Aakkoset kortilla

Taas nopea vierailu naapurin, eli Belgiaan. Perheeseen syntyi kahdestoista (12) lapsi, nimeksi tuli Laex. Vähän hassu nimi?

Ihan heti ei arvaa sukupuoltakaan, on tyttö. Sisarusparven ensimmäinen lapsi on nimeltään Alex isoisänsä mukaan. Kakkosen kohdalla mopo alkoi keulia ja kolmosesta alkaen sitä ei pidä mikään: vanhemmat päättivät nimetä kaikki tulevatkin lapset kirjaimilla a, l, e ja x (ei muita). Sisarusparvi on siis: Alex (14), Axel (13), Xela (12), Lexa (11), Xael (10), Xeal (9), Exla (6), Leax (5), Xale (3), Elax (2), Alxe (1) ja nyt viimeisenä Laex. 

Kuulemma vanhemmilla ei ole nimien kanssa ongelmia, opettajilla on.

Lähde (myös kuva).

Ps Belgiassa - kuten Hollannissakin - nimetään lapsi heti. Hollannissa syntymäilmoitus (nimineen) tehtävä 3 vrk kuluessa. 

Tee-se-itse keisarinleikkaus

Lehdestä bongasin ja näköjään netissä liikuvaakin kuvaa. Joulun alla tehtiin ensimmäinen äiti-avusteinen keisarinleikkaus täällä Hollannissa (googlen perusteella ei taida olla Suomessa tapana). 

Äiti ja itse esiinnostettu Guus-poika. kuva catharina Ziekenhuis (sairaala), täältä.

Äiti-avusteinen = äiti nostaa lapsen itse kohdusta, jolloin ihokontakti voidaan ottaa heti ja isä voi katkaista napanuoran. Näin sektioonkin voidaan osallistua enemmän eikä vain seurata leikkausta sivustakatsojina.

Hurjalta tuntuu ja näyttää. Vaikka tuskin tuossa riskejä on tmv. Ehkä olen vain luonnosta etääntynyt kun ei oikein tunnu hyvältä idealta itse kaivella aukileikattua vatsaa? Alla varsin yksityiskohtainen video tapauksesta.

Itse en ole sektiota kokenut - paitsi syntyvänä osapuolena.

Kotisynnytys on aineeton kulttuuriperintö

Hollannissa synnytetään edelleen paljon kotona. "Paljon" on toki suhteellinen käsite, mutta huomioonottaen, että Suomessa synnytetään kotona (tietoisesti valiten) nolla prosenttia, niin Hollanissa synnytetään edelleen reilut 10% kotona. 2006 prosentti oli vielä 23, eli melkein neljännes ja 90-luvulla 35. Niinpä täällä todella voidaan puhua syntymäkodista.

Kuva Pexels / Rene Asmussen

Kätilö (vrt suomessa neuvola) neuvoo ja seuraa raskauden kulkua ja tietenkin jos on jotain riskejä olemassa ohjataan sairaalaan. Suuri osa tulevista äideistä on kuitenkin riskittömiä ja valinta sairaala/koti on vapaa. Sairausvakuutus suosii kotisynnytystä, sairaalasynnytyksissä ilman riski-indikaatiota (ts lähetettä) on maksettava omavastuuta keskimäärin 350 euroa. Tämän voi tosin sisällyttää vakuutukseen pienellä lisämaksulla.

Kotisynnytys on tutkimusten mukaan yhtä turvallinen kuin sairaalaversio - toki lähtökohtaisesti synnytäjä on riskitön. Kotisynnytyksen puolesta puhuu myös tuttu ympäristö (parempi rentoutua) ja tuttu kätilö (sairaalassa porukka vaihtuu työvuorojen mukaan jne). Toisaalta esim kivunlievitystä ei voida antaa, mikä tuleekin tutkimuksissa esiin suurimpana syynä valita sairaala. Ensimmäinen lapsi syntyy useimmiten sairaalassa, mutta kakkosesta eteenpäin kotisynnytys kasvattaa suosiota.

Kun etsin kuvia postaukseen googlettelin kotisynnytystä. Ihmeen paljon löytyi synnytyskuvaajia, jotka ovat esimerkinomaisesti laittaneet koko sarjoja nettiin. Ei tuntunut kuitenkaan oikein asialliselta "lainata" synnytyskuvaa jossa ihmisiä tunnistettavissa jokseenkin intiimeissä tunnelmissa, mutta jos haluat kurkkia miltä hollantilainen kotisynnytys näyttää katso vaikka tuolta tai tuolta.

Steriilimpää meininkiä sairaalassa. Kuva Pexels / Jonathan Borba

Kotisynnytystä ei länsimaissa pahemmin tueta ja täällä oleva järjestelmä kotikätilöineen onkin ainutlaatuinen. Niinpä käsite/tapa on nyt nostettu Hollannin aineeton perintö -listalle. Eli suojeltavaksi kansanperinteeksi. Vai katoavaksi...?

Jäätelöä, nam!

Covidia vastaan aistellaan kaikin keksityin keinoin. Esimerkiksi veripalvelu on jo pitempään kerännyt koronan sairastaneiden plasmaa, jossa on vasta-aineita. 

Mutta onhan niitä vasta-aineita muuallakin, esim äidinmaidossa. Niinpä kokeellisen virologian laitos ryhtyi yhteistyöhön Amsterdamin Yliopistosairaalan Äidimaitopankin ja muutaman muun instanssin kanssa, tutkiakseen olisiko äidinmaidosta hyötyä torjunnassa.

Kuvituskuva Pexels.com / Burst

Tutkimus on aika alkutekijöissään, mutta arvellaan, että maidon vasta-aineet jumittuisivat jo suun limakalvoille ja näin kävisivät viruksen kimppuun jo ennenkuin se pääsee peremmälle kehossa. Vasta-aineita on maidossa vielä kuusikin kuukautta äidin tervehtymisen jälkeen ja ne kestävä pastöroinnin.

Suunnitelmissa on tarjota torjunta-maito jäätelön muodossa, ekoissa testeissä päärynän maku on todettu parhaaksi. Puikkoja voisi sitten käyttää ennaltaehkäisevään torjuntaan, vaikkapa vanhainkodeissa lipomalla.

Kuva Amserdamin Ylipistosairaalan äidinmaitopankista,
kuva oli aiheesta kertovassa lehijutussa 7.10.2020 / ED

Miksi tämä tuntuu ajatuksena äklöltä? Juonhan päivittäin lehmä-äidinmaitoa. Mutta jos toimii, niin mieluummin tuo kuin Trumpin vaihoehto: valkaisuaine.

Äitiysloma

Äitiysloman tarkoitus on antaa äidille aikaa toeta senverran, että pystyy taas töihin. Lapsesta viis. Synnytyksen jälkeen saa siis parannella 3 kuukautta. Kun mukaan lasketaan kuukausi ennen synnytystä lomaa on hulppeat 4 kk. Lapsi sopii siis viedä hoitoon 3-kuisena.

Kuva pexels.com

Tuntuu aika hurjalta, ja kyllähän jo imetyskin sopisi jatkua sen 6kk. Vaan sillepä on keksitty keino: lypsyhuone!

Lakisääteisesti jokaisella työnantajalla tulee olla lypsyhuone - kolfkamer. Kolf on rintapumppu (kolven = (imu)pumpata, laustaan kolfen). Huoneen tulee olla lukittavissa ja siellä sopii olla joku mukava istuin + jääkaappi. Näin työpäivän ohessa voi pumpata maitoa talteen.

Nykytyöpaikan rempanjälkeispohjapiirros. KK on kolfkamer ja mainitaan käsienpesuallas, roskis, naulakko ja jääkaappi.

Ihan selkeä käsite tämä ei ole, vastikään radiossa tuli eduskunnan (tweede kamer) edustajan haastattelu. Hän pyysi pitkän täysistunnon ohessa puheenjohtajalta taukoa, että voi rintapumpata. Ai, menet golffaamaan? - kysyi hölmistynyt (mies)puheenjohtaja.

ps. Isyysloma on 2 päivää. Tältä pohjalta luulisi lasten hoidon olevan hvin järjestetty. Vaan ei ihan ole ei (suomalaisnäkökulmasta), palaan siihen. Muita vapaita ei ole (vanhempain- tmv).

Isästä on moneksi

Jan Karbaat on yksi tunnetuimmista hedelmällisyyslääkäreistä Hollannissa ja 70-80-90-luvuilla  hänellä oli Rotterdamissa suosittu (jossain vaiheessa Hollannin suurin) hedelmällisyysklinikka Bijdorp. Alkuaikoina koeputkihedelmöitystä ei vielä tunnettu (tai myöhemmin käytetty laajalti), joten naiset hedelmöitettiin ihan vaan ruiskuttamalla siittiöt kohdilleen.

Jan Karbaat  kuvakaappaus Zwart Zaad (mustat siittiöt) -dokumentista (1995).
Ko dokumentti kertoi hedelmöityshoidoista, silloin Karbaat oli vielä hedelmöitysguru.

Vuodesta 2004 Hollannin laki kieltää nimettömän spermanluovutuksen (eli myöntää, että lapselle on oman identiteetin kehityksen kannalta hyväksi saada tietää alkuperänsä), sitä ennen spermanluovuttajia ei tarvinnut rekisteröidä. (Suomessa vastaava laki tuli voimaan 2007). Toki oli sääntöjä, kuten max 6 lasta / luovuttaja ja vähän muitakin.

Vaan Karbaat ei ollut sääntöjen kanssa turhan tarkka ja klinikka suljettiinkin kaikkinaisten väärinkäytösten johdosta 2009. 2011 lumipallo sitten alkoi vyöryä kun väitetään Karbaatin maininneen yhdelle klinikan kautta siitetylle lapselle käyttäneensä myös omaa spermaansa. Vuosien kuluessa mahdollisetan Karbaat-lasten joukko kasvoi nopeasti, varsinkin kun (nyt jo aikuisilla) lapset monesti muistuttivat toisiaan - samat isot hampaat ja luppasilmät.

Karbaat kuitenkin kielsi kaiken. 2017 22 mahdollista jälkeläistä sitten lähti oikeuden kautta hakemaan oikeuksiaan - eli DNA-testiä. Hollannissa on datapankki minne spermanluovutuslapset (ennen vuotta 2004) voivat ilmoittautua ja luovuttaa DNAta ja täten hakea osumia (esim siskoja tai veljiä) josko isä löytyisi. Jo oikeusjutun aikana Karbaatin laillinen lapsi antoi DNAtaan ko datapankille, jotta sukulaisuus voitiin tarkistaa.

Neljä Karbaat-lasta. lähde, kuva Sanne Donders

Karbaat itse kuoli 89-vuotiaana kuukausi ennen ensimmäistä oikeuden istuntoa. Hänen leskensä vastusti prosessia vedoten yksityisyyteen. Viime kuussa tuli kuitenkin puoltava tuomio, Karbaatin henkilökohtaisia tavaroita on laitettu talteen DNAta varten ja (mahdollisten) lasten oikeus tietää painaa vaa'assa enemmän kuin (edesmenneen) yksityisyys.

Tällä hetkellä (mahdollisia) lapsia on tiedossa on nelisenkymmentä. Klinikka myi spermaa myös mm USAan, ties vaikka Karbaatin lapsia olisi ihan maailmanlaajuisesti. Hän oli ihan tosielämässäkin aikaansaapa, 3 vaimoa ja 11 (virallista) lasta.

Lehdissä näistä Karbaat-lapsista on ollut aika pajon juttua prosessin aikana. On se varmaan hurjaa olla esim ainoa lapsi ja sitten yht'äkkiä voi osallistua Karbaat-kokoontumisajoihin ja pääsee kohtaamaan 10 tai 20 puolisisarta!

Lähteet: Wikipedia, ED paperilehti 14.2 (oikeuden päätös), AD 1, AD 2.

Laiton adoptio

Vielä joulun ihmettäkin suurempi kummallisuus: nainen ei ollut edes raskaana ja sai lapsen!

Laiton adoptio on ollut viime aikoina uutisissa. 70-80-luvuilla jopa Hollannin virkamiehet avustivat laittomissa adoptioissa mm Brasiliasta, Sri Lankasta ja Columbiasta. Tämä on ollut melko yleisessä tiedossa jo pitempään, mutta asiaa ei ole tutkittu, vasta viime aikoina vaatimus sekä lapsilta (nyk, aikuisia, tietty) että eri järjestöiltä on sen verran kuuluva, että asiaa on luvattu tutkia.

ED 8.12.2018 "Virkamiesten lapsikauppa: Suu kiinni laittomasta adoptiosta",
kuvassa iloisia lentoemoja Korealaisten adoptiolasten kanssa 1972.

Eritoten 70-luvulla adoptio otti vauhtia, kun 1970 adoptoitiin 407 lasta, oli anomuksia 1979 jopa 3388. Tätä määrää ei saatu laillisesti nopeasti hoidettua ja odotusajat venyivät jopa viiteen vuoteen. Joten vanhemmat ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja hakivat erilaisten välikäsien kautta itse lapsen ulkomailta. Välillä lapsi jopa kirjattiin omaksi, olevinaan Brasiliassa syntyi lapsi kun oltiin reissussa. Toisissa tapauksissa maksettiin isojakin summia ja eräskin radiotoimittaja kertoi avoimesti televisiossa hankkineensa lapsen Nepalin kunniakonsulin avustuksella. Pahimmillana puhutaan jopa lapsikaupasta ja lapsenryöstöistä -synnytysairaalassa vaiva vietiin äidiltä ja väitettiin kuolleeksi.

Ja tosiaan, ainakin Brasilialaisten lasten kohdalla, myös virkamiehet olivat sopassa mukana. Käytännössä lapsia adoptoitiin liukuhihnalla hollantilaisten pyörittämästä lastenkodista São Paolon Hollannin konsulaatin attasean auttaessa järjestelyissä. Jo 80-luvulla aiheesta, joka kulkee nimellä Brazil Baby Affair, jonkinverran kohistiin, ja silloin silloinen valtionsihteeri Virginie Korte-Van Hemel lohkaisi: Tällä hetkellä en ole aikeissa tehdä asialle mitään. Ei lasta voi takaisinkaan lähettää. On ikävää, että asiat kulkevat näin, mutta lapsen eduksi voi olla parempi mennä laillisen adoption suuntaan. Luulen ettei asialle [laittomalla adoptiolle] ole paljoa tehtävissä.

Pexels.com

Käytännössä valtionsihteerin sanoma noudattelee Hollannissa usein muutenkin käytettyä linjaa, jos laittomuus on jo tapahtunut eikä homma purkamalla parane (esim laittomat lisärakennuksetkin), ei auta kuin antaa olla, tai jopa leimata luvalliseksi.

Adoptioita aletaan ensi keväällä tutkimaan tarkemmin. Koska laittomuus johtaa jälkien lakaisuun ja väärennettyihin dokumentteihin, adoptiolapset kärsivät aiheesta eniten. Nykysin on vahvana näkemys, että jokaisella on oikeus tietää mistä on kotoisin, mutta jos jos syntymätodistus on väärennetty on mahdotonta enää löytää juuriaan.

Pexels.com

Tutkimus kattaa vuodet 1967-1998 ja vienee ainakin vuoden. Onkohan Suomessa tapahtunut mitään vastaavaa?

Lähteet: ED paperilehti la 8.12 ja nettilähteet, mm yksi ja kaksi.

Ps. Egyptilapsi pääsi jouluksi kotiin. Ilmeisesti hollantilainen isä on ilmoittautunut ja syntymätodistus saatiin lopulta tehtyä. Menneinä kuukausina mm paikallinen asianajaja oli todistellut, että isä voisi olla egyptiläinen. Ilmaantuneesta isästä ei ole lehdessä lisätietoa, vauvan äiti ei halua enää julkisuuteen. Lähde ED 21.12.2018.

Lapsi vesikipossa

Aihe tuntuu hurjalta. Taidan laittaa kuvat linkkeihin.

Mutta, täällä siis ihmisen kuoltua lähes aina tehdään ruumiin esillelaitto. On kylmälaitteet ja vainaja on esillä vaikkapa olohuoneessa, tai nykyisin usein hautausurakoitsijan tiloissa.

Kuolleena synteneet (keskenmenneet) lapset hoidettiin viime vuosiin asti usein ripeästi pois silmistä sairaalassa, mutta nykyisin yhä useampi vanhempi haluaa enemmän aikaa hyvästelyyn, ehkä jopa esitellä lapsen muille sukulaisille. Kuitenkin ei-täysaikainen lapsi on usein rujon näköinen, voi olla kirkkaan punainen jne. Niitä saatetaan yhtälailla laittaa esille arkussa tmv, mutta pari vuotta sitten oman lapsensa menettänyt keksi uuden keinon: Lapsi laitettiin esille vesikipossa.

Lehtijuttu aiheesta ED 8.12.2018, tässä hautaustoimiston tiloissa.

Kipossa, joka voi olla pakastekippo tai pieni lasimalja, lapsi monesti jonkinveran haalistuu eli muuttuu normaalimman väriseksi - ja yleensä myös menee sikiöasentoon. Kuin aika kohdussa jatkuisi. Kippoa pitää säilyttää yöt jääkaapissa. Vesi (ihan kraanasta) pitää vaihtaa kerran vuorokaudessa. Monesti vanhemmat ottavat lapsen syliin vedenvaihdon ajaksi.

En tiedä mitä kuolleina syntyneille vauvoille tapahtuu Suomessa, saakohan edes viedä kotiin sairaalasta? Touhu tuntuu makaaberilta mutta holskivanhemmat sanovat, että on luonnollista tuoda lapsi kotiin ja ottaa hieman aikaa jäähyväisiin. Kuulostaa järkeenkäypältä.

Niitä kuvia löytyy vesimetodin nettivsivuilta http://www.watermethode.nl/, kuvien ohessa lukee myös viikot ja esim tässä näkyy koko tapahtumaketju syntymästä hautaamiseen, kuvassa 4 näkyy selvästi väriero vs ensialkuun. Ja lopussa isommat lapset mukana.

Lapsi syntyi Egyptissä

Sylvia van Baarlen sai sunnuntai-iltanan 2. syyskuuta jokseenkin odottamattoman WhatsApp-viestin: Äiti, älä pelästy. Synnytin aamulla hotellihuoneen kylppärissä pojan. Meillä on kaikki hyvin. (Ekana tietty tulee mieleen, että oisko soittaminen ollut näppärämpää?). Anyway, tapahtui siis seuraavaa:

Olletikin hotellihuoneselfie, oli ED lehdessä 5.9 / yksityiskuva

Britt van Baarlen (18 vee) vietti kesän Egyptissä, sukulaisilla on siellä loma-asunto. Hurghadassa on käyty jo 13 vuoden ajan, joten mikäs siellä palmujen katveessa. Kun äiti tuli kesän puolivälissä käymään hän oli huomannut Brittin lihoneen, mutta arvelivat sen johtuvan hotellin makoisasta buffasta ja lomailusta (ja vodkasta ja vesipiipusta).

Muu perhe oli jo palannut ja Britt jäi vielä muutamaksi päiväksi. Sunnuntaina 2.9 piti lentää kotiin mutta sitten tulikin vatsakrampit ja ripuli ja hieman isompi ylläri siinä äkistellessä.

ED 14.9.2018

Mikäs siinä, terve lapsi, mutta vastasyntyneen - passittoman - kanssa ei noin vain kotiin palatakaan ja nyt Britt lojuu jo reilut kaksi viikkoa hotellihuoneessa lapsineen. Hollannin ulkoministeriö yms tahot ovat menossa mukana, hätäpassin saisi pikaiseen, mutta... Egyptin laki määrää, että lapsella pitää olla syntymätodistus, jossa merkittynä myös isä. Vaan siitäpä ei ole tietoa.

Lapsi on siitetty marraskuussa, bileiden ohessa, isä ei ollut Brittin tuttu eikä hän siihen ole sen jälkeen törmännytkään. Edes julkisuus (hommasta on ollut jo pari kertaa lehdessä) ei ole isää kolostaan hätistänyt, joten nyt ei auta kuin toivoa, että ministeri / diplomaattitasolla ongelma saadaan ratkaistua.

(Iso)äiti sekä hyvin ystävälliseksi & avuliaaksi kehuttu hotellin henkilökunta.

Toistaiseksi Brittin (äitiys)loma jatkuu hotellihuoneessa, onneksi äitikin pääsi pikaiseen paikalle avittamaan. Kuittaan jos bongaan lehdestä loppuratkaisin.

Saaran / Abrahamin kohtaaminen

Olen jo kertonut, että Hollannissa ilmoitellaan monesti suuremmista tapahtumista pihalla asti (koulun läpäiseminen, lapsen syntymä), ja että syntymäpäivät on iso asia.

50-v syntymäpäivä onkin sitten kahta suurempi ja ilman muuta myös pihakoristelun paikka. Koristelun toteuttaa tietenkin joku muu kuin juhlakalu, joten töistä kotiin tullessa voi odottaa melkein mikä vain.

Työkaveri tilasi veljelleen ukkelin (45 e).

Yleensä 50-v juhliin askarrellaan nukke, joka kuvastaa juhlittavaa. Monesti omaa käsityötä, mutta on myös mahdollista vuokrata esim pumpattava ukkeli.

Vastaavia nukkeja väkerrellään myös työpaikoilla.

Ja sitten sanotaaan, että 50-v täyttänyt on nähnyt Abrahamin (mies) tai Saaran (nainen).

Ensimmäisessä kuvassa mainitaan Aabraham, tässä näkyy viittaukset Saaraan.

Abraham tulee raamatusta, Joh 8:56-58. Jeesuksella on suukopua juutalaisten kanssa temppelillä. Heidän isänsä oli Abraham, joka on jo edesmennyt.

56 Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."

57 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!"

58 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin."

Teksti sanoo: Paul aina kiireinen ja valittaa mutta silti tämä talouspaperinvetäjä on saavuttanut 50-v.
Talouspaperi lienee sisäpiiirinvitsi.

Saara on keksitty myöhemmin mukaan, että on naisellekin vaihtari.

Lapsen syntymä

Hollannissa tykätään syntymäpäivistä ja lapsen synnyttyä siitä halutaan myös kertoa ihan kaikille. Tapana onkin lähettää koko osoitekirjalle syntymäkortti, missä on olennaiset tiedot (nimi, paino jne). Kortti laitetaan tietenkin myös töihin, urheiluyhditykselle (tallille) jne. Muitakin uusilapsiperinteitä on, niihin palaan.

Näkyvin ilmoitus lapsesta on ihan oma piha. Ja siihen sitten rakennetaan ja ripustetaan kaikenlaista, että naapurit - tai ohikulkijat - tietävät onnitella. Alla muutama esimerkki viime viikoilta.

Monesti on haikara-rekvisiittaa, tässä ikkunan "läpi".

Kylän lihakauppias.

Valokuvakin jopa.

Tytöllä on eri väriteema, tietenkin.

Myös koulujen päättyminen ilmoitetaan koko naapurustolle ja on vielä yksi juhla joka näkyy. Kunhan bongaan kuvattavaa palaan siihen.

Hyvää syntymäpäivää!

Siskontytöllä oli synttärit. Ihme kyllä muistin oikeana päivänä ja mainitsin töissä, että tarvii soittaa. "Onnea!" huikkaa työkaveri. Onnea?

Syntymäpäiviä juhlitaan Hollannissa innolla, aikuisenakin. Työpaikoilla on syntymäpäiväkalenterit ja työkaverin työpiste tai -huone koristellaan lippusiimoin ja ilmapalloin. Naisenkaan iän kysyminen ei ole epäkohteliasta ja vapaapäivä synttärien takia on ihan hyvä syy.

Synttäreitä myös juhlistetaan työpaikalla, silloin sopii tarjota kaakkelsia (jonka holskit vetävät esim jo aamu-kymmeneltä) ja yleensä yksiköllä on synttäripotti jonne itse kukin laittaa rahaa listan mukaan ja sitten saa about omansa pois vuorollaan. Lahjoja mietitään suht tarkaan ja olen esim itse saanut hevosaiheisia tavaroita (mm Hollannin ratsastusreittikarttakirja). Pahimmillaan koko porukka vielä laulaakin ja lopussa hihkutaa hip-hip-huraa! x3.

Pari kuvaa työpaikaltani. Vas tavissynttäri eli peruslippusiima, hieman koristelua työpödällä, tähtiteippaus näytön ympäri.
Oikealla reippaampi pläjäys, Edith täytti 50v. Tee siinä sitten töitä!

Kotona sitten juhlitaan pienemmin tai isommin. Pienimmillään kyseessä on seisomavastaanotto jossa tarjoillaan kahvia ja jutellaan small-talkia. Sään jälkeen yksi tavallisimpia puheenaiheita on mitä kukin tekeen työkseen.

Muistatteko jo? Oe lausutaan u, kyseessä ei ole ammattinimike vaan Huraa!

Mutta palataan tuohon työkaverin onnitteluun. Miksi hän minua onnitteli? No, siksi, että sukulaisellani on syntymäpäivä. Ja sehän on onnittelun paikka! Niinpä, jos menee syntymäpäiväjuhliin, on asiallista kätellä paikallaolijat (pl jotkut teinipileet, oletan). Ja kätellessä tulee onnitella kaikkia. Jokaikistä. Onnea, onnea, onnea. Kaikille paljon onnea, onhan joukossamme SyntymäPäiväSankari!

En ole varma päteekö sama hautajaisiin? Että joka vieraalle huikataan osanotto. Tutkitaan.

Ps. Hollannissa ei tunneta käsitettä nimipäivä.