Eutanasia käytännössä

Pyhäinpäivän alla pirtsakoihin aiheisiin. Eli miten se eutanasia sitten tapahtuu? Lainsäädännöstä kirjoitin jo tammikuussa.

Eutanasia vei tämänkin

Potilaan halusta - ja kunnosta - riippuen tapoja on kaksi. Toinen on oikeastaan avustettu itsemurha (lääkäri on paikalla mutta potilas ottaa aineen itse) ja toisella tapaa lääkäri antaa aineen potilaalle suoneen (hoitaja tai vaikka sukulainen ei saa tätä tehdä, edes lääkärin läsnä ollessa, säännöt ovat tarkat).

Ensimmäinen versio voi 'parhaimmillaan' olla hyvinkin mukava tapahtuma. Jos nyt mukavasta voi tässä yhteydessä puhua. Paikan päälle voi kutsua haluamansa ihmiset ja potilas nauttii tappavan juoman itse. Se vaikuttaa noin 30-60 minuutin sisään ja siinä aikana voi vaikka nauttia lasin viiniä ja muistella menneitä. Kakkosvaihtoehdossa kuolema on lähes välitön. Aine ruiskutetaan suoraan suoneen.

Malta

Nautittava juoma on pento- tai sekobarbitaalia. Sitä nautitaan 100 ml kerralla, sekoitteen sanotaan olevan siirappinen, kitkerä ja kevyesti aniksen makuinen. Jos potilaalla on nielemisvaikeuksia tai on todennäköistä, että hän oksentaa, tämä ei ole vaihtoehto. Potilas voidaan myös valmistella muutamaa tuntia etukäteen otetuilla pahoinvointilääkkeillä.

Monille potilaille aineen nauttiminen itse vahvistaa itsemääräämisoikeutta. Myös lääkärin tehtävän helpottaminen voi olla motiivina. Aineen pitää imeytyä suoliston kautta ja siksi vaikutusaika on pidempi. Jos kuolema ei parin tunnin sisään tapahdu lääkärin tulee avittaa eutanasia-lääkityksellä (korni sanamuoto, euthanasie-medicatie, yleensä 'lääke' parantaa). Aine tappaa vaivuttamalla potilaan ensin koomaan ja lamauttamalla sitten hengityksen.

Kleverparkin hautausmaa, Haarlem

Ruiskulla annetaan ensin vahvaa barbituraattia - thiopentaania tai propofolia - joka vaivuttaa potilaan koomaan. Tämän jälkeen annetaan lihasrelaksantti (esim. sisatrakuuri, atrakuuri tai rokoronium) joka aiheuttaa hengityksen lamaantumisen ja kuoleman.

Tavoista sanotaan niiden olevan siistejä ja kivuttomia. Esim hengen haukkomista tai hallusinaatioita ei (yleensä?) esiinny.

Eutanasia ajatuksena tuntuu hurjalta. Hevosistani olen loppuhetken tiennyt, mutta itsestäni - tai läheisistä? Toisaalta, jos tietää lopun tulevan joka tapauksessa, aiheen voi vetää tabu-alueelta pois. Ei tarvitse tsempata syöpäpotilasta (kyllä se siitä, älähän nyt...), odotella pahinta (tuleeko kipuja ja kuinka paljon?) tai hyvästellä joka sairaalakäynnin lopuksi varmuuden vuoksi. Sen sijaan voi rauhassa valmistautua tulevaan, sanoa mitä sanoa tahtoo ja tarvitsee, ja olla (melkein, joskus kuolema ehtii ominpäin ensin) varma siitä, että on paikalla h-hetkellä (ilman valvomista viikkotolkulla).

Itse olen puolesta.

Lähteet:
https://mens-en-samenleving.infonu.nl/levensvisie/45214-euthanasie-dood-door-spierverslappers.html
https://www.startpagina.nl/v/gezondheid/vraag/397164/verloopt-procedure-euthanasie-ervaart-degene
https://nl.wikipedia.org/wiki/Euthanasie
http://expertisecentrumeuthanasie.nl/Het-euthanasieverzoek/Onderzoek