Edellinen kirjoitus paikallislehden puolueellisuudesta hieman pohjusti tämänkertaista.
Lähestytään taas Sinterklaasia, 5.12 on juhla ja ko ukkeli on jo saapunut apulaisineen Espanjasta tuomaan lahjoja. Mahd uusille lukijoille linkki aiempaan kirjoitukseen Niin mikä Sinterklaas? Tänä syksynä oli mustapekkakeskustelun puolella ihmeen hiljaista ja ensilaukaus tapahtui oikeastaan vasta virallisena saapumispäivänä, lauantaina 18.11.
Sinterklaas tulin nyt maihin Dokkumissa, syvällä Friisnmaalla missä pääkaupunkiseudun mustapekkahömpötykset kuitataan olankohautuksella. Valkoisella, eli maahanmuuttajavajeisella Friisinmaalla Mustapekka on musta, sanoohan sen nimikin. Ja niin maihinnnousussa ei muita hahmoja näkynytkään.
Jopa mielenosoittajat puuttuivat. Vaan tällepä oli syy - jo viikkoja etukäteen Facebiokissa oli kutsutta kaikki mukaan turvaamaan lasten juhla. Että kokoonnutaan mottoriteille ja tukitaan ne jos mielenosoittajia yrittää paikanpäälle. Vaikka kaksi bussia tuli poliisisaattueella tuettuna autot menivät motarilla poikittain ja saattue pääsi vasta 30 min myöhemmin liikenteeseen (moniko sint-mielinen lapsiperhe seisoi samssa sumassa, en tiedä).
Tukittu moottoritie, ED 20.11.2017
Ja- kuinka ollakaan Eindehovens Dagblad uutisoi aiheesta pikemminkin voitokkaissa tunnelmissa (saatiinpahan estettyä), eikä ole millään tasolla avoin Pekkojen muutoksella. Päinvastoin, muutama päivä myöhemmin ED (/AD) on haastatellut aukeaman verran silmäätekeviä, pääministeriä myöten, ja kuinka ollakaan kaikki ovat sitä mieltä, että Pekkakeskustelun voisi lopettaa, tai ainakin ko juhlan ajaksi kun lapset kohta mieltävät Sinterklaasin liittyvän vain vihaisiin aikuisiin.
ED 23.11.2017
Jo tämä - minun nähdäkseni rasistisen / stereotyyppisen - perinteen tukeminen on riitävä syy lopettaa tilaus kunhan (maksettu) vuosi on ohi. Kahtotaan.
Muutettuani tilasin hetimiten paikallislehden, tietenkin, että hieman tiedän mitä kylillä tapahtuu. (Näitä voi verrata vaikka Aamulehteen / Turun sanomiin, eli ihan 'oikeita' lehtiä, ei mitään ilmaisjakeluja tmv).
Aiemmin tilasin Haarlemin päivälehteä (Haarlems Dagblad), ja nykyisin Eindhovenin vastaavaa (Eindhovens dagblad). Helposti luulisi, että lehdet ovat samaa maata, jo nimenkin takia, mutta eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Haarlemin lehti väittää olevansa maailman vanhin edelleen ilmestyvä sanomalehti. Aiheesta voi keskustella, sillä alkuperäinen maailman vanhin lehti yhtyi HD:hen toisen maailmansodan aikana. Ts oikeasti vanhin katosi mutta Haarlemin lehti käyttää sen vuosilukua (1656) edelleen etusivullaan.
Lehden nimen etusivulla alla aina viittaus vanhaan lehteen ja vuoten 1656
Johtuuko historiasta vai mistä, niin Haarlemin lehti oli (on) aina hyvin asiallinen. Jopa kuivakka. Jos siellä kerran oli kuva jostain liikenneonnettomuudesta tai katastrofista, jossa näkyi verta tmv niin lähes joka kerta mielipidepalstalla oli pari päivää myöhemmin kirjelmä lehden laadun laskusta ja että tuollaisia shokeeraavia / mässäileviä kuvia ei lehteen tule laittaa.
Eindhovens dagblad on ihan eri maata. Tämä kiinnitti jo ensi viikoilla huomion ja nykysin alkaa jo hieman ärsyttääkin. Lehti on erittäin puolueellinen ja juurikin mässäilee yksityiskohdilla. Vähänkään isommasta rikoksesta tulee aina parisivuinen "rekonstruktio" missä kuvaillaa yksityiskohtaisesti tapahtunut (myös esim kidutuksen yksityiskohdat, jos tiedoissa). Mielellään myös käytetään liioittelevia adjektiiveja. Tai vaikka laitetaan oheen kuva 50 vuoden takaa julmasti tapettu vanhus oli nuorena näin kaunis jotta saadaan vielä enemmän draamaa.
Tyypillinen etusivu menneeltä viikolta. Tavarajuna suistunut kiskoilta varikkoalueella. Mikä toki toi jonkinverran viivastyksiä. Silti ED tykkää heti otsikoida, että Kaaos ja heti ingressissä lietsotaan pelkoa kertomalla, että ProRailin mukaan Riski vastaavaan onnettomuuden lähiössä on pieni. Tekstissä myös fantasioidaan - jos junassa olisis ollut lastina myrkyllisiä kemikaaleja onnettomuus olisi voinut olla vakavampi.
Puolueellisuus on monesti pikkuihminen vs koneisto tai tavis vs älymystö -linjoilla. Lehti on suunnattu kansan syville riveille ja ehkä ulkomaalaisena olen väärää kohderyhmää? Tai korkesti koulutettuna? Esimerkiksi kerran oli jostain naapuririidasta juttua, että joku teki tiilimuurin mihin piti tulla lankkuaita ja kun tämä joku istui kunnallisvaltuustossa niin juttu oli puhdas nyyh & sympatia kirjoitus pienen ihmisen ahdistuksesta kun takapihaa reunustaakin tiilet eikä puu. Jutun olisi voinut kirjoittaa paljon neutraalimminkin, ilman, että asiasisältö olisi kärsinyt.
ED on osa Algemeen dagblad -ryhmää (Yleinen päivälehti) ja kun nyt olen asiasta selvillä kuulen myös aika usein mm radiouutisissa, että lähteenä on AD heti jos on jotain raflaavampaa.
Laaja kuvaus (ED 23.9.2017) vanhemman naisen ryöstöstä ja taposta. Otsikkona He vain tönäisivät Mieniä.
Itse olen siis usein eri puolella kuin ED/AD ja puolueellisuus vie tietenkin uskottavuuttakin. Kun jutut ovat väritettyjä on paha arvata paljonko on totta. Valitettavasti tilaus on vuoden nyt alkuun, tarvitsee katsoa pärjäisinkö myöhemmin ilman.
Ps täällä eivät lehdet ilmesty sunnuntaisin.
ps. 2. täällä ei ole iltapäivälehtiä ollenkaan. Siihen tyyliin kirjoittava aamulehti on De Telegraaf, jolla myös julkkisjuoruja yms.
Täällä Hollannissa Google-kartaston katukuvat uusitaan suht usein. Tai no, ainakin isommissa kaupungeissa, kuten ex-kodissani Haarlemissa. Nykykylää ei ole edes kuvattu kokonaan, mm omaa taloa en sieltä voi pällistellä. Ja ainoat kuvat ovat vasta kesältä 2016. Haarlemin ex-talosta löytyy jo viisi versiota, ensimmäinen on vuodelta 2008.
Nykykylä. En keksinyt muuta keinoa saada ukkeli kuvaan kuin kameralla. Vähissä on siniviivat.
Haarlemissa vähän eri meininki (pahoittelen kuvan laatua)
Haarlemissa voi jopa tutustua nähtävyyksien sisätiloihin, esim suurkirkko.
Kuulemma Mozartkin on soittanut noilla uruilla. Kuva GoogleMapsista / Wim Strik
Ja Haarlemissa voi myös bongata minut. Tässä pyöräilen Botermarktilla (voimarkkinat).
Taaempi. Kesällä 2016 en vielä omistanut Jopoa.
Ja tässä poistun Meganeineni kaupan pihasta Heemstedessä - kauppa oli tallimatkalla ja hain sieltä välillä porkkanoita.
Onneksi puhdas auto, ei tarvitse hävetä.
Vielä kolmaskin löytyy, jossa istun faija-vainaan 80-luvun Adidaksissa ex-työpaikan nurmikolla jumppaamassa, mutta se ei ole sopiva yleiseen julkaisuun (vaikka internetissä onkin!).
Suomessahan ajellaan kanssa suht useaan kuvaamassa, ja ihan kinttupolutkin. Joko olet bongannut itsesi?
Pari viikkoa sitten kävin paikallisessa Jumbo-ruokakaupassa.
Tapani mukaan lueskelin leipien etikettejä, että löytyykö ns puhdasta leipää.
Ilman öljyä, lupiinia tai soijaa, ja eritoten ilman jauhonparannetta.
Mielestäni leivän tulee olla ‘hyvä’ ilman kaikenlaista lisäsälää ja varsinkin
jauhonparanne on minulle punainen vaate – joko leipä leivotaan asiallisista
jauhoista, jotka toimivat ilman humpuukilisukkeita tai sitten jätän ostamatta.
Mariahoutin Jumbo-kaupan paisto piste ja leipiä (pikkukauppa)
Luin 7-8 leivän sisällysluettelot, ja kaikissa oli
jauhonparannetta (E300). Kysyin sitten leipäosaston hoitajalta, että onko leipiä
myös ilman jauhonparannetta. Hän ei tunnistanut koko käsitettä. Mikä ei ole
sinänsä kovin ihmeellistä – paistopisteenhoito (Suomessakaan) ei sinänsä vaadi
kuin uunin käyttöä ohjeiden mukaan, varsinainen leipä- / leipomotieto ei ole
tarpeen. Jätin leivän ostamatta ja laadin illemmalla kyselyn ko kaupan
nettisivujen kautta. Että onko Jumbolla jauhonparannetonta leipää? Koska
hieman nyppi laitoin vielä kaneetiksi sen, että kysyin asiaa jo kaupassa, mutta
“astetta kehittyneempi mikroaaltonuuninkäyttäjä” ei tunnistanut käsitettä.
Viikkoa myöhemmin sain vastauksen. Että missä kaupassa? No,
tällä nyt ei ole väliä, ko henkilöä ei tarvitse “pääkonttorin” mollata, uskon
että 95% kaupoissa asiantuntemus ei ole sen parempi. Kuitenkin arvelin, että kaupan
sijainnilla ehkä on väliä vs paikalliset leipomot. Joten vastasin: “Se ei ollut
vakiokauppani. Mariahoutissa käyn useammin, mutta siellä en ole kysymystä esittänyt.
Onko Mariahoutissa jauhonparannetonta leipää?”.
Jumbo Mariahout
Meni viikko ja sain vastauksen, suoraan Mariahoutista Jeannelta:
“Moikka, Ikävää ettette esittäeet valitustanne kaupassa suoraan.
EU-lainsäädätö ei edellytä jauhon parannetta leivässä. Niimpä se ei lue
etiketissä. On tymää, että haukut meitä mikronkäyttäjiksi.” (Kirjoitusvirheet
mailista).
No just, mitäs tähän sanoisi? Luetun ymmärtäminen siellä
& täällä hakusessa. Valitettavasti ylläoleva vain vahvistaa, että kaupassa
ei ole aiheesta tietoa. Lisäksi se ei vastaa kysymykseen mitenkään. Ja kaupan
päälle on äärityperää, että kauppaketjun pääkonttori laittoi mailini suoraan
kauppaan (joka ei liity asiaan mitenkään) jossa nyt on työntekijällä paha mieli
ihan turhanpäiten.
Siivutusta odottamassa - Hollannin ruokakaupoissa ei ole siivuttamatonta leipää. Leipurilla on (tosin yleensä asiakas pyytää siivuttamaan).
Lähetin siis koko nivaskan pääkonttorille, alleviivaten
kysymyksen onko teillä leipää ilman jauhonparannetta? Ja kas – 2 viikkoa
kesti mutta sain vastauksen. Ja opin uutta.
Jauhonparanne E300 on askorbiinihappo, eli C-vitamiini! Se
toimii leivonnassa katalysaattorina, eli auttaa taikinan käsittelyssä, mutta haihtuu
/ katoaa uunissa. Siksi sitä ei aiemmin tarvinnut etiketissä ilmoittaa, koska
lopputuotteessa ainetta ei ole. EU on nyt kuitenkin muuttanut lainsäädännön
tulkintaa (itse laki ei ole muuttunut) ja nykyisin askorbiinihappo tulee
mainita leipien etiketeissä. Siksi yht’äkkiä lähes kaikissa leivissä on
jauhonparannetta. Tosin toisessa kauppaketjussa ko sanaa vältellään, jauhonparanteen
sijaan etiketeissä lukee acerolajauhe (=C-vitamiini). Ihmettelinkin tätä
lisäystä jo.
Syön C-vitamiinini mieluummin tässä muodossa
Suomessa ruoka on puhtaampaa ja jauhonparannetta en ole
viime reissullakaan vielä bongannut (suomalaisten leipomoiden tuotteista).
Kuitenkin tämä lain tulkinnan uusinta voisi ko aineen tuoda Suomenkin leipien
luetteloihin. Olkaahan skarppina!
Tämä on vanha juttu ja jokunen lukija voi tunnistaakin. Mutta koska tapaus on hyvin dokumentoitu (youtube) ja aika vaikuttava haluan sen tähänkin laittaa.
Hollannin vesihuollosta olen kirjoitellut jo jokusen tekstin, pohjavesi on korkealla, ojat on rajat ja suuri osa maasta on merenpinnan alapuolella. Onneksi viimeisin paha (ihmishenkiäkin vaatinut) tulva tapahtui 1953, mutta pienempiä sattuu välillä. Reilut 10 vuotta sitten, marraskuussa 2006, hevoset joutuivat tulvan uhriksi.
Tällä kuvalla Marrumin hevosista valokuvaaja Laurens Aaij voitti hopeisen kameran vuonna 2006.
Valkoinen hevonen kuvastaa toivoa, sanoi tuomaristo. Kuvan lähde: Bokt.nl.
Hollanti on ahdas maa, mutta laitamilla, mm Friisinmaalla on vielä tilaa. Ja näillä laitamilla kasvatetaan hevosia isoissa laumoissa. Nämä ovat sitten niitä hevosia joita rempaistaan laitumelta mm hevosmarkkinoille. Niiden ylöspito on halpaa, ruoho kasvaa lähes ympäri vuoden ja noin muuten niiden perään ei kauheasti katsota. Kun laitetaan ori sekaan lauma myös kasvaa kuin itsestään. Eritoten pikkuponeja (shettiksiä) pidetään näin, mutta myös isohevosia.
Reilu 200 hevosen lauma oli siis Friisinmaalla, Marrum-kylän tuntumassa, laitumella, kun valli petti myrskyssä marraskuussa 2006. Laitumet peittyivät nopeasti veteen ja hevoset mahtuivat nippanappa pienelle kuivalle nyppyllälle. Vesi ei hetkessä katoa, ja kun kyseessä oli merivesi, se ei ollut edes juotavaa. Ja tietenkään nyppylällä ei ole syötävääkään, varsinkaan noin 200 hevoselle.
Kuva J de Visser, lähde zoom.nl, hevosille viedään heinää.
Myrskyssä kuoli 18 hevosta (kuva, ei herkille). Ja se mitä tapahtui oli oikeastaan sama kuin mikä oli tarkoitus kun pykätiin vesilinjoja, vesi oli liian matala veneille mutta liian korkea tosta vaan kävellä läpi. Olihan veden alla ojia ja pari metalliporttiakin. Alkuun yritettiin merivoimien ja armeijan toimesta lähestyä hevosia ponttooneilla, mutta ne jumittivat mm metalliportteihin tai ihan vaan hiekkaan.
Paikallinen ratsastaja Micky Nijboer sitten keksi keinon. Tutkittuaan kartoilta tarkan reitin hän suunnitteli, että jos hevosten luo ratsastettaisiin ja johtava tamma pyydystettäisiin, ehkä loput seuraisivat. Kolmantena päivänä ryhdyttiin toimeen, ja neljä hevosta lähti ylittämään 700m vettä "saaren" luo. Saarelle oli jo menty veneellä ja johtavalla tammalla oli riimu. Ratsujen ollessa noin 40m saaresta yksi niistä hirnui.
Kuvakaapaus TVstä.
Johtavan tamman vierellä seisoneet nuoremmat tammat alkoivat myös hirnua ja silloin laumaan tuli liikettä. Ensimmäiset olivat hetkessä vedessä ja ratsastajille tuli kiire kääntyä. Mickyn hevonen kaatui aika pian astuttuaan kuoppaan veden alla mutta onneksi Micky oli nopeasti takaisin selässä - 200 hevosen laumassa olisi voinut käydä heikosti. Koko lauma seurasi näin "houkutushevosia" kuivalle maalle.
Kuva Volkskrant / AP, kuvaajan nimi ei tiedossa.
Maissa hevosille oli laitettu heinää, mutta kaikilla oli päällimmäisenä tarve jaloitella ensin. Valitettavasti 7 kuoli vielä uupumukseen.
Youtubessa on useampi filmi aiheesta (tai no, kaikissa on sama filmi, TVstä) tässä pari. Kannattaa katsoa, on erittäin vaikuttava näky!
Ensin filmi jossa hieman englanninkielistä infoa. Lopussa väittävät, että kaikki selvisivät, mutta se ei ole totta. Tai on, kaikki pääsivät kuivalle maalle, mutta osa (ilmeisesti 7 kpl) kuoli myöhemmin. Alussa näytetään myös kuinka heiniä viedään veneellä.
Tässä hollantiversiossa - jonka on ladannut pelastajien johtaja (/idean keksijä) Micky Nijboer näkyy lopussa kuinka yhtä hevosta koetetaan elvyttää (turhaan).
Myöhemin tapaukselle tehtiin muistomerkki, reippaasti kavionjälkiä betonissa. Portin ylin piena on taipunut veneen osuttua siihen pelastusta yritettäessä.
Jo aiemmin olen maininnut, että joulu tahtoo jäädä täällä Sinterklaasin jalkoihin. Vasta ko ukkelin palattua kotimaaahansa Espanjaan (6.12) Hollanti siirtyy pikapikaa joulumoodiin. Ja jo ennen uuttavuotta joulukoristeet on kerätty pois. Pääosalla on tekokuusi, joten sen voi nykäistä melkein valmiina kaapista / kaappiin.
Vaan pari hassua jouluintoilijaa sentään löytyy, bongasin keskustelun Hollannin heppakeskustelufoorumilta: jo 31.10 nimimerkki Rebecca perusti aiheen "Näytä joulukuusesi".
Rebecan kuusi
Muutaman ihmettelijän jälkeen postauksia alkaa tulla.
Kummassakaan ei kyllä ole kuusi (vihreä) pääosassa.
Nimimerkki Jupinkle toteaa: Meillä ei kuusta vielä ole. Vanhempani sallivat sen vasta joulukuun alkupuolella. Mutta... jos se tulee myöhemmin taloon se myös poistuu myöhemmin! Vieraat helmikuun lopulla säpsähtävät reippaasti nähdessään kuusen.
Pyhäinpäivän alla pirtsakoihin aiheisiin. Eli miten se eutanasia sitten tapahtuu? Lainsäädännöstä kirjoitin jo tammikuussa.
Eutanasia vei tämänkin
Potilaan halusta - ja kunnosta - riippuen tapoja on kaksi. Toinen on oikeastaan avustettu itsemurha (lääkäri on paikalla mutta potilas ottaa aineen itse) ja toisella tapaa lääkäri antaa aineen potilaalle suoneen (hoitaja tai vaikka sukulainen ei saa tätä tehdä, edes lääkärin läsnä ollessa, säännöt ovat tarkat).
Ensimmäinen versio voi 'parhaimmillaan' olla hyvinkin mukava tapahtuma. Jos nyt mukavasta voi tässä yhteydessä puhua. Paikan päälle voi kutsua haluamansa ihmiset ja potilas nauttii tappavan juoman itse. Se vaikuttaa noin 30-60 minuutin sisään ja siinä aikana voi vaikka nauttia lasin viiniä ja muistella menneitä. Kakkosvaihtoehdossa kuolema on lähes välitön. Aine ruiskutetaan suoraan suoneen.
Malta
Nautittava juoma on pento- tai sekobarbitaalia. Sitä nautitaan 100 ml kerralla, sekoitteen sanotaan olevan siirappinen, kitkerä ja kevyesti aniksen makuinen. Jos potilaalla on nielemisvaikeuksia tai on todennäköistä, että hän oksentaa, tämä ei ole vaihtoehto. Potilas voidaan myös valmistella muutamaa tuntia etukäteen otetuilla pahoinvointilääkkeillä.
Monille potilaille aineen nauttiminen itse vahvistaa itsemääräämisoikeutta. Myös lääkärin tehtävän helpottaminen voi olla motiivina. Aineen pitää imeytyä suoliston kautta ja siksi vaikutusaika on pidempi. Jos kuolema ei parin tunnin sisään tapahdu lääkärin tulee avittaa eutanasia-lääkityksellä (korni sanamuoto, euthanasie-medicatie, yleensä 'lääke' parantaa). Aine tappaa vaivuttamalla potilaan ensin koomaan ja lamauttamalla sitten hengityksen.
Kleverparkin hautausmaa, Haarlem
Ruiskulla annetaan ensin vahvaa barbituraattia - thiopentaania tai propofolia - joka vaivuttaa potilaan koomaan. Tämän jälkeen annetaan lihasrelaksantti (esim. sisatrakuuri, atrakuuri tai rokoronium) joka aiheuttaa hengityksen lamaantumisen ja kuoleman.
Tavoista sanotaan niiden olevan siistejä ja kivuttomia. Esim hengen haukkomista tai hallusinaatioita ei (yleensä?) esiinny.
Eutanasia ajatuksena tuntuu hurjalta. Hevosistani olen loppuhetken tiennyt, mutta itsestäni - tai läheisistä? Toisaalta, jos tietää lopun tulevan joka tapauksessa, aiheen voi vetää tabu-alueelta pois. Ei tarvitse tsempata syöpäpotilasta (kyllä se siitä, älähän nyt...), odotella pahinta (tuleeko kipuja ja kuinka paljon?) tai hyvästellä joka sairaalakäynnin lopuksi varmuuden vuoksi. Sen sijaan voi rauhassa valmistautua tulevaan, sanoa mitä sanoa tahtoo ja tarvitsee, ja olla (melkein, joskus kuolema ehtii ominpäin ensin) varma siitä, että on paikalla h-hetkellä (ilman valvomista viikkotolkulla).
