Muutama viiko sitten kerroin uurnasta oikeussalissa. Samaan syssyyn tarkistin, että Suomessa moinen ei edes onnistuisi, laki vaatii hautaamaan (tai tuhkan saa ripotella, mutta kuitenkin). Täällä tosiaan uurnan säilyttely kotona on ihan jees, aino sääntö on, että uurnan saa avata vain lähiomainen (kuinka tätä voi valvoa?).
 |
| Uurnia joka lähtöön Googlesta |
Lehden viikonloppuliitteessä (ED Mezza 23.10) haastatellulla tv-henkilö Lucas van de Meerendonkillakin on äiti edelleen tallessa: "Juttelen äidilleni päivittäin. Koiraa ulkoiluttaessa tai vessassa, siellä on hänen tuhkansa. Sinne pitää mennä kuitenkin vähän väliä, joten näen häntä säännöllisesti. Tuhka on rasiassa, hän ei tykännyt uurnista. Voin ottaa hänet aina mukaan. Kun juonsin ensimmäistä kertaa Jeugdjournaalin (Nuorten uutset) minulla oli tuhkaa mukana taskussa; jos jännitti saatoin räpeltää sitä. Kun [lapseni] Fiep ja Koosje syntyivät hän kulki mukana sairaalaan".
Ylläoleva käännös on sanatarkka, ei sovellettu eikä välistä ole jätetty lauseita tmv. Sopii toivoa, että tuhkan tupsuttelu taskussa sentään tapahtui muovipussiversion kanssa, ettei sormet mustu. Kaikkineen tuntuu aikaa makaaberilta touhulta.
 |
| Tuhka on lasitteessa, Bloomingashesin sivuilta. |
Mutta tuhkasta on muuhunkin, esimerkiksi lehden hautajaisliitteessä kerrottin Bloomingashes nettisivuista, joiden kautta tuhkaa voi työstää erilaiseen keramiikkaan, vaikka kukkamaljakkoon tai lautaseen. Lautanenkin lienee koriste-esine (seinälle), vai onko äiti mukana myös joulu-illallisella?
Keramiikan lisäksi myös lasi on mahdollinen. Tai korut. Tai...
Erään hautausurakoitsijan (vakuutusfirman) sivuilla on useampi vinkki tuhkan käyttöön:
Sen voi tuupata ilotulitusraketteihin. Noin 2500 eurolla saa 8 tuhkatäytteistä rakettia + valokuvaajan. Vainaja lähti räjähtävästi?
Tuhkan voi lahjoitaa koralliriuttasuojelulle, jolloin siitä ja sementistä tehdään rakennelmia joihin koralli voi kiinnittyä.
Siitä voi tehdä tiimalasin.
 |
| Olisi varastossa. Kun lasin kääntää äiti kääntyy haudassaan? Weppikauppa |
Lopulta tuhkaa voi myös ympätä tatuointimusteeseen ja näin kannat äitiä (tai pientä osaa) mukana ikuisesti.
Harmi, ettei tämä kaikki ole Suomessa sallittua. Vai onkohan kuitenkaan harmi? Olenko luonnosta vieraantunut jos tykkään, että äipän tuhkalla ei ihan koko kotia tarvitse sisustaa?
Kuulostaa kyllä, tuota noin… vähintäänkin aika erikoiselta. Enkä muuten ollut kuullutkaan tästä, vaikka olen Hollannissa paljon käynyt ja siskoni on asunutkin siellä pariin otteeseen. Täytyy sanoa, että olen ihan kiitollinen, että täällä Serbiassa haudataan ihan vain maahan, vaikka jotkut heimot hautaavatkin perheenjäsenensä kotipihoihin.
VastaaPoistaOlen jo niin vanha, että olen ajatellut hautaustani. En toivo, että lapseni käyttäisivät tuhkaani kotinsa koristeena, eikä se ole Saksassa sallittuakaan. Olen metsäläinen ja haluan metsään puun juurelle uurnalehtoon.
VastaaPoistaTäällä on kanssa trendinä luonnonhautausmaat, eli uurnalehtoakin "luonnompaa" (jos Hollannissa luontoa onkaan). Tarttis ehtiä norkoilemaan, saisi jutun blogiin.
VastaaPoistaHauskaa, että ulkosuomalaisiakin lukijoita!
Omat lapset elää niin multikultuurisessa somemaailmassa, että kaikki tuo on heiltä kuultu… ei ihan hikkaamatta tosin! Toinen alkoi puhua jo pari vuotta sitten (10-vuotiaana) siitä, että haluaa tatuoinnin tuhkastani. ”Vähän hämmentävää”. Löysin blogisi muutama päivä sitten ja olen iltapuhteikseni kahlannut melkein läpi Hollannin loman aikana :) t. ninna
VastaaPoista