Orjanimet

 Uutisissa: Orjuutetut saavat ilmaiseksi vaihtaa orja-menneisyyteen viittaavan sukunimensä.

Elminan linnoitus Ghanassa, Hollannin orjakaupan keskus. Lähde

Normaalisti sukunimen vaihto maksaa tuhat euroa (tai enemmän) ja vaatii selittelyä yms todistelua. Jopa psykologin kanssa juttelua (mitenniin nimestäsi on sinulle haittaa?). (Toki lapsen nimenvaihto äidin nimestä isän nimeen tai oma nimi takaisin eron jälkeen jne on helpompaa).

Täällä (ja ehkä muissakin maissa) on meneillään myös kielellinen muutos: ei puhuta enää orjista vaan orjuutetuista. Pieni ero mutta merkitysero on suuri.

Suomessa orjuutettuja ei taida olla, mutta täällä iso osa 1600-luvun kultaisen vuosisadan rikkauksista tuli siirtomaapohjalta. Ja tästä vaurastumisesta seurasivat mm suuret mestarit eli maalaustaiteen huippuvuodet (Rembrant ja Vermeer muiden muassa). Ja mm paljon suuria kauppiastaloja Amsterdaminen kanavien (erit Herengracht) reunoilla.

Coymansien talo Keizersgrachtilla. Coymans oli 1600-luvun orjakauppias. Nykyisin talossa on (ironisesti) Amnesty Internationalin pääkonttori.3s kerros on lisätty 1800-luvulla. (lähde) 

Orjuutettujen menneisyys tietenkin hukattiin melko nopsaan - nykytummaihoisista (amerikassakin) suuri osa ei enää tiedä oliko alunperin Itä- vai Länsi-Afrikasta, saati mistä (nyky)maasta. (lukuvihje: Africa is not a Country) Nykytieteen avulla juuria toki voi tutkia DNAn avulla.

Tähän maattomuuteen ja nimettömyyteen sopi tietenkin uusi sukunimi, joita omistajat, plantaasinpitäjät jne keksivät. Monille sukunimi tosin oli tarpeen vasta vapautuksen jälkeen, osa varmaan keksittiin ihan itsekin.

Nimiä on omistajan pohjalta, kuten Vriesde (omisti De Vries) tai plantaasin nimen mukaan (esim Eendragt). Myös kaupunkien nimiä käytettiin, jopa väärinpäin kirjoitettuna (Madretsma). Joku omistaja antoi vain tietyllä alkukirjaimella alkavia nimiä (Peiter, Posma, Plater, Plet jne), ja paljon käytettiin myös hollanninkuuloisia nimiä, jotka eivät ole kuitenkaan ns tavallisisa sukunimiä kuten Lepelblad (lusikanlehti), Bijlhout (kirvespuu) tai Rozenstruik (ruusupensas).

Jo aiemmin blogissa käsitelty, kultavaunujen siirtomaita käsittelevä sivupaneeli (wikipediasta).

Toki osa on nimestään jopa ylpeitä nykyisin, orjuutus ei ollut (esi-isien) oma valinta eikä sitä tarvitsekaan hävetä. Moni ei kuitenkaan tykkää kun nimestä heti havainnoi taustan. Ja nyt siis nimen voi vaihtaa ilmaiseksi, hieno homma.

Itselläni oli aikoinaan työkaveri sukunimellä Lepelblad. Vasta nyt referoidun uutisen lukiessani tajusin nimen taustan (moni holski varmaan tajuaa muutenkin mutta näin sitä askel kerrallaan opitaan maan historiaa). Heti tuli fiilis että harmi, ettei ole työkaveri enää, olisin voinut kysellä esi-isistä / perheen historiasta.

1800-luvun kaiverrus orjakuljetuksesta. (lähde)

Josta vaihtarina heti kakkosajatus - juuri minunlaisteni (sinänsä hyväätarkoittavien) utelijoiden takia nimen vaihto voi olla mukava. Miksi minua heti kiinnostaa (huu! orjamenneisyys), miksen kysellyt miehen perheestä ihan muutenvaan jo aiemmin kun olisin voinut?

Lähteet: uutinen ja wikipedia

Kaksimieliset firmat

Kauan sitten näin kaivinkoneen Haarlemin kanavalla. En silloin kirjoittanut blogia vielä enkä ottanut kuvaakaan, miksi olisin. Kaivinkone oli Pippelin fimasta.

Pippelin kaivuri (yksi niistä), facesta.

Pääsi koko sukuelin unohtumaan kunnes jokin aika sitten bongasin liikennevaloissa Pippelin autofirman. 

Ks rekisterikilpi.

Suomalaisittain paketti olisi kunnolla kasassa, jos etunimikin olisi osuva, esim Dorka Pippel. 

 

Kiltamieninkiä osa 2

Edellisosassa jo hieman pohjustin, mistä on kyse. Tässä osassa tutkitaan tarkemmin jäsenyyspuolta.

En ole tutkinut joka killan sivuja (on kymmeniä) mutta muutaman kuitenkin. Selvä on, että pääosa univormuaktiivijäsenistä on vanhoja miehiä. Touhu ei ehkä niin kauheasti enää kiinnosta. Joten monilla on täysjäsenyyden lisäksi tarjolla kannatusjäsenyys, luokkaa 30/vuosi ja saa lehtisen + tietoa tapahtumista.

Mutta tosijäsenyys vaatii enemmän. Ensinnäkin monissa tapauksissa se vaatii, että olet mies. Lähes kaikissa killoissa on vain kiltaveljiä, ja löysin vain yhdestä killasta kuvan jossa hassuasuisten (univormujen) joukossa on nainen. 

Kuva on Aarle-Rixtelin Onze Lieve Vrouwe killasta. He kertovatkin verkkosivuillaan Tytöt ja naiset ovan sydämellisesti tervetulleita Onze Lieve Vrouwe -kiltaan! Vastikään pidetyssa vuosikokouksessa tehtii 'vallankumouksellinen' päätös. Suuri enemmistö äänesti vuoden 2018 kokouksessa että Killan jäsenyys on jatkossa mahdollinen myös naisille. (Lihavoinnit ja lainausmerkit alkuperäisestä tekstistä).

Vallankumouksellista kerrakseen, mutta ei ole kauheasti auttanut, sillä jäseniä on vain 28. Joulun alla kyseinen kilta käy (n 80-vuotiaan ukkelin hamossa) ovelta ovelle keräämässä rahaa hyväntekeväisyyteen. Olen aina antanut jotain, tietämättä että mihin. Nyt kun olen syventynyt ainakin yhden killan (St Margarita) sivuilla lukee, että joulukeräys on kilta-attribuuttien säilyttämiseksi. Eli mm. hopeakilpien (niistä myöhemmin), asujen ja lippujen.  Hmmm. Ensi kerralla ehkä passaan (ja laitan ko kolikon johonkin hieman konkreettisempaan kuten eläinsuojelu tai syöpätutkimus). Kahtena viime jouluna eivät ole pimpottaneet vaan laittaneet lipareen (koska korona). 

Vuodesta 1324!

Tämän vuoden lipareessa (takapuolella tekstiä ja tilinumero) viitataan tuleviin juhlallisuuksiin, Onze Lieve Vrouwe -kilta täyttää 2024 700 vuotta! Ei paha ikä mutta 28 jäsenellä ja pienillä almuilla ei kauhean suurta juhlaa järjesty. Ehkä kunta hieman sponssaa?

Lieshoutin kilta, Sint Servatius, on astetta isompi ja kertoo sivuillaan, että jäseniä on n 200, joista 37 univormuporukkaa. Tänne ei tosta vaan liitytäkään.

Jäseneksi pääsee ilmoittautumalla vähintään kahden jäsenen kautta jotka laittavat kirjallisen hakemuksen killan hallitukselle. Hallitus sitten esittää jäseneksi ottamista seuraavassa jäsenkokouksessa ja asiasta äänestetään. Jos haluaa univormuun asti on esitettävä innokasta mukanapuuhastelua ja koeaika on vuoden. Kuulostaa melkein moottoripyöräkerhomeiningiltä.

Sint Servatiuksen porukkaa facebookista, kuvattu kiltapäivänä paikallisilmaislehteen.

Univormuporukka on kuvissa ja listalla vain miehiä, en tiedä voisiko nainen anoa? Ylläolevassa kuvassa tosin on yksi hatuton nainen mutta jollain mulla killalla ainakin oli suojelusrouva, eli hieman eri kaliiperia kuin jäsen. (Listalla on myös yksi Mari, mutta se on Hollannisa miehen nimi). 

Jos niin pitkälle päästään, että jäsen valitaan kiltaveljeksi ko henkilö vannoo valan kirkossa vasen käsi killan lipulla. Eli kuten mainitsin kirkko on edelleen myös menossa mukana. Kyseinen kilta on jopa rakentanut oman pikku kappelin Lieshoutiin, sen vierellä pidetää kerran vuodessa ulkoilmamessu ja noin muuten paikka on hiljentymistä varten.

Univormuporukalla on sitten eri nimikkeitä. Päämies on korkein toimi. Hän valvoo, että kilta toimii kuten pitää ja että tapoja ja perinteitä kunnioitetaan. Tapahtumissa hän on puhuja. Päämies-titteli on loppuelämän voimassa. Hän kantaa päämiehen kilpeä (puolikuu) ja kepakkoa jossa hopeinen Sint Servatiuksen muotokuva. Allaolevassa kuvassa kepakon sijana kädessä on mikrofoni mutta kyseinen attribuutti näkyy weppisivuilla.

Muita nimikkeitä (joilla kaikilla on joku funktio) ovat: Suojelusmies, kiltamies, kunniadekaani, kunniakuningas, kuningas, keisari, tambuuri (rumpali), kommandantti, lipunkantaja, hopeankantaja (kohta lisää), standardiratsastaja (palaan tähän), lipunliehuttaja (palaan tähän) ja hilparinkantaja.

Ylläolevassa listassa pääosa omia (tönkkö)suomennoksia, kun wikipediakaan ei auttanut. Paitsi hilpari. (Kiva nimi suomenhevoselle, yksi löytyy sukupostista).

Sint Martinuksen lipunkantaja (vaandrig, lukee airutnauhassa).

Ratsastukseen ja lipunheittoon palaan osassa kolme, mutta napataan tuo hopeankantaja vielä. Hopeankantaja on ex-keisari tai kuningas, ja pukeutuu liiviin johon kiinnitetään hopealaattoja. Näitä (aidosti hopeisia) laattoja voi voittaa kiltakilpailuista yms. Ne ovat melko painavia, mutta virallisissa tapahtumissa kilta miellään niitä esittelee. Voisi ehkä verrata kävelevään palkintokaappiin? Tapahtumista riippuen niissä on sitten erilaisia kaiverruksia.

Sint Margarethan kuvasta on helppo bongata hopeankantajat.

Killoilla on omat kokoontumispaikat, missä yleensä notkutaan viikoittain tapahtumia suunnitellen tai esimerkiksi savikiekkoammuntaa harrastaen. Sint Servatius ilmoittaakin sivuillaan, että killan Paviljoki Bomé (lue: kuppila) on nyt koronan hellitettyä taas auki joka torstai 19-22. Näin homma todella on jokaviikkoinen harrastus.

Kolmannessa osassa vielä niistä kilpalajeista (ja hevosista).

Aakkoset kortilla

Taas nopea vierailu naapurin, eli Belgiaan. Perheeseen syntyi kahdestoista (12) lapsi, nimeksi tuli Laex. Vähän hassu nimi?

Ihan heti ei arvaa sukupuoltakaan, on tyttö. Sisarusparven ensimmäinen lapsi on nimeltään Alex isoisänsä mukaan. Kakkosen kohdalla mopo alkoi keulia ja kolmosesta alkaen sitä ei pidä mikään: vanhemmat päättivät nimetä kaikki tulevatkin lapset kirjaimilla a, l, e ja x (ei muita). Sisarusparvi on siis: Alex (14), Axel (13), Xela (12), Lexa (11), Xael (10), Xeal (9), Exla (6), Leax (5), Xale (3), Elax (2), Alxe (1) ja nyt viimeisenä Laex. 

Kuulemma vanhemmilla ei ole nimien kanssa ongelmia, opettajilla on.

Lähde (myös kuva).

Ps Belgiassa - kuten Hollannissakin - nimetään lapsi heti. Hollannissa syntymäilmoitus (nimineen) tehtävä 3 vrk kuluessa. 

Jormakin on nainen

Ja Jorman ammatti on maailman vanhin. 

ED vkl-liite Mezza 5&6 kesäkuuta.

Vihdoin koronarajoitukset helpottavat myös seksityöläisten osalta ja Jormakin voi taas työskennellä. Hän esiintyi Eindhovenin päivälehden viikonloppuliitteessä, jossa haastateltiin muutamaa eri ammattia (myös eroottista hierojapariskuntaa ja intiimikoutsia eli mikäs se sitten olisi, valmentaja/opas/opettaja (mies)). Jorman ammatti on kolmikosta perinteisin. Miehet lähestyvät minua koska olen aito. Ei muovotissejä eikä pullotushuulia vaan aitoa Amsterdamilaista kodikkuutta. 

Kaikkineen korona on täällä lujaa väistymään päin ja itsellänikin on jo rokotusaika varattuna. Kohta kehtaa taas halailla, rahalla tai ilman.

Muita omituisia holskinimiä (kelaa ristikoista ohi).

Ristikoista

Täällä ei ole kuvaristikoita! Siinä tärkeimmät.

Suomalainen kuvaristikko.

Eli, ristikoita tietty on, käytännössä kahta eri lajia (jos puhutaan tavis neliömallisista). Toinen on nimeltään Zweeds (ruotsalainen, miksi?) ja muistuttaa sinänsä Suomen perustistikkoa. Vihje ja nuoli. Paitsi että vihje ei ikinä ole kuva. Ristikoissa ei myöskään ikinä ole "isoa" kuvaa josta lähtee kokonainen lause tai useampi sana. Monesti on muutama värjätty ruutu ja ne muodostavat sanan.

Vas ristikkolehdestä, oik Eindhovens Dagbladin viikonloppuliitteestä (16.11).

Kakkosversio on sanatarkasti ristisana - kruiswoord. Joka on sinänsä Suomessakin tuttu - vihjeet ovat ristikon ulkopuolella ja aina sanallisia. Hollannissa tällä versiolla kuitenkin usein urheillaan symmetrialla, jolloin ristikossa on paljon 2- ja 3-kirjaimisia sanoja. Jolloin taas 2-kirjaimiset ovat usein lyhenteitä. Jotka ainakin helpohkoissa ristikoissa eivät vaadi miettimistä: Tulovero = TV, Ala-aste = AA jne. Kun noissakin voisi olla vinkki, vaikkapa 'koulumuoto'. No, ehkä vaikeammissa on, nykyisellää 90% 2-sanaisista on automattitäyttöä.

Kuvio. Esim 173 alaspäin kilobyte ... oisko KB? On.

Ristikot ovat siis kaikkineen visuaalisesti tylsiä. Ihan mainiota ajanvietettä mutta missä kuvat? Tosin, kun katsoo kaupan ristikko-yms puuhahyllyä holskit tykkäävät vielä tylsemmistä puuhasteluista, vihkotolkulla kapataan sanahaku-tehtäviä. Jotka eivät vaadi pohtimista sitäkään vähää vaan vain mekaanista alkukirjaimenetsintää rivi kerrallaan.

Toisaalta etukannessa näköjään lukee 'aikaa itsellesi',, sanahakua lienee verrattavissa vaikkapa värityskirjaan tai muuhun mindfulnesstouhuun? Itse tykkään kyllä ennemmin että on hieman haastetta (pohdintaa), rutiinilla viivojen veto ei sytytä.

Valikoimaa, ainoa kuva on etukannessa.

Vielä pari huomiota: ristikoissa ei koskaan mainita laatijaa (ei ristikkovihkosissa mutta ei myöskään esim aamun lehdessä tmv). Ja vihjeenä ei koskaan ole erisnimi (Ismaiel = Atik). Jos ratkaisu on erisnimi vihje on "tyttö" tai "poika" tai "raamatun henkilö". Täällä ei ole nimipäiviä / nimipäiväkalenteria joten esim. maalistyttöjäkään ei ole.

Kuvio 2

ps googletin ruotsiristikot. Google ei toki ehkä ole koko totuus, mutta pääosa muistutti Hollannin ruotsalaisia = vihjeet sanoja. Kuitenkin kaikissa oli kuin olikin iso valokuva tai muu 'ratkaisukuva',  joten asettunevat Suomen ja Hollannin puoliväliin.

På svenska. Lähde

Taas nimiomituisuus

Johanna on edesmennyt.

ED 29.1.2019

Ilmoituksessa kerrotaan Johannan kuolleen 84-vuotiaana ja olleen Jennyn vaimo (joka on kuollut jo aiemmin). Kuolinilmoitusten (tietenkin niitä oli useampia) perusteella saattoi päätellä, että Johanna oli pitänyt kylän leipomoa yhdessä Jennyn kanssa.

Hollannissa saman sukupuolen avioliitot sallittiin 2001. Olisko suvaitsevainen Hollanti ja suvaitsevainen kylä sallinut lesboparin leipomon, ja sitten  vanhemmiten jo ihan naimisiinkin asti? Hieman ihmetytti, sillä pikkukylä ei ole ehkä otollisin maaperä moiselle suvaitsevaisuudella. jos Johanna oli 84 suhde olisi pitänyt sallia jo 40-50-60 vuotta sitten?

Johanna leipomossaan, ED 2.2.2019

Onneksi Johanna oli leipomoineen kylässä tarpeeksi tunnettu, ja lauantain 2.2 lehdessä oli aiheesta juttu. Leipomon perustanut, Johannan aviopuoliso Jenny, oli kuin olikin mies. Jenny! Holskilapsilauma senkun kasvaa, pojat Jenny ja Anne, tytöt Dorka ja Kalja.

Kaljaa ja kondomeja

Turvaseksikampanja on taas paikallaan - otsikoi paikallislehti marraskuun lopulla. Tutkimusten mukaan yhä enemmän sekstaillaan yhdenyönjututkin turvattomasti ja sukupuolitautien määrä on kasvussa - miehillä testatuista vajaa 13% oli taudinkantajia vuonna 2013 ja vuonna 2017 jo melkein 20%. Naisilla vastaavat luvut ovat 13 => 16%.

Toinen tutkimus kertoo, että puolet miehistä ja 40% naisista ei käytä kondomia irtosuhteissa. Aika rapsakat prosentit, mitkäköhän olisivat Suomen vastaavat?

ED 20.11.2018

Juliste- tai somekampanjaa ei vielä ole näkynyt, mutta Utrechtin asemalla haettiin kortsuille näkyvyttä pop-up-kaupalla. Jossa laajan valikoiman lisäksi sovituskoppi. "Kondomissa olennaisinta on leveys / ympärysmitta. Farkutkaan eivät istu jos lahje on liian kapea, liian pitkät voi aina kääriä".

Kalja ei yleensä ole kovin hyvä neuvonantaja kondomiasioissa. Mutta Hollannissa tämäkin on toisin, lehtijutussa kondomiekspertti ja Condomerie-kortsukaupan pitäjä Kalja van de Linden kertoo, että kekimääräinen kondomi on halkaisijaltaan 53 mm. Tämä sopii penikseen joka on 12 cm ympärysmitaltaan  ja Kalja kehoittaakin mittapuuhiin kotona.

Taas nimi, joka ei ehkä Suomessa kelpaisi. Vai miten olisi siskokset Kalja ja Dorka? No, jos Kaljan neuvoja kuuntelee lapsia ei tule ollenkaan.

Dorka sisko

Olin lomalla ja luin Hollannin suurinta naistenleht LINDA.a (josta olen bongaillut aiheita aiemminkin). Valitettavasti lomalla ei ollut Nokiaa kummempaa kuvauslaitetta, hieman heikkoa jälkeä tuli. Anyway, kaksi asiaa kiinnitti huomion.

Toinen oli haastattellun aamutv-juontaja Fien Vermeulen, joka kertoi dorkasta siskostaan. Tai pitäisi varmaan sanoa Dorka-siskostaan.

LINDA. nr 170

Menisiköhän nimi läpi Suomessa?

Kakkosbongaus oli ekaa kertaa ikinä Minna Parikka. Satunnaisesti näkyy Iittalaa tai Marimekkoa ja olisikohan muita hieman sisustussuuntautuneita merkkejä. Mutta kenkiä en muista koskaan ennen keneltäkään Suomi-sunnittelijalta havainnoineeni. Ja tilaan lehteä jo yli 10 vuotta!

LINDA. nr 171

Mallina on Yolanthe Sneijder-Cabau, jalkapalloilija Wesley Sneijderin vaimo.

Google kertoo, etta ko kengät ovat Minna Parikan Bunny-sarjaa (joka oli Googlen haussa heti tyrkyllä kun aloin minna parikkaa kirjoittaa, joten lienee tunnettu kenkäpiireissä). Mustavalkoisesta kuvasta ei voi päätellä väriä. Niin ja Bunny lienee ihan vaan Pupu, oikeasti.

Paska hevonen

Vähän aikaa sitten kirjoitin Mainiosta ponista. Nimiteema voi jatkaa vielä toisenkin postauksen verran, vaihtarina on Paska hevonen.

Urgeli ja Kim Prins. Ei nimi hevosta pahenna?

Kuten mainittu, täällä nimetään monen rodun edustajat vuosittain muuttuvan alkukirjaimen mukaan. Tämä johtaa joskus aivan typeriin nimiin, kuten zelma-linjan Azelma, Vuzelma, Ozelma, Pluzelma, Lezelma, Riezelma... Näitä lienee kymmeniä. Välillä otetaan ihan tavallinen nimi tai sana ja vaihdetaan etukirjain: Umilion, Zoltaire, Lyacinthe, tai tuttuni suomeen kauppaama Wacaroni.

Z-hepat ovat nyt 12-vuotiaita (2004). Oiva ikä harrastehevoselle, ja niitä piisakin tallilla: Zircoon, Zudor, Zenith, Zidane, Zeppo, Zhara, Zola.

Vas: Zhara, Zeppo, Zudor, Zola ja Zircoon

Ja sitten se Paska. Emän nimi on Jiska, eli samaa linjaa on jatkettu. Tamma Paska syntyi P-vuonna 1996 ja oli hienon, kansainvälisen, esteuran alussa kun kuoli onnettomuudessa 2007. Hauskahan se olisi ollut vaikkapa Helsinki International Horse Showssa bongata!

Kuva: http://www.henke.se/horsesforsale/salda.php

Ps. Paskan kuvaa googletellessa osui silmiin seuraava sivusto - ranskalainen hevosten lisärehuvalmistaja Paskacheval. Sivulta löytyy mm Paskaflex nivelvalmiste sekä Paskateam, sponssatut kilparatsastajat.

Mainio poni

Holannissa monen hevosrodun nimeämissäännöissä on alkukirjain / vuosi. Esimerkiksi hollaninpuoliverinen (KWPN) sekä ravurit saavat alkukirjaimen vuoden mukaan. Niinpä ravurien ikäluokkalähdöissä tai ratsujen nuorten hevosten luokissa onkin välillä hieman tylsää kun kaikki alkavat samalla kirjaimella. Toisaalta systeemi on kätevä, esim kilpailuissa voi päätellä useimpien osallistuvien hevosten iän.

Myös vuonohevosilla on tämä sääntö. Tuttavani osti kesällä varsan ja kun tämän vuoden kirjain on M, varsan nimi oli Muran. Missä Ura tuli emän nimestä. Pauline ei kuitenkaan innostunut ko nimestä, aika tylsä, eikä tarkoita mitään. Joten eikun etsimään M-alkuisia - ja mielellään skandinaavisia - nimiä.

Norjan kieli ei sytyttänyt, eikä ruotsikaan. Lopulta Pauline päätyi suomalaisille sivuille (nimilistalle) ja eipä aikaakaan niin hän jo kyseli tallilla ääntämysohjeita. Joo, ei Manjo vaan Mainio!

Hän on Mainio.

Paulinen suorittamien tutkimusten mukaan Mainio tarkoittaa erinomaista (uitmuntend) ja sehän sopii tulevaisuuden rusettihaille kuin nenä päähän. Ja kun isäkin on Gio, niin jonkinlainen nimijatkumo (io) on turvattu.

Pirjo-Petteri

Pirjo-Petteri on fiktiivinen henkilö, jonka voi bongata netin keskustelupalstoilta. Monesti nimityksellä viitataan hemmoteltuun lapseen. Hollannissa Pirjo-Pettereitä on oikeasti.

Nimittäin, ainakin länsimaisessa nimistössä Anne on kaikkialla naisen nimi. Niin Suomessa kuin Iso-Britanniassakin. Vaan Hollannin pohjoisimmasa provinssissa, Friisinmaalla, Anne on vanhastaan miehen nimi. Itse olen kohdannut yhden Annen, joka oli "vain" Anne - ja mies.

Ohjaksissa Anne? Hevonen ainakin on friisi.

Monesti Anne-nimiset kuitenkin käyttävät kaksoisnimeä jotta sukupuoli on suurinpiirtein selvä. Esimerkiksia työkaverini on Anne Geert. vastaavasti Google löytää mm Anne Willemin ja Anne Janin. Toisaalta malli on käytössä myös käänteisesti - Petteri-Pirjo eli esim Jan Anne.

Tämän friisiläisen nimi on Anne ja sillä on viikset. Silti kysessä on tamma.

Onhan sukupuolineutraaleja nimiä toki muitakin, kuten tunnetut Robin ja Kim. Ja Suomen Kari on Norjassa tyttö. Silti Anne vetää mielestäni tällä erää pohjat.