Kesällä 2015 olin taas kerran hevosenostoasioissa liikenteessä. Minulla on ollut välillä (tai pikemminkin vuosia) huono tuuri ja aika usein on sitten pitänyt etsiä uutta kehiin. Tällä kertaa menin katsomaan 4v friisiristetystä parin tunnin ajomatkan päähän. Hevoskauppias on Hollannissa tunnettu ja pidetään "ihan ok:na" eli ihan sinisilmäisesti ei pidä hommaan lähteä (osaavampi mukaan jos et itse osaa) mutta pahempiakin huijareita on. Hintataso on 5000 e molemmin puolin eli ihan harrastepolleja. Koska Suomesta tuskin kukaan tuon hintaluokan hevosta täältä etsii en laita nimeä nyt tähän. Vaikka tähänkin pätee, että alla kirjoitettu on totta. Eikä tässä mitään kauheuksia ole, onneksi.
 |
| Suku oli tuntematon, ryhdissä ehkä sitä friisiä. |
Hevonen laitettiin kuntoon ja näppärä tyttö ratsasti alle. Omalla vuorollani totesin odotettua vihreämmäksi - pikemminkin nippanappa satulaan totutettu kuin varsinaisesti esim ohjattavissa. Laukkaa en viitsinyt edes kokeilla, vaikka minulla on hyvät avustajat ja opet tallilla saatavilla niin hieman pidemmälle koulutettu saisi olla, kiitos. Ilmon perusteella odotin enemmän.
Olin jo astumassa autoon kun varsinainen myyjä kurvasi pihaan.
- Lähdet jo?
- Joo, oli turhan raaka
- No mutta. Kyselit puhelimessa ajamisesta, entä jos se sen osaisi?
- Ymmärääkseni ei osaa mutta ei muuttaisi nyt päätöstä.
- Entä jos laitetaan se nyt kärryjen eteen?
- En osta silti.
- No nouse nyt autosta kun niin kaukaa tulit, käydään ajelulla!
 |
| Vähän jännittää. |
Vannotin, etten osta mutta nousin autosta. Olin kuitenkin utelias näkemään miten ajo-opetus aloitettaisiin. Itse olen pari hevosta opettanut ja yleensä ohjasajetaan alkuun (= ajetaan ilman kärryjä, kävellään takana), sitten saatetaan vetää vaikka autonrengasta ja jossain kohtaa varovasti kärryt mukaan kuvioon. Puhutaan viikoista. Kysyin, onko ohjasajettu. Jovain, vastasi myyjä. Jälkikäteen taisi olla vale.
Hevonen laitettiin ladonseinään kiinni ja eikun valjaat päälle ja kärryt. Jostain syystä ei mäkivöitä tai edes häntähihnaa. No, täällä ei ole mäkiä, ja ties vaikka niihin voisi reagoida vaikka potkimalla. Ja menoksi!
Hevonen ei siis eläissään ollut seisonut kärrjen edessä, ja asiaa ei valmisteltu mitenkään. Olipahan näppärä setä, toinen setä apulaisena varuiksi ja minä turistina. Ja jotta heppa ei turhia ihmettelisi tai ämpyilisi jo tallinpihasta karautettiin ravilla. Hoplaa!
 |
| Ekat askeleet. |
Eikun metsään ja hanaa. Kärryt pomppivat pitkin melkein liian kapeita polkuja ja sormien kanssa sai olla varovainen. Jos piti ulkoreunasta kiinni olisi voinut jäädä puunrungon ja kärryn väliin, niin kapeata oli. Otin kuvia ja videota (vain rauhallisimmat pätkät) ja melkein putosin kärryiltä pompussa - kiinnipitäminen oli ehdotonta.
Ja heppa senkun juoksi. Korvat pyöri ja varmaan silmätkin. Laukkaakin mentiin ja n vartin kuluttua karautettiin takasin pihaan. Omat ajeluni ovat sunnuntaihölkkää ja kipusin melkein polvet tutisten kärryiltä. Huh.
Heppa siis todella yllätettiin tällä touhulla, hienommalla nimellä flooding. Kysyin myyjältä, että entä jos se sai nyt trauman eikä mene kärryjen eteen enää ikinä? Tuskin, totesi myyjä, joka ei varmaankaan ollut touhussa ensikertalainen. Vielä tunteja myöhemmin pompin adrenaliinista.
Tämä tapahtui 24.6. Kolmas heinäkuuta ilmoitusta oli muutettu, oli lisätty ajelukuvia ja teksti: Amigoa on ratsastettu harrastepohjalta ja se on vielä hieman raaka./.../Amigo on myös kiltti kärryjen edessä. Hyvin liikennevarma ja pehmeä suu. Rauhallinen liikenteessä.
Selvä! Viikossa rauhallinen ja liikennevarma ajoponi. Ja tältä pohjalta ehkä koeratsastukseni pohjalla oli joku alle 5 ratsastuskertaa?
Sinänsä ilmoitus ei huijaa, uskon näkemäni perusteella että myyjän kanssa hevonen kuin hevonen on asiallinen. Kokemusta ja auktoriteettia on eikä pelota. Jos minunlaiseni hieman arempi täti ostaisi moisen hevosen, niin yhdistelmä 5x ajolle säikäytetty hevonen ja epävarma täti voisi olla astetta vähemmän liikennevarma! Alla videolla hieman pomppivaa menoa.
Toivotaan, että pääsi hyvään kotiin, ihan symppis heppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti