Muutama viikko sitten kerroin Flevolandin kuivatuksesta. Koko lääni kuivatettiin 50-60-luvulla. Alueen länsireunaan oli ajateltu teollisuutta, mutta se jäi ensi hätään kosteikoksi. Pian siellä kasvoi reippaasti ruokoa ja sinne alkoi eksyä yhä enemmän lintuja, jopa harmaahanhia, joita ei Hollannissa oltu nähty kymmeniin vuosiin. Kun teollisuus antoi odottaa itseään biologit alkoivat kiinnostua alueesta ja vetosivat kosteikon säilytyksen puolesta. Paikka sai nimekseen Oostvaardersplassen, Idänkävijän lätäköt.
Alueella on hevosiakin.
Tietenkin päätös jättää kosteikko kosteikoksi vaati (taas) ihmisten puuttumista. Jotta kosteikko ei pääse kuivumaan ympäröitiin 1975 3600 hehtaaria vallilla ja laitettiin pumput pumppaamaan vettä kosteikkoon / suohon (joka vain 10 vuotta sitten oli pumpattu kuivaksi!). Noussut veden taso houkutteli yhä lisää lintuja, jotka viettävät sulkasatoaikansa ruo'ikoissa. Mutta, pelkkä ruoko ei riitä, ennenkuin hanhet palaavat pesimisalueilleen niiden täytyy laiduntaa. Eli tarvitaan laidunmaata.
Ruokoa.
Metsikköä.
Vettä
Niinpä - 70-luvun lopulla - kosteikon oheen perustettiin laitumia. Ja niitähän pitää hoitaa ja mikäs siihen parempaa kuin karja. Ja kun nyt oltiin oikein tosissaan luontoa tekemässä, tarvittiin alkukarjaa. Laitumet kuitenkin osuivat myös kaupallisten maanviljelijöiden silmiin ja taistelu luonto <> tehotuotanto vei jokusen vuoden. Vuonna 1983 vasta päästiin istuttamaan lehmiä alueelle. Osaltaan "luonnon" voittoon vaikutti päätös antaa rautatielinjan kiertää alue. Tosin aluetta on sittemmin vielä laajennettu hieman, joten loppupeleissä rautatie halkaisee alueen.
Maalajit: keltainen ruokosuota, eka vihreä kosteaa ruohomaata, toka vihreä ruohoa (laidunta), oranssi semimetsikköä, tummanvihreää kutsuvat metsäksi. Ja junarata mutkineen.
Rautatiehen liittyykin anekdootti. Vuoden 2005 maaliskuussa alueelta bongattiin ei-koskaan-ennen-hollannissa-nähty munkkikorppikota jota ihmeteltiin 6kk kunnes se kuoli junan nokkaan.
Luontoa - ja juna.
Näkymä näköalanyppylältä länteen. Selän takana laitumet (ja hevoset), junaradan takana kosteikot.
Koska eurooppalainen alkulehmä oli kuollut sukupuuttoon Puolassa 1967 etsittiin mahd lähisukulainen ja päädyttiin Heckin alkuhärkään, joka on alkuperäisen alkuhärän kuoltua risteyttämällä tehty, sitä muistuttava nautalaji. Lehmien jäljiltä ruoho jää vielä suht pitkäksi, joten 1985 alueelle tuupattiin Konik-hevosia (puolalainen kestävä ponirotu) syömään ruohon lyhyemmäksi. Ja vielä 1992-1993 istutettiin saksanhirviä, jotka taas osaltaa syövät mm kaarnaa puista ja pensaista auttaen näin, ettei luontoalue pusikoidu.
Heckin alkuhärkiä Oostvaardersplassenilla 2004. Lähde: Wikipedia, kuvan ottanut GerardM.
Konikeja. Hän korvasta vetää.
Taitaa tulla varsa.
Käytännössä kaikki isommat eläimet ovat lintujen "palveluksessa". Luontoalueesta suurin osa on kosteikkoa ja avovettäkin on reippaasti. Reunamilla on sitten laitumia ja metsikköä. Aluetta halkoo junaradan lisäksi muutama autotie ja paljon tietenkin polkuja ja reittejä ihmisille. Lintujen kurkkimiseen on rakennettu kopperoita.
Niitä lintuja.
Linnunbongauskoppero - ja voimalinja.
Tuolta tieltä bongasin hevoset tullessani.
Ja tietenkin alue on aidattu. Ja lohkottu, joten "luontokävelyllä" saa aukoa portteja vähän väliä ja "villieläimiä" siirrellään tarpeen mukaan lohkolta toiselle. Niitä ei lisäruokita, mikä aiheuttaa paljon kritiikkiä ja oikeisjuttujakin on ollut. Kun taas ollaan Hollannin "luonnon" ongelmien alkulähteillä: vähänkin kovempi talvi ja lehmiä, hevosia ja kauriita kuolee nipuissa. Koska luonto on aidattu ja "villieläimillä" on yhtä vähän vaihtoehtoja kuin eläintarhassa. Pakoon ei pääse.
Ei eksy vaikka yrittää. Ja junahan kuuluu kauas ainakin. Itäreunalla pauhaa A6-moottoritie.
Hollannin luontopolut vahvistetaan usein rakennusjätteellä, eli laatankappaleilla.
Kaikesta huolimatta alue on saatu jopa Naturan piiriin. Ja pari vuotta sitten siitä tehtiin elokuva, De Nieuwe Wildernis eli Uudet erämaat. Onhan filmillä hienoja kuvia, mutta kerronta on Disneymäistä ja tarkkana on saanut olla kuvakulmien kanssa, ettei taustalla ole tie / junarata tai sähkölinja.
Itse menin tietenkin lähinnä hevosia bongaamaan. Niitä löytyikin (tien vierestä, bongasin ne jo autolla tullessa) isohko lauma. Oikeassa luonnossa hevoslaumat ovat pieniä, siinä on ori ja jokunen tamma. Ja toinen laumatyyppi ovat poikamieslaumat jotka vanhetessaa yrittävät riistää oriilta tammoja itselleen. Ostvaardersplassenilla nuoret oriit ovat omassa laumassaan (jota en nähnyt) ja loput epäluonnollisessa megalaumassa. Hevosia oli ehkä parisataa ja laumassa oli tammoja ja jokunenkin ori.
Valokuva De Nieuwe Wildernis valokuvakirjasta (filmin jatke), jossa näkyy, että ruohomaa oli alunperin kaavoitettu.
Jos Oostvaardersplassenin googlettaa ja katsoo kuvia siellä on aina tappelevia oriita. Meinasin, että kyseisin kuvan nappaaminen vaatii oikeaa luontokuva-asennetta, oikea aika vuodestaa ja viikkojen päivystystä. Vaan eihän tämä ole luontoa.
Taustalla tie, aitoja ja kylttejä...
Koska oriita oli laumssa useampia näin kolme kahnausta sen 1,5 tunnin aikana kun laumaa katselin. Kuvia oli helppo ottaa, eläimet ovat ihmisiin tottuneita ja varsat tulivat jopa uteliaina nuuhkimaan niskaa. Tällä erää hevoset olivat ok lihavuuskuntoisia, joten tänä vuonna tuskin tulee joukkokuolemia. Kuitenkin paikassa jossa nyt seisoivat ei ollut oikeastaan mitään syötävää, paljon hamuilivat myös puiden oksia tai ruokoja aidan toiselta puolelta. Toivotaan, että lauma siirretään pian paremmille apajoille.
Paikassa on tietenkin myös kävijäkeskus ja kuppila. Hupaisana yksityiskohtana keskuksessa oli survival-seinä avaruuseväineen.
Avaruuseväät alhaalla oik. Lisäksi hätävaloja, kompasseja, ensiapupakkauksia ja puukkoja mm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti