Hevospyöveli

 *varoitus: ei herkimmille*

Hevospyöveli on taas kerran suora käännös hollanin sanasta paardenbeul (lausutaan paardenböyl). Kysessä on ainakin Hollannissa, Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa esiintyvä seksuaalisesti häriintynyt henkilö joka silpoo hevosten (tammojen) sukuelimiä. Näitä ei kait Suomessa ole vielä ollut. Toivottavasti “tapa” ei koskaan rantaudukaan.

Tammoja laitumella (eivät liity kerrottuun)

Nyt viime kuussa oli parikin tapausta, toisessa tamma kuoli lopulta pari viikkoa myöhemmin sisäisiin vammoihin, toinen on ainakin vielä elossa. Molempia oli siis puukotettu sukuelimiin, jälkimmäistä (ainakin) seitsemän kertaa.

Aina tietenkin nousee esiin myös keskustelu, että onko jokainen laitumella tapahtunut pokikeuksellinen haavoittuminen heti jonkun ihme pyövelin hommia? Voihan hevonen loukkaantua mitä kummallisimmin tavoin ihan keskenänsä vaikka aidanseipääseen. Tapauksia on kuitenkin vuosien saatossa ollut tarpeeksi, ja niille ei ole “luonnollisia” selityksiä. Saa olla aika notkea hevonen jos saa aikaiseksi hännän alle useamman syvän pistohaavan.

Tietenkin nousee myös kysymys, miten ko touhu on mahdollista ulkopuolisenkaan toimeesta? Miksei hevonen yksinkertaisesti kävele pois, tai potkaise? Tapaukset kun ovat pääosin yön pimeydessä laitumella sattuneita.

Vastíkään pahoinpidelty tamma, kuva täältä

Lähin tapaus oli vain reilun viiden kilometrin päässä nykykodista, tosin ennenkuin tänne muutin. Milotti-tamman omistaja on nykyisin tallikaverini. Kyseinen koulukilpatamma oli eläkelaitumella parin muun hevosen kanssa yötäpäivää kun sen ulkoiset sukuelimet, emätin ja kohdunsuu/kohtu oli silvottu lokakuisena yönä. Se vietti vuorokauden klinikalla ja leikattiin mutta ei toipunut koskaa entisekseen vaan jäi epäluuloiseksi / pelokkaaksi. Tämä oli vuonna 2014 jolloin tapauksia oli kymmeniä eri puolella Hollantia. Laidun on edelleen käytössä, mutta varoittelee nyt kameravalvonnasta.

Kyseinen laidun (pari lohkoa ja vaja). Ei mitenkään suojaisa paikka ja etualalla 60 km/h tie. Tie ei ole mikään supervilkas, mutta Hollannissa on aina liikkujia. Toisaalta ilman valaistusta kaikki on mustaa, oli puita tai pusikkoa tai ei, yönpimeys antaa tilaa iskeä.

Tapauksia on niin paljon ja eri puolella maata, että tekijöitä lienee useampia. Välillä niitä on aaltoina useampia ja sitten voi olla vuoden ajan hiljaista. Aikoinaan luin tunnetuimman (aavistuksen hihhulilinjoille taipuvaisen) pyövelimetsästäjän kirjan, jossa oli kuvailuja mm harjanvarsista ja niihin kiinnitetyistä veitsistä, että voi tökkiä etäältä. En muista uumoiltiinko huumausta. 

Milottin takajalat oli sidottu toisiinsa, todennäköisesti ketjulla. Sentyyppistä naarmua ja ruhjetta oli kintereiden yläpuolella. Silloin on paha paeta tai puolustautua. Ja tapoja voi olla yhtä monia kuin tekijöitäkin, tavalla tai toisella onnistuvat. Ehkä hevonen sidotaan aitaan kiinni? Tosin moni laidun on sähkölankaa ja taipuisia tolppia, joten ei niihin voi sitoa. Vai liikkuvatko pareittain? Ei auta kuin arvailla, sillä yhtäkään tekijää ei ole saatu kiinni tai esim videoitua.

Tuttuni tamma Milotti (ennen)

Viime vuosina on onneksi ollut rauhallisempaa, mutta kyllä joka vuodelle muutama tapaus mahtuu. Sairasta.