Kiltamieninkiä osa 2

Edellisosassa jo hieman pohjustin, mistä on kyse. Tässä osassa tutkitaan tarkemmin jäsenyyspuolta.

En ole tutkinut joka killan sivuja (on kymmeniä) mutta muutaman kuitenkin. Selvä on, että pääosa univormuaktiivijäsenistä on vanhoja miehiä. Touhu ei ehkä niin kauheasti enää kiinnosta. Joten monilla on täysjäsenyyden lisäksi tarjolla kannatusjäsenyys, luokkaa 30/vuosi ja saa lehtisen + tietoa tapahtumista.

Mutta tosijäsenyys vaatii enemmän. Ensinnäkin monissa tapauksissa se vaatii, että olet mies. Lähes kaikissa killoissa on vain kiltaveljiä, ja löysin vain yhdestä killasta kuvan jossa hassuasuisten (univormujen) joukossa on nainen. 

Kuva on Aarle-Rixtelin Onze Lieve Vrouwe killasta. He kertovatkin verkkosivuillaan Tytöt ja naiset ovan sydämellisesti tervetulleita Onze Lieve Vrouwe -kiltaan! Vastikään pidetyssa vuosikokouksessa tehtii 'vallankumouksellinen' päätös. Suuri enemmistö äänesti vuoden 2018 kokouksessa että Killan jäsenyys on jatkossa mahdollinen myös naisille. (Lihavoinnit ja lainausmerkit alkuperäisestä tekstistä).

Vallankumouksellista kerrakseen, mutta ei ole kauheasti auttanut, sillä jäseniä on vain 28. Joulun alla kyseinen kilta käy (n 80-vuotiaan ukkelin hamossa) ovelta ovelle keräämässä rahaa hyväntekeväisyyteen. Olen aina antanut jotain, tietämättä että mihin. Nyt kun olen syventynyt ainakin yhden killan (St Margarita) sivuilla lukee, että joulukeräys on kilta-attribuuttien säilyttämiseksi. Eli mm. hopeakilpien (niistä myöhemmin), asujen ja lippujen.  Hmmm. Ensi kerralla ehkä passaan (ja laitan ko kolikon johonkin hieman konkreettisempaan kuten eläinsuojelu tai syöpätutkimus). Kahtena viime jouluna eivät ole pimpottaneet vaan laittaneet lipareen (koska korona). 

Vuodesta 1324!

Tämän vuoden lipareessa (takapuolella tekstiä ja tilinumero) viitataan tuleviin juhlallisuuksiin, Onze Lieve Vrouwe -kilta täyttää 2024 700 vuotta! Ei paha ikä mutta 28 jäsenellä ja pienillä almuilla ei kauhean suurta juhlaa järjesty. Ehkä kunta hieman sponssaa?

Lieshoutin kilta, Sint Servatius, on astetta isompi ja kertoo sivuillaan, että jäseniä on n 200, joista 37 univormuporukkaa. Tänne ei tosta vaan liitytäkään.

Jäseneksi pääsee ilmoittautumalla vähintään kahden jäsenen kautta jotka laittavat kirjallisen hakemuksen killan hallitukselle. Hallitus sitten esittää jäseneksi ottamista seuraavassa jäsenkokouksessa ja asiasta äänestetään. Jos haluaa univormuun asti on esitettävä innokasta mukanapuuhastelua ja koeaika on vuoden. Kuulostaa melkein moottoripyöräkerhomeiningiltä.

Sint Servatiuksen porukkaa facebookista, kuvattu kiltapäivänä paikallisilmaislehteen.

Univormuporukka on kuvissa ja listalla vain miehiä, en tiedä voisiko nainen anoa? Ylläolevassa kuvassa tosin on yksi hatuton nainen mutta jollain mulla killalla ainakin oli suojelusrouva, eli hieman eri kaliiperia kuin jäsen. (Listalla on myös yksi Mari, mutta se on Hollannisa miehen nimi). 

Jos niin pitkälle päästään, että jäsen valitaan kiltaveljeksi ko henkilö vannoo valan kirkossa vasen käsi killan lipulla. Eli kuten mainitsin kirkko on edelleen myös menossa mukana. Kyseinen kilta on jopa rakentanut oman pikku kappelin Lieshoutiin, sen vierellä pidetää kerran vuodessa ulkoilmamessu ja noin muuten paikka on hiljentymistä varten.

Univormuporukalla on sitten eri nimikkeitä. Päämies on korkein toimi. Hän valvoo, että kilta toimii kuten pitää ja että tapoja ja perinteitä kunnioitetaan. Tapahtumissa hän on puhuja. Päämies-titteli on loppuelämän voimassa. Hän kantaa päämiehen kilpeä (puolikuu) ja kepakkoa jossa hopeinen Sint Servatiuksen muotokuva. Allaolevassa kuvassa kepakon sijana kädessä on mikrofoni mutta kyseinen attribuutti näkyy weppisivuilla.

Muita nimikkeitä (joilla kaikilla on joku funktio) ovat: Suojelusmies, kiltamies, kunniadekaani, kunniakuningas, kuningas, keisari, tambuuri (rumpali), kommandantti, lipunkantaja, hopeankantaja (kohta lisää), standardiratsastaja (palaan tähän), lipunliehuttaja (palaan tähän) ja hilparinkantaja.

Ylläolevassa listassa pääosa omia (tönkkö)suomennoksia, kun wikipediakaan ei auttanut. Paitsi hilpari. (Kiva nimi suomenhevoselle, yksi löytyy sukupostista).

Sint Martinuksen lipunkantaja (vaandrig, lukee airutnauhassa).

Ratsastukseen ja lipunheittoon palaan osassa kolme, mutta napataan tuo hopeankantaja vielä. Hopeankantaja on ex-keisari tai kuningas, ja pukeutuu liiviin johon kiinnitetään hopealaattoja. Näitä (aidosti hopeisia) laattoja voi voittaa kiltakilpailuista yms. Ne ovat melko painavia, mutta virallisissa tapahtumissa kilta miellään niitä esittelee. Voisi ehkä verrata kävelevään palkintokaappiin? Tapahtumista riippuen niissä on sitten erilaisia kaiverruksia.

Sint Margarethan kuvasta on helppo bongata hopeankantajat.

Killoilla on omat kokoontumispaikat, missä yleensä notkutaan viikoittain tapahtumia suunnitellen tai esimerkiksi savikiekkoammuntaa harrastaen. Sint Servatius ilmoittaakin sivuillaan, että killan Paviljoki Bomé (lue: kuppila) on nyt koronan hellitettyä taas auki joka torstai 19-22. Näin homma todella on jokaviikkoinen harrastus.

Kolmannessa osassa vielä niistä kilpalajeista (ja hevosista).