Ketunmetsästys 3/5: Koirista (ja rahasta)

Ketunmetsästyssarjassa ollan päästy jo osaan kolme, edelliset: yksi ja kaksi. Ennekuin päästään matkaan vielä pieni sivupolku. Sillä metsästykseen kuuluvat tietenkin olennaisena osana koirat. Rotu on Foxhound ja ne ovat kooltaan  n puolireiteen ihmistä. Monesti ne ovat kuvissa hevosen rinnalla ja luulin itse asiassa pienemmiksi (polvenkorkuisiksi).

Niiden määrä lasketaan perinteisesti pareissa, tällä kertaa mukana oli 14,5 paria. Pari-nimitys juontaa juurensa koulutusvaiheeseen, jolloin koulutettava kiinnitetään kokeneempaan koiraan kanssa pariksi ja kokematon oppiin puoliväkisin komennot (kun ei auta kuin seurata).

Tällä ne tulivat

Tällä yhdistyksellä koirat asuvat Huntsmanin luona. Huntsman on koirien päävastuullinen, tällä kertaa hän toimi myös Masterina eli koko metsästyksen johtajana. Olletikin hänellä ei ole rahasta puute, jos on tilaa 30+ koiralle. Kotonaan on nimittäin oltava ainakin kymmenkunta varakoiraa, laumassa on sekä narttuja että uroksia joten esim juoksuiset jäävät kotiin. Tai muuten raihnaiset tmv. Tauolla ukkeli nousikin selästä ja paijaili koiria innolla.

Monesti koirat eivät kuitenkaan asu kenenkään luona, vaan kennelissä, missä saavat hoidon ja tarpeelliset treenit. Oppaani yhdistyksellä on 90 koiraa kennelissä, samassa kennelissä on muutama kettukin. Jotta saavat ketun hajua, joka voi olla ketun virtsaa, tai heidän tapauksessa hajuvana vedetään ketun makuualustalla. En tiedä mitä laki sanoo ketusta kotieläimenä, ehkä menee samaan linjaan kuin turkiskettu?

Kasvatusta on omaa ja tuontia (erit Englanti, tietty). Kun pentu on vieroitettu seuraa sosiaalistamisvaihe. Tässä kohtaa pentu tottuu ihmisiin ja mm oppii nimensä. Oppaallani on säännöllisesti sosiaaliskoiria kotonaan. Hän sanoi että tuntuu tietenkin ikävältä antaa ne pois mutta sen tietää jo kun ne tulevat, että väliaikaista. Ja lopulta niihin menee myös hermot, sillä aikanaan jahtivietti herää ja sitten ei meinaa päästä kotipihaan ku jo joku livahtaa ja kun niitä etsii kolmatta kertaa metsästä niin on ihan helpottunut kun saa viedä kenneliin. Muistankin, kun ratsastin talonsa pihan reunaa, että siellä oli räksyttäjiä useamminkin.

Myös nyt metsästäneessä laumassa oli oppaani luona asuneita, joten hän osasi mainita muutamankin koiran nimen. Ja näemmä nimi ei koiraa pahenna, Darwin oli oikeastaan aina etunenässä, tarkka hajuaisti kuten luonnonvalinnalle kuuluukin.

Koirat tupeksivat ojaan juomaan.

Ratsastajilla on useimmilla (ainakin kokeneilla) pitkät piiskat koiria varten, Että voi hätistellä jaloista tmv. Masterilla on myös pieni torvi, jolla koiria kutsutaan. Masterin lisäksi on aina pari nimettyä koirahenkilöä - Whippers-inn - eli raippaporukkaa, jotka myös ovat vastuussa siitä että koirat pysyvät kasassa. Nämä myös osallistuvat koulutukseen kennelissä - täytyyhän heidänkin tuntea kaikki koirat nimeltä. Useimmilla piiska oli ruskea, mutta Masterilla ja oppaan pojalla oli nyt valkoinen. En tiedä onko tässä värillä väliä. Tod näk on.

Valkoiset piiskat.

Piiskalla voi siis hätistellä ja yhdellä tauolla kun seisottiin pidempään kyllä muutamaan kertaan sivallettiin voimallakin, mutta en tiedä oliko se vain maahan tai vaikka harjoittelua vai mitä.

Hätistelee koiraa vai huitoo muutenvaan?

Lisäksi muutamilla on satulaan tai rintahihnaan kiinnitettynä pari nahkahihnaa. Jos joku koira menisi mahdottomaksi siinä on varakaulapanta.

Kaulapannat.
Virallisesti (Britti)asuun kuuluu hanskat. Aika moni meni kuitenkin ilman. Holskit kestävät kylmää 100x suomalaisia paremmin. Koska talvi on harvoin pakkasella niin jos lapsesta asti on paljain käsin siihen karaistuu & pärjää.
Nytkin oli maksimissan 6 astetta + kohtuullinen tuuli ja ulkoilivat sen  5 tuntia. Minulla oli sormikkaat ilman muuta!

Metsästyksen lopussa koirat saavan palkintonsa nimeltä "kill" (tappo), yleensä lehmän pötsi.

Koirien ylöspito ja koulutus tietenkin maksaa. Niinpä esim oppaani yhdistyksessa vuosimaksu on 1200 euroa, ja starttiraha yleensä n 50. Tähän päälle pari hevosta, kuljetuskalusto, vaatteet ja varusteet (valkoinen piiska n 200 e) niin ei ihme, että yksi tarkastelun kohteista mahdollisten uusien jäsenten kohdalla on taloudellinen tilanne. Tietenkin jäseneksikin pääsee vain suosituksella.

Onneksi minulla on nyt suosittelija! Vai suosittelisikohan? Ensi kerralla päästään sentään pihasta. Jatkuu...