon ja heinäntekoon. Yleensä ensimmäiset heinät kerätään jo toukokuun puolivälissä mutta kylmässä ei kasvanut ja satessa ei korjata. Viime lauantaina keli vihdoin kääntyi ja pari päivää oli oikein mukanaa, 20 asteen pintaan ja aurinkoa. Vaan koskaan ei ole hyvä sillä överiksi veti sitten samointein, tätä kirjoittaessa (keskiviikkona) mittari varjossa 29,6 ja istun sisällä (kiukuttelemassa). Mutta heinäpoutia piisaa ja viikonlopusta lähtien peltoa on niitetty nurin joka puolella.

Heinää nurin omalla kylällä. Tuohon tulee joka kesäksi myös hevosia, ilmeisesti 2-3-vuotiaita, laitumelle (taustan lohkolla näkyy jo). On mukavaa, että lähimmät hevoset ovat linnuntietä noin puolen kilometrin päässä. Lähimmillään jopa 200m, mutta se ruoholäntti ei ole (vielä) tänä vuonna käytössä. 

En tunne hirvien elintapoja kauhean hyvin, mutta aika usein taitaa olla juttua, että emällä on vasa mukana? Hevosista tiedän varmaksi, että emä ei varsaa hylkää ja vastaavasti varsa seuraa (luonnossa) jos tarvis kilometritolkullakin. Metsäkauriilla homma toimii kuitenkin toisin, opin lehdestä (ED 2.6.2021). Vasa juo maitoa vain noin 4x/vrk ja emä hiihtelee loppuajan omia menojaan. Vasa jätetäänkin "piiloon" (metsään tai heinikkoon) ja se makaa hiljaa ja liikkumatta vaikka mikä olisi. Esim traktori.

Kauris ei kauheasti erotu. Kuva ja kaksi seuraavaa paperilehdestä.

Vuosittain useampia vasoja ajetaan kuoliaiksi heinäpelloissa, pientä (ei paljon koiraa/kissa isompaa) littanaksi laittautuvaa vasaa on heinikossa mahdoton bongata traktorin ohjaamosta. Kuitenkiin pellon etukäteistutkiminen (yksin) on mahdotonta. Aiemmin vapaaehtoisluonnonsuojelijat kulkivat ketjuina pellon yli vasaetsinnässä mutta jopa silloin saattaa vasa jäädä huomaamatta.

Uusi tekniikka tuo uusia mahdollisuuksia ja nykyisin käytössä on jo muutamakin drone joka skannaa / kuvaa pellon lämpökameralla ja merkkaa karttaan mahdolliset vasat. Parin ukkelin ja yhden dronen voimin pelto on hetkessä tsekattu. Kun vasa on paikallistettu se kannetaan turvaan ja monesti sen huuto tuo emänkin tuotapikaa paikalle.

Kuvassa kantajalla tarkoituksella ruohoa / heinää kourissaan ennenkuin nappasi vasan, ettei ihmisen haju tartu. Kuinkakohan suuri riski tälle on Suomessa? Peltojen lisäksi kauriinpiilostutilaa on kuitenkin metsissä Hollantia enemmän, onneksi.

Ponien siirto

No johan blogissa nyt siirrellään, ensin puita ja nyt poneja. Luonto on Hollannissa varsin siirreltävä asia.

Konik-ponit Espanjassa, kuva täältä, kuvanottajan nimeä ei kerrota

Lokakuussa jo kerroinkin Oostvaardersplassenin suunnitelmista ampua kauriita ja sijoittaa hevosia muualle, jotta ns luonnon antimet riittävät kun laumat ovat pienempiä. Kauriita on ammuttu talven mittaan ihan antaumuksella, syksyllä tuli (muutaman oikeusjutun jälkeen lopulta) lupa ampua 1830 kpl. Ja niitä hevosia piti siirrellä, tällä erää suunnitelmissa on noin 180 kpl siirto. Ensimmäinen erä lähti jo viime viikolla Espanjaan.

Kesemmällä siirretään sitten vielä n 150 kpl Valko-Venäjälle, mutta ensin odotetaan varsat syntyviksi ja että ne hieman vahvistuvat ennen kuljetusta. Allaolevalla videolla ilmiselvästi matkusti myös muutama varsa tammojen vatsoissa, aika myöhään vielä siirsivät, loppukantoaika on hevosillakin tietenkin kriittinen, ettei liikaa stressiä esim.

Suo siellä kuiva täällä. Oostvaardersplassenhan on hyvin vetistä aluetta, Espanjassa taas haittana ennemminkin kuivuus ja kuumuus. Vastustajat postailevatkin jo luurankokuvia niistä maisemista, että hevosten olosuhteet pahenevat vain. Toivotaan, että oikeasti näin ei ole (protestiääniä riittää joka paikkaan), vaan että hevoset pääsevät Oostvaardersplassenia vehreämmille apajille. Tarkalleen kyseessä on Paleolítico Vivo Espanjan Atapuercassa. Kuulemma matkaevääksi lähti hieman heinää, kun Espanjan kasvukausi ei ole ihan vielä kunnolla käynnissä. Kuten nimestä voi päätellä kyseessä on esihistoriallinen luonnonpuisto (1000 hehtaaria), missä konikkien lisäksi muun muassa przewalskin hevosia ja visenttejä.

Kuva ko puiston sivuilta.

Valko-Venäjän kohdalla taas peloitellaan susilla ja vaikka millä. Edelleen keinotekoiset maisemointilaumat eivät ole mielestäni luontoa, mutta jos on valittava liian pienen tilan + ruoka loppu vs ison aito luonto + jokunen susi väliltä olen itse jälkimmäisen kannalla.

Suunnitelma eläinten vähentämiseksi

Nonni, kuukausitolkulla on pohdittu, mitä tehdä Oostvaardersplassenille. Viime talvena n 60% populaatiosta kuoli (reilut 3000 kpl lehmää, kaurista ja hevosta) ja ehkä yleisön painostuskin osaltaa vaikutta, että asialle nyt tehdään jotain.

Ensinnäkin suunnitelmissa on vähentää hevospopulaatiota siirtämällä hevosia muualle (esimerkkimaina mainitaan Venäjä, Espanja ja Bulgaria). Lähteistä en löydä kuinka paljon hevosia siirretään / montako jää mutta laskuopilla ja päättelyllä lukumäärä lienee 2-300 kpl mitä pitää muuttaa ja vajaa 500 mitä jää.

Tarttis varmana käydä toiseenkin kertaan kurkkaamassa Oostvaardersplassenilla, kun kuvat jo pari vuotta vanhoja (ja aina samat talvikarvaversiot)

Kauriita ammutaan, tavoitepopulaation on 490 kpl, joten pamauttaa tarvitsee joku 6-900 (montako vasaa tuli keväällä?). Kauriit eivät kestäisi siirtoa, sanovat (stressi).

Lehmien määrä on ok, oli keväällä noin 155 (+ vasikat).

Eläimet lasketaan mm helikopterista käsin lokakuussa.

Kesän mittaan aktivistit ovat edelleen ollet satunnaisesti asialla. Nyt ei enää heitelty yönpimeydessä heinäpaaleja vaan mm koetettiin porata patoon reikiä kun kuuman kesän myötä maat / ojat kuivuivat. Yritystä riittää.

Kauriita aletaan ampua marraskuussa pariutumisajan jälkeen. Hevosia aletaan talvella lisäruokkia (hyvä!) aitaukseen, jotta ne ovat keväällä tottuneet suljettuun tilaan ja saadaan autoihin asti. Saa olla muutama rekka kyllä 300 hevoselle.

Kokonaistavoite on, että keväällä jäljellä on 1100 eläintä, eli se parisataa lehmää, 490 kaurista ja loput hevosia. Hieno homma, mutta mitenköhän homma sitten jatkuu. Meinaan keväällä syntyvät vasat, varsat ja vasikat (miksi nämä kaikki eläinlapset alkavat va-?), jos niitä tulee edes puolelle populaatiosta niin elukoita onkin taas 1650. Ja seuraavana vuonna 2500 eli pakkohan tässä on tulla joku pitempikin suunnitelma Seuraillaan.

lähteitä
Yksi
Kaksi
Kolme
Neljä

Yli puolet kuoli sitten

Kuukausi sitten kirjoitin Oostvaardesplassenin tilanteesta - että ruoka on loppu ja mielenosoituksilla vaadittiin lisäruokintaa. Nälkää näkivät kaikki 'suuret ruohostajat'-kuten eläimiä tällä kutsutaan: kauriit, hevoset ja lehmät. Kaikki ko alueelle istutettu, muka luonnoksi. Aita ympärille ja sitten ihmetellään kun kanta on kasvanut liian suureksi ja poikkeuksellisen kova talvi syö varastot.

Kuva Nu.nl uutisesta, kuvaajan nimeä ei mainittu

Nyt julkaistujen tilastojen mukaan 57% syksyn helikopterilaskennalla kartoitetusta kannasta on kuollut, näistä n 90% on ammuttu (koska olivat liian heikkoja). Pelkästään maaliskuussa kuoli 1155 eläintä, tarkalleen ottaen 956 kaurista, 157 hevosta ja 40 lehmää. On siis ammuttu reilut 30 / pvä. Alk 1 joulukuuta 2017 kuolleita on 2969, ja tähän tulevat vielä huhtikuun kuolleet päälle. Vrt koko viime talvena kuoli 813 eläintä (joka toki on osa ongelman syytä, sillä eläimiä oli tänä talvena liikaa).

Tilan hallinnoija staatsbosbeheer (valtion metsänhoito) / metsänvartijat tmv asiantuntijat sanovat, että kovana talvena 40-50% poistuma on luonnossa normaali. Ties vaikka olisi, mutta Oostvaardersplassen ei ole luontoa.

Kuva ANP (nu,nl sivulta), kyltissä lukee "Pienentäkää populaatiota reippaasti".

Maaliskuun alussa oli mielenosoitus, ja toisena pääsiäispäivänä toinen. Tälle kakkoskierrokselle oli saatu muutama julkkiskin mukaan, mutta tämän vuoden osalta eläinten pelastaminen on liian myöhäistä. Toivotaan kuitenkin, että asia nyt jää esille ja vastaavat talvijoukkokuolemat voidaan jatkossa estää!

Luokatonta touhua.

Murhanhimoinen metsänvartija

Palataan ajassa muutama vuosi taaksepäin, aikaan ennen blogia. Tapaus jäi mieleen vaikka lehtileikettä tmv materiaalia ei enää ole tallessa.

Edellisen tallin vieressä ovat Amsterdamse Waterleidingduinen, jotka ovat kauriita täynnä. Niistä onkin ollut jo moneen kertaan juttua. Koska kauriita on liikaa niitä juokseksii tiellä ja väilillä jää auton allekin. Itsekin kerran bongasin verettömän, mutta erittäin epäluonnollisessa asennossa makaavan - vielä elävän - kauriin tienposkesta. Metsänvartija oli jo soitettu, joten en jäänyt odottelemaan sen kummemmin, arvasin miten homma päättyy.

Hop! Tien yli.

Tässä tapauksessa haavoittuneen kauriin bongasi ohikulkenut luonnosta nauttinut ulkoilija. Hän kuvaili tapahtunutta Haarlemin lehden yleisönosastolla suurinpiirtein näin: Vähän ajan kuluttua metsänvartija tuli paikalle. Hän meni määrätietoisesti ase ojossa kaurista kohti. En kestänyt katsella vaan käännyin pois. Laukaus kaikuu päässäni vieläkin. Sunnuntaikävelyni oli pilalla. Miksi viaton luontokappale piti kylmäverisesti tappaa? Miksi sitä ei edes yritetty hoitaa? Tai edes siirtää jonnekin muualle tapettavaksi, ettei pilata rauhallisia sunnuntaikävelyjä? Metsänvartija ei edes tervehtinyt murhanhimossaan!

Kirjeeseen julkaistiin seuraavalla viikolla jokunenkin kauhisteleva vastaus, joissa kyseenalaistettiin metsänvartijoisen ammattitaito ja eläinrakkaus. Lopulta pari viikkoa myöhemmin julkaistiin metsänvartijoiden pomon kirjelmä. Eläin kärsi joka sekunti ja siirtäminen muualle olisi tuottanut vain lisää kärsimystä. Villiä kaurista on mahdoton ottaa sairaalahoitoon. Nopea lopetus oli ehdottomasti armollisin ratkaisu. Tämäntapaisten tapahtumien hoito on metsänvartijalle joka kerta kova pala. He eivät taastusti ammu murhanhimoissaan, vaan haluavat vain päästää eläimen mahdollisimman nopeasti kärsimyksistään. Tässä kohtaa heillä ei ole small talk tai tervehtiminen ensimmäisenä mielessä, vaan ikävän tehtävän loppuunsaattaminen. 

Metsänvartijat ovat valinneet ammattinsa rakkaudesta luontoon ja eläimiin. Jos he haluaisivat olla ihmisten kanssa tekemisisssä he olisivat hakeutuneet esimerkiksi vanhainkotiin töihin.

Keskustelu tyrehtyi tähän.

Metsäkauris bongattu!

Kauristaustoissa kerroin, että räjähdysmäisen kuusipeurakannan (joita blogissa kutsun yleisnimellä kauris) kasvun myötä metsäkauris on käytännössä kadonnut lähidyyneiltä. Kuusipeura on kaikensyöjä kun metsäkauris on valikoivampi. Ja kun alunperin istutetut kuusipeurat lisääntyivät ja söivät kaiken alueen alkuperäiseläimeltä, metsäkauriilta, loppui eväät.

Metsäkauris on kuusipeuraa punaruskeampi ja pienempi. Kuva Wikipediasta.

Viimeksi näin metsäkauriin kolmisen vuotta sitten, kun taas kuusipeuroja näen 50-100 kpl per maastoratsastus. Ilo olikin ylimmillään kun pari viikkoa sitten bongasin vihdoin taas metsäkauriin. Reipastempoinen ammunta on auttanut? Se hengaili taviskuusipeurakauriiden seurassa ja väriero oli hyvin selkeä.

Kahta iloisampi olin kun yksi lymyili tallin ratsastuskentän oheispusikossa, sain jopa mukavan kännylaatuisen piilokuvan!

On se! Livenä turkin sävyero selkeämpi.

Voi toki olla että reilun viikon sisään 2x bongattu on sama yksilö. Oli miten oli, yksi on enemmän kuin nolla ja toivotaan, että tästa alkaa kannan tervehtyminen.

Kauriita lahdataan tosiaan vauhdilla

Pikku-uutinen Haarlemin paikallislehdessä: Vuodessa on ammuttu reilut 1440 kaurista Amsterdamin vesijohtodyyneillä (AWD).

No jopas! Ovat sitten kuitenkin päässet reippaasti vauhtiin.
Mahdollisille uusille lukijoille linkki vuodentakaisiin kauristaustoihin.

Vapaata riistaa

Kanta oli alunperin n 4000 ja tavoite on vähentää määrä kahdeksaansataan viidessä vuodessa. Nyt jäljellä siis on noin 2500 kpl, plus kevään tulevat vasat (oisko joku 1000 kpl? En tiedä ovatko kaksoset kovin yleisiä). Heti piti väkästellä exceli, että onnistuuko tavoite.

No näemmä onnistuu, samalla tahdilla jo neljässä vuodessa! No, eiköhän tahti vähän laannu populaation kutistuessa. Hyvä homma, olin skeptinen mutta näemmä vihdoin löytyi rotia tehdä asialle jotain.

HD 3.4.2017

Tulihan se mielenosoitus lopulta

Viime sunnuntaina oli sitten vihdoin mielenosoitus kauriiden ampumista vastaan. Kovin suurta kokoontumisajoa ei saatu aikaiseksi, mutta jokunen banderolli kuitenkin. Puhujia oli mm Eläinpuolueesta (Partij voor de Dieren), joka on Hollannissa ihan virallinen puolue, jolla on pari paikkaakin paikallisessa eduskunnassa (tweede kamer) ja jopa europarlamentissa. Puolueen päätavoitteena on eläin- ja ympäristöystävällisempi toiminta. (Hollannissa on myös vihreä puolue, mutta PvdD on astetta tiukempi).

Osalla mielenosoittajista oli jouluiset poronsarvet päässä, ja yhdella jopa poropaita. Onhan se melkein sama asia. Paikalla ei ollut Zandvoort-kylän kunnallisedustajia, eikä myöskään Amsterdamilta edustajaa (Amsterdam määrää Amsterdamse Waterleidingduineneista, jotka rajautuvat Zandvoortiin). Zandvoortilainen Yvonne: He eivät ilmeisesti halua tietää koko totuutta. Sillä jos tietää kaiken joutuu myöntämään, että ampuminen ei ole tarpeen.

Eläinpuolueen edustajan mukaan kauriille pitäisi vain antaa aikaa, kyllä populaatio sitten sääntelee itseään ihan itsestään. Rakentamalla lisää aitoja kauriit saataisiin myös pidettyä paremmin loitolla kylästä ja puutarhoista. Mielenosoittajien joukossa huudeltiin myös ehkäisypiikistä (prikpil).

HD 16.1.2017

Tällä hetkellä kauriiden aiheuttama haitta on suurempi kuin aiemmin, vakuuttaa myös kauriskuiskaaja Van der Sloot. Kyllä kauriit tietävät mitä tapahtuu. Aiemmin saatoin ne aamulla takaisin dyyneille, nykyisin ne eivät sinne enää halua. Ne hakevat turvaa kylästä.

Torstana (19.1) oli vielä pikku-uutinen oikeujutuista. Niitä on meneillään enemmän kuin yksi. Tässä kohtaa Raad van State (valtionvaltuusto?) on päättänyt, että kauriita saa ampua. Kauriit eivät ole suojeltuja eläimiä, sen sijaan niiden vähentäminen luo paremmat elinolosuhteet muille suojelluille lajeille, kuten kapeasiemenkotilolle (korfslak). Toiseen juttuun tulee ehkä istunto puolen vuoden sisään. Emme anna periksi, sanoo Faunabescherming (faunansuojelu).

Kapeasiemenkotilo, lähde: Wikipedia

Kaurispopulaation itsesäätely ei kyllä tähän mennessä ole toiminut (uusille lukijoille: ks kauristaustat), enkä usko, että mielenosoitus vaikuttaa ampumiseen mitenkään.

Kauriita, myrsky ja litistäjiä - ja Abloy!

Paha laittaa mitään napakkaa nimeä postille. Olin viime viikon matkoilla ja tässä muutaman aiheen päivitys - sekä hassu Suomi-bongaus reissusta.

Ensin kauriit. Viime postauksessa kerroin, että kaikessa hiljaisuudessa oli alettu metsästämään. Ilmeisesti hiljaisuus oli ollut melko kaikenkattava, sillä vasta metsästyslehtijutun jälkeen bongasin mielenosoitushankkeen. Sunnuntaina 20.11, kokoontuminen Oasen kahvilassa.

Koko homma kuitenkin peruttiin, sillä samaisena sunnuntaina oli syksyn ensimmäinen kunnon myrsky. Uutta päiväystä ei ole tiedossa.

Myrskyn tuhoja, HD 21.11.2016

Samaisen reissun aikana poninlitistysjutussakin oli tuomio, kaikki pääsevät ehdollisesti vapaalle jalalle. (Tuomio on kuvattu näin, kyseessä ei siis ilmeisesti ole ehdollinen vankeusrangaistus, vaan pikemminkin vapautus, mutta jos joutuvat toisen kerran ongelmiin vanhakin juttu voidaan ottaa mukaan).

Kuvakaappaus videolta.

Homma on osin vanhentunut (eläinrääkkäys vanhenee kuudessa vuodessa), osin ei ole selvää missä maassa filmit (n 60 kpl) on kuvattu, päätekijä teki itsemurhan ja päätekijän vaimo on (oli) jo vankilassa pahoipideltyään miehensä (ennen kuin ko mies teki itsemurhan, tietty). Ponien omistajistakaan ei päästy selvyyteen, että tiesivätkö he mitä ponien vuokraajat niillä tekivät. Jutussa (paikallislehti 24.11) todetaan asiantuntijan todenneen, että poneille tuli vuosia jatkuneesta kiusaamisesta 'vakavia tunnevaurioita'.

Sitten vielä pieni lomakuuluminen. Käväistään Hollannin rajojen ulkopuolella, sillä Espanjassa, Bilbaon bussiasemalla, tein valtavan Suomi-bongauksen: Kaikkien matkatavarasäilöjen lukot olivat Abloy-lukollisia! Olletikin vuosimallia 1996, sillä silloin ko terminaali on pykätty.

Nykyisin toki Assa Abloyhin törmää joka puolella, mm liukuovissa. Ja näemmä Assa Abloy perustettiinkin jo 1994. Mutta perinteiseen puolikuuabloylukkoon en ole tätä ennen kyllä ulkomailla törmännyt.

ps. Hevosmarkkinapostauksen video ei alkuun toiminut, se on nyt korjattu.

Vaivihkaa aloittivat sitten kuitenkin

Yhdessä viimeisimmistä kaurispostauksista pohdin, millainen ihmisryntäys dyyneille syntyy kun ammuskelu alkaa. No, ei syntynyt, ammuskelu on alkanut marraskuun alussa muina miehinä ja nyt lehti vain kirjoittaa, että dyyninhoitajien facebokissa on kommenttia aiheesta.

Nimittäin ammuskelu tietenkin tapahtuu päiväsaikaan, ja yhtälailla dyyneillä poukkoilee ihmisiä päiväsaikaan. Tietenkin kävijät huomioidan ja yritetään metsästää huomaamattomasti, mutta Hollanti on ahdas maa joten väkisinkin tapahtuma välillä bongataan. "Kävelin dyyneillä 14:29 niin ampuivat tuosta vaan ison kauriin nenäni edestä ja raahasivat sen sarvista sivummalle" kirjoittaa yksikin järkyttynyt kulkija.

HD 8.11.2016

Päivittäin (paitsi viikonloppuna) 2 valtuutettua metsänvartijaa metsästää lähinnä naaraita, sillä niitä ampumalla lisääntyminen rajoittuu eniten. Tavoite on ampua noin 80/viikko maaliskuun loppuun asti (eli , jos tavoite pitää, yhteensä reilut 1600 kpl!). Ruhot menevät Amsterdamilaiselle riistakauppiaalle ja eteenpäin lihakaupoille, ravintoloille ja jopa ruoka-avustuksiin.

Kauriskuiskaaja

Kauriiden ammuskelun aattona vielä juttu syyskuun lehdestä. Kuten kerrottu, kauriita on Amsterdamin vesijohtodyyneillä liikaa. Rakennettu aita rajaa ne osin isompien teiden laidoilta pois, mutta rannan puolella aita on auki ja niinpä kauriit hiippailevat iltaisin ja öisin Zandvoortin kylään. Tonkimaan pihoja ja muutenvaan hengailemaan.

HD 16.9.2016

Aamulla niillä on sitten riski jäädä auton alle kun kyläläiset lähtevät töihin. Niinpä työtön Willem van der Sloot on jo puolentoista vuoden ajan ottanut sydämen asiakseen avittaa kauriit aamuisin takaisin dyyneille. "Kauriiden päiden yllä leijuu tappouhka. Ehkä siksi asialle ei olla enää tehty mitään. Zandvoortin kylässä kauriista varoitetaan autoilijoita aivan liian vähän - esimerkiksi Bulevardilla ei ole yhtäkään liikennemerkkiä." kertoo Willem paikallislehdessä.

Kuvat ovat amatöörikuvaaja Theo Stielstran ottamia. Hän seurasi Willemiä usean kuukauden ajan ja ilmaisee kunnoituksensa Willemin joka-aamuista savottaa kohtaan. Willem on ainoa joka tätä tekee, ja hän on ottanut kauriiden paimentamisen sydämenasiakseen. Niinpä pitkään nukkuminen ei ole ollut mahdollista puoleentoista vuoteen, myös kesällä hän yleensä hoisi kauriit turvaan jo ennen auringonnousua.

Aidassa on Zandvoortin päässä aukko(ja?) joista kauriit pääsevät takasin. Aukon kohdalla on alashyppy, joten paluuta ei samaa reittiä ole.

Tässä näkyy dyyneillepaluuaukko

Muutama kuvista on parhaillaan näytteillä Bredan kansanvälisillä valokuvafestivaaleilla, BredaPhotossa.

Manege Hillegom 2 / Yksityisyys 2

Mainitsin jo, että lomani aikana paikallislehti pullisteli blogiin sopivia uutisia. Osan olenkin jo purkanut, nyt ensin Hillegomin ratsastuskoulu ja päälle hieman tuoreempi pikkujuttu yksityisyydestä, joka ei tarvitse omaa postausta.

Ensin siis päivitys Hillegomin ratsastukouluun, josta kirjoitin jo helmikuussa. Ratsastukoulu souti ja huopasi jo 13 vuotta muuttosuunnitelman kanssa, tarkoitusena, että talli muuttaisi uuteen paikkaan ja uusiin tiloihin. Koska homma venyi ja venyi vanhat tilat ovat ja aikalailla ränsistyneet.

Hillegomin poneja helmikuussa

Jutun lopussa lupaan lisätietoa maaliskuussa, mutta joko se on mennyt minulta huomaamatta tai paikallislehti ei ole seurannut juttua ihan joka mutkassa. Nyt ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, olihan juttu lähes koko sivun kokoinen. Oikein kaaviokuva tulevasta tekstin ohessa.

Hollannin korkein hallinto-oikeusaste, Raad van State, on näyttänyt ratsastukoululle vihreää valoa. Sekä mahdollinen pyörälevien lasten uhattu turvallisuus, että uhat vesilintokannoille eivät olleet toteen näytettyjä.

HD 2.9.2016

Musta päivä vesilinnuille, sanoo vesilinnunsuojelija ja miettii jatkotoimenpiteitä. Sen sijaan ratsastuskoulun omistaja on erittäin iloinen - toivottavasti jo tänä vuonna päästään pohjatöihin!

Ja ilmeisesti pääsevätkin, sillä viikonloppuina tallinseinälle oli ilmestynyt lappu dyynien maisemoimisesta. Että puskutraktoria sun muuta moottorisahaa pukkaa kun "luontoa" hoidetaan ja tietty ratsastuspolku on 4 viikkoa kiinni, ettei tule vaaratilanteita. "Hiekat kuljetetaan läheiselle ratsastuskoululle". Mitenköhän kauriit tähän luonnonhoitoon reagoivat? Joutuu tähtäämään tarkemmin jos villiintyvät?

HD 23.9.2016

Ja sitten ihanpieni maininta yksityisyydestä, josta kirjoitin maaliskuussa. että vastustettiin auton rekisterinimeron syöttöä parkkimaksuautomaattiin yksityisyyden suojan takia - eihän kenellekään kuulu missä (hämärähommissa) kukin liikkuu. Tätäkin näemmä puitiin oikeusasteissa ja nyt tuomioistuin on todennut, että Amsterdamin kaupunki ei toimi ristiriidassa yksyityisyydensuojan kanssa reksiterinumeroita vaatiessaan. Pyörällä sitten vaan.

Kauris kiistakapulana

Alkuvuodesta kirjoitin kauriista enemmänkin, yhteenveto löytyy maaliskuulta. Lomani aikana paikallislehti taas palasi aiheeseen.

Kauriiden ampumista juu/ei on kiistelty jokusen oikeusjutun verran ja taas (31.8.2016) oli lehdessä kerrottu, että viimeisin juttu päättyi kauriiden ampumista puoltavaan tuomioon.

HD 31.8.2016: "Saa ampua"

Heti seuraavana päivänä jutulle oli taustaa: "Kukaan ei ilahtunut tuomiosta". Sekä kannattajat että vastustajat ovet tyytymättömiä päätökseen ja sunnittelevat jatkotoimenpiteitä.

Jo alunperinkin molemmat osapuolet haastoivat ampumisluvan antaneen Pohjois-Hollannin provinssin oikeuteen. Vastakkain olivat eläinsuojelijat ja luonnonsuojelijat (Herstel Inheems Duin eli kotimaiset dyynit ennalleen).

HD 1.9.2016

Eläintensuojelijat tietenkin vastustavat ampumista ja pettyivät tuomioon kovin. Heidän mielestään muita vaihtoehtoja (olletikin esim rahtaus muualle) ei ole tutkittu tarpeeksi. "Toistaiseksi emme saa oikeuteitse ampumista torpattua, mutta on muitakin vaihtoehtoja. Voimme esimerkiksi mennä dyyneille mielenosoittamaan", sanoo Faunabeschermingin (Faunasuojelu) edustaja.

Ampumisen puoltajat puhuvat luonnon puolesta, kärsiväthän dyynit ylikansoituksesta. Kauriskannan vähentäminen reilusta 4000:sta 800:aan on heidän mielestään liian vähän eikä takaa dyynien tokenemista. Heidän mielestää sopivampi tavoite olisi 80, jopa nollaa vilautetaan.

Eihän kauris (tarkalleen ottaen kuusipeura/täpläkauris) edes kuulu Hollannin luontoon. Ylläolevan lehtijutun ylälaatikossa väitetäänkin kauriiden olevan kuninkaallista perua, istutettu ko alueelle (Amsterdamse Waterleidingduinen) 1950-luvulla prinssi Bernardin (metsästys)iloksi. Näin väittää 82-vuotias, aina alueella asunut rouvan van Lenth. Alkuperäisessä kauristaustatekstissä (linkki tämän postauksen ekassa lauseessa) teoria kauriiden alkuperästä on toinen, mutta juontaa sekin alkunsa kuningashuoneeseen.

Kuva viime lauantailta.

Ampuminen alkaa loka- tai marraskuussa jatkuen kevääseen. Jos kauriita ammutaan 6 kk tarvitsee ampua reilut 500/kk, eli luokkaa 17/pvä (tai 24/työpaivä). Jossain tosin luki että tavoite on tarkoitus saavuttaa 5 vuodessa. Siltkin saa olla ripeä, jos vasoja syntyy nykyvauhdilla 800/v ja jatkossakin ehkä 3-500, alkuperäisen tavoitteen päälle.

Mitäs arvelette, kun metsästys alkaa, onko dyyneillä eniten a) lehdistöä, b) eläinsuojelijoita vaiko c) metsästäjiä?

Kauris kaverina

Kuten jo mainitsin, paikallislehti pullisteli lomani aikan blogiaiheita. Kauriista oli parikin juttua.

Ensinnäkin, jo ennen lomaakin jossain bongaamani Berendiksi nimetty kauris esiintyi kertaalleen jopa etusivulla.

HD 8.9.2016

Bambi Berend on nimittäin asettunut kodiksi eräälle moottoriteiden reunustamella laitumelle. Ja niin hyvin kodiksi, että kaveeraa hevosten kanssa ja paras kaveri on ruuna Zepp. Alkuun Berend oli tietenkin arempi, mutta hiljaksiin se on kesyyntynyt ja seuraa ykköskaveriaan jopa tallille ja poukkoilee ratsastukentällä kuin varsa ikään.

Jonkinlainen huoli on bambin kohtalosta syksymmällä, kun hevoset siirtyvät talviteloille, joten on jo huudeltu metsänvartijoita sijoittamaan se muaalle. Mutta kuljetus tietenkin aiheuttaisi stressiä, kysessä on kuitenkin villi eläin. Joten toistaiseksi sen annetaan olla vaan. Ihan viime päivinä Berendiä ei ole lehdessä näkynyt. Ja kun itse kävin paikan päällä tarkoituksena hankkia kuvia blogiin en myöskään nähnyt sitä. Ties vaikka se olisikin jo itse keksinyt siirtyä kaltaistensa pariin.

HD 3.9.2016

Uutinen ylitti uutiskynnyksen laajemmaltikin, linkki videoon ranskalaisilta sivuilta - toivottavsti näkyy Suomessa, ainakin täällä näkyy.

Kettujuttuja

Olen jo aiemmin kertonut Hollanin luonnosta ("luonnosta") ja maininnut, että eritoten Amsterdamin vesijohtodyyneillä oleilevien kauriiden meninki on pikemminkin eläintarhaan verrattavissa kuin luonnoneläimiin. Niinpä ko alueella otetut kauriskuvat eivät kelpaa luontokuvafoorumeille.

Sama koskee kettuja. Ne eivät tokikaan ole niin paha maanvaiva kuin kauriit, niitä ei ole alunperin istutettu luontoon ja ne eivät lisäännyt mitenkään villisti. Mutta ne ovat söpöjä ja niistä on kiva ottaa "luonto"kuvia. Niinpä jo vuosia sitten ko dyyneille muodostui tunnettu ketunkuvauspaikka, jossa kettuja ruokittiin ja sitten saatiin kivoja nahistelukuvia.

HD 3.8.2016, kuvaajat ja kettu ruokailemassa

Joista siis myöskään mikään omanarvontuntoinen luontokuvafoorumi ei ilahdu. Esimerkiksi tässä erään kuvaajan blogi - ja hän on sitä mieltä, että tästä juurkin villieläinkuvauksessa on kyse - houkutellaanhan karhujakin haaskoilla jne!

Kuva yo blogista, Robert van Brug

Viime viikolla ketut esiintyivät moneen otteeseen paikallislehdessä. Ruokinnan myötä ne kesyyntyvät ja viikko alkoi maanantaisella jutulla ketusta joka oli purrut miestä jalkaan. "Se haisteli jalkaani ja ajattelin ensin huvittuneena, että ehkä se kohta nuolee sitä".

HD 26.7.2016, otsikko: Ketut eivät ole niin söpöjä ja paijattavia kuin miltä näyttävät.

Pari päivää myöhemmin oli maininta, että ko kettu oli jäänyt auton alle. Ja kovasti kovisteltiin, että kettuja ei tulisi ruokkia. Varsinkaan maapähkinävoileivillä.

HD 28.7.2016, Nälkäinen kettu iskee useammin

Perjantain lehdessä olikin sitten jo kettu isosti etusivulla. Kerrotaan, että IJmuidenin rannalla pyörii sisaruspari ruoan perässä. Taas varoitellaa, että ei sovi ruokkia, koska talvella kesämökit (siirtomökit kuvan taustalla) katoavat ja sitten kettu ei enää osaakaan metsästää.

HD 29.7.2016

Tiistain 2.8 lehteen ehti yleisönosastonkirjoituskin aiheesta. Että ketut ovat maanvaiva ja syövät lokkienkin munat. Että ampua pitäisi.Selvä!

Je eilen olikin jo koko aukeaman juttu (josta kuva valokuvaajista ylempänä) jossa varoitellaan ruokkimasta mitään eläimiä dyyneillä / luonnossa. Ihmiset tunkevat eläimiin kaikkea pitsasta voileipiin (ts ruokkivat itse itselleen mukaanotetuilla eväillä) ja kauriita on avuliaasti talviruokittu mm. koiran raksuilla. Eräälläkin luontoalueella "villi"konikit seisovat pyörätien laidalla norkoilemassa nameja. Vastaavasti eläimiä lähestytään aivan liikaa, ihmiset saattavat jopa laittaa muksunsa makoilevan maisemointikarvalehmän viereen kuvattavaksi.

Pidetään ketut kettuina!