torstai 28. joulukuuta 2017

Autolla pääsee

Maalla on mukavaa ja leppoisaa – eh, ei aina. Asuin se reilut 12 vuotta Pohjois-Hollannissa, missä ajoin pahimmillaan 40tkm vuodessa. Toki paljon moottoriteitä, mutta myös pikkuteitä, esim tallille suhasin sen montasataakertaa eestaas, ja sinne meni pieni, nippanappa kahden auton levyinen ja puiden reunustama 60 km/h tie, Aerdenhoutin asemalta n 4 km pätkä. Ja tottakai ajoin pikkuteitä muulloinkin, vaikkapa rehukauppaan tai puutarhakeskukseen tai Mediamarktiin (vrt Gigantti) tai ihan vain tuttujen luo. Ajoin asiallisesti, tyylin 60 alueella joku 70, ja tällä pärjäsi hyvin. Joskus oli joku tientukkeena, silloin odotin nätisti, ja noin muuten sain ajella rauhassa.

Nokkakolari N615-tiellä 14.12. Kuva ED.nl / Bert Jansen

Brabantissa on toinen meininki. Nyt ajelen pikkutietä töihin ja tallille. Ja oikeastaan aina jossain kohtaa ehtii puskurihiostaja kimppuun. 60 alueella 70 on näemmä nössöjen hommaa, 90 olisi käypäsempi. Tiet ovat kapeita, osin kyllä aika suoriakin, mutta välillä on mutkia, ja kaikkialla puut ihan tiessä kiinni. Paikoin saa ajaa myös kahdeksaakymppiä, esim allaolevassa kuvassa, kotikylääni Aarle-Rixteliin. Pääosa kuitenkin 60.

Kuva Google Maps. Tässä siis kahdeksaakymppiä.

Ja nämä hiostajat tulevat niin kiinni, ettei ajovaloja enää näy, välillä olen jopa väläytellyt jarruvaloja, joku tolkku! (Ja edelleen, ajan sen 10 km/h yli). Ja välillä sitten ohitellaan reikäpäänä, pimeälläkin. Joskus jos on jono esim rekan perässä (pimeällä & sateella & puut ympärillä) joku kaheli saattaa lähteä kolmen auton takaa ohi. Päivittäin näen / koen läheltäpitejä ja ihmettelen umpihulluja kuskeja.

Auto maissipellossa työmatkalla 24.10. Oli tullut liian lujaa mutkaan ja puun kautta pellolle (oikea kylki rutussa).
Kuva Kliknieuws Veghel / AS Media

Ja tämä ajotapa myös kostautuu. 12 vuoden aikana näin 2 (!) kolaria Haarlemin tallimatkalla. Nyt olen 4 kuukaudessa osunut kohdalle jo ainakin 5 kertaa, kuvituskuvissa niistä kolme, viimeisin toissa viikolta.  Eindhoven päivälehti kertoo, että eniten onnettomuuksia alueella tapahtuu N615-tiellä, välillä Beek en Donk – Nuenen. Kuvista kaksi onkin ko tieltä. Joka on juurikin nykytallitie. Viime vuonna sillä pätkällä oli 108 onnettomuutta ja kaksi menehtyi. 108! Pelti rytisee siis 2 kertaa viikossa.

Usemman auton rytinä, ajoin tallilta kotiin ja paikan sai ohittaa pyörätietä myöten.  N615 7.11, kuva ED.nl / Bert Jansen

Vaikka ehkä olenkin (tätimäisesti) liikenteen tukkona ajaen vain lievää ylinopeutta henki on senverran kallis että jatkan samaa linjaa. Onkohan Suomessa sama, en ainakaan muistaisi? Että maalla ajetaan sorateitä ralliasenteella? Ainakaan vastaavaa puskuri-imuttelua kuin nyt en ole koskaan muualla (itse asuin Helsingissä) kokenut. Kerran jopa töötättiin kun en tunkenut nippanappa rekan eteen liikenneympyrään. Olisihan siihen mahtunut –rekalla vaan olisi saanut olla jarrut kunnossa…

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vapaana kasvanut joulukuusi

Hollannissa on sana scharrelen (lausutaan s-kröhäisy-arrelen). Se tarkoittaa vapaudessa haahuilua, esimerkiksi vapaan kanan munat ovat scharrel-eieren ja sana voidaan liimata myös sian tai naudan lihaan tarkoittamaan vapaata liikkumista (yleensä ulkoilua).

Kuvakaappaus Veluwe-puiston nettisivuilta. Ihan joka vuosi ei liene noin auvoisen valkoista.

Ja nyt olisi tarjolla myös scharrel-joulukuusia. Tänä vuonna en ehtinyt mutta ensi vuonna varmasti menen mukaan. Luonnonpuisto Hoge Veluwessa* on ollut nyt kahtena viikonloppuna mahdollisuus hakea & sahata oma joulukuusi puistosta. Kuusi ei maksa mitään, toki puistoon on pääsymaksu ja homma on muutenkin tarkkaan organisoitu.

Teksti: Aito ja oikea vapaana kasvanut kuusi.

Idea on se, että kuusia kasvaa alueella, jonka pitäisi olla avointa maisemaa, joten ne pitäisi poistaa joka tapauksessa. Nyt luonnonpuisto saa mukavaa mainosta ja samalla ns ilmaisen kuusenraivauksen. Sahankin saa lainata ja kaupan päälle saa kaakaot. Toivotaan, että toistuu ensi vuonna, oma sahakin olisi.

Hyvää joulua!

*Tämän tekstin lopussa juttua Brad de Veluwesta ja miten se liittyy tähän

perjantai 22. joulukuuta 2017

Joululahjaksi poni

Ruinaako jälkikasvusi ponia? Tässä olisi näppärä kimo, pomminvarma ja turvallinen.

Söpö ku mikä!
Hankintahinta on hieman kova, 15000 euroa, mutta kerran se kirpaisee. Maneesitallilla ylläpito on pääkaupunkiseudulla sen tonnin kuussa, joten parissa vuodessa poni on jo nollilla. Sillä tälle ei tule kuluja kuin pölyhuiskan verran.

Kas kun kysessä on aidosta ponista tehty keinuponi!

Ei pukittele.
Kuvat on kuvakaapattu Taxidermy Amsterdamin sivuilta. Kyseessä on erikoisprojekti joka vaati hieman extratyötäkin. Poni on oikeasti tarkoitettu keinuhevoseksi, joten runko on metallivahvistettu, että sillä voi istua. Tekijä toivookin, että joku isoisä tmv sen ostaisi oikeasti käyttöön.

Kaviotkin näyttävät alkuperäisiltä.

Toki ennenmuinoin oli enemmänkin aidolla hevosennahalla päällystettyjä keinuhevosia, tai aidoilla jouhilla. Kuitenkaan yleensä ne eivät olleet yks-yhteen tietyn hevosen kopioita. Ponia ei tietenkään tapettu keinuhevosuran takia, mutta jutuista ei ihan käy ilmi onko ex-omistaja tietoinen vuodan loppusijoituspaikasta. Vois olla aika tylyä kohdata rakas lemmikki tässä muodossa netissä.


maanantai 18. joulukuuta 2017

No nyt ne alkoi täälläkin kepparoida!

Eikä mitenkään turhanpäiväisesti koulukiemurrellen tai tarkasti esteitä ylittäen vaan samointein pistettiin pystyyn kunnon laukkakilpailut, tittelillä Hollannin mestaruus.

Kuva RTV Drenthen sivuilta / Kim Stellingwerf. 

Asiaan suhtauduttiin vaaditulla vakavuudella ja kaikki osallistujat joutuivat ensin eläinlääkärin tarkastukseen. Myös laukan laatu arvosteltiin ja tahditon hypähtely ei kelvannut. Tarvittaessa otettiin verikoe.

Kuvakaappaus videolta RTV Drenthen sivuilla.
Rata oli 170 m pitkä ja se tuli suorittaa laukalla. Matkalla oli myös yksi este.

Toinen kuvakaappaus videolta.
Kisat järjestettiin Ruokapankin (vrt leipäjono) tueksi, ja tuotto oli hulppeat yli 10.000 euroa. Paikka oli Hoogeveen ja osallistuneita joukkueita 24. Videoilla näkyy, että keppareita oli tuunattu välillä aika rankalla kädellä.

Kuvakaapaus videolta. Hevonen aika hyvin piilotettu höyhenten yms säläkrääsän alle.

Linkki videoihin, toivottavasti näkyy Suomessakin.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulupukkikin saapuu Hollantiin

Vuosittain Hollanin lahjanjakaja Sinterklaas saapuu Hollantiin marraskuussa ja poistuu syntympäiviensä (5.12) jälkeen taas. Tämän jälkeen holskit ryntäävät ostamaan joulukuusen ja muutamassa päivässä ollaan jo joulutunnelmissa. Pitää olla ripeä, sillä noin 27.12 joulu jo puretaan pois.

Joulupukki Maastrichtin asemalla viime perjantaina. Kuva L1 radioaseman facebokista, kuvannut Jean-Pierre Geusens. 

Niin nyt ovat keksineet (viime vuonna jo ensimmäistä kertaa), että Joulupukkikin voisi saapua. Maastricht on päättänyt profiloitua Hollannin joulukaupunkina ja sinne pykätään oikein joulupukin kotikin. Nettisivuilla mainitaan jopa Rovaniemi, ja että hirsimökki on suomalainen & Rovaniemen joulupukin kodin mallin mukaan. Hyvä Suomi!

Kuvan taustalla Artekinkin logo, oliskohan Maastrichtissä enemmänkin suomijoulubongattavaa?
Kuva joulupukintalon promo-sivuilta.

Viimevuotisessa haastattelussa todetaan, että joulupukki herättää vähemmän kysymyksiä kuin Sinterklaas (Mustapekkakeskustelu) ja jopa povattiin, että 20 vuoden kuluttua Sinterklaas on mennyttä aikaa. ING vakuutusyhtiön / pankin kyselyn perusteella hollantilaisista 22% antoi lahjoja Sinterklaasina ja 25 jouluna (19% juhlii molempia). Joulu on siis jo piirun verran edellä.

Joulu tuskin on valkoinen, mutta viikonloppuna tuli reilusti lunta.
Piti mennä ratsastuskilpailuihin, mutta sekä autossa että trailerissa kesärenkaat joten jäi menemättä.
Maanantaina olikin taas Hollannin ruuhkaennätys lumen johdosta: 1500 km. 
Näiden joulukuun juhlien luonne on vielä aika erilainen - Sinterklaas on lähes pelkästään lasten juhla ja jouluna lahjoja saavat myös aikuiset. Mutta olisi erikiva jos joulu näkyisi täällä isommin!

Ps hyvää Lucianpäivää! Ei tunneta täällä mitenkään.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Suomimusaa maailmalla

Suomen tunnetuinta artistia maailmalla haastateltiin Linnan juhlissa pariinkin otteeseen. Eli Almaa. Almaa?

Kuva MTV3n sivuilta / All over press.

Google on ystävä. Toki olin häneen jo pari kertaa törmännyt Iltasanomissa. Nyt on Karma kuunneltu ja näemmä ollut brittilistoilla. Hollannissa Almaa ei tunneta, sinänsä hassua jos/kun naapurimaassa jonkintason hitti.

Sen sijaan viime aikoina Bomfunk MC’sien Freestyler on soinut radiossa ahkeraan. Se on ollut ilmeisen iso hitti ja nyt vastikään se oli käytössä radiomainoksessakin. En saanut gooletettua mitä mainostettiin, mutta mainos alkoi Freestylerillä ja tekstillä “Mitä tämä musiikki tuo mieleen? Ensimmäisen kouludiskon?”. Olisko myyty vakuutuksia? Vielä tämän vuoden keväältä löytyy ‘missä hän on nyt’ juttu Snellmanin pojasta.



Toinen vastíkäinen suomimusabongaus oli Eindhoven Effenaarin (vrt Tavastia paitsi himpan pienempi) postitus Rasmuksen kiertueesta. Aika ajoissa ollaan lippuja myymässä, ensi vuoden syyskuulle. Harvakseltaan In the Shadows tulee radiosta.

Kuvakaappaus Effenaarin sivuilta

Nyt loppuvuodesta kaikilla asemilla on TOP 2000 tai jopa 4000-listoja. Silloin kuulee harvinaisempia biisejä ja Daruden Sandstormkin vilahti kerran.

Mutta muuta Suomimussa ei kyllä kuule. Holskit eivät ole metallikansaa, joten myös jossain määrin maailmalla nimeä tehneitä Nightwishiä / HIMiä / Apocalypticaa ei soiteta. Satunnaisesti näitä näkyy keikkajulisteissa, bongattu myös mm Korpiklaani ja Children of Bodom – huippuna jokunen vuosi sitten Eläkeläiset olisi ollut Haarlemissa. Satunnaisesti = noin kerran 12 vuodessa/bändi.

Kuvakaappaus Patronaatin sivuilta. Näemmä Eläkeläiset kävi täydet 3 kertaa Haarlemissa. Itse muistin vain yhden. Enkä mennyt kertaakaan katsomaan! Sivun scriptissä on jotain häikäää, jos vuosille 2012 ja 2014 voi vielä muka ostaa lippuja.



Alman uutta levyä odotellessa.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Ponin kanssa lomalle

Ehkä enemmän kesäjuttu, mutta laitetaan nyt talven piristykseksi. Jokunen aika sitten paikallisella heppakeskustelupalstalla osui silmiin uutinen - Slagharenin huvipuisto suljetaan ja ponit menevät Ponyparkcityyn. Tunnistin huvipuistojen nimet jollain tasolla mutta vasta nyt tutustuin asiaan kunnolla. Käsitteisiin poniloma ja ponipuisto.


Kuva Zoover-lomasivustolta (Hollannin "Tripadvisor").
Poniloma ponipuistossa tarkoittaa tarkalleen ottaen mökkiä ja ponia. Poni siis kuuluu mökin hintaan ja sillä saa ratsastaa / hoitaa / leikkiä 7h/pvä. Ponyparkcitylla on 300 ponia. Mökkien lukumäärää en löytänyt, mutta kartan perusteella n 200 kpl. (Slagharen toimi vastaavalla periaatteella, nyt heidän 63 poniaan siis lisätään Ponyparkcityn ponikantaan). Mökkiin mahtuu 2 aikuista ja 4 lasta.


Kuva Urlaubstreffer.de. Hmmm... ei kypäriä.
Yöt ponit viettävät isossa kimppatallissa.

Ponyparkcityn sivuilta
Poneille on riimu ja naru, mutta ei satulaa tai kuolaimia. Kypärä on pakollinen. Monesti ponia lähinnä paijataan ja talutellaan ja se syö heiniä mökin ulkopuolella. Puistossa on olevinaan ikäraja 12 vuotta, mutta ainakin videoiden perusteella sitä ei kovin tarkkaan valvota. Niinpä youtube on pullollaan teinien vlogeja, joissa ravaillaan ja laukkaillaan poneilla omat jalat maata viistäen.

Puistossa on toki muitakin aktiviteetteja, kuten uima-allas, leikkipuisto, kotieläintarha, lännenshow jne jne. Mutta pääasiallinen lisäarvo on se poni/talo ja toki poneja saa varattua enemmänkin.

Puiston kartta. Lucky Lukekin valjastettu mainostamaan.
Tottakai se, että liian isot & painavat tytöt ratsastelevat poneille jo sinänsä mättää. Mutta eniten mättää ponin esineellistäminen. Ponin saa mökin varatessa ihan kuka vaan ummikko. [Vanhemmilla]  ei tarvitse olla hevososaamista ja lapset / teinit voivat rempoa poneja kuten parhaaksi näkevät. Käytännössä poni on automaatti / väline jolla saa tehdä mitä lystää. Ja sehän on hupaisaa jos iskäkin istuu shetlanninponin selkään - vaikka sen polvet notkuvatkin. 7h / pvä. Ja ensi viikolla uusi kiusaaja.

Kuvakaappaus Ponyparkcityn mainosvideolta, kuvassa laukataan. 

Puisto on kiinni talvisin, jolloin ponit saavat lomaa (dumpataan laitumelle). Mutta alk pääsiäisestä aina lokakuun loppuun asti remmotaan ja ratsitaan. Alku- taikka loppukäynnneistä tmv lihashuollosta tuskin on puhetta. Ainoa hyvä asia on satuloiden ja suitsien puuttuminen - ei vedetä suusta eikä tule lyöttymiä.

Olletikin ponit ovat joko umpikilttejä tai opitusti avuttomia, että homma toimii.

Alla ensin linkki puiston omaan mainosvideon. Pitkä, mutta ekat 30 sek puhuvat jo puolestaan.

https://vimeo.com/190367880

Ja sitten pari Youtubelöytöä (ja näitä on tsiljoona):

Koko perheen voimin ponipuistossa. Teinit ridaa, vanhemmat dokaa. Esim kohdat 0:23 > , 1:30 (poni talossa sisällä!) ja 2:40


Alaolevalla videolla poni panee hantiin 4:00 > . 4:06 sitä sitten näppärästi potkaistaan (ja joku kehtaa vielä julkaista!). Tämän jälkeen ponia remmotaan eestaas selässä noin metrin ylimittainen ratsastaja, melkein sotketaan se maassa lojuviin naruihin (ns aita muovituoleista ja narusta) ja läpsitään palkaksi nenälle (4:20-5:38).  Oikein kiva. Ja eivät mene ihan 12-vuotiaista nämäkään, myöhemmin vietetäänkin 14-v synttäreitä.


Harmi esineponeja.



torstai 30. marraskuuta 2017

Mustapekka ver 2017

Edellinen kirjoitus paikallislehden puolueellisuudesta hieman pohjusti tämänkertaista.

Lähestytään taas Sinterklaasia, 5.12 on juhla ja ko ukkeli on jo saapunut apulaisineen Espanjasta tuomaan lahjoja. Mahd uusille lukijoille linkki aiempaan kirjoitukseen Niin mikä Sinterklaas? Tänä syksynä oli mustapekkakeskustelun puolella ihmeen hiljaista ja ensilaukaus tapahtui oikeastaan vasta virallisena saapumispäivänä, lauantaina 18.11.

Sinterklaas tulin nyt maihin Dokkumissa, syvällä Friisnmaalla missä pääkaupunkiseudun mustapekkahömpötykset kuitataan olankohautuksella. Valkoisella, eli maahanmuuttajavajeisella Friisinmaalla Mustapekka on musta, sanoohan sen nimikin. Ja niin maihinnnousussa ei muita hahmoja näkynytkään.

Kuva SintDokkum facebooksivulta
Jopa mielenosoittajat puuttuivat. Vaan tällepä oli syy - jo viikkoja etukäteen Facebiokissa oli kutsutta kaikki mukaan turvaamaan lasten juhla. Että kokoonnutaan mottoriteille ja tukitaan ne jos mielenosoittajia yrittää paikanpäälle. Vaikka kaksi bussia  tuli poliisisaattueella tuettuna autot menivät motarilla poikittain ja saattue pääsi vasta 30 min myöhemmin liikenteeseen (moniko sint-mielinen lapsiperhe seisoi samssa sumassa, en tiedä).

Tukittu moottoritie, ED 20.11.2017

Ja- kuinka ollakaan Eindehovens Dagblad uutisoi aiheesta pikemminkin voitokkaissa tunnelmissa (saatiinpahan estettyä), eikä ole millään tasolla avoin Pekkojen muutoksella. Päinvastoin, muutama päivä myöhemmin ED (/AD) on haastatellut aukeaman verran silmäätekeviä, pääministeriä myöten, ja kuinka ollakaan kaikki ovat sitä mieltä, että Pekkakeskustelun voisi lopettaa, tai ainakin ko juhlan ajaksi kun lapset kohta mieltävät Sinterklaasin liittyvän vain vihaisiin aikuisiin.

ED 23.11.2017

Jo tämä - minun nähdäkseni rasistisen / stereotyyppisen - perinteen tukeminen on riitävä syy lopettaa tilaus kunhan (maksettu) vuosi on ohi. Kahtotaan.


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Paikallisuutisia mausteilla ja ilman

Muutettuani tilasin hetimiten paikallislehden, tietenkin, että hieman tiedän mitä kylillä tapahtuu. (Näitä voi verrata vaikka Aamulehteen / Turun sanomiin, eli ihan 'oikeita' lehtiä, ei mitään ilmaisjakeluja tmv).

Aiemmin tilasin Haarlemin päivälehteä (Haarlems Dagblad), ja nykyisin Eindhovenin vastaavaa (Eindhovens dagblad). Helposti luulisi, että lehdet ovat samaa maata, jo nimenkin takia, mutta eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Haarlemin lehti väittää olevansa maailman vanhin edelleen ilmestyvä sanomalehti. Aiheesta voi keskustella, sillä alkuperäinen maailman vanhin lehti yhtyi HD:hen toisen maailmansodan aikana. Ts oikeasti vanhin katosi mutta Haarlemin lehti käyttää sen vuosilukua (1656) edelleen etusivullaan.

Lehden nimen etusivulla alla aina viittaus vanhaan lehteen ja vuoten 1656
Johtuuko historiasta vai mistä, niin Haarlemin lehti oli (on) aina hyvin asiallinen. Jopa kuivakka. Jos siellä kerran oli kuva jostain liikenneonnettomuudesta tai katastrofista, jossa näkyi verta tmv niin lähes joka kerta mielipidepalstalla oli pari päivää myöhemmin kirjelmä lehden laadun laskusta ja että tuollaisia shokeeraavia / mässäileviä kuvia ei lehteen tule laittaa.

Eindhovens dagblad on ihan eri maata. Tämä kiinnitti jo ensi viikoilla huomion ja nykysin alkaa jo hieman ärsyttääkin. Lehti on erittäin puolueellinen ja juurikin mässäilee yksityiskohdilla. Vähänkään isommasta rikoksesta tulee aina parisivuinen "rekonstruktio" missä kuvaillaa yksityiskohtaisesti tapahtunut (myös esim kidutuksen yksityiskohdat, jos tiedoissa). Mielellään myös käytetään liioittelevia adjektiiveja. Tai vaikka laitetaan oheen kuva 50 vuoden takaa julmasti tapettu vanhus oli nuorena näin kaunis jotta saadaan vielä enemmän draamaa.

Tyypillinen etusivu menneeltä viikolta. Tavarajuna suistunut kiskoilta varikkoalueella. Mikä toki toi jonkinverran viivastyksiä. Silti ED tykkää heti otsikoida, että Kaaos ja heti ingressissä lietsotaan pelkoa kertomalla, että ProRailin mukaan Riski vastaavaan onnettomuuden lähiössä on pieni. Tekstissä myös fantasioidaan - jos junassa olisis ollut lastina myrkyllisiä kemikaaleja onnettomuus olisi voinut olla vakavampi.

Puolueellisuus on monesti pikkuihminen vs koneisto tai tavis vs älymystö -linjoilla. Lehti on suunnattu kansan syville riveille ja ehkä ulkomaalaisena olen väärää kohderyhmää? Tai korkesti koulutettuna? Esimerkiksi kerran oli jostain naapuririidasta juttua, että joku teki tiilimuurin mihin piti tulla lankkuaita ja kun tämä joku istui kunnallisvaltuustossa niin juttu oli puhdas nyyh & sympatia kirjoitus pienen ihmisen ahdistuksesta kun takapihaa reunustaakin tiilet eikä puu. Jutun olisi voinut kirjoittaa paljon neutraalimminkin, ilman, että asiasisältö olisi kärsinyt.

ED on osa Algemeen dagblad -ryhmää (Yleinen päivälehti) ja kun nyt olen asiasta selvillä kuulen myös aika usein mm radiouutisissa, että lähteenä on AD heti jos on jotain raflaavampaa.

Laaja kuvaus (ED 23.9.2017)  vanhemman naisen ryöstöstä ja taposta. Otsikkona He vain tönäisivät Mieniä.

Itse olen siis usein eri puolella kuin ED/AD ja puolueellisuus vie tietenkin uskottavuuttakin. Kun jutut ovat väritettyjä on paha arvata paljonko on totta. Valitettavasti tilaus on vuoden nyt alkuun, tarvitsee katsoa pärjäisinkö myöhemmin ilman.

Ps täällä eivät lehdet ilmesty sunnuntaisin.
ps. 2. täällä ei ole iltapäivälehtiä ollenkaan. Siihen tyyliin kirjoittava aamulehti on De Telegraaf, jolla myös julkkisjuoruja yms.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Google maps bongauksia

Täällä Hollannissa Google-kartaston katukuvat uusitaan suht usein. Tai no, ainakin isommissa kaupungeissa, kuten ex-kodissani Haarlemissa. Nykykylää ei ole edes kuvattu kokonaan, mm omaa taloa en sieltä voi pällistellä. Ja ainoat kuvat ovat vasta kesältä 2016. Haarlemin ex-talosta löytyy jo viisi versiota, ensimmäinen on vuodelta 2008.

Nykykylä. En keksinyt muuta keinoa saada ukkeli kuvaan kuin kameralla. Vähissä on siniviivat.
Haarlemissa vähän eri meininki (pahoittelen kuvan laatua)

Haarlemissa voi jopa tutustua nähtävyyksien sisätiloihin, esim suurkirkko.

Kuulemma Mozartkin on soittanut noilla uruilla. Kuva GoogleMapsista / Wim Strik


Ja Haarlemissa voi myös bongata minut. Tässä pyöräilen Botermarktilla (voimarkkinat).

Taaempi. Kesällä 2016 en vielä omistanut Jopoa.

Ja tässä poistun Meganeineni kaupan pihasta Heemstedessä - kauppa oli tallimatkalla ja hain sieltä välillä porkkanoita.

Onneksi puhdas auto, ei tarvitse hävetä.

Vielä kolmaskin löytyy, jossa istun faija-vainaan 80-luvun Adidaksissa ex-työpaikan nurmikolla jumppaamassa, mutta se ei ole sopiva yleiseen julkaisuun (vaikka internetissä onkin!).

Suomessahan ajellaan kanssa suht useaan kuvaamassa, ja ihan kinttupolutkin. Joko olet bongannut itsesi?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Jauhonparanne-gate

Pari viikkoa sitten kävin paikallisessa Jumbo-ruokakaupassa. Tapani mukaan lueskelin leipien etikettejä, että löytyykö ns puhdasta leipää. Ilman öljyä, lupiinia tai soijaa, ja eritoten ilman jauhonparannetta. Mielestäni leivän tulee olla ‘hyvä’ ilman kaikenlaista lisäsälää ja varsinkin jauhonparanne on minulle punainen vaate – joko leipä leivotaan asiallisista jauhoista, jotka toimivat ilman humpuukilisukkeita tai sitten jätän ostamatta.

Mariahoutin Jumbo-kaupan paisto piste ja leipiä (pikkukauppa)

Luin 7-8 leivän sisällysluettelot, ja kaikissa oli jauhonparannetta (E300). Kysyin sitten leipäosaston hoitajalta, että onko leipiä myös ilman jauhonparannetta. Hän ei tunnistanut koko käsitettä. Mikä ei ole sinänsä kovin ihmeellistä – paistopisteenhoito (Suomessakaan) ei sinänsä vaadi kuin uunin käyttöä ohjeiden mukaan, varsinainen leipä- / leipomotieto ei ole tarpeen. Jätin leivän ostamatta ja laadin illemmalla kyselyn ko kaupan nettisivujen kautta. Että onko Jumbolla jauhonparannetonta leipää? Koska hieman nyppi laitoin vielä kaneetiksi sen, että kysyin asiaa jo kaupassa, mutta “astetta kehittyneempi mikroaaltonuuninkäyttäjä” ei tunnistanut käsitettä.

Viikkoa myöhemmin sain vastauksen. Että missä kaupassa? No, tällä nyt ei ole väliä, ko henkilöä ei tarvitse “pääkonttorin” mollata, uskon että 95% kaupoissa asiantuntemus ei ole sen parempi. Kuitenkin arvelin, että kaupan sijainnilla ehkä on väliä vs paikalliset leipomot. Joten vastasin: “Se ei ollut vakiokauppani. Mariahoutissa käyn useammin, mutta siellä en ole kysymystä esittänyt. Onko Mariahoutissa jauhonparannetonta leipää?”.

Jumbo Mariahout

Meni viikko ja sain vastauksen, suoraan Mariahoutista Jeannelta: “Moikka, Ikävää ettette esittäeet valitustanne kaupassa suoraan. EU-lainsäädätö ei edellytä jauhon parannetta leivässä. Niimpä se ei lue etiketissä. On tymää, että haukut meitä mikronkäyttäjiksi.” (Kirjoitusvirheet mailista).

No just, mitäs tähän sanoisi? Luetun ymmärtäminen siellä & täällä hakusessa. Valitettavasti ylläoleva vain vahvistaa, että kaupassa ei ole aiheesta tietoa. Lisäksi se ei vastaa kysymykseen mitenkään. Ja kaupan päälle on äärityperää, että kauppaketjun pääkonttori laittoi mailini suoraan kauppaan (joka ei liity asiaan mitenkään) jossa nyt on työntekijällä paha mieli ihan turhanpäiten.

Siivutusta odottamassa - Hollannin ruokakaupoissa ei ole siivuttamatonta leipää.
Leipurilla on (tosin yleensä asiakas pyytää siivuttamaan).


Lähetin siis koko nivaskan pääkonttorille, alleviivaten kysymyksen onko teillä leipää ilman jauhonparannetta? Ja kas – 2 viikkoa kesti mutta sain vastauksen. Ja opin uutta.

Jauhonparanne E300 on askorbiinihappo, eli C-vitamiini! Se toimii leivonnassa katalysaattorina, eli auttaa taikinan käsittelyssä, mutta haihtuu / katoaa uunissa. Siksi sitä ei aiemmin tarvinnut etiketissä ilmoittaa, koska lopputuotteessa ainetta ei ole. EU on nyt kuitenkin muuttanut lainsäädännön tulkintaa (itse laki ei ole muuttunut) ja nykyisin askorbiinihappo tulee mainita leipien etiketeissä. Siksi yht’äkkiä lähes kaikissa leivissä on jauhonparannetta. Tosin toisessa kauppaketjussa ko sanaa vältellään, jauhonparanteen sijaan etiketeissä lukee acerolajauhe (=C-vitamiini). Ihmettelinkin tätä lisäystä jo.

Syön C-vitamiinini mieluummin tässä muodossa

Suomessa ruoka on puhtaampaa ja jauhonparannetta en ole viime reissullakaan vielä bongannut (suomalaisten leipomoiden tuotteista). Kuitenkin tämä lain tulkinnan uusinta voisi ko aineen tuoda Suomenkin leipien luetteloihin. Olkaahan skarppina!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Marrumin hevoset

Tämä on vanha juttu ja jokunen lukija voi tunnistaakin. Mutta koska tapaus on hyvin dokumentoitu (youtube) ja aika vaikuttava haluan sen tähänkin laittaa.

Hollannin vesihuollosta olen kirjoitellut jo jokusen tekstin, pohjavesi on korkealla, ojat on rajat ja suuri osa maasta on merenpinnan alapuolella. Onneksi viimeisin paha (ihmishenkiäkin vaatinut) tulva tapahtui 1953, mutta pienempiä sattuu välillä. Reilut 10 vuotta sitten, marraskuussa 2006, hevoset joutuivat tulvan uhriksi.

Tällä kuvalla Marrumin hevosista valokuvaaja Laurens Aaij voitti hopeisen kameran vuonna 2006.
Valkoinen hevonen kuvastaa toivoa, sanoi tuomaristo. Kuvan lähde: Bokt.nl.


Hollanti on ahdas maa, mutta laitamilla, mm Friisinmaalla on vielä tilaa. Ja näillä laitamilla kasvatetaan hevosia isoissa laumoissa. Nämä ovat sitten niitä hevosia joita rempaistaan laitumelta mm hevosmarkkinoille. Niiden ylöspito on halpaa, ruoho kasvaa lähes ympäri vuoden ja noin muuten niiden perään ei kauheasti katsota. Kun laitetaan ori sekaan lauma myös kasvaa kuin itsestään. Eritoten pikkuponeja (shettiksiä) pidetään näin, mutta myös isohevosia.

Reilu 200 hevosen lauma oli siis Friisinmaalla, Marrum-kylän tuntumassa, laitumella, kun valli petti myrskyssä marraskuussa 2006. Laitumet peittyivät nopeasti veteen ja hevoset mahtuivat nippanappa pienelle kuivalle nyppyllälle. Vesi ei hetkessä katoa, ja kun kyseessä oli merivesi, se ei ollut edes juotavaa. Ja tietenkään nyppylällä ei ole syötävääkään, varsinkaan noin 200 hevoselle.

Kuva J de Visser, lähde zoom.nl, hevosille viedään heinää.

Myrskyssä kuoli 18 hevosta (kuva, ei herkille). Ja se mitä tapahtui oli oikeastaan sama kuin mikä oli tarkoitus kun pykätiin vesilinjoja, vesi oli liian matala veneille mutta liian korkea tosta vaan kävellä läpi. Olihan veden alla ojia ja pari metalliporttiakin. Alkuun yritettiin merivoimien ja armeijan toimesta lähestyä hevosia ponttooneilla, mutta ne jumittivat mm metalliportteihin tai ihan vaan hiekkaan.

Paikallinen ratsastaja Micky Nijboer sitten keksi keinon. Tutkittuaan kartoilta tarkan reitin hän suunnitteli, että jos hevosten luo ratsastettaisiin ja johtava tamma pyydystettäisiin, ehkä loput seuraisivat. Kolmantena päivänä ryhdyttiin toimeen, ja neljä hevosta lähti ylittämään 700m vettä "saaren" luo. Saarelle oli jo menty veneellä ja johtavalla tammalla oli riimu. Ratsujen ollessa noin 40m saaresta yksi niistä hirnui.

Kuvakaapaus TVstä.

Johtavan tamman vierellä seisoneet nuoremmat tammat alkoivat myös hirnua ja silloin laumaan tuli liikettä. Ensimmäiset olivat hetkessä vedessä ja ratsastajille tuli kiire kääntyä. Mickyn hevonen kaatui aika pian astuttuaan kuoppaan veden alla mutta onneksi Micky oli nopeasti takaisin selässä - 200 hevosen laumassa olisi voinut käydä heikosti. Koko lauma seurasi näin "houkutushevosia" kuivalle maalle.

Kuva Volkskrant / AP, kuvaajan nimi ei tiedossa.

Maissa hevosille oli laitettu heinää, mutta kaikilla oli päällimmäisenä tarve jaloitella ensin. Valitettavasti 7 kuoli vielä uupumukseen.

Youtubessa on useampi filmi aiheesta (tai no, kaikissa on sama filmi, TVstä) tässä pari. Kannattaa katsoa, on erittäin vaikuttava näky!

Ensin filmi jossa hieman englanninkielistä infoa. Lopussa väittävät, että kaikki selvisivät, mutta se ei ole totta. Tai on, kaikki pääsivät kuivalle maalle, mutta osa (ilmeisesti 7 kpl) kuoli myöhemmin. Alussa näytetään myös kuinka heiniä viedään veneellä.


Tässä hollantiversiossa - jonka on ladannut pelastajien johtaja (/idean keksijä) Micky Nijboer näkyy lopussa kuinka yhtä hevosta koetetaan elvyttää (turhaan).


Myöhemin tapaukselle tehtiin muistomerkki, reippaasti kavionjälkiä betonissa. Portin ylin piena on taipunut veneen osuttua siihen pelastusta yritettäessä.

Lähde: Marrumonline.nl


Lähteet: Wikipedia ja Mickyn oma kertomus Bokt.nl:ssä

tiistai 7. marraskuuta 2017

No onkos tullut kesä?...

Jo aiemmin olen maininnut, että joulu tahtoo jäädä täällä Sinterklaasin jalkoihin. Vasta ko ukkelin palattua kotimaaahansa Espanjaan (6.12) Hollanti siirtyy pikapikaa joulumoodiin. Ja jo ennen uuttavuotta joulukoristeet on kerätty pois. Pääosalla on tekokuusi, joten sen voi nykäistä melkein valmiina kaapista / kaappiin.

Vaan pari hassua jouluintoilijaa sentään löytyy, bongasin keskustelun Hollannin heppakeskustelufoorumilta: jo 31.10 nimimerkki Rebecca perusti aiheen "Näytä joulukuusesi".

Rebecan kuusi
Muutaman ihmettelijän jälkeen postauksia alkaa tulla.

Kummassakaan ei kyllä ole kuusi (vihreä) pääosassa.

Nimimerkki Jupinkle toteaa: Meillä ei kuusta vielä ole. Vanhempani sallivat sen vasta joulukuun alkupuolella. Mutta... jos se tulee myöhemmin taloon se myös poistuu myöhemmin! Vieraat helmikuun lopulla säpsähtävät reippaasti nähdessään kuusen.

Luonnonkuusella kaksi kuukautta olisi jo haaste.

torstai 2. marraskuuta 2017

Eutanasia käytännössä

Pyhäinpäivän alla pirtsakoihin aiheisiin. Eli miten se eutanasia sitten tapahtuu? Lainsäädännöstä kirjoitin jo tammikuussa.

Eutanasia vei tämänkin

Potilaan halusta - ja kunnosta - riippuen tapoja on kaksi. Toinen on oikeastaan avustettu itsemurha (lääkäri on paikalla mutta potilas ottaa aineen itse) ja toisella tapaa lääkäri antaa aineen potilaalle suoneen (hoitaja tai vaikka sukulainen ei saa tätä tehdä, edes lääkärin läsnä ollessa, säännöt ovat tarkat).

Ensimmäinen versio voi 'parhaimmillaan' olla hyvinkin mukava tapahtuma. Jos nyt mukavasta voi tässä yhteydessä puhua. Paikan päälle voi kutsua haluamansa ihmiset ja potilas nauttii tappavan juoman itse. Se vaikuttaa noin 30-60 minuutin sisään ja siinä aikana voi vaikka nauttia lasin viiniä ja muistella menneitä. Kakkosvaihtoehdossa kuolema on lähes välitön. Aine ruiskutetaan suoraan suoneen.

Malta

Nautittava juoma on pento- tai sekobarbitaalia. Sitä nautitaan 100 ml kerralla, sekoitteen sanotaan olevan siirappinen, kitkerä ja kevyesti aniksen makuinen. Jos potilaalla on nielemisvaikeuksia tai on todennäköistä, että hän oksentaa, tämä ei ole vaihtoehto. Potilas voidaan myös valmistella muutamaa tuntia etukäteen otetuilla pahoinvointilääkkeillä.

Monille potilaille aineen nauttiminen itse vahvistaa itsemääräämisoikeutta. Myös lääkärin tehtävän helpottaminen voi olla motiivina. Aineen pitää imeytyä suoliston kautta ja siksi vaikutusaika on pidempi. Jos kuolema ei parin tunnin sisään tapahdu lääkärin tulee avittaa eutanasia-lääkityksellä (korni sanamuoto, euthanasie-medicatie, yleensä 'lääke' parantaa). Aine tappaa vaivuttamalla potilaan ensin koomaan ja lamauttamalla sitten hengityksen.

Kleverparkin hautausmaa, Haarlem

Ruiskulla annetaan ensin vahvaa barbituraattia - thiopentaania tai propofolia - joka vaivuttaa potilaan koomaan. Tämän jälkeen annetaan lihasrelaksantti (esim. sisatrakuuri, atrakuuri tai rokoronium) joka aiheuttaa hengityksen lamaantumisen ja kuoleman.

Tavoista sanotaan niiden olevan siistejä ja kivuttomia. Esim hengen haukkomista tai hallusinaatioita ei (yleensä?) esiinny.

Eutanasia ajatuksena tuntuu hurjalta. Hevosistani olen loppuhetken tiennyt, mutta itsestäni - tai läheisistä? Toisaalta, jos tietää lopun tulevan joka tapauksessa, aiheen voi vetää tabu-alueelta pois. Ei tarvitse tsempata syöpäpotilasta (kyllä se siitä, älähän nyt...), odotella pahinta (tuleeko kipuja ja kuinka paljon?) tai hyvästellä joka sairaalakäynnin lopuksi varmuuden vuoksi. Sen sijaan voi rauhassa valmistautua tulevaan, sanoa mitä sanoa tahtoo ja tarvitsee, ja olla (melkein, joskus kuolema ehtii ominpäin ensin) varma siitä, että on paikalla h-hetkellä (ilman valvomista viikkotolkulla).



Itse olen puolesta.

Lähteet:
https://mens-en-samenleving.infonu.nl/levensvisie/45214-euthanasie-dood-door-spierverslappers.html
https://www.startpagina.nl/v/gezondheid/vraag/397164/verloopt-procedure-euthanasie-ervaart-degene
https://nl.wikipedia.org/wiki/Euthanasie
http://expertisecentrumeuthanasie.nl/Het-euthanasieverzoek/Onderzoek