Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jesper. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jesper. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. elokuuta 2020

Koppakärryt

Hauska tappa vanha tuttu: viime viikolla bongasin vanhat koppakärryni netistä. Vanha juttu, eli holskiheppakeskustelun aihe vuodelta 2014, vaan enpä ollut osunut aiemmin. Suurin osa kuvista ei enää toiminut mutta olennaisin kyllä, jostain syystä hyvin osittaisepäselvä kärrykuva.


Taustaa: vuonohevostuttuni on ostattelemassa norjalaisia valjaita ja niitä käytetään ilman vetoliinoja. Hän minulta kysyi onko vetoliinattomuus tuttu juttu. On toki, Suomen työvaljaat ja tietenkin ravivaljaat ovat ilman. Siinä sivussa keksin googlettaa 'kärryt ilman vetokarttua' ja eka osuma oli oma kärry. Ehkä Hollannin ainoat?

Samat ne on, tämä kuva vuodelta 2006 ja ensimmäinen hevoseni.

Kevyt (hyvin karkea!) selitys mistä on kyse (ei-hevoslukijat ehkä ovat jo muutenkin kaikonneet): Kärryjä voi vetää kahdella tapaa. Toisessa kärryt ovat kyljissä kiinni ja koska ovat kiinnisidotut seuraavat tietenkin mukana. Valjaista riippuen veto kohdistuu selkään (ravivaljaat / hyvin kevyet kärryt) tai ryntäisiin (työvaljaat eli länget).

Toisessa tavassa, eli vetokarttuversiossa kärryissä on liikkuva vipu, eli vetokarttu. Siihen kiinnitetään liinat jotka kulkevat hevosen rinnan editse. Kun etujalat liikkuvat liinat liikkuvat ja niiden mukana karttu. Tällä voi vetää jo suht raskasta kuormaa ilman että liike häiriintyy. Valjasmalli on käytössä valjakkoajossa, missä hevosen tulee voida liikkua vapaasti ja notkeasti.

Alla ravivaljas, kärryt kiinni kyljissä. Yllä vetoliinat (punainen) ja vetokarttu (sininen),
Kun hevosen etujalka eli lapa liikkuu (nuoli) karttukin liikkuu (toinen nuoli), keskipiste on saranoitu.


Suomessa lähes kaikki ajeluharrastajat ajavat ilman vetokarttua. (Käytettyjä) ravivaljaita ja treenikärryjä on tarpeeksi saatavilla, lisäksi monissa ladoissa lojuu tyylikkäämpiäkiin ajopelejä, jotka ovat tarkoitettu länkivaljastukseen (myös ilman vetoliinoja, tamppivaljastus). Hienommiksi koettuja valjakkovaljaita käytetään useimmiten vasta jos halutaan kisata ja silloin tarvitaan uudet vaunutkin (sillä vetokartulla). Niinpä, kun opetin ensimmäisen hevoseni ajolle vuonnan 2002, valinta osui tietenkin helposti saatavilla oleviin koppakärryihin ja ravivaljaisiin.

Tässä näkyy vetokarttu johon liinat kiinnittyvät pikalukoilla.
Kuvassa viime syksynä ostamani 'viralliset' valjakkokärryt.

Koppiksilla ja ponilla ajelin iloisasti ponin kuolemaan asti. Vielä opetin seuraavan hevosen niiden avulla ajolle mutta sitten siirryin nelipyöräkärryihin.

Samat kärryt, edessä isompi Urpo vuonnan 2009.

Hollannissa ravit ovat minimalaisen pieni laji ja ex-ravureita taikka ravivaljaita ei ole kierrossa lähes ollenkaan. Niinpä kaikki jotka ajelevat ajelevat valjakkovaljailla ja vetokartuilla. Kun laitoin kärryt myyntiin en kuitenkana alleviivannut kartun puuttumista - näkeehän sen (ja hollantilaiset, vahvana tee-se-itse-kansana varmaan hitsaavat kartun paikoilleen alta aikayksikön). Näköjään kärryt kuitenkin menivät ei-huomannut-kartun-puuttumista -porukoille.

Urpo ja isot nelipyöräkärryt 2010, kyljessa aisa ja alempana vetoliina.
Kuski istuu aika paljon korkeammalla.

Sillä löytämäni topikin aihe on Mitä tehdä, kärryissä ei ole vetokarttua? Ajoharrastusta uudelleen henkiin herättelevä Wendy oli saanut kärryt vanhemmiltaan, vanhempani ostivat nämä kärryt joltakulta joka kuulemma laukkaili pitkin metsiä, mutta kyseenalaistan voiko näillä ylipäänsä ajaa?? Ilmeisesti ne olivat lojuneet autotallissa tmv sen 4 vuotta. Senverran oli google kertonut että ehkä ravivaljailla, mutta aisoista puuttuvat kiinnityskappaleet (tarkoittanee quick hitchiä, nykyisin yleinen napsautuskiinnitys).

Vastauksissa arvuutellaan myös ravivaljaita tai ehdotetaan vetokartun hitsausta. Lopulta kärryt kuitenkin kuitataan kaikinpuolin turvattomaksi eihän noin alhaalta näekään mitään.


Ihan hyvin näkee! 2004 vielä Suomessa.

Hmmm... olisivatkohan vielä tallessa, jos kysyn? ... Kysyin ja olivat myyneet ne noin 5 viikkoa sitten. Läheltä liippasi, mutta hyvä vaan, onhan minulla jo nuo uudet kaksipyöräkärryt eikä olisi ravivaljaitakaan enää tallessa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hevosmarkkinat 2

Kerroin keväällä jo yöllisistä kukkamarkkinoista, mutta Hollannissa on perinteisesti myyty myös hevosia öisin. Kesällä esitellyt pikkumarkkinat alkavat aamukuudelta, mutta yön läpi olevat jo puoliltaöin. Hevosia tuodaan yön mittaan paikalle ja aamun valjetessa kaikki paremmat hevoset on jo myyty. *Varoitus: paljon kuvia*

Tee-se-itse riimu
Yöllä on vielä tilaa

Shire(?)-varsa

Rautiasta ponia

Mustaa ponia

Friisivarsoja


Tietenkin luulisi, jos hevosia on reilut 1000, että markkinapaikka on joku isompi ruohokenttä tai parkkipaikka. Vaan ei suinkaan, markkinat ovat keskellä kaupunkia!


Hepsut katsovat olohuoneeseen

Joka sorttin kaviokkaita.

Hevoset kahdessa rivissä. vaälissä kävelykuja. Tosin varsat / ponit puikkivat narun ali.

Kävin sekä viime, että tänä vuonna Hedelin markkinoilla. Ne ovat Zuidlarenin kanssa Hollannin suurimmat. Hevosia sinne tuodaan reilut 1000, tänä vuonna 1235, 68 enemmän kuin viime vuonna. Pikkumarkkinoilla hevosista maksetaan, että ne tuodaan paikalle. Isommilla kauppa oikeasti käy ja hevosen tuomisesta täytyy maksaa. Summa on toki nimellinen, 4 euroa.


Kuvassa vähän joka kokoa. Huomaan varsan tee-se-itse-riimu. 

Sedät kertyvät ihmettelemään esittelyä.


Isommille hevoskauppiaille varataan paikat, irtohevoset sitten tungetaan sopivaan väliin. Oriit yritetään pitää erillään. Yöllä tilaa on vielä, sekä hevosten lisäämiseen, että liikkumiseen. Päivän valjettua touhu menee tupeksinnaksi. Myydyillä hevosilla lukee kirjain pyllyllä, jotta ei tarvii kysellä turhaan.

Sinne vaan väliin.
Myytyjä.


Kirjava on ori, hyvin mahtuu (ja pelkkä riimu).

Tungosta päivänvalossa.

Yöllä hevosten arvostelu on tietenkin vaikeampaa, ja näinkin ihmisiä taskulamppujen kanssa.


Espanjarekvisiittaa. Vasemmanpuoleiselle epäsopivat suitset
ja kankikuolaimet jotka voisivat tarttua mihin vaan kiinni, esim kaverin riimuun.

Perinteinen letitys villalangalla.

Hän on hypännyt narun yli.

Sopivan ahdasta.

Markkinoilla hinta on halpa, tosin paikallisessa hevoskeskustelussa valitettiin turhan kovista hinnoista:

600 euroa shetlanninponivarsasta.
Toisesta pyydettiin 250 ja sekin on palstan mukaan liikaa (erit orivarsasta, jotka ovat ongelmajätettä kun ruunaus maksaa jo enemmän kuin ponin arvo on).
2500 Gelderlandin (isovaunuhevonen) varsasta
2 kpl  2,5v vaunuhevosta 5500 yht
1100 tinker
2 pikkuwelshiä 1000 yht
Ajettu ja ratsastettu opetettu 7v vuonistamma 2000 euroa.

Parivaljakko, pyynti 5500 yht.

Noin 1100 / kpl

Cremello ja kimo, tonnilla molemmat.

Tuosta vuoniksesta sitten joku sanoi, että eihän 2000 nyt ole paha noilla spekseillä? No, ei ole, mutta markkinoilla on. Sillä ei ole mitään mahdolisuuksia todentaa väitteitä, ei ole eläinläkärintarkastusta jne. On vain uskottava myyjää, joka puhuu totta - tai sitten ei. Virallisesti kaikilla pitää olla paperit, mutta näemmä niitäkin voi hieman säätää. Esim ko keskustelussa ostaja valittaa ostaneensa paperilla 13 vuotiaan ponin, joka paljastuikin noin 21-vuotiaaksi. "Aina kannattaa katsoa hampaat" tulee vastine. Yllättäen myyjän antama puhelinnumero ei toimi.

Hammastsek.

Kääpiökasvuinen poni


Ja viime vuonna samaisella palstalla oli ikävä tapaus. Bongasin hevosen itsekin markkinoilta, ja ihmettelin mitä siistin näköinen, paperillinen Connemaratamma siellä tekee. Nopeastihan sille löytyi ostaja ja onnellinen omistaja hyppäsi heti selkään. Hevonen vielä eläinlääkärintarkastettiin, kaikki hyvin ja omistaja alkoi iloisesti ratsastella. Vaan niinpä tamma alkoi tuotapikaa ontua ja tammikuussa kävi ilmi, että jänne oli ollut lähes katkipoikki. Levolla saatu myyntikuntoon, mutta eihän hevosesta ollut enää kivuttomaan elämään, ja se lopetettiin helmikuun alussa.

Sparky viime vuoden markkinoilla.


Toki markkinoilta voi löytää toimiviakin hevosia, mutta silloin on lähinnä katseltava nuoria, ei vielä ratsastettuja (rikottuja), taikka pikkuponeja, joita ei urheiluun käytetäkään. On myös jonkinverran ihmisiä jotka ostavat markkinoilta raakileen, harjaavat ja siistivät sen ja myyvät parhaimmillaan jo viikoissa (voitolla) eteenpäin. Myyjät ovat pitkälti vanhempaa sukupolvea - vanhan kansanperinten vaalijoita - ja he eivät mitää netti-ilmoittalua harrasta. Tarkka silmä voi poimia helmen ja tienata sillä.

Denekampin markkinoilta 1984 2-vuotiaana ostettu Superponini.


Pilkkumuuli (jostain syystä ajeltu) ei tahdo.

Markkinoiden ohessa pyörii tivoli ja yöllä paikalla on myös humalahakuista porukkaa. Onneksi touhu on entisajoista rauhoittunut, myös järjestyjksenvalvojia, poliiseja ja eri eläinsuojeluryhmittymiä pyörii paikalla tarpeeksi, ettei mene käsirysyn - tai hevosten kiusaamisen - puolelle.


Taustalla tivoli.

Varustemyyntiä.

Pienempi muuli.


Kauppaa käydään pitkälti myös vanhanajan kädenläpsimismalliin: myyjä sanoo, käsi auki kämmenpuoli ylöspäin "1000". Ostaja läpsäisee kättä kämmenellä "800!" ja jää odottamaan käsi auki kämmenpuoli ylöspäin. Vuorotellen läpsitään hintaa eestaas kunnes jompikumpi ottaa läpsyn sijaan kättä päälle ja kauppa on sovittu.

Hän esittelemään ryhtyy: "kiltti heppa!".

"Tietä! Tietä!"

Käsikauppaa.


Useimmilla vanhemman polven edustajilla - taikka tosimarkkinaväellä - on myös kävelykeppi mukana, jonka avulla esim voi tehdä tiiviseen hevosriviin tilaa. Mieluummin tökkii hevosen pyllyä sopivalta etäisyydeltä kun änkee suoraan väliin. En ole nähnyt kepeillä lyötävän, mutta mm ravuutuksessa saatetaan toki kevyesti hutkia.

Sedällä keppi käsivarrella. Ja luotto heppoihin, ettei kahvi läiky.



Menehän siitä!
Riimunnaruja lukolla näkyy vähän, hevoset ovat kiinni narunpätkillä ja mahd tiukkaan, ei millään turvallisuusvetosolmuilla. Olennaisinta on, ettei kukaan pääse irti, ja jos joku keksii lähteä vetämään (vetopaniikki), sitäkin voi hutkaista pyllylle, jolloin hypähtää eteen ja paniikki on ohi. Kaatumisiakaan en ole nähnyt kuin pari, paikalletuodessa sätkineitä puolivillejä. Vaikka liukkaalla seisovatkin. Paikoin tosin oli jonkinverran erimielisyyksiä, tarpeen mukaan hevosia sitten siirreltiin.

Irti. Myöhemmin hevosella oli riimu, mutta edelleen irti. Ei voi sitoa?

Tuplakiinnitys.
Isoheppa potkii lisätilaa.


Tuplariimu ja paalinaruvahvistus. Kauppiaalla numerolaput.


Nykyisin markkinoilla on heinää ja vettä tarjolla. Osa tuo mukaan myös olkia tai purua, vaikka kyllä katu on päivän valjetessa lähinnä umpeenkakittu. Jonkinverran on myös vientiä, lähteissä näin sekä Englannin, Belgian, että Saksan rekisterissä olevia autoja. Olletikin loppuaamupäivästä on myös pikkaisen keräilyeriä eli osa ei-myydyistä mennee teuraaksi, pitkälti Belgiaan. Viennille onkin oma aukio ja lakisääteinen eläinlääkärintarkastus / matkustusasiakirjat kuntoon.

Vettä ja heinää.

Viritelmiä.



Sieni?


Markkinat ovat Hollannin maaseudun ja pikkukylien huvitus, mikä näkyy myös kuljetuskalutossa vs mitä esim oman (kaupunkilaisen, hyvin toimeentulevan) asuinalueen ratsastuskilpailuissa näkyy. Ihan puhtaita karja-autoja eikä kovin tuoretta vuosimallia. Aiemmin mainitussa keskustelussa kaksi henkilöä myös mainitsee trailerivarkauden - olivat tuleet hevosia katsomaan, ehkä ostamaan, niin markkinoilla pyörimisen aikana oli auton perästä viety traileri.


Karva-aasi ja PRE rinnan.


Myyty.

Mahtuu monta heppaa.

Linkissä viime vuoden markkinoilta väkertämäni video. Videolla mm. sama myyjäpoitsu ratsastelee kuin ylläolevissa kuvissa, ja näkyy tivoliefekti kunnolla.



Markkinat käsitteenä aiheuttavat hevosille varmasti stressiä. Toisaalta kukaan ei ole yksin ja joukossa hevonen rauhoittuu. Ylilyöntejä en käsittelyssä nähnyt, toki touhu on ronskia. Ja ehkä pari-kolme selvästi huonokuntoisen näköistä, mutta lihavuus oli suurempi ongelma kuin laihuus. Eläinsuojelujärjestöt ajavat markkinoiden alasajoa, mutta tuskin lopetus on vielä lähivuosina näköpiirissä.

Lihava.



Haukottelu voi olla stressin oire.