Orjanimet

 Uutisissa: Orjuutetut saavat ilmaiseksi vaihtaa orja-menneisyyteen viittaavan sukunimensä.

Elminan linnoitus Ghanassa, Hollannin orjakaupan keskus. Lähde

Normaalisti sukunimen vaihto maksaa tuhat euroa (tai enemmän) ja vaatii selittelyä yms todistelua. Jopa psykologin kanssa juttelua (mitenniin nimestäsi on sinulle haittaa?). (Toki lapsen nimenvaihto äidin nimestä isän nimeen tai oma nimi takaisin eron jälkeen jne on helpompaa).

Täällä (ja ehkä muissakin maissa) on meneillään myös kielellinen muutos: ei puhuta enää orjista vaan orjuutetuista. Pieni ero mutta merkitysero on suuri.

Suomessa orjuutettuja ei taida olla, mutta täällä iso osa 1600-luvun kultaisen vuosisadan rikkauksista tuli siirtomaapohjalta. Ja tästä vaurastumisesta seurasivat mm suuret mestarit eli maalaustaiteen huippuvuodet (Rembrant ja Vermeer muiden muassa). Ja mm paljon suuria kauppiastaloja Amsterdaminen kanavien (erit Herengracht) reunoilla.

Coymansien talo Keizersgrachtilla. Coymans oli 1600-luvun orjakauppias. Nykyisin talossa on (ironisesti) Amnesty Internationalin pääkonttori.3s kerros on lisätty 1800-luvulla. (lähde) 

Orjuutettujen menneisyys tietenkin hukattiin melko nopsaan - nykytummaihoisista (amerikassakin) suuri osa ei enää tiedä oliko alunperin Itä- vai Länsi-Afrikasta, saati mistä (nyky)maasta. (lukuvihje: Africa is not a Country) Nykytieteen avulla juuria toki voi tutkia DNAn avulla.

Tähän maattomuuteen ja nimettömyyteen sopi tietenkin uusi sukunimi, joita omistajat, plantaasinpitäjät jne keksivät. Monille sukunimi tosin oli tarpeen vasta vapautuksen jälkeen, osa varmaan keksittiin ihan itsekin.

Nimiä on omistajan pohjalta, kuten Vriesde (omisti De Vries) tai plantaasin nimen mukaan (esim Eendragt). Myös kaupunkien nimiä käytettiin, jopa väärinpäin kirjoitettuna (Madretsma). Joku omistaja antoi vain tietyllä alkukirjaimella alkavia nimiä (Peiter, Posma, Plater, Plet jne), ja paljon käytettiin myös hollanninkuuloisia nimiä, jotka eivät ole kuitenkaan ns tavallisisa sukunimiä kuten Lepelblad (lusikanlehti), Bijlhout (kirvespuu) tai Rozenstruik (ruusupensas).

Jo aiemmin blogissa käsitelty, kultavaunujen siirtomaita käsittelevä sivupaneeli (wikipediasta).

Toki osa on nimestään jopa ylpeitä nykyisin, orjuutus ei ollut (esi-isien) oma valinta eikä sitä tarvitsekaan hävetä. Moni ei kuitenkaan tykkää kun nimestä heti havainnoi taustan. Ja nyt siis nimen voi vaihtaa ilmaiseksi, hieno homma.

Itselläni oli aikoinaan työkaveri sukunimellä Lepelblad. Vasta nyt referoidun uutisen lukiessani tajusin nimen taustan (moni holski varmaan tajuaa muutenkin mutta näin sitä askel kerrallaan opitaan maan historiaa). Heti tuli fiilis että harmi, ettei ole työkaveri enää, olisin voinut kysellä esi-isistä / perheen historiasta.

1800-luvun kaiverrus orjakuljetuksesta. (lähde)

Josta vaihtarina heti kakkosajatus - juuri minunlaisteni (sinänsä hyväätarkoittavien) utelijoiden takia nimen vaihto voi olla mukava. Miksi minua heti kiinnostaa (huu! orjamenneisyys), miksen kysellyt miehen perheestä ihan muutenvaan jo aiemmin kun olisin voinut?

Lähteet: uutinen ja wikipedia