Haarlemin nähtävyydet

Haarlemilla on pitkä historia - kaupunkioikeudet saatiin jo 1245. 1500-luvun jälkipuoliskolla Haarlemia kiusasivat sekä Espanjalaisten valloitus että iso tulipalo. Näiden jälkeen kaupunki piti jälleenrakentaa ja pääosa miesväestä oli tapettu. Flaamista (Belgiasta) virtasi sitten uutta verta kaupunkiin ja paljon merkittävämmistä rakennuksista yms on alunperin flaamien perua.

Vleeshal Suurkirkon kupeessa. Ensimmäistä kertaa 12 vuoteen rakennustelineitä!

Flaamit toivat mukanaan kangasteollisuuden ja porraspäädyt. Haarlemin kaupunginarkkitehti Lieven de Key piirsi  1600-luvun alussa mm kaupungintalon ja Vleeshal:in (Lihahalli), joissa kauniit porraspäädyt. Molemmat ovat suurtorin reunalla. Kaupungintalon alakerrassa on myös turisti-info, Hollannissa se kulkee nimellä VVV. Lihahalli oli ammoin nimensä mukaan lihan myyntipaikka, naudat ja possut teurastettiiin alakerrassa ja eri kerroksissa työstettiin eri ruhon osia, taikka nahkaa. Lihahallissa on nykyisin taidemuseo.

Vijfhoek eli Viiskulma sai tietenkin niemnsä tämän pikkuaukeaman mukaan, jolle tulee 5 katua.

Haarlem soveltui kangasteollisuudelle (pellava, silkki) dyynien ja niiden uhtaan veden takia. Kauansitten pellavakankaita valkaisteltiin ja kuivateltiin dyynien laidalla. Haarlemin työläiskortteli oli Vijfhoek (Viiskulma), jossa edelleen on nähtävillä yksi sen ajan kutomakonekoti. Ikkuna oli suuri, sillä lupa oli työskennellä vain päivänvalossa.

Kutomotalo Breestraat 10

Keskusta ei ole kovin suuri joten kävellen voi tutustua hyvin. Kannattaa katsoa liikeikkunoiden yläpuolelle, niin näkee mm ne porraspäädyt ja muutenkin mukavan näköisiä taloja.

Vehreä sivukatu (Korte Annastraat)

Museopuolella Haarlemissa on yksi Hollanin vanhimmista museoista - Teylers (Spaarne 16). Museo on pitkälti luonnontieteellinen - fossiileja ja ensimmäisiä puhelimia jne kouluretkikamaa - mutta sisäpuoli on hieno, ison alkuperäisellä 1700-luvun sisustuksella. Toinen puoli museosta on osin vaihtuva taidenäyttely. Muutama vuosi sitten siellä oli Leonardo da Vincin luonnoksia - silloin jonotettiin Spaarne-joen rannalla.

Teylers, takana puinen kirkontorni. Suurkirkko näkyy kauas moneen suuntaan, lentokoneestakin (suht) helppo bongata.

Toinen tunnettu taidemuseo on Frans Hals (Groot Heiligland 62), missä voi nähdä mm Hollanin kultaisen vuosisadan (1600-luku) maalauksia, eli perinteistä Hollantilaista maalaustaidetta (vrt Rembrandt). Frans Hals itse oli Haarlemissa asunut maalari, eikä mikään ihan turha heppu, sittemmin bongattu myös Pariisin Louvressa.

Frans Halsin julkisivu - myös flaamilaisvaikutteista rakentamista. Alunperin miesten vanhainkoti.

Haarlemin historiasta ja nähtävyyksistä voisi jatkaa vielä sivutolkulla. Kaupunki on hieno ja päivän - tai pitempääkin - saa helposti kulumaan. Ylläoleva on siis vain pintaraapaisu. Seuraavassa- viimeisessä - Haarlemjaksossa vielä muutama Haarlemknoppi.

Haarlemissa ei ole kovin paljon vihreää, keskustassa oikeastaan vain puita katujen varsilla ja pari hassua minipuutarhaa. Aseman takana oleva kruunu - alkuperäinen puolistusvalli - kannattaa kyllä kävellä, vehreää kanavanreunaa.

Jos tosissaan suunittelet Haarleminreissua - aina saa ottaa yhteyttä!

Kotisaunassa kuiviltaan

Hollantilaisten kimppasaunoista olen jo kirjoitellutkin: Sauna-aiheiset jutut. Tällä kertaa kotisaunoista. Uutta asuntoa etsiessä nimittäin kekkasin rastittaa ruudun sauna hakutuloksista, entäpä jos sellainen löytyisi valmiina? Kaikki kuvat ovat paikallisesta etuovesta: Funda.nl. En laittanut osoitteita muistiin, mutta tekstien mukaan kuvien saunat ovat kiuas-saunoja - ei infrapuna. Ihan satavarma en ole, esim ensimmäinen kuva olisi kiussaunaksi aika jännittävästi sjoitettu. Toki en infrapunaakaan tuohon tuuppaisi.

Sauna makuuhuoneessa.

Yleisin malli on parin vaatekaapin kokoinen, ja niitä myy mm Cleopatra. Kiukaat ovat Cleopatralla Harvian, mutta muu osaaminen hollantilaista (30v kokemuksella). Jos (kun) uuteen kotiin tulee sauna tarvinnee ottaa yhteyksiä Suomen päähän. Sillä holskien saunanäkemys ei ihan vastaa suomalaista.

Saunan voi laitaa sopivaan nurkkaan minne se sopii, vaikkapa kokolattiamatolla tai parketille.

Vähän isompi kakkosolohuoneen kulmassa.

Saunaan ei liity pesutiloja ja sinne mennäänkin kuiviltaan istuksimaan. Lämpötila kuitenkin on (lähde: työkaveri) luokkaa 80 astetta. Ihmettelin sitten, kun siellä hikoillaan, että milläs sen putsaat jos et vesiletkulla, juuriharjalla ja mäntysuovalla? No, tuleehan siellä hiki, mutta pyyhe on kuitenkin ympärillä. Sitten lopuksi kipitetään toki suihkuun. Työkaverin tapauksessa sauna on alakerran kodinhoitohuoneessa ja suihku yläkerrassa.

Tuossa kulkee joku putkikin - puusauna?

Pihasauna

Kuulemma sitten mennään uudestaan saunaan (ja kastellaan lattia koko matkalta?) jne. Saunakalja-käsite ei ollut tuttu. Löylyä ei heitetä vaan kaadetaan ja sitten huidotaan pyyhkeellä, että lämpö jakaantuu tasaisesti (vrt isosaunoissakin).

Ajatus, että istuu kopperossa keskenänsä ja huitoo pyyhkeellä pään päällä on aika hupaisia. Mutta jos saunassa on kaksi ihmistä riski saada pyyhkeenkulma silmään alkaa olla jo huomattava.

Kysyin vielä, että eikö olisi kätevämpi yhdistää sauna ja suihkutila. Varmaan olisi, mutta hyvin menee näinkin, sanoi työkaveri.

Katsotaan mihin budjetti riittää.

Shoppailua Haarlemissa

Haarlem on shoppailuun erinomaisen sopiva kaupunki. Keskusta on suht pieni ja sisältää tarpeeksi kuppiloita yms taukopaikkoja. Turisteja on mutta ei kiusaksi asti kuten Amsterdamissa, eli paikasta toiseen siirtyminen ei edellystä kyynärpöintiä väkijoukoissa. Lauantaina päivisin on kylläkin melkein ruuhkaa, kun paikallisväestökin osallistuu shoppailuun. Jos haluaa välttää sovituskoppijonot kannattaa tulla siis viikolla. Ja maanantai ei ole kätevä päivä - monet holskiliikkeet avaavat maanantaina vasta yhdeltä.

Espritin rakennuksessa oli elokuvateatteri (Grote Houtstraat)

Spaarnen reunalla voi vetäistä tsufeet. Taustalla muuten nostokurki ja semivalmiita taloja - vihdoin näille tehdään jotain.

Hollannissa varsinaisia katettuja kauppakeskusksia on vähän, ja näkemäni ovat kaikki pikemminkin kokoluokkaa Leppävaaran Galleria 90-luvulla kuin verrainnollisia Itäkeskukseen taikka Jumboon. Shoppailu vaatiikin aina keskustakävelyä. Haarlem on valittu Hollannin ykkösshoppailukaupungiksi ainakin kerran, ja yksi katu - Kleine Houtstraat on voittanut 'mukavin katu' -valinnat kait kahdesti.

Kleine Houtstraat

Pääkauppakatu on simppeli ja lähtee suoraan asemalta etelään. Katu alkaa nimellä Kruisstraat, sitten nimi vaihtuu Barteljoristraatiksi ja lopulta Grote Houtstraatiksi. Pätkällä on pituutta noin 1,5 km ja siltä löytyvät suurimmat kansainväliset merkit (Mexx, H&M, Bershka, Zara) mutta myös joukko pienempiä. Oikeasti pienemmät ketjut tai yksittäiset kaupat löytyvät sivu- ja poikkikaduilta.

Poikkikatu Nieuwstraat

Sivukatu Gierstraatin pienempiä kauppoja. Pyöriä on joka paikassa.

Vaate- ja kenkäkauppojen lisäksi löytyy kaikenlaisia sisustuskaupppoja, kettiötarvikekauppoja, sälä & krääsä-kauppoja sekä kemppaa (jota nyt tuskin kannattaa Hollannista Suomeen raahata).

Melkein-kaima ja Kummeli-hahmo. Oik Tilli ja kamomilla, sisustukauppa, Anegang.

Sisustuskauppa Gierstraatilla. Hieman huono kuva, mutta ikkunassa myös tuttua Marimekko-kuosia. Marimekkoa ja Iittalaa näkyykin ihan kivasti.

Kun Google Mapsia suurentaa alkaa Haarlemin kauppatiheys näkyä. Electronicawinkel on Applestore.

Sadan metrin päässä asunnostani sijainnut Haarlemin hevostarvikeliike Levade muutti valitettavasti vuosi sitten keskustasta pois.

Yritteliäs viljelijä

Pikku-uutinen jäi mieleen automatkalta: Biesboschin luonnonsuojelualueelta löytyi lähes hehtaarin kokoinen hamppuviljelmä.

Viljelmä oli 'piilotettu' pajumetsikköön. Vai muutama päivä aiemmin samaisen luontoalueen toiselta reunalta löytyi vastaava. Siellä saatiin kolme viljelijää rysän päältä kiinni. Nyt löytyi vain teltta ja makuupussi. Ensimmäinen viljelmä löytyi ilmeisesti vahingossa. Tämän jälkeen tsekattiin loppualue poliisihelikopterilla, jolloin kakkosplantaasikin paljastui.

Kuva Biesboschin metsänvartijan blogista.

Plantaasi vaatii jatkuvaa hoitoa (lähinnä kitkemistä) etteivät metsän muuta kasvit tukahduta hamppusatoa. Metsänvartijan mukaan oli kova homma kitkeä viljelmä (laskivat 1547 kasvia), paljon hyttysiä ja nokkosia kiusana.

Valmisruokasukupolvi

Töissä (siellä 120 km päässä) eteeni tuupattiin firman julkaisu, teemana New Nordic [Kitchen]. Kysessä on ravintola-alan inspiraatiolehti.

Kivalia, mitäs lehdestä löytyy? Heti ensimmäisenä luin pääkirjoituksen, ja sieltäpä löytyi vaikka mitä. Lainaan suoraan, käännös minun:

Skandinaviaa ei aina tunnettu hyvän ruoan puolesta. Toki tunnettiin lohi ja silli (ei tuoreena, paloihin pilkottuna ja erilaisilla kastikkeilla) sekä aina arvostetut ruotsalaiset lihapullat. Kaikki hyvä ja puhdas vietiin maasta, jonka takia paikallisväestö joutui tyytymään valmisruokiin. Mm huippukokki René Redzepin (Kööpenhaminan Noma-ravintolan perustaja) myötä on palattu vanhoihin perinteisiin ja paikallisiin tuotteisiin. Monesti myös uudelleen löydettyihin tuotteisiin, kuten syötäviin kasveihin ja sieniin.

Lehden pääkirjoitus

Ok, tekstissä viitattataneen a) Tanskaan ja b) Ruotsiin, mutta koska otsikkona Nordic niin kyllähän Suomikin joukkoon kuuluu. Karu on ollut lapsuus, maksalaatikolla ja nakkiperunoilla mentiin. Vasta viime vuosina muistin, että metsässä asuu mustikoita. Vai mitä?

Loppulehtikään ei mainitse Suomea (tietenkään), vaan peruseväät: Tanskan Smørrebrødin ja Absolut Vodkan, jonkun tanskalaisen 'viikinkikokin' (kiinnostuneille: Jesper Lynge ) sekä samoin tanskalaisen Bøg-ravintolan. Hmmm. Piti googlata, Bøg on pyökki, eikä siis (onneksi/tietenkään) sama kuin ekana mieleen tullut Ruotsin bög.

Syökäähän terveellisesti!

Miten Haarlemiin pääsee ja muuta infoa

Viime kirjoituksessa jo viittasin siihen, että nyt on hieman kiireitä. Se näkyi myös postaustahdissa - kesäkuu oli tavallista köykäisempi. Syy kiireeseen on tuleva muutto. Ajan nyt 120 km työmatkaa - mutta en kauaa, muutan pois ns pääkaupunkiseudulta (Randstad) kuun lopulla. Pieneen kylään maaseudulle. Joka tietenkin on suhteellinen käsite vs suomen maaseutu - pyöräilymatkan päässä on jo isomman kaupungin ostoskatu.

Nieuwe Gracht, Haarlem

Maalla on mukavaa - ja edukasta. Keskustakaksioni hinnalla saa siellä 120 m2 paritalon kohtuullisella pihalla. Kohtuullisella = 150 m2, joka on Hollannissa jo iso. Perusrivitalopiha on monesti luokkaa 40 m2 (esim 7x7 m). Maalla on varmasti myös lisää ihmeteltävää ja havainnoitavaa, joten blogiainesta riittänee vuosiksi. Ensimmäisenä täytyy varmaan tilata sikäläinen paikallislehti, 12 vuoden jälkeen jätän Haarlemin päivälehdelle jäähyväiset.

Haarlemin juna-asema. Hollannin ensimmäinen juna vuonna 1839 meni Amsterdamin ja Haarlemin väliä. Asema on tuoreempi, vuodelta 1908. Rakennus on sisäpuoleltakin hieno, kaakeliseiniä ja -maalauksia.

Mutta ennenkuin Haarlem poistuu taka-alalle laitan nyt muutaman turistihaarleminfon (/myyntipuheen). Haarlem on kiva kaupunki ja lähellä Amsterdamia, jos Hollantiin eksyy niin eksykää ihmeessä tännekin!

Useimmat yöpynevät Amsterdamissa, mutta jos Haarlemin suuntaan haluaa on juna paras vaihtoehto. Matka-aika on 15-20 min, ei vaihtoja  ja maksaa vitosen pintaan/suunta. Jos innostuu niin, että haluaa olla Haarlemissa oikeasti, pääsee tänne Schipholin lentokentältä bussilla 300, hinta samoin n 5e. Juna on aavistuksen nopeampi, mutta edellyttää vaihdon ja taitaa olla kalliimpikin.

Juna-aseman edessä keskustaan päin on bussiasema-aukio. Se uusittiin jokunen vuosi sitten, mutta jokin meni hankinnoissa pieleen - yli-innokas arkkitehti vai muutenvaan pösilö päättäjä? - valittu Kiinalainen luonnonkivi ei kestä bussiliikennettä. Kuvassa lohjenneita kiviä. Aukiota on jo paikoin paikkailtu (tummat alueet) ja suunnitelmissa on uusia se - uudestaan.

Taksillakin pääsee. Extrabonuksena Schipholilla on paljon Tesloja taksina (ympäristöystävällisyys jne). Taksimatka maksaa noin 50e, mutta sen olen kertaalleen tarkoituksella maksanut (vaikka onkin 10x kalliimpin kuin bussi) - sainpahan istuksia Teslassa ja haastattelin kuskia koko rahan edestä. Taksijonossa auton saa valita. Taksilla matka on noin 20 min, bussilla 45 (+ siirtymä hotellille). Varo huijaritakseja, virallinen tolppa on heti ulko-ovia vastapäätä (ja huijareilla ei ole Tesloja).

Asema-aukion laidalla seisoovat jalustalla Kenau ja Ripperda, Haarlemin keskiaikaiset sankarit. Kenau oli tiukka täti, joka kiusasi espanjalaisia kaatamalla kuumaa öljyä niskaan kaupunginmuureilta, Ripperda johti joukkoja samaisessa piirityksessä (1573). Patsaan synty on taas taattui (Haarlemilaista) kunnallispolitiikkaa. Patsaan ostanut / päättänyt kunnallisvaltuutettu ehti kuolla ennenkuin ensimmäiset versiot tulivat kansan nähtäville. Nousi iso haloo mutta tilausta ei voinut enää perua. Muistelisin hinnan olleen parinsadantuhannen luokkaa, tekijänä Graziella Curreli. Ja miksi haloo. No, patsaista Ripperda selvästi johtaa joukkoja tjsp... kun taas Kenau -naistaistelijoiden aatelia - sukii hiuksiaan.

Seuraavissa osissa (jotka kirjoitan tuotapikaa ajastuksella valmiiksi, niin on tilaa muuttaa) mm shoppailu, nähtävyydet ja ympäristö. Hotelleista ei ole mielipiteitä - enhän ole sellaisessa Haarlemissa koskaan yöpynyt. Mutta internet auttaa tässä varmasti!

Ruokasarja: Aamukakku

Ruokasarja ehtikin olla telakalla melkein vuoden mutta jatketaan taas leipomotuotteilla. Tällä kertaa erikoisempi aamiaispala - aamupalakakku.

Peijnenburg on markkinajohtaja.

Hollantilaiset tykkäävät syödä tien päällä. Aamupala syödään autossa tai työpöydän ääressä ja muutenkin holskit kantavat paljon erilaisia yksittäispakattuja välipaloja yms mukanaan. Perusaamupala (joka kulkee myös mukana) on kaksi päällekkäistä leivänpalaa (hollantilaista höttöleipää) erilasilla täytteillä. Ne leikataan keskeltä halki ja kulkevat mukavasti mukana voileipäpussissa tai -laatikossa.

Aamupala valmiina. Leipäpussi on pakastepussia ohuempi ja hieman hengittävä. Kuva on otettu kotonani - näin pahasti olen hollannistunut! Ajan tällä hetkellä 120 km/suunta työmatkaa, joten aamulla otan eväät ja kahvin mukaan. Amsterdamin ja Utrechtin välillä kun köröttelee 5-kaistaisella puolityhjällä tiellä 06:30 väkisin 'vain' satasta, on aikaa ja tilaa nauttia aamupala. Nauttia ei taida olla ihan oikea verbi kylläkään ko kökköleivästä.

Aamupalaksi on kuitenkin jo ammoin myös keksitty oma kaikki-kerralla-versio: aamupalakakku eli ontbijtkoek (ontbäitkuk). Toki sitäkin syödään joskus pöydän ääressä (jolloin päällysteenä paksulti voita), mutta monesti kakkua otetaan siivu mukaan, sitäkin myydään myös yksittäispakattuna.

Aamupalakakku on suomalasesta näkökulmasta maustekakkua. Varsinkin kun makuvaihtoehtoja on omena-kanelista belgialaiseen suklaaseen.

Alla myös kaupan omaamerkkiä. Pahoittelen heikkoja kuvia tällä kierroksella. Syy: kiire, palaan tähän.

Kakku kuitenkin pohjustuu rukiiseen vehnän sijaan, joka tuo hassun suolaisemman / vahvemman viljan maun. Mutta noin muuten aamupalakakku on makea (runsaskalorinen) kakkupala, jonka päällä lukee 'reilusti kuitua' mutta jonka valmistusaineissa on ensimmäisenä glukoosisiirappi.

...Paitsi viime vuonna lanseeratussa Peijnenburg Zerossa. Se on sokeriton eli keinotekoisesti makeutettu (xylitolilla). Kaakkelsin kostukkeena on satulasaippuastakin tuttu glyseroli. Mukava perusruoastavieraantunut aamupala!