Tällä kertaa pikku piipahdus rajan taa, eli Saksaan. Olin hevosmessuilla ja vaikkei Saksa kovin kummoisesti taivu selailin innolla kaikenlaisia kirjoja kirjaständillä. Kirjat (ihan vanhanaikaiset, paperiset) ovat intohimoni ja (heppa)kirjoja on jokunen metri. Ja vaikkei tölttäävää otusta ole alla selailin jopa tölttikirjaa, jostain syystä?
Siellä oli alussa listattu tölttäävät hevosrodut (tunnetun islanninhevosen lisäksi tietenkin kaikki paso finot, mangalarga marchadorit, Tennessee walkerit, aegedingenbergerit jne). Ja kakkosena "rodut joilla voi olla tölttitaipumusta", kuten arabi - ja suomenhevonen!
Se, että suomenhevonen joskus osaa töltätä on toki tiedossa, jos on kova kiire eikä malta kävellä esimerkiksi. Saattaa bongata ihan raviradallakin, tai vaikka maastoillessa kun intoa piisaa. Omani ei ehkä osaa, (possu)passia tosin olen kerran pari kokenut (saattaa liittyä takapolvivaivoihin).
 |
| Jopa kuva! Pienellä salapoliiseilulla löytyi oikea nimi, Kopsahovin Freya. |
Saksassa on myös meneillään pienimuotoinen risteytysyritelmä, Große Nordische Tölter, siinä askarrellaan suokki-issikoita, tölttivahvempia mutta islanninhevosta isompia. Ylläolevaa Freyaa on käytetty ko kasvatukseen ja jopa sukupostista löytyy kaksi jälkeläistä.
 |
| Issikka-suokki Pinni-Poika, Freyan jälkeläinen, ylläolevasta facesta napattu. |
Noin muuten Saksassa on ainoa tietämäni Suomen ulkopuolinen suomenhevoskasvattaja, Freundin perhe, joka aloitti ilmeisesti Equitanantuonneilla. Suomenhevonen on esitelty kerran (vai kaksi) 90-luvulla isoilla Equitana-messuilla. Ilmeisesti Freundin hevosia ei rekisteröidä Hippokseen, tai ainakaan en hepasta löydä facesta bongattuja nimiä.
 |
| Ihan on suokin näköistä menoa |
Nyt kun suomenhevosella on uudet sivutkin, jopa osin ulkomaankielellä, josko siitä lähtisi vienti vetämään. Tölttitaipumusta vaan vahvemmaksi ja menekki on taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti