Tarttis tehdä luontoa

No nyt! Hollannissa on kaikki luonto ihmisten luomaa  ja sitä on vähän. Luontotaustaa viiden vuoden takaa linkki ja erittäin Hollantilainen luontoyritelmä linkki 2 (luonto-tunnistetta klikkaamalla tulee vielä kaikenlaista muuta). Niin nyt ovat heränneet että tarttis olla enemmän ja jo muutaman vuoden Bloemendaalin kunta on suunnitellut dyynien reuna-alueen palauttamista luonnoksi.

Taustan metsä = dyynien reuna

Kiva idea, mutta. Kyseisellä alueella ei nyt ole luontoa vaan esimerkiksi tämä iso talli jolla pidin hevostani 12 vuotta. Ja nyt tarkoitus siis olisi lopettaa talli - kunta on jopa väläytellyt pakkolunastusta - ja askarrella tilalle kosteikkoa. Homma on viime aikoina noussut julkisuuteen, ex-tallin lisäksi pari lehmätilaa ja olikohan vielä yksi talli on poistolistalla. Tällä muutoksella vähenisivät typpipäästöt ja luonto saisi enemmän tilaa. Pahat kielet sanovat, että koko suunnitelman taustalla on asuntopula. Kunhan typpipäästöt on saatu laskemaan onkin taas tilaa rakentaa (jonnekin muualle vähemmän luontoa?).

Punainen alue on suunniteltu "uudeksi" luonnoksi. Tallin pellot ympyröity.

Ongelma on ex-tallinpitäjälle todellinen. Perhe on asunut ko maatilalla jo 500 vuotta ja tallia on pidetty vuodesta 1995, nykyisin hevosia on ilmeisesti jo 170. Paitsi perheen toimeentulo tallin katoamisesta kärsisi suoraan 170 hevosta ja välillisesti ehkä 300 (tai enemmänkin) ihmistä. Sillä minne ne hevoset sitten laitetaan? 

Portti dyyneille. Kuvan laidun on edellisen kuvan punaista aluetta.

Kun muutin Haarlemiin kartoitin ympäristön tallit. 10 km säteellä niitä on n 40 kpl. Näistä n viidellä (5!) oli tarhaus 6h/pvä tai yli. Lopuilla oli vähemmän, tai vain kesäisin, tai ei ollenkaan. Yhdelläkin maneesitallilla oli kolme tarhaa (joku 60 hevosta) ja niihin sai laittaa omansa jos on vapaana ja jos haluaa (ja odotella tunnin tmv) ja itse ottaa pois. Sellaista tarhausta. Nyt ehkä poistuvalla tallilla on yli 100 hevosta pihatoissa, 24h ulkona, ja karsinahevosilla vähintään 10h/pvä ulkoilua. Vastaavia talleja ei lähialueella yksinkertaisesti ole, eikä ainakaan tuolle hevosmäärälle. Lisäksi tallit rajautuvat dyyneihin, jos vaikka tallinpitäjä saisi jostain Schipholin kyljestä vastaavan maapläntin (ja sitten pitäisi vielä pykätä maneesit yms) niin ei siinä olisi maastoja.

Kaurispuisto

Aiheesta on jo askarreltu adresseja. Asun nyt melko kaukana tapahtumien keskuksesta mutta pari kontaktia on vielä sinnepäin, katsotaan kuin käy. Sitä en kiellä etteikö luontoa Hollannissa saisi olla lisää, mutta tämä muutaman hehtaarin ratkaisu ei kauheasti auta. Varsinkin kun tallin naapuridyynit ("luonto") ovat lähinnä aidattu kaurispuisto joka ei ole mitenkään luonnollinen (ja kuulemma kettujakin on liikaa). Ja toisaalta ihan vieressä on tästä vuodesta alkaen taas formulakisoja...

Tulihan se mielenosoitus lopulta

Viime sunnuntaina oli sitten vihdoin mielenosoitus kauriiden ampumista vastaan. Kovin suurta kokoontumisajoa ei saatu aikaiseksi, mutta jokunen banderolli kuitenkin. Puhujia oli mm Eläinpuolueesta (Partij voor de Dieren), joka on Hollannissa ihan virallinen puolue, jolla on pari paikkaakin paikallisessa eduskunnassa (tweede kamer) ja jopa europarlamentissa. Puolueen päätavoitteena on eläin- ja ympäristöystävällisempi toiminta. (Hollannissa on myös vihreä puolue, mutta PvdD on astetta tiukempi).

Osalla mielenosoittajista oli jouluiset poronsarvet päässä, ja yhdella jopa poropaita. Onhan se melkein sama asia. Paikalla ei ollut Zandvoort-kylän kunnallisedustajia, eikä myöskään Amsterdamilta edustajaa (Amsterdam määrää Amsterdamse Waterleidingduineneista, jotka rajautuvat Zandvoortiin). Zandvoortilainen Yvonne: He eivät ilmeisesti halua tietää koko totuutta. Sillä jos tietää kaiken joutuu myöntämään, että ampuminen ei ole tarpeen.

Eläinpuolueen edustajan mukaan kauriille pitäisi vain antaa aikaa, kyllä populaatio sitten sääntelee itseään ihan itsestään. Rakentamalla lisää aitoja kauriit saataisiin myös pidettyä paremmin loitolla kylästä ja puutarhoista. Mielenosoittajien joukossa huudeltiin myös ehkäisypiikistä (prikpil).

HD 16.1.2017

Tällä hetkellä kauriiden aiheuttama haitta on suurempi kuin aiemmin, vakuuttaa myös kauriskuiskaaja Van der Sloot. Kyllä kauriit tietävät mitä tapahtuu. Aiemmin saatoin ne aamulla takaisin dyyneille, nykyisin ne eivät sinne enää halua. Ne hakevat turvaa kylästä.

Torstana (19.1) oli vielä pikku-uutinen oikeujutuista. Niitä on meneillään enemmän kuin yksi. Tässä kohtaa Raad van State (valtionvaltuusto?) on päättänyt, että kauriita saa ampua. Kauriit eivät ole suojeltuja eläimiä, sen sijaan niiden vähentäminen luo paremmat elinolosuhteet muille suojelluille lajeille, kuten kapeasiemenkotilolle (korfslak). Toiseen juttuun tulee ehkä istunto puolen vuoden sisään. Emme anna periksi, sanoo Faunabescherming (faunansuojelu).

Kapeasiemenkotilo, lähde: Wikipedia

Kaurispopulaation itsesäätely ei kyllä tähän mennessä ole toiminut (uusille lukijoille: ks kauristaustat), enkä usko, että mielenosoitus vaikuttaa ampumiseen mitenkään.

Kauriskuiskaaja

Kauriiden ammuskelun aattona vielä juttu syyskuun lehdestä. Kuten kerrottu, kauriita on Amsterdamin vesijohtodyyneillä liikaa. Rakennettu aita rajaa ne osin isompien teiden laidoilta pois, mutta rannan puolella aita on auki ja niinpä kauriit hiippailevat iltaisin ja öisin Zandvoortin kylään. Tonkimaan pihoja ja muutenvaan hengailemaan.

HD 16.9.2016

Aamulla niillä on sitten riski jäädä auton alle kun kyläläiset lähtevät töihin. Niinpä työtön Willem van der Sloot on jo puolentoista vuoden ajan ottanut sydämen asiakseen avittaa kauriit aamuisin takaisin dyyneille. "Kauriiden päiden yllä leijuu tappouhka. Ehkä siksi asialle ei olla enää tehty mitään. Zandvoortin kylässä kauriista varoitetaan autoilijoita aivan liian vähän - esimerkiksi Bulevardilla ei ole yhtäkään liikennemerkkiä." kertoo Willem paikallislehdessä.

Kuvat ovat amatöörikuvaaja Theo Stielstran ottamia. Hän seurasi Willemiä usean kuukauden ajan ja ilmaisee kunnoituksensa Willemin joka-aamuista savottaa kohtaan. Willem on ainoa joka tätä tekee, ja hän on ottanut kauriiden paimentamisen sydämenasiakseen. Niinpä pitkään nukkuminen ei ole ollut mahdollista puoleentoista vuoteen, myös kesällä hän yleensä hoisi kauriit turvaan jo ennen auringonnousua.

Aidassa on Zandvoortin päässä aukko(ja?) joista kauriit pääsevät takasin. Aukon kohdalla on alashyppy, joten paluuta ei samaa reittiä ole.

Tässä näkyy dyyneillepaluuaukko

Muutama kuvista on parhaillaan näytteillä Bredan kansanvälisillä valokuvafestivaaleilla, BredaPhotossa.

Rantaelämää

Hollannin kesä oli koleahko (kuten aina) mutta suht kuiva. Kuitenkin loppukesä on yllättänyt, yht'äkkiä on ollut monta viikkoa lämmin, tänäänkin 30 astetta! Tosin, kesähän jatkuu 20.9 asti, joten mitäs tässä ihmettelemään. Itse olin Kreikassa lomalla syyskuun ekat viikot- melkein rahan tuhlausta kun kotonakin olisi voinut oleilla. Vai...?

Haarlem on tietenkin suhtkoht rannan tuntumassa, mutta aika harvoin uintimielessä rannalla tulee käytyä. Siellä tuulee aina, joten saa olla sen 30, että tarkenee, eikä Atlanttikaan ole ihan Välimeren lukemissa lämpötiloiltaan. Mutta keskiviikkona siis suuntasin sinne (Bloemendaal aan Zee), edellisestä uintirantakerrasta on vuosia. Menin pyörällä tietenkin, autoilla on aina jonoja, ja matkaa vain vajaa 10 km.

Olin paikalla aamupäivästä ja ranta on harmillisesti "väärinpäin" eli aurinko tulee selän takaa jos kurkkii merta. Rannalla on rantakuppiloita, jotka vuokraavat lepolasseja ja tuulensuojia. Aurinkovarjoja ei harrasteta (paitsi mitä porukka ottaa mukaan omia). Mutta ei siis mitään varjorivejä kuten etelän maissa.

Vaaleansiniset tuulensuojat vuokraversioita.

Tältä ei voi välttyä missään. Huomaa takana osa porukasta aurinkoon päin.

Koska kysessa on Hollanti, rannalla saa olla skarppina mihin suuntaan kuvaa.

Jos kuvaa etelään, siellä on Zandvoortin kylä ja (rumia) kerrostaloja.

Ja pohjoisessa Tata Steelin metallitehtaat / sulattamot.

Koko rannikko on paikallisten (myös kauempaa Hollannista) lisäksi myös saksalaisten suosiossa. Toki nyt alkaa olla loma-ajat takanapäin, mutta saksaa kuuli vielä. Paitsi paljon ihmisiä, rannalla oli kohtuullisesti muutakin liikennettä.

Joku pelastuskärry

Jäätelönmyyjä

Ja viimeisenä kalakioski. Holskit tykkäävät kalasta, tosin helpossa, "kalapuikkomaisessa" muodossa. Kipsa myykin kibbelingiä - pieniä friteerattuja kalapaloja - ja lekkerbekkiä, joka on isompi paneerattu file. Lisäksi silliä, joka Hollannissa on rasvasilliin verrattavissa - suolattu mutta muuten mauton. ja toki muitakin snackseja, lähinnä frittikamaa, esim calamarirenkaat. (Laitan kaloista / kalaruuista tarkemmin ruokasarja kalaosiossa aikanaan). Lisukkeeksi leipää, ranskalaisia tai salaattia.

Innolla jonoon. Kärry siirtyi 30 min välein muutama 100m eteenpäin ja
soitti sitten kelloa, että nukkuvatkin heräsivät kalaostoksille.

Iltapäivästä ranta täyttyi täyttymistään ja kotiinpäin polkiessa oli jo (seisova) jono vastassa. Mutta mukava oli pullikoida!

Very Special Moment - pilvetön taivas!

Kauristaustoja

Jee, myös Amsterdamse Waterleidingduineilla on ammuttu muutama kauris! (Viikko sitten kirjoitin Kennemerduinenien kaurispaistista).

HD 30.3.2016

Lienee aika taustoittaa Amsterdamse Waterleidingduinenien (AWD) kaurisprobleemaa hieman. Kauriit (tarkalleen ottaen kuusipeurat) eivät kuulu alunperin Hollannin luontoon. Edellisessä kirjoituksessa kerroin Prinssi Maritsin istuttaneen ensimmäiset kauriit Haagin dyyneille jo vuonna 1593. Koska dyynialue Haagista Vogelenzangiin (missä AWD on) on jatkuvaa, voisi kuvitella kauriiden 400 vuodessa laajentuneen kaikkialle ihan ihtestään. Kuitenkin paikallislehti (ylläkuvattu juttu) kertoo, että AWDyyneillä kauriita on bongattu vasta 1990-luvulla. Arvellaan, että ne on istuttaneet sinne joko metsästäjät, tai ne ovat karanneet läheisten kartanoiden / puistojen kannoista. Vuonna 2000 kauriita laskettiin alueella olevan noin 150 kpl.

Olen ottanut kuvan itse. Ko alueella niihin kompastuu.

Kyseinen dyynialue en hevoseni tallien vieressä, joten olen voinut seurata kauristilannetta jo yli 10 vuotta läheltä. Jo vasta tänne muuttaneena, kun maastoilin Jesper-ponin kanssa, kauriita oli reippaasti. Ja sittemmin määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Alla on taulukko AWD:n sivuilta kannan kehityksestä. Kauriilla ei tietenkään ole luonnollisia vihollisia alueella.

Nykyisin arvioidaan kauriita olevan jopa 4000 kpl. Jo vuonna 2006 törmäsin niihin ratsain lähes joka maastoreissulla, mutta silloin ne vielä säikkyivät ihmisiä. Ts hevosen kanssa niitä näki (koska kauris ei tajua ratsastajaa vaan vain nelijalkaisen eläimen) mutta jalkaisin harvemmin. Nykyisin näen niitä tunnin-puolentoista maastoratsastuksella 20-200 kpl. Koska kauriita on niin paljon ko alueelta otetut kauriskuvat eivät enää kelpaa luontokuvafoorumeille - kauriin kuvaaminen ei vaadi erityisosaamista.

Ylläkuvattu kauris seisoi näin lähellä hevosten laidunta. Jos suurennat kuvan, siinä näkyvät myös rautalankaviritelmät, joilla kauriit yritettiin karkoittaa laitumilta.

Kauriista on paljon haittaa, ne loikkivat liikenteessä autojen alle, tonkivat ihmisten pihamaat - ja kukkapelloilta sipulit - ja syövät hevosten laitumet. Mutta Amsterdamse Waterleidingduinen on Amsterdamin maa-aluetta (vaikkakin 20 km Amsterdamin kaupungin rajasta), joten valituksista huolimatta asialle ei alkuun tehty mitään. Eihän haitta koskenut Amsterdamilaisia. Lisäksi dyynialue on maksullinen, 2e/hlö, sekä vuosikortit ja ratsastukortit päälle. Kauriit vetävät miljoonia luonnonystäviä, eli miljoonatulot Amsterdamille. Tulppaanipelto- taikka pihavaurioita ei korvata ja autojen peltivaurioista tuli ehkä sadantonnin lasku vuodessa. Mikä on aika vähän vs miljoonat.

Kauriita ratsastuskentän tuntumassa.

Lopulta kuitenkin valitus yltyi sellaisiin mittoihin, että Amsterdam päätti vuonna 2011 rakentaa 17 km aidan ko alueen ympärille. Saavat pellot olla rauhassa ja autot. Ja toimihan se.

Aita

Paitsi että kauriita on liikaa ja talvi 2012 oli erityisen kova. Kauriit olivat tottuneet tulemaan dyynien reunasta (hevosten) laitumille, mutta nyt oli aita vastassa. Väitettiin, että ko alueella olisi tarpeeksi ruokaa kauriille, mutta joko kauriit eivät sitä tienneet tai sitten ne vaan olivat niin ohjelmoituneita laitumiin, etteivät tajunneet kääntyä aidalta takaisin. Sen sijaan ne järsivät puut aidan tuntumassa kaljuiksi.

Järsittyjä puita

Ja siinä sivussa ne kuolivat nipuittain, talvi 2012 olikin myös erityisen kylmä. Tämä kato näkyy myös ylläolevassa kaaviossa, vuoden 2013 pallukka on alle 2012 määrän. Sinä talvena laskin ratsain paitsi eläviä kauriitä myös raatoja, pahimmillaan 5 kpl noin 4km pätkällä (ja tuskin ne kaikki ratsastuspolun laitaan kuukahtivat).

Eläviä kauriita talvella 2012.

Onneksi tulevat talvet olivat vähemmän kovia - tai kauriit oppivat ettei aidan luo kannata jäädä norkoilemaan. Joten kannan kasvui senkun jatkui. Ja vaikka haitta dyynien ulkopuolella pieneni, itse dyyneillä oli kestämistä. Kas kun kauriit syövät kaiken mikä vihertää, ja hiljaksiin tietyt kasvit alkavat vähentyä, jolla on kasvikantojen lisäksi vaikutusta mm hyönteis- ja lintukantoihin, Ts kauriit ryöstösyövät dyynit tyhjiksi ja koko ekosysteemi on tämän vieraslajin takia sekaisin.

Syövä kauris

Ikävintä on, että dyyneillä alunperin asunut otus, metsäkauris, on näiden istutettujen kauriiden (oik: kuusipeurojen) takia myös kyseisellä alueella olletikin sukupuuttoon kuollut. Minulla ei ole metsäkauriista kuvia, sillä niitä näki aina harvemmin, ja viimeisimmän bongasin vuosi-puolitoista sitten. AWDn tilasto on karu.

Metsäkauris on kuusipeuraa pienempi, ja valikoivampi syöjä. Kun nyt ylettömästi räjähtänyt kuusipeurakanta syö ihanmitävaan, metsäkauriille ei jää pöperöä.

Ampumisesta on kiistelty vuosikausia. Luonnonsuojelijat ehdottelevat mm kauriiden siirtamistä kuorma-autoilla Saksaan tai Romaniaan ja ovat vieneet asian jo moneen kertaa oikeuteen. Viimeisin - ampumista puoltava - oikeuden päätös tuli 10.3.

HD 11.3.2016

Tavoite kauris (kuusipeura) -kannalle on 800 kpl. Nyt on 4000sta ammuttu 60, eli muutama tarvii vielä pamauttaa. Kaatolupa on vuoteen 2021 (5 vuotta), mutta nyt pidetään tauko kantavien naaraiden takia. Metsästys jatkuu marraskuussa. Tällä erää metsastäviä metsänvartijoita on 4 kpl, ja vajaassa kuukaudessa on siis ammuttu 60 kpl. Jutussa kerrotaan, kuinka 3 saadaan päiviltä kerralla, ne kun eivät säiky ihmisiä (ja kiväärissä on äänenvaimemmin). Ensimmäisen tiputtua 2 muuta jäi vain pällistelemään. Mutta, vaikka touhu helppoa onkin, niin on siinä savottaa, jos meinaa vielä 3140 ampua.

Ja enemmänkin, kannasta on lehden mukaan naaraita noin 3/4 (urokset hakeutuvat ensimmäisenä alueelta pois seikkailemaan maailmalle, rannan puolella ei ole aitaa). Jos niistä puolet vasoo saadaan laskelma 4000 kaurista miinus 60 ammuttu on 3940, näistä 3/4 naaraita = 2955 ja näistä puolelle vasa on lähes 1500 kauriin lisäys pelkästään tänä vuonna. Jotta 800 kpl tavoitteeseen päästään nämäkin pitäisi vähentää. Saas nähdä.

Ennen aitaa.

Ja ihan ensin seurataan jännityksellä eilisen lehtijutun aikaansaamaa myrskyä, esim yleisönosastolla. Olletikin jutun ajoitus on tarkkaan harkittu, juuri kesätauon alle. Muuten dyynit varmaan täyttyisivät mielenosoittajista. (Eikä olisi ensimmäinen kerta).

Ps. tarkkaavainen lukija ilmoitti, ettei käyttämäni nimitys 'kauris' kuusipeurasta olekaan ihan pielessä. Wikipedian mukaan nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti jo 2008 kuusipeuran nimityksen muuttamista täpläkauriiksi. Kuitenkin nimi kuusipeura on edelleen mm metsästylaissa käytössä ja jo ihan google hakutesti antaa kuusipeuralle enemmän osumia kuin täpläkauriille, vaikka siitä muutama instanssi käyttääkin, esim Luontoportti. Kauris mikä kauris.

Aurinko paistaa - katto auki!

Eilen oli kauniin aurinkoinen  päivä ja tallille pyöräillessä pääsin ohittamaan Zandvoortin rantaan menevän autojonon.

Kuvan jonossa kolme avoautoa, vartin pyöräilyn aikana bongasin kaikkineen lähemmäs parikymmentä. Ja kaikilla katto auki - olihan lämpöasteita jopa seitsemän (7)!

Onkohan niillä penkinlämmittimet?

Hollannissa on suhteellisen paljon avoautoja. Rättikattoja myydään enemmän kuin kovakattoisia. Itse kuvittelisin, että kova katto on kivempi (talvella), mutta kuulemma valinnassa painaa eniten ulkonäkö. Kovakattoa ei tunnista avoautoksi kuin asiantuntija, rättikaton bongaa ajokortitonkin.  Ja jos on aurinkoinen sää se riittää, lämpötilasta viis, katto auki ja menoksi.

Asteita ehkä neljä.

Kun poljin kotiin, kuuden maissa illalla, vedin jo sormikkaat käteen. Silti ehdin vielä bongata pari avoversiota. Vaan mitäs noita ihmettelemään, olenhan havainnoinut kattoaukiautoja jopa tammikuussa, lämpötilan ollessa pakkasen pintaan.

Ihana keli, sanos holski. Ei sada.