Havaintoja Hollannista: Hevosmarkkinat 1

Hollannissa on (ainakin) kolmenlaisia hevosmarkkinoita - isoja, pieniä ja keräilyerät. Keräilyerä on viikoittainen hevosmarkkina Barneveldissä, jossa lähinnä tarjotaan teuraita. Siellä en ole (vielä) käynyt. Mutta isoilla ja pienillä olen. Kerrotaan pienistä ensin.

Valitse omasi

Hevosmarkkinoilla ei ole Hollannissa kovin hyvä maine. Paitsi että sieltä tuskin tekee löytöjä (lue: monet pikku- tai isovikaisia), eläinten hyvinvoinnissa ja käsittelyssä voi olla huomauttamista. Onneksi pienet markkinat ovat suht siistejä tapahtumia. Vaikka kyllä niissäkin on arvostelun varaa, pohjimmiltaa hevoset (ja ponit) joutuvat kotoaan pois hulinaan (stressiä?) ihmisten iloksi.

Välillä tehdään miniaitaus

Toisaalta monet tulevat nipussa, jos samalta tallilta on lauma, saavat toisistaan turvaa. Ja osa seisoo markkinoilla jo vuosia, joten kysessä on melkein rutiini. Että onko se nyt loppupeleissä sen stressaavampaa kuin kisamatkat? Jotka pohjimmiltaan ovat myös ihmisen huvitusta.

Mutta miten on mahdollista, että osa hevosista (poneista) seisoo markkinoilla jo vuosia? No siksi, kun ei pikkumarkkinoilla myydä paljon mitään - eikä pääosa ole edes myytävänä!

Kysyin omistajalta (oik) miksi siistin näköinen haflingeri on myytävänä.
"Ei se ole, totutellaan vaan hulinaan / vieraisiin paikkoihin!".

Markkinoiden idea on simppeli - kadunvarteen pultataan tolppia ja niiden väliin naru. ja siihen sitten ponia ja hevosta riviin. Tarpeen mukaan siirrellään, jos eivät tule toimeen. Ja oriitten ympärille yritetään luoda tilaa. Isoilla markkinoilla hevoset saattavat seisoa puolikin vuorokautta (jolloin voi olla riski, ettei hevosia juoteta / syötetä tai aurinko porottaa), pienet ovat yleensä noin 07-12 eli 5-6h. Vettä on aina saatavilla järjestäjien puolesta.

Tyypillinen ponisolmu.

Välillä erimielisyyttä

Pienillä markkinoilla on markkinaraha - hevosista maksettiin tänä vuonna Rijnsburgin markkinoilla 17 euroa ja poneista 12. Kun eräskin ponisiittola raahasi paikalle 20 ponia, niin saahan siinä jo bensakulut. Ponisiittolan poneista tasan kaksi oli myytäväksi tarkoitettuja, vuotiaat orivarsat. (Joita kukaan ei halua, sillä ponivarsan hinta / arvo on alle ruunauskulujen).

Nuo kaksi ensimmäistä ovat myytävänä, loput ei.

Kun markkinaraha on maksettu poni / hevonen merkataan valkoisella maalilla kavioon. Markkinat ovat vanha perinne ja vanhoja pappoja niillä riittääkin. Myös markkinamestari ja maaliämpärin haltija taitaa olla jättänyt aktiivityöuran jo taakseen.

Oisko kiva etupihalla?

Maaliämpäri

Kavion merkkaus

Ukkojen kokoontumisajot

Aina ei voi merkata kaviota

Hevosiaa on laidasta laitaan, polvenkorkuisista isoihin työhevosiin ja kiiltävistä kengitetyistä nuhjuisiin laitumelta napattuihin puolivilleihin - joilla kaviot on mitä on. Kuitenkaan huonoja kavioita pahempaa en ole nänyt (esim selkeästi kipuilevia, ontuvia tai haavaisia). Lisäksi hevoset ovat ennemmin liian lihavia kuin laihoja. Toki osalle kevyt hoivaaminen olisi paikallaan, mutta varsinaista kärsimystä en ole pikkumarkkinoilla nähnyt, enkä ronskia pahempaa kohteluakaan.

Aamu-seitsemältä on vielä rauhallista, 9 maissa paikalle alkaa punkea enemmän porukkaa ja eritoten perheitä hevosia paijaamaan. Varovaisen suomalaisen silmiin lasten puikkelehtiminen ponien seassa on aika hurjan näköistä.

Bongaa lapset seassa

Tänä vuonna markkinoille ei osunut varsoja (kävin kesäkuun alussa Rijnsburgissa), aiempina vuosina mukana on ollut myös pikkuvarsoja. Jotka myös poukkoilevat pitkin.

Utelias varsa

Takaisin äidin luo

Satunnaisesti jostain hevosesta saatetaan oikeasti käydä kauppaa. Silloin sitä juoksutetaan eestaas ja jopa tarkastellaan hampaita iän määrittelemiseksi. Vaikka lain mukana kaikilla tulee nykyisin olla passit (ja onkin).

Nopea sukupuolitsek

Hampaiden tarkistus

Juoksutus

Hintaluokka on halpa, pikkuponia saa viiteenkymppiin (ties vaikka ilmaiseksi), hieman erikoisemman värisen muutamalla satasella ja hevosen 1-2 tuhannella. Pääosa ajasta hevosia vaan katsellaan ja taputellaan, kunnes on aika palata kotiin.