Hollannissa on pal-jon siltoja. Kaupungeissa on kanavia mutta myös kaupunkien väleillä kulkee erilaisia (historiallisia) vesireittejä, kuten kanava Haarlemin ja Amsterdamin välillä, tai - samoin Haarlemista lähtevä - Leidsevaart Leideniin. Myös täällä maaseudulla on kanavia, oman kylän kupeessa kulkee mm Zuid-Willemvaart ja Wilhelminakanaal. Ja joet päälle.
Lisäksi täällä on tietenkin paljon autoja ja niiden sopii ylittää kanavat siltoja pitkin. Jotta laivaliikennen ei kärsi pääosa silloista on nostosiltoja, ja huomattava osa metallisia.
Myös Haarlemissa, Catharijnebrug
Viime kesä oli heikohko, mutta edelliskeänä oli pari viikkoa lähes +40 astetta. Ja metallihan elää, kutistuu viileällä ja laajenee kuumalla. Siksi siltojen kohdalla on aina rakoset. mutta todella kuumalla rakokaan ei riitä. Jotta turvonnut silta ei jumita sitä on pakko viilentää, juoksevalla vedellä.
Taitaa olla kuuma. Bennebroekerbrug, Ringvaartin yli.
Viime viikolla oli pari päivää reilut 30 astetta ja lehdessä näkyikin jo sillanviilennyskuva. Onneksi vesipiste on lähellä, eikun pumppu päälle!
Keväällä kaloilla on tarvetta uida eri suuntiin lisääntymään, taimenet lienevät tuttu esimerkki. Hollannin vesihuolto on sillä tasolla, että kanavia myöten on paha liikkua kun vastaa tulee sulkuja ynnä muita esteitä.
Kuvakollaasia tältä keväältä, kuvakaappaus kalaovikellon sivuilta.
Utrechtissä ongelman avuksi on keksitty kalaovikello. Weerd-sulku kun aukeaa normisti vain harvakseltaan, mutta nyt tarvittaessa jopa päivittäin. Kohtaan on asennettu kamera ja livestreami josta näkyy onko kaloja jonossa vai ei. Katsojat voivat soittaa ovikelloa ja sillanvartija avaa sulun tarpeen mukaan.
Pim-pom!
Nyt ei ole kauheasti nähtävää, ilmeisesti öisin parhaat mahdollisuudet bongata kala.
Pari kuukautta sitten
Rotterdamissa pulahti lehmä hetkeksi satama-altaaseen, mutta Leonardassa on
hieman enemmän triathlonistin vikaa - se ui/kellui 90 km!
Otsikossa väärä nimi, lehmä on naaras eli Leonarda. ED 27.7.2021
Saksan tulvat ylittivät
uutiskynnyksen Suomessa. Samaiset osuivat myös Hollantiin, mutta täällä
onneksi vain materiaalisia vahinkoja (ja eläimiä). Vesi oli ehkä jo hieman rauhallisempaa,
lisäksi korkeuseroja vähemmän eli virtaus hieman hitaampi ja kaiken päälle
Hollanti on vesimaa ja vallituksia yms
on rakenneltu viime tulvien (95/96) jälkeen innolla. Nekin auttoivat nyt.
Kuitenkin vesi pääsi
yllättämään maanviljelijä Har Smeetsin 40-päisen lehmälauman Echtin kylässä. Kun niitä
yritettiin torstaina siirtää oli jo liian myöhäistä: vesi nousi ja lehmät eivät
antaneet kiinni. Perjantai-aamuna läheisen kuppilan pitäjä totesi, ettei
lehmien mölinää enää kuulunut.
Lauantaiaamuna ohikulkenut
polkupyöräilijä bongasi Leonardan suvannosta Maas-joen mutkassa Graven kaupungin
lähellä. Puurojun seassa pilkottivat sieraimet. Palokunnalle pelastus oli jännittävä
- satttaisihan lehmä ryhtyä teutaroimaan ja vesi virtasi edelleen reippaasti.
Lisäksi siinä oli paljon rojua (rannoilta on löytynyt kaikenlaista
asuntovaunuista roskasäiliöihin ja huonekaluihin). Onneksi Leonarda oli lunki
uimapyräyksensä jälkeen ja saatiin suht helpolla maihin. Eläinlääkäri tutki sen
ja totesi, ettei naarmuakaan! Korvamerkki kertoi, mistä lehmä on kotoisin.
Reitti lehdestä.
Miten tämä on mahdollista? Sitä
ei kukana voi tietää. Epäillään, että mahdolliset suolistokaasut ovat
turvottaneet ja pitäneet lehmän pinnalla. Leonarda on jo palautettu
omistajalleen (joka somehypen päälle tietenkin lupasi, ettei teurasteta ikinä).
40 lehmän laumasta puuttu vielä 22 kpl.
Viime vuonna jo kirjoitin kuumuudesta ja kuivuudesta. Talven sademäärät eivät olleet riittäviä ja kulunut viikko lyö viimeiset naulat maajussien arkkuihin. Hulluna kastelevat, toki, mutta pintavettä ei saa enää käyttää ja kaikkineen kastelu alkaa olla taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Toissapäivänä meni 75 vuotta vanha lämpöennätys rikki kun mitattiin 39,3. Ja eilen meni ensimmäistä kertaa koskaan 40 astetta rikki. Kuuminta on nykyasuinalueellani Brabantissa, toissapäivqinen ennätys oli Eindhovenissa (20 km tästä), eilinen Gilze-Rijenin lentotukikohdalla: 40,7. Suomen(kin) lehdistössä vilahti 41,7 mutta se oli virhemittaus - sensorit olivat hajonneet, varmaan kuumasta.
Varjossa eilen.
Onneksi kotona on yksi irtoilmastointi, juuri raahasin sen makuuhuoneesta olohuoneen nurkkaan. Ei täällä viileä ole mutta noin 25 kuitenkin. Viime yö oli pilvinen ja lämpö ei päässyt karkuun, 25 asteessa pysyi. Aamu-kymmeneltä oli jo 30.
Hevosta juotuu käydä huuhtelemassa vähän väliä, se hikoilee ihan läpimäräksi karsinassaan. Ei se siihen kait kuolisi, mutta koska olen lomalla en osaa antaa olla vaan suhaan lähes 2 tunnin välein suihkuttamassa kylmällä.
Hugo arvostaa?
Kaikkineen ihmisiä on jouduttu auttamaan reippaasti rannoilla ja mm lasten kesäleiriltä joutui yli 30 kpl helleuupuneita sairaalaan. Siltoja on kiinni kun asvaltti kupruilee, teille levitetään vettä (ettei kupruilisi), junista kulkee vain puolet... Helteitä seuraillaan liveblogeilla eri uutismedioissa.
Hyviä puolia: ruokaa ei tee mieli ja pyykit kuivuvat hetkessä. Samoin matot.
Tikkaat laiturina, huomaa mäntysuopapala.
Hollannissa ei harrasteta räsymattoja, saati matonpesua tai -laitureita. Naapureilla oli siis ihmettelemistä kun kuurasin omani. Ei mennyt kuin pari tuntia niin olivat jo kuivat!
Suomessa kuljetaellaan hevosia orilaitumille uittamalla - ja ties vaikka jossain olisi lossikin. Nyt osui silmiin holskikuljetus - vuonohevoslauma kuljetetaan kotiin ponttoonilla kanavia pitkin. Rauhallisena matkaavat.
Saarista suurin avattiin yleisölle 8 syyskuuta. Sinne ei vielä mene lauttaa, mutta se on hankkeilla. Toistaiseksi pitää siis olla oma tai vuokrattu vene. Suurimmalle saarista (ja se on ainoa joka on yleisölle avoin) on laitettu laiturit, näköalatorni (12m), ulkoilureitti (12 km) ja uimaranta. Pienemmät ovat vielä osin tekeillä.
Googlen karttaan saaria ei ole piirretty, mutta satelliitista näkyy.
Toistaiseksi saaret ovat jokseenkin kaljuja, mutta metsänvartijan mukaan jo viime keväänä, puolivalmiilla saarilla, pesi tuhansia lintuja.
Saariston rakenne on omalaatuinen, varsinaista kovaa maata on vain reunoilla. Keskus on mutaa / suistoa. Niinpä kävelyreitti on tarkkaan merkitty ja siltä ei kannata poiketa.
Pysy polulla!
Paitsi että saaristolla on tehtävä lintujen pesimäalueena, toivotaan, että ne toimivat luonnollisena vedenpuhdistamona. Myrskyllä saaret tulvivat ja tarkoitus olisi, että Markermeerin mutaisesta vedetä jäisi muta saarten alaville maille / keskelle, ja vesi suodattuisi puhtaana reunavallien läpi takaisin.
ED 7.9.2018. Tässä näkyy, että pitkälti vain ääriviivat kovaa maata.
Yleisölle avoimelle saarelle on vielä tulossa infokeskus, vessat ja pikku kuppila, huoltorakennuksia, talo saaren huoltajalle / vartijalle, talo tutkijoille, ateljee taiteilijoilla ja muutama mökki yöpymiseen. Näiden pitäisi valmistua ensi kevääksi. Onkin ollut keskustelua pitääkö saarille ylipäänsä päästää ihmisiä. Mutta rahoitus on pitkälti yleisövaroin (mm paikallinen veikkaus ja verovarat), niin tuumaillaan että tarjotaan edes vierailumahdollisuus vaihtarina.
Suunnitelma, sama paikka kuin ylin kuva, saavat hieman säätää jos meinaavat vehreäksi laittaa.
Toisaalta, tuskin niitä tyhjinä saisi pidettyäkään, joten yritetään edes hieman kanavoida.
Edit: Elokuussa 2021 lensin suomenvierailun jälkeen Marker Waddenien yli ja sain ihan käypäsen kuvan. Onpahan tästäkin sentään jotain omaa kuvamateriaalia!
Kun muutin Hollantiin toiveissa oli ilmaston lämpeneminen. Muutinhan puoli Eurooppaa etelämmäksi! Ja talvi toki muuttui, lumi oli poikkeus ja pakkastakin lähinnä satunnaisesti öisin.
Kuvaa otettaessa 36 astetta. Paljon on ollut piennarpaloja, mutta myös hieman isompia metsä / maasto-versioita.
Ja muuttuivat kesätkin - huonompaan suuntaan. Haarlem on rannikon tuntumassa ja meri vaikuttaa reippaasti. Välillä tuntui, että keli oli saman 13 astetta kesät talvet. Satunnaisesti kesällä oli lämmin päivä (yli 30 astetta), mutta ne päättyivät poikkeuksetta ukkosiin ja helle jäi sen yhden päivän mittaiseksi. Joinain kesinä se yksikin päivä puuttui. Kaihoisasti muistelin Suomen 1-3 viikon lähes-joka-kesäisiä helleputkia.
Blogin huonoin kuva tähän mennessä? Heikohkolla kännykameralla vastavaloon aidan läpi. Lämpöä se 36 astetta ja alpakat nauttivat varjosta sekä virkistävästä suihkusta - sprinkleri pyöri ympyrää ja elukat makoilivat & kastuivat kaikessa rauhassa. Tai no, osa nousi kun pysähdyin kuvaamaan, vas reunassa makaa vielä yksi.
Brabant on vain 100 km rannikosta mutta jo selvästi sisämaampi ilmasto. Talvi oli kylmempi ja päivinä, jolloin Haarlemissa on sen 20 + merituuli täällä on 23 tai jopa 25 ja tyyntä. Ero on huomattava. Ja nyt - ekana kesänä muuton jälkeen - osui vielä kuumin kesä sitten vuoden 1976 kohdalle. Suomessakin on ollut helteitä, täällä mentiin 3-5 astetta Suomen yli (kerrankin), menneellä viikolla oli joka päivä yli 30, to & pe jopa 37 astetta! Ja tätä ennenkin jo oikeastaan sitten toukokuun ei ole satanut ja lämpötilat ovat pyörineet 25 asteessa. Ei paha, luonto tosin kaipaisi jo kosteutta.
Tottakai tänä kesänä on Haarlemissakin piisannut lämpöä, ex-tallilla kuulemma on jopa heinähäkit laitumilla, mitä ei 12 sielläolovuoden aikana koskaan tapahtunut. Ruoho ei kasva.
Maanviljelys kärsii reippaasti ja teolliskokoiset sprinklerit huutavat yötäpäivää. Jo viikkoja sitten kiellettiin pintaveden (ojat, lammikot) käyttö, mutta pohjavettä on toistaiseksi tarpeeksi, samoin vesijohto-. Omaa pihaakin olen siis kastellut tuntitolkulla.
Myös siltoja kastellaan. Moni nostosilta on metallia ja voisi jumittaa lämpölaajetessaan. Kuva vielä Haarlemista.
Peltojen ja siltojen lisäksi kastellaan vesipuolustusvalleja (dijk). Ne kun suojaavat merenpinnan allaolevaa maata mereltä tai joilta tai pitävät kanavat uomissaan. Jos ne kuivuvat ne hapertuvat ja voivat seuraavan sateen tai vedenpinnan nousun myötä jopa pettää. Eritoten Frisinmaalla ja Zeelandissa (Reinin suisto) valleja pidetään tarkkaan silmällä.
Huomennakin yksi pisara, saas nähdä. Kuuropäivinä sateet todella usein kiertävät pikku kyläni.
Tätä kirjoittaessa (la 28.7) on sadellut hieman ja tänään tulee kait pari mm vielä. Noin muuten lämmölle ei näy loppua. Mikä ei henk koht haittaa, olenhan tulevan viikon [kotona] lomalla. Sen jälkeen sopii kyllä taas sataa, tuo tämänpäiväinen 2 mm kun on vain pisara meressä aavikolla. Hieman harmittavan pilviseltä kyllä näyttää.
Kuten jo edellisessä postissa kerroin, vettä on nyt tullut reippaanlaisesti, vesitaso on jopa reilut 14 metriä yli NAP:n normaalitason. Osa extravedestä tulee jokia myöten.
Kuva: Tony Verhaard / De Stentor
Deventerissäkin, joka on Hollannin sisämaata, päästiin rantatunnelmiin. Puistotiellä oli sopivasti vettä ja ensin poni veti krokotiilia perässään, kunnes keksivät laittaa perään vesilaudan.
Ps. Juttelin naapurin kanssa vastikään blogissa olleesta ajokäytöksestä. Hän kertoi, että kaikilla teillä oli 80 km/h vielä muutama vuosi sitten. Jossain kohtaa se laskettiin (turvallisuuden takia / halvempaa kuin tien kunnostus), mutta se selittää osin kaahailun.
Täällä on nyt sadellut tarpeeksi ja viime viikolla
myrskysikin. Jopa Maeslantkeringin iso sulkuportti sulkeutui ensimmäistä kertaa,
minkä Iltasanomatkin havainnoi.
Kuvassa näkyy, että Loevesteinin linnan ympäristön pellot ovat veden vallassa (vas alakulma).
Vähän joka puolella Hollantia on luontoalueita, joilla
ruohostaa hevosia ja/tai lehmiä maisemointitehtävissä (mahd uusille lukijoille
linkki vanhempaan tekstiin jossa luonto-&eläinjuttuja: Oostvaardersplassen).
Nyt kun vettä on liiaksikin asti myös luontoalueet tulvivat ja maanantaina olikin
uutisissa että Munnikenlandissa, Maas-joen rannoilla ruohostavat hevoset ja karja siirrettiin
kuivemmille (korkeammille) maille turvaan.
Hevosia on 122 kpl ja lehmiä 64. Siirto vaati kohtuullista
paimentamista, koko lehmälauma yritti kertaalleen palata ja ne pysähtelivät myös
matkalla syömään. Ihan kauheasti ei haluttu hätistellä, ettei lauma ala
panikoida. Hevostenkin kanssa päästiin vasta n tunti suunniteltua myöhemmin
liikenteeseen. Loppupeleissä lauma itse ripeytti siirtymistä siirtymällä
raville.
Tämän kirjoituksen lähde on NOS.nl (paikallinen YLE), ja
sieltä myös kuvat (/ANP uutistoimisto). Alkuperäisellä uutissivulla on siirrosta videokin.
Tämä on vanha juttu ja jokunen lukija voi tunnistaakin. Mutta koska tapaus on hyvin dokumentoitu (youtube) ja aika vaikuttava haluan sen tähänkin laittaa.
Hollannin vesihuollosta olen kirjoitellut jo jokusen tekstin, pohjavesi on korkealla, ojat on rajat ja suuri osa maasta on merenpinnan alapuolella. Onneksi viimeisin paha (ihmishenkiäkin vaatinut) tulva tapahtui 1953, mutta pienempiä sattuu välillä. Reilut 10 vuotta sitten, marraskuussa 2006, hevoset joutuivat tulvan uhriksi.
Tällä kuvalla Marrumin hevosista valokuvaaja Laurens Aaij voitti hopeisen kameran vuonna 2006.
Valkoinen hevonen kuvastaa toivoa, sanoi tuomaristo. Kuvan lähde: Bokt.nl.
Hollanti on ahdas maa, mutta laitamilla, mm Friisinmaalla on vielä tilaa. Ja näillä laitamilla kasvatetaan hevosia isoissa laumoissa. Nämä ovat sitten niitä hevosia joita rempaistaan laitumelta mm hevosmarkkinoille. Niiden ylöspito on halpaa, ruoho kasvaa lähes ympäri vuoden ja noin muuten niiden perään ei kauheasti katsota. Kun laitetaan ori sekaan lauma myös kasvaa kuin itsestään. Eritoten pikkuponeja (shettiksiä) pidetään näin, mutta myös isohevosia.
Reilu 200 hevosen lauma oli siis Friisinmaalla, Marrum-kylän tuntumassa, laitumella, kun valli petti myrskyssä marraskuussa 2006. Laitumet peittyivät nopeasti veteen ja hevoset mahtuivat nippanappa pienelle kuivalle nyppyllälle. Vesi ei hetkessä katoa, ja kun kyseessä oli merivesi, se ei ollut edes juotavaa. Ja tietenkään nyppylällä ei ole syötävääkään, varsinkaan noin 200 hevoselle.
Kuva J de Visser, lähde zoom.nl, hevosille viedään heinää.
Myrskyssä kuoli 18 hevosta (kuva, ei herkille). Ja se mitä tapahtui oli oikeastaan sama kuin mikä oli tarkoitus kun pykätiin vesilinjoja, vesi oli liian matala veneille mutta liian korkea tosta vaan kävellä läpi. Olihan veden alla ojia ja pari metalliporttiakin. Alkuun yritettiin merivoimien ja armeijan toimesta lähestyä hevosia ponttooneilla, mutta ne jumittivat mm metalliportteihin tai ihan vaan hiekkaan.
Paikallinen ratsastaja Micky Nijboer sitten keksi keinon. Tutkittuaan kartoilta tarkan reitin hän suunnitteli, että jos hevosten luo ratsastettaisiin ja johtava tamma pyydystettäisiin, ehkä loput seuraisivat. Kolmantena päivänä ryhdyttiin toimeen, ja neljä hevosta lähti ylittämään 700m vettä "saaren" luo. Saarelle oli jo menty veneellä ja johtavalla tammalla oli riimu. Ratsujen ollessa noin 40m saaresta yksi niistä hirnui.
Kuvakaapaus TVstä.
Johtavan tamman vierellä seisoneet nuoremmat tammat alkoivat myös hirnua ja silloin laumaan tuli liikettä. Ensimmäiset olivat hetkessä vedessä ja ratsastajille tuli kiire kääntyä. Mickyn hevonen kaatui aika pian astuttuaan kuoppaan veden alla mutta onneksi Micky oli nopeasti takaisin selässä - 200 hevosen laumassa olisi voinut käydä heikosti. Koko lauma seurasi näin "houkutushevosia" kuivalle maalle.
Kuva Volkskrant / AP, kuvaajan nimi ei tiedossa.
Maissa hevosille oli laitettu heinää, mutta kaikilla oli päällimmäisenä tarve jaloitella ensin. Valitettavasti 7 kuoli vielä uupumukseen.
Youtubessa on useampi filmi aiheesta (tai no, kaikissa on sama filmi, TVstä) tässä pari. Kannattaa katsoa, on erittäin vaikuttava näky!
Ensin filmi jossa hieman englanninkielistä infoa. Lopussa väittävät, että kaikki selvisivät, mutta se ei ole totta. Tai on, kaikki pääsivät kuivalle maalle, mutta osa (ilmeisesti 7 kpl) kuoli myöhemmin. Alussa näytetään myös kuinka heiniä viedään veneellä.
Tässä hollantiversiossa - jonka on ladannut pelastajien johtaja (/idean keksijä) Micky Nijboer näkyy lopussa kuinka yhtä hevosta koetetaan elvyttää (turhaan).
Myöhemin tapaukselle tehtiin muistomerkki, reippaasti kavionjälkiä betonissa. Portin ylin piena on taipunut veneen osuttua siihen pelastusta yritettäessä.
Nyt oli uutisissa hevosesta Friisinmaalla (pohjoinen maakunta) joka säikähti traktoria ja putosi reippaamman kokoiseen kanavaan. Palokunta ei saanut sitä pelastettua, jotan ohilipunut sisävesiproomu pyydettiin apuun. Proomun kuormaajan avulla hevonen saatiin kuiville. Aikamoinen operaatio!
Hevonen tai ratsastaja eivät vaurioituneet tilanteessa, eläinlääkäri tsekkasi hevosen vielä kuivalla maalla.
15.3 täällä oli parlamentin toisen huoneen (tweede kamer) äänestys. Täällä äänestys on aina keskiviikkona ja noin 07:30-21 (muutama paikka aukeaa jo aiemmin). Oman kunnan sisällä saa äänestää haluamassaan paikassa, lisäksi erikseen pyytämällä saa lipareen, jolla saa äänestää ihan missä vaan äänestyspaikassa, myös muissa kunnissa mukaanlukien Hollannin Antillit (pl kunnallisvaalit).
Äänestys tapahtuu punaisella värikynällä kandidaatti merkaten. Näin olen esim Aku Ankkaa ei voi äänestää, hän ei ole listoilla. Eikä myöskään vaihtoehtoa: joku muu, mikä?
Muistelisin, että Suomessa äänestys oli tarkempaa, äänestää sai vain tietyssa äänestypaikassa, joka yleensä oli koulu tmv (tylsä) virasto. Koska Hollannissa paikan saa valita - jopa Hollaninlaajuisesti - äänestämisestä voi tehdä elämyksen. Kuvat ovat Haarlemin lehdestä 16.3.2017.
Äänestystä Shellin ex-tornista 100 m korkeudessa Pohjois-Amsterdamissa. Hollannin korkein äänestystoimisto.
Tuulimylly Oisterwijkissä.
Drive-in äänestyspaikka Zevenhuizenissa.
Ja viimeisenä äänestys tee-se-itse saarella. Näistä kerroin jo lokakuussa, Holskit pykäävät IJsselmeerille saaristoa Markereilanden. Ensimmäinen saari on hiekan osalta valmis, toki se vielä pitää maisemoida ja tehdä "luonnoksi".
Kuva HD 11.3.2017
Niin sinnehän oli näppärä laittaa äänestyspaikka. Pari työmaakonttia riviin ja laivalla kuljetus. Paikka oli suksee ja päivän aikana äänestäjiä kävi 1300 kpl. Lauttoja oli varattu kaksi, mutta pikaiseen piti hommata kolmaskin. Päivä olikin kauniin aurinkoinen ja jonottajia viihdytettiin tarinoilla tulevista saarista ja siitä miten projekti etekee.
Johtuiko sitten kauniista säästä, että jengi viitsi lähteä liikenteeseen, vaiko Trumpin & Brexitin varoittavista esimerkeistä - äänestysprosentti oli poikkeuksellisen korkea, melkein 82.
ps. Myös ääntenlaskun aikana oli huvitusta. Tai no, Enschedessä poijjaat vähän leikkivät kaukosäätimen kanssa ja NOS:sän (vs YLE) vaali-illan sijaan ruudulla näkyi hetken aikaa jotain ihan muuta. Ääntenlaskijat eivät tätä edes huomanneet, mutta joku ehti heittää kuvan twitteriin, kuinkas muutenkaan.
Muutama viikko sitten kerroin Flevolandin kuivatuksesta. Koko lääni kuivatettiin 50-60-luvulla. Alueen länsireunaan oli ajateltu teollisuutta, mutta se jäi ensi hätään kosteikoksi. Pian siellä kasvoi reippaasti ruokoa ja sinne alkoi eksyä yhä enemmän lintuja, jopa harmaahanhia, joita ei Hollannissa oltu nähty kymmeniin vuosiin. Kun teollisuus antoi odottaa itseään biologit alkoivat kiinnostua alueesta ja vetosivat kosteikon säilytyksen puolesta. Paikka sai nimekseen Oostvaardersplassen, Idänkävijän lätäköt.
Alueella on hevosiakin.
Tietenkin päätös jättää kosteikko kosteikoksi vaati (taas) ihmisten puuttumista. Jotta kosteikko ei pääse kuivumaan ympäröitiin 1975 3600 hehtaaria vallilla ja laitettiin pumput pumppaamaan vettä kosteikkoon / suohon (joka vain 10 vuotta sitten oli pumpattu kuivaksi!). Noussut veden taso houkutteli yhä lisää lintuja, jotka viettävät sulkasatoaikansa ruo'ikoissa. Mutta, pelkkä ruoko ei riitä, ennenkuin hanhet palaavat pesimisalueilleen niiden täytyy laiduntaa. Eli tarvitaan laidunmaata.
Ruokoa.
Metsikköä.
Vettä
Niinpä - 70-luvun lopulla - kosteikon oheen perustettiin laitumia. Ja niitähän pitää hoitaa ja mikäs siihen parempaa kuin karja. Ja kun nyt oltiin oikein tosissaan luontoa tekemässä, tarvittiin alkukarjaa. Laitumet kuitenkin osuivat myös kaupallisten maanviljelijöiden silmiin ja taistelu luonto <> tehotuotanto vei jokusen vuoden. Vuonna 1983 vasta päästiin istuttamaan lehmiä alueelle. Osaltaan "luonnon" voittoon vaikutti päätös antaa rautatielinjan kiertää alue. Tosin aluetta on sittemmin vielä laajennettu hieman, joten loppupeleissä rautatie halkaisee alueen.
Maalajit: keltainen ruokosuota, eka vihreä kosteaa ruohomaata, toka vihreä ruohoa (laidunta), oranssi semimetsikköä, tummanvihreää kutsuvat metsäksi. Ja junarata mutkineen.
Rautatiehen liittyykin anekdootti. Vuoden 2005 maaliskuussa alueelta bongattiin ei-koskaan-ennen-hollannissa-nähty munkkikorppikota jota ihmeteltiin 6kk kunnes se kuoli junan nokkaan.
Luontoa - ja juna.
Näkymä näköalanyppylältä länteen. Selän takana laitumet (ja hevoset), junaradan takana kosteikot.
Koska eurooppalainen alkulehmä oli kuollut sukupuuttoon Puolassa 1967 etsittiin mahd lähisukulainen ja päädyttiin Heckin alkuhärkään, joka on alkuperäisen alkuhärän kuoltua risteyttämällä tehty, sitä muistuttava nautalaji. Lehmien jäljiltä ruoho jää vielä suht pitkäksi, joten 1985 alueelle tuupattiin Konik-hevosia (puolalainen kestävä ponirotu) syömään ruohon lyhyemmäksi. Ja vielä 1992-1993 istutettiin saksanhirviä, jotka taas osaltaa syövät mm kaarnaa puista ja pensaista auttaen näin, ettei luontoalue pusikoidu.
Heckin alkuhärkiä Oostvaardersplassenilla 2004. Lähde: Wikipedia, kuvan ottanut GerardM.
Konikeja. Hän korvasta vetää.
Taitaa tulla varsa.
Käytännössä kaikki isommat eläimet ovat lintujen "palveluksessa". Luontoalueesta suurin osa on kosteikkoa ja avovettäkin on reippaasti. Reunamilla on sitten laitumia ja metsikköä. Aluetta halkoo junaradan lisäksi muutama autotie ja paljon tietenkin polkuja ja reittejä ihmisille. Lintujen kurkkimiseen on rakennettu kopperoita.
Niitä lintuja.
Linnunbongauskoppero - ja voimalinja.
Tuolta tieltä bongasin hevoset tullessani.
Ja tietenkin alue on aidattu. Ja lohkottu, joten "luontokävelyllä" saa aukoa portteja vähän väliä ja "villieläimiä" siirrellään tarpeen mukaan lohkolta toiselle. Niitä ei lisäruokita, mikä aiheuttaa paljon kritiikkiä ja oikeisjuttujakin on ollut. Kun taas ollaan Hollannin "luonnon" ongelmien alkulähteillä: vähänkin kovempi talvi ja lehmiä, hevosia ja kauriita kuolee nipuissa. Koska luonto on aidattu ja "villieläimillä" on yhtä vähän vaihtoehtoja kuin eläintarhassa. Pakoon ei pääse.
Ei eksy vaikka yrittää. Ja junahan kuuluu kauas ainakin. Itäreunalla pauhaa A6-moottoritie.
Hollannin luontopolut vahvistetaan usein rakennusjätteellä, eli laatankappaleilla.
Kaikesta huolimatta alue on saatu jopa Naturan piiriin. Ja pari vuotta sitten siitä tehtiin elokuva, De Nieuwe Wildernis eli Uudet erämaat. Onhan filmillä hienoja kuvia, mutta kerronta on Disneymäistä ja tarkkana on saanut olla kuvakulmien kanssa, ettei taustalla ole tie / junarata tai sähkölinja.
Itse menin tietenkin lähinnä hevosia bongaamaan. Niitä löytyikin (tien vierestä, bongasin ne jo autolla tullessa) isohko lauma. Oikeassa luonnossa hevoslaumat ovat pieniä, siinä on ori ja jokunen tamma. Ja toinen laumatyyppi ovat poikamieslaumat jotka vanhetessaa yrittävät riistää oriilta tammoja itselleen. Ostvaardersplassenilla nuoret oriit ovat omassa laumassaan (jota en nähnyt) ja loput epäluonnollisessa megalaumassa. Hevosia oli ehkä parisataa ja laumassa oli tammoja ja jokunenkin ori.
Valokuva De Nieuwe Wildernis valokuvakirjasta (filmin jatke), jossa näkyy, että ruohomaa oli alunperin kaavoitettu.
Jos Oostvaardersplassenin googlettaa ja katsoo kuvia siellä on aina tappelevia oriita. Meinasin, että kyseisin kuvan nappaaminen vaatii oikeaa luontokuva-asennetta, oikea aika vuodestaa ja viikkojen päivystystä. Vaan eihän tämä ole luontoa.
Taustalla tie, aitoja ja kylttejä...
Koska oriita oli laumssa useampia näin kolme kahnausta sen 1,5 tunnin aikana kun laumaa katselin. Kuvia oli helppo ottaa, eläimet ovat ihmisiin tottuneita ja varsat tulivat jopa uteliaina nuuhkimaan niskaa. Tällä erää hevoset olivat ok lihavuuskuntoisia, joten tänä vuonna tuskin tulee joukkokuolemia. Kuitenkin paikassa jossa nyt seisoivat ei ollut oikeastaan mitään syötävää, paljon hamuilivat myös puiden oksia tai ruokoja aidan toiselta puolelta. Toivotaan, että lauma siirretään pian paremmille apajoille.
Paikassa on tietenkin myös kävijäkeskus ja kuppila. Hupaisana yksityiskohtana keskuksessa oli survival-seinä avaruuseväineen.
Avaruuseväät alhaalla oik. Lisäksi hätävaloja, kompasseja, ensiapupakkauksia ja puukkoja mm.
