Mistä se johtui? Hollantilaiset ovat ylpeitä yritteliäisyydestään ja sääntöjäkin rikotaan tai ainakin muovataan oman tarpeen mukaan. Miksi sitten miehitysvaltaa toteltiin eikä ryhdytty vastarintaan? Eihän Hollannin yleisasenne ole ollenkaan niin viranomaista totteleva kuin vaikka Suomessa?
Tästä on varmaan teorioita vaikka muille jakaa mutta itse epäilen oman edun tavoittelua. Tai oman haitan välttelyä. Eli samaa opportunismia, joka sinänsä on yrittelijäisyydenkin ydin.
Hollanti ei vapautunut kertaheitolla vaan vaiheittain. Syksyllä 1944 jo pääosa jokien alapuolella oli vapautettu, mutta pohjoinen ei vielä. Vasta kesäkuussa 1945 vapautettiin viimeisenä saaret luoteishollannissa. Talvi 1944-1945 muistetaankin nälkätalvena, talvi oli erityisen kylmä ja vielä miehitettyllä alueella ei ruokahuolto pelannut ja ihmisiä kuoli reilusti. Lisäksi etelän hiilikaivokset olivat jo vapautettu mutta niistä ei saatu lämmikettä miehitettyyn pohjoiseen.
Keväällä 1945 vapautuivat myös keskitysleirit ja eloonjääneet palailivat koteihinsa. jolloin helposti kuvittelisi, että heidät otettiin lämpimästi vastaan. Vaan lehden sotamuistosarja kertoo jotain aivan muuta. Ilmeisesti aiheesta on kerätty kirjakin eloonjääneiltä, valitettavasti painos on loppu, mutta täytyy etsiä. Kirjan nimi on "Ei teitä kukaan odota" (U wordt door niemand verwacht).
Takavarikoita asuntoja tai taloja ei tostanoinvaan palutettu ja vapautuneet joutuivat nukkumaan porttikongeissa tai puistoissa. Auschwitzistä palanneelle Ritalle kommentoitiin: Ole onnellinen, ettet joutunut kokemaan nälkätalvea. Ja kyseltiin, että oliko sunnuntai vierailupäivä. Myöskään viranomaiset eivät ymmärtäneet tilannetta ja tukeutuivat byrokratiaan - palanneilta perittiin maksamattomia kiinteistöveroja ja maanvuokria leirissä vietetyltä ajalta (kun asunnossa asui natseja tai muita tilanteest hyötyjiä).
Palaajia. Kuva lehtijutusta ED 17.6.20 josta referoin. |
Jo mainitun kirjan kirjoittajan isoisältä oli udeltu veroviranomaisen toimesta paljonko tuli tienattua Auschwitzissä, ja onko verot maksettu.
Pahimmillaan kaasukammioista säästyneitä ahdisteltiin maksamattomilla kaasulaskuilla. Yksi eloonjäänyt kertoo, palattuaan toukokuun lopulla Hollantiin, kuulleen rajavartiolaitoksen vartijan kuittaavan toiselle, kun hänen ryhmänsä lähestyi Kato, taas tulee porukkaa. Ei ne sit saanu kaikkia kaasutettua.
Vasta 60-luvulla alkoi löytyä ymmärrystä ja vasta tänä vuonna, muistopäivän puheessa kuningas Willem-Alexander kevyesti pyysi anteeksi: Kansalaiset, siviilit hädässä, tunsivat jääneensä oman onnensa nojaan, eivät tunteneet tulleensa kuulluiksi, eivät saaneet tarpeeksi tukea, vaikka sitten vain sanallista. Myöskään Lontoosta, myöskään isoisoäitini osalta, joka kuitenkin oli vastarinnassaan vahva. Tämä ei jätä minua rauhaan. (Kuninkaallinen perhe oli miehitysajan Lontossa maanpaossa). Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuninkaallinen perhe, melkeinpä rivien välistä, antoi ymmärtää, että ei tehnyt tarpeeksi tai tajunnut ongelman laajuutta.
Kuolleiden muistopäivä 2020 tyhjällä Damin aukiolla (koska korona). Kuva täältä / Brunopress |
Olletikin asiaan vaikutti viiden vuoden miehityksen mukana tullut aivopesu. Ja toisaalta itse kunkin mukavuudenhalu, onko pakko auttaa ja mitä noi nyt vaatii ja ei ollut täälläkään helppoa...
Itse kyllä yllätyin tästä. On tietty helppo sanoa, etteivät kaikki tienneet jne, ja ehkä näin olikin, mutta kuitenkin, ei kai kukana luullut että rantalomalta palailivat? Vaikeita asioita.
Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos että valaiset näissäkin asioissa!
VastaaPoistaKiitos. Lukaisin itsekin uudestaan ja olipa erityisen monta näppäilyvirhettä jäänyt kummittelemaan, nyt oiottu.
VastaaPoistaMä oikoluin niin vauhdilla, etten edes huomannut :D
VastaaPoista