Ketunmetsästys 4/5: Vihdoin matkaan

Noniin, jatketaan kohdasta mihin jäätiin osassa 2 (osa 3 oli koirista), eli nousen oppaani autoon ja lähdetään johtoauton perään. Joka kurvaa tielle ja noin 700 m kuluttua jo parkkiin, teollisuus- (vai maatalous-)hallin kupeeseen. Ja siinähän hajuvanan vetäjä jo seisookin, nyt odotellaan sitten itse porukkaa.

Joka ilmestyykin pellon perälle, Jonkun aikaa koirat etsivät hajua ja lopulta laukkavat peltojen ympäri paikalle. Eka run:i oli siis ehkä 2 km. Osa jopa oikaisee eikä kierrä, näkiväthän he meidät jo. Ihan sellaista Vau iso lauma heppoja laukkaa  ei tullut. No, ehkä myöhemmin.

Sitten seisoskellaan, torvisoittokunta soittaa ja jossain kohtaa hajuvanailija lähtee tekemään jatkovanaa. Nyt siis isänsä seuranaan, koska on alaikäinen. Lopulta autoihin ja run 2. Ajetaan Brabantin korkeimman mäen alle (jätemäki) ja odotellaan. Linnuntietä siirtyma on 1 km.

Seisoskelua

Lopulta hajuvanailijat näkyvät mäen päällä ja ravaavat alas, Aika pian tämän jälkeen tulevat koirat ja sitten ratsastajat. Jotka kävelevät alas. No, onhan se alamäkeen ok ottaa varovasti, mutta hieman eri meininkiä olisi metsästykseltä odottanut. Alhaalla tasaisella sentään muutama hevonen laukkaa - sen 30m minkä voi.

Hajuvanan vetäjällä isä seurana. Rätti roikkuu narun päässä keltaisesta lenksusta.

Tälle hevoselle olisi kelvannut enempikin laukka

Ja sitten seisoskellaan, tällä tauolla tarjotaan portviiniä (minullekin, kieltäydyn). Master nousee selästä paijaamaan koiria ja seurustelemaan. Hän jättää hevosensa oman onnensa nojaan ja lopulta se lähtee vaeltamaan jonka jälkeen joku pitää siitä kiinni. Jotenkin aika omähyväistä ettei edes viitsi kysyä pitäisikö joku kiinni vaan olettaa, että kyllä joku hoitaa. Olletikin myös olettaa, ettei hevonen karkaamalla karkaa, mutta ohjat ja martigaalit voisivat esim sotkeutua jalkoihin jos hevonen olisi keksinyt hamuilla ruohoa.

Huomaa portlasit käsissä.

Seisoskelua

Vanhin hevonen, 25v. Joka vuosi siitä lähtien kun se täytti 18 kattelen, että voiko vielä mennä. Mutta hyvin se vetää!

Sitten tulee viesti, että hajuvanailija hukannut rievun ja odotellaan vielä lisää.

Heppa ihmettelee keskenänsä. Eniten oik oppaani poikansa vieressä.

Lopulta autoihin ja menoksi. Nyt vihdoin ihanvähän actionia, allaoleva laukkakuva otettu auton ikkunasta.

Ja pieni ojahyppy myös.

Pysähdytään taas hetkeksi, vaikkei taukopaikka olekaan, ilmeisesti kuvaamaan. Kukaan ei kuitenkaan laukkaa tai hyppää ja lopulta johtoauton kuski pyytää kahta norkoilijaa hyppäämään tienlaidan puunrungon yli valokuviin. Oppaani tätä kovin paheksuu, hypitään (hyppyytetään) reitin ulkopuolella. Ilmeisesti muita hyppyjä ei ole matkallakaan ole ollut.

Johtoautossa matkaakin kolme valokuvaajaa. Yksi on turvaliiviosallistujan tuttu, ja kuvaa ko henkilöä extrapaljon, kaksi muuta ehkä jotain ammattilaisia, toisella pressikortti (jota ei nyt todellakaan tarvitse, mutta ehkä on paikallislehdestä tmv). Oppaani kertoo, että heillä on aina ammattikuvaajat mukana metsästyksillä, että saa hyviä kuvia. Olletikin toinen sitten sellainen.

Edelliseltä taukopaikalta tähän kuvauspaikkaan on linnuntietä 700m. Vaikka vähän kiemurtelisivat en usko että 5-7km run onnistuu mitenkään. No, tämä kolmosrun ei ole vielä valmis, katsotaan kuinka kauas vielä joudutaan. Tässä kohtaa omituinen turisti lähtee kotiinpäin (ks osa 2). Jatkuu...