Kiltamieninkiä osa 1

Täällä Etelä-Hollannissa on kaksi syytä pukeutua hassusti, killat ja karnevaalit. Karnevaalit loppuivat eilen ja tänä vuonna pääsivät vähän juhlimaankin - vihdoin. Eka - ja pahin koska nolla rokotettua ja nolla tietoa - korona-aalto lähti karnevaaleista 2020 ja nyt, tasan 2v myöhemmin suusuojat ja 1,5m säännöt poistettiin viime perjantaina ja jengi on taas melkein kuin vanhastaan juhlimassa. Melkein muttei ihan, sillä osa valmisteluista (esim kulkue) vaatii aikaa, mutta kukaan ei uskaltanut ennakoida vapautta suunnittelemalla kulkueita tai rakentamalla vaunuja. 

Toisaalta, vaunuista viis, karnevaalien syvin olemus on oluen juonti. Paljon.

 Jossain kohtaa täytyy syventyä tähän perinteeseen, mutta vaatii hieman tutkimusta. Ja ensi vuonna ehkä / toivottavasti menevät taas pitkän kaavan mukaan, että saan kuvamateriaalit yms.

 

Pyhän Servatuiksen kilta Lieshoutista ryhmäkuvassa nettisivuiltaan.

Mutta sitten ne toiset hassut vaatteet. Koska kumpaakaan, kiltoja tai karnevaaleja ei ollut Haarlemissa, luulin pitkään, että kaikki hassut vaatteet ovat karnevaalimeininkiä. Jossain kohtaa toki kuulin killoista, mutta ainoa konteksti jossa itse tunnistan killat on keskiajan ammattikillat (sepän kilta, timpurin kilta jne.). Hämäräksi jäi.

Kunnes viime syyskuussa poljin heppakisoihin auttamaan ja matkalla isomman nurtsin ohi. Missä seisoi hassuasuisia ihmisiä ja liikenteenohjaajia. Heti kysymään mistä kyse ja oli kiltakilvoittelupäivä. Kunhan vapaaehtoishommista pääsin kurvasin siis paikalle. Tässä kohtaa vuotta oli onneksi semirauhallista koronapuolella, QRkoodit tsekattiin mutta päivä sentään saatiin pitää.

Paikan päällä myös jokunen hevonen, jotka iltapäivällä harrastivat renkaantökintää, joten niiden touhuja pällistellessä eikun haastattelemaan.

Ratsukko edustaa Stiphoutin Sint Antoniuskiltaa.

Kävi ilmi, että kilta ei liity ammatteihin. Kyseessä on keskiajalta lähtöisin olevat suojeluskunnat, jotka alunperin suojelivat kyliä ja kaupunkeja. Käytännössä kilta-nimitys liittyi silloin vielä ammattiin, kysessä oli schuttersgilde eli suojeluskilta (monesti myös kaarti). Schutter kääntyy hollannista muotoon ampuja mutta alkuperä on pikemminkin vanha-hollantilainen schutten, suojella. Näitä kiltoja oli silloin vielä joka puolella Hollantia ja monet suuret mestarit maalasivatkin suojeluskilloista/ -kaarteista ryhmämuotokuvia, esimerkkinä Rembrantin kuuluisa Yövartio.

Yövartio Wikipediasta. Samanoloista pukeutumista tosiaan.

Kun 1800-luvulla perustettiin poliisilaitos suojeluskiltojen asema heikkeni, kuitenkin edelleen he suojelivat esim leskiä tai muuten heikompia kansanosia. 19-luvulle käännyttäessä touhu oli kuitenkin aikalailla kuollut ja suojeluskillat olivat olemassa vain paperilla. 1920 ja -30 -luvuilla homma kuitenkin puhallettiin uudestaan henkiin, suurinpiirtein nykymuodossa. Tämä tapoahtui eritoten Brabantissa, jossa haettiin omaa identiteettiä ja kaivettiin vanhoja tapoja ja perinteitä naftaliinista. Killalla ei toki ole enää mitään sotilaallista tehtävää, vaan kysessä on vanhojen tapojen vaaliminen. Esimerkiksi lipunliehutuksen ja torvisoittokuntien.

Niinpä killoista tuli vahvasti perinteisiä harrastekerhoja, joissa vaalitaan muutamia wanhoja kilpailulajeja. Lisäksi niillä on (ollut) vahva sosiaalinen tehtävä kylissä, esimerkiksi ne menivät onnittelemaan 50-v hääpareja tai muita merkkipäiviä, vieden lahjoja ja soitellen fanfaareja.

Aarle-Rixtelin toinen kilta, Sint Margaretha.

Kuitenkin nykyisin kyläläisetkin ovat entistä enemmän omillaan eivätkä kaikki enää tunne kaikkia, saati hääpäiviä. Killat kuitenkin kokoontuvat, usein viikoittain, ja puuhastelevat hyväntekeväisyysprojekteja, suunnittelevat turnajaisia tai ihan vaan turisevat olusen ja biljardipöydän ääressä.

Kiltojen puuha on Brabantille perinteiden vaalimisen kannalta tärkeää ja ne ovatkin päässeet perinnesuojeluohjelmiin. Vaikka killat olisivat uinuneet jokusen vuoskymmenen alkuperäiset nimet ovat edelleen keskiajalta. Alunperin killoilla oli tietenkin suojeluspyhimyksia, joten Lieshoutissa on Pyhän Servatiuksen Kilta tai omassa kylässä Pyhän Margaretan Kilta. Killoilla on myös edelleen vahvoja yhteyksiä katoliseen kirkkoon.

Aarle-Rixtelin toinen kilta, Onze Lieve Vrouwe eli Meidän Rakas Rouva on Neitsyt Maria.

Autokannan, ja mitä ihmisiä saattoi havainnoida, perusteella kiltatoiminta on kansan syvien rivien juttu.

Kah, alustuksesta tulikin niin pitkä, että kiltahommasta on tehtävä ainakin toinen postaus vielä, eihän tässä päästy edes asiaan eli päivän tapahtumiin.