Puhdetöitä

Pihaideaa tällä kertaa, aika kivoja.

Koko: welsh mountain Huomaa taustan joutsenetkin. Lienee likusteri.

Nämä ovat ihan hevosen kokoisia.

Siitä vaan askartelemaan. Ja osataan toki Suomessakin, esim Koiramäen Pajutallilla.

Susisuunnitelma

Susi on palaamassa / palannut Hollantiin! Reilut sata vuotta sitten se ajettiin Hollannissa sukupuuttoon mutta hitaasti mutta varmasti se palaa idästä, ja nykyisin lähtökohdat ovat erilaiset. Kaikkea liikkuvaa ei ammuta vaan puhutaan luonnonsuojelusta ja monimuotoisuudesta.

Viime vuosina susia on bongattu hyvin satunnaisesti ja osa havainnoista on epäluotettavia. Suuri osa joutui auton alle ja DNA-tutkimuksilla sitten pääteltiin oliko susi alunperin Saksasta vaiko kauempaa. Vuonna 2013 meinattiin, että Karpaateilta asti oli vaeltanut tänne yliajettavaksi.

ED 20.5.2019

Maanantaina julkisuuteen tuli sitten ensimmäinen kuva pariskunnasta, riistakameran näpsäisy Veluwella. Koska jo aiemmin oli DNA-löydöksiä (lue: pökäleitä), joista pääteltiin naaraan olevan juoksussa, odotellaan seuraavaksi jo poikasia.

Onneksi läänienvälinen susisuunnitelma (interprovinciaal wolvenplan)  on jo valmiina. Jos poikasia on tai tuloillaan siirrytäänkin kertaheitolla jo vaiheeseen 4.

• Vaihe 1: Hollannissa on (satunnaisesti) susi
• Vaihe 2: Hollannissa asuu susi
• Vaihe 3: Hollannissa asuu susipari
• Vaihe 4: Hollannissa asuu susipari jälkikasvulla
• Vaihe 5: 10 vuotta ensimmäisen lisääntymisen jälkeen

Vaiheet 1-4 on läpäisty vajaassa 10 vuodessa. Susi palasi Saksaan 1996 ja siitä lähtien on seurattu silmä kovana saksa-hollanti rajaa, kuin 80 vuotta sitten konsanaan.

Suunnitelma sisältää vaikka ja mitä, eri skenaarioita mitä tehdä jos susi on asuinalueella, miten suojella karjaa, saako siihen laittaa lähettimen ja kuka menee television puheohjelmiin aiheesta.

Yksi mahdollinen bongauskuva sudenbongaussivulta (myös interaktiivinen kartta). Noin kk sitten näin samantyyppisen ratsain pellon reunassa metsänlaidassa kaukana. Iso & harmaa ja ihmisiä (koiranomistajia) ei lähellä. Maastoilukaveri hihkui että susi, mutta en oikein usko. Sudenbongauskartalla ei ole palluraa kotiseudun tuntumassa. Kuvaa ei ole, olisi ollut vielä ylläolevaakin huonompi. Ylläolevan on ottanut Desiree Versteeg.

Asiasta on tietenkin paljon eri medioissa ja eilenkin pohdittiin "Mitä tehdä jos kohtaa suden". Ohje on "olla ihan normaalisti" (eikä ainakaan koettaa lähestyä tai houkutella). Holskit ja luonto ei kuitenkaan ole mikään superpari ja asiantuntija varoittelikin: Eniten onnettomuuksia tapahtuu, kun ihmiset nostavat lapsensa [villin, maisemointi-] konik-hevosen tai alkuhärän selkään valokuvan takia. Just. Susiselfieitä odotellessa.

Sitten pieni PS. Aiheet alkavat olla lopussa. No, muutama juttu vielä on mielessä mutta kylässä asuminen rajoittaa esim valokuvian ottoa, pitää oikein suunnitella asiaa isolle kylälle jne. Eli pari yleisjuttua (vaikkapa ruokasarjaan liittyviä) on hieman hyllyllä. Tämä tarkoittaa, että siirrytään puhtaasti havaintojen varaan, ts mitä näen / bongaan lehdistä tai muualta. Ja ihan joka viikko ei ole kiinnostavia juttuja, joten nyt tuli kait blogin eka viikon väli postauksissa ja jatkossa näitä voi olla enemmänkin. Toivotaan tapahtumarikasta kesää!

Tai ylipäänsä kesää, tässä lähes livenä tämän tiistai-aamun kelit.
Liian aikaisin ulos istutetut tomaatit eivät ole iloisia.

Toivotetaan tauteja

Hollannissa kiroilu on aika rajoittunutta. Kun Suomessa voi riimittää toistakymmentä sukupuolielimistä ja raamatusta johdettua sanaa peräkkäin antaakseen lauselle pontta, Hollannissa kirosanoja on vain (lapsen) kourallinen.

N 10 vuoden takainen belgialaisen kirjoittama kirja 'kun kuiskaaminen ei riitä'.
Suosittelen mutta ei liene käännetty millekään kielelle.

Uskonto-aiheisia on oikeastaan vain yksi: godverdomme eli jumala kiroa. Lyhennetään GVD. Kiltti versio (vs 'vattu') esim potverdorie joka ei tarkoita mitään mutta kuulostaa hieman samalta. Toinen hieman vastaava on godsamme (god zal me...) joka tarkoittaa about 'jumala mua...' (auttakoon...? vai kirotkoon?). Suomen lyhenne KVG toimisi siis täälläkin: Kijk verdomme op Google, muttei käytetä.

Toki myös jeesus on uskontoa sivuava. Usein enkkuversiona djiizuz. Tämä on kuitenkin ennemmin päivittelyä, ei niinkään lauseen ohessa adjektiivina tai adverbina. Toinen vahva enkkuvivahde on fuck, joka kylläkin lausutaan fyk. Tästä ns kiltimpi versio painetussa tekstissä on usein fakking. Hassua, että siinä sitten lausuminen menisi oikein. Joskus myös fokking. Oikeastaan fuckkia ei voi laskea, koska ei ole hollantia.

Paha ois pitempää sarjakuvaa hollaniksi askarrella - ja idea ei aukeais millään vaikka kuinka alkaisin rautalankailemaan.

Eli loppupeleissä GVD:n ohessa on vain yksi toinen voimasana: kut. Lausutaan kyt ja on siis vittu. Käytännössä tämäkin lähinnä vain irtosanana (vasara putosi varpaalle: kyt!). Tai sitten sanan alkuosana, lisämääritteenä: kutrapport, kutfiets (paska pyörä).

Eli jos tosissaan haluaa kiroilla (vrt) niin jää oikeastaan vain yksi vaihtoehto:

Doe nou godverdomme iets! Tee stana edes jotain! Ko lauseeseen ei sopisi jeesus eikä kyt.

Köyhää on siis.

Sen sijaan holskeilla on laaja valikoima haukkumasanoja ja -toivotuksia. Joista osa on tietääkseni  ehkä jopa koko maailmassa ainutlaatuisia: sairaudet. V*tun idarin sijaan voi laukaista vaikka että kankerhoer, teringhomo tai tyfuslijer - syöpähuora, tuberkuloosihomo tai pilkkukuumeenkärsijä. Myös rutto ja kolera ovat käytössä. Pääosa siis melko historiallisia, syöpä seassa tökkii kyllä. Ilman sairauksiakin näitä haukkumasanoja riittää.

Onkohan hollantilainen sitten tyypiltää muiden haukkuja ja itsensä ihannoija, kun taas (esim) Suomessa ennemmin tsempataan itse itseään, sisulla ja kirosanoilla homma haltuun?

Maalla on turvallista

Haarlemista muuton syy ei tokikan ollut mikään turvattomuus, mutta kyllähän sitä kuvittelisi, että maalla on rennompi meininki. Eikä Haarlemissa esim juuri tällä hetkellä kovin hehkeää ole, pormestaria (=kaupunginjohtajaa) on uhkailtu senverran, että hän oli jopa maan alla jonkin aikaa ja nyt vahvasti turvattu. Olletikin taustalla moottoripyöräkerhot.

Punainen on turvattomin, Haarlem (ylävas) ja Laarbeek ympyröity. ED 2.3.2019

Kuitenkin, kun lehdessä taannoin oli juttua turvallisista ja vähemmän turvallisista kunnista, oma nykyinen pikku lintukotonikin nousi yhden osa-alueen ykköseksi: Laarbeekissä on vuoden 2018 lukujen valossa Hollannin suurin riski joutua ryöstön kohteeksi.

Laarbeek on neljän kylän yhtymä, johon kuuluu myös minun kotini Aarle-Rixtel, muut ovat Lieshout, Mariahout ja Beek en Donk.

Suurin ryöstöriski.

Lista on tehty laskemalla erilaiset rötökset, mm auto-, asunto-, ja puutarhavarastomurrot, ryöstöt kadulla ja (pien)yrityksissä, taskuvarkaudet jne. Määrät on suhteutettu asukasmääriin ja painotettu vakavuuden mukaaan (automurto painaa vähemmän kuin asuntomurto).

Listalla johdossa ovat tietenkin isot kaupungit, ykkösenä Amsterdam, jo heti kakkosena lähikaupunki Eindhoven ja kolmosena Rotterdam. Haarlem on kaikkineen sijalla 58/350 ja Laarbeek melko tasan puolivälissä sijalla 177.

Huomattavaa on, että top-kympistä suuri osa on etelässä, eikä mitenkään isoja paikkakuntia, kuten Heerlen ja Roermond. Tämä alue on vanhaa kivihiilikaivosteollisuusaluetta. Kaivosten lopetettua 60-luvulla niitä varten rakennetut kylät ja lähiöt putosivat työttömyyskuoppaan ja edelleen työttömyys on alueella Hollannin suurinta, isältä pojalle.

Turvallisimmat ovat tuppukyliä eri puolilla maata pl etelä.

Ja ne ryöstöt? Laarbeekissa oli viime vuoden loppupuolella joku ihme putki päällä, kahdessa viikossa neljä asellista ryöstöä. Näistä kolme tapahtui Beek en Donkissa, kaksi asunnoisssa (!) ja yksi huoltoasemalla. Ja se neljäs Aarle-Rixtelissä, paikalliseen snack-bariin tunkeuduttiin pian sulkemisajan jälkeen, vorot kuitenkin joutuivat poistumaan tyhjin käsin.

Tuon yrittivät luopiot ryöstää.

Koska Laarbeek ei ole kovin suuri (asukasluvultaan) ja ryöstöjä sattui monta samalle vuodelle saimme siis kyseenalaisen tilastoykkösen paikan. Onneksi viime aikoina on ollut rauhallisempaa.

Vakuutus jäi lunastamatta

Blogin alkuaikoina kirjoitin hautausvakuutuksista. N 70% hollantilaisista se on, ja koska viikossa pitää haudata se voi olla kätevä. Viikko on lyhyt aika ja jos siinä pitää vielä neuvotella ja arpoa… saati että ehtisi itse leipoa. Joten onhan vakuutus ymmärrettävä, yksi huoli vähemmän kun ko homman voi ulkoistaa samointein, eli vakuutusyhtiö hoitaa (vakuutuksen budjetin rajoissa).

Helmondissa olevan hautausvakuuttaja Delan krematorion sali.
Hollannissa sekä häät että hautajaiset ovat usein vähemmän kirkollisia kuin Suomessa.

Nyt lehdessä oli aiheesta pikku juttu. Useimmissa vakuutuksissa on maksu / kk, joka tietynikäisenä loppuu (monesti 75v). Jos lähiomaiset eivät tiedä vakuutuksesta ja maksutkin ovat jo loppuneet (ts perukirjaa tehdessä ko vakuutus ei näy tiliotteilla) ja paperi ei ole selkästi tallessa voi olla, että hautauskulut tulee maksettua itse ja vakuutusyhtiö pitää rahat. Jonkinverran vakuutusten perään voi kysellä, mutta pahimmillaan vakuutussopimus on solmittu 50-luvulla ja tietoa ei ole digitaalisena ollankaan.

Toinen vaihtoehto on, ettei vakuutusta ole indeksoitu. Niinpä korvaussumma voi olla vaikkpaa 70-luvun hautauskulut, nykypäivänä muutama satanen.

Eindhovens dagblad 30.4.2019

Vakuutusyhtiöillehän tämä on vain näppärää ja lehden arvion mukaan ne säästävät miljoonia vuodessa. Heille kun ei tieto kuolemasta kulje automaattisesti, eikä sisäministeriö anna moiselle lupaakaan yksityisyydensuojasyistä.

Lehdessä onkin yksi vinkki – puhu ajoissa hautausjärjestelyistä vanhempiesi kanssa. #perintöä odotellessa