Valjashevoset 2: Käytetyt rodut

Viime osassa kerroin valjashevostelun perusteet. Nyt hieman roduista, niitä on käytännössä 3: KWPN eli hollanninpuoliverinen, Hackney ja friisiläinen. 

Friisi

Friisi ei varmaan esittelyä tarvitse, ja niillä onkin monesti jo itsestään korkeat etupolven liikkeet. Ihan kiva kyseisessä lajissa, vähemmän toivottu kouluradalla.

Tämä ihan taviskouluradalla, ei ratsainvaljashevosmeiningissä.

Hackney on alunperin englantilainen rotu, joka perustuu kadonneeseen Norfolkin ravuriin (jota muuten käytettiin suomenhevosenkin jalostuksessa 1800-luvun lopulla - heikoin tuloksin). Norfolkin ravuri ei ollut niinkään nykyravuri (pikajuoksija), vaan kätevä sen ajan kärryhevoskäyttöön eli reipas etenijä ja jaksoi ravata matkaavoittavasti pitkään. 

Hackney, ponikoko

Kun kärryhevostyökäyttö väheni jalostus meni enemmän näyttävyyden suuntaan, Hollannissa on jo omia sukulinjoja ja kantakirjan (vuodesta 1946) mukaan hackneykasvatus on Euroopaan laajinta, eli ohittaa alkuperämaan. Linjoja on kaksi, hevos- ja ponikoko. Molemmat ovat varsin siroja.

Hackney, hevoskoko.
Väliaikaohjelma Jumping Amsterdam 2010, ohjaksissa Jeroen Dubbeldam.

Viimeinen rotu - tai oikeastaan kantakirja - on KWPN. Joka on taatusti Suomessakin tuttu urheiluhevosistaan, sekä koulu- että estepuolelta löytyy vahvaa kasvatusta. Mutta polvikorkeajuoksijalinja on Suomessa vähemmän tunnettu. 

Kärryhevoslinjan kasvatus alkoi ottaa vauhtia vuodesta 1950 kun Oregon syntyi. Keksittiin, että polvennostoa ja pystyä kaulaa voidaan jalostaa. (Oregon oli alunperin geldersiläistä KWPN-linjaa, gelders ja groningen ovat edelleen olemassaolevia raskaampia sivulinjoja). Nykykärryversioista  kaikilla on Oregon sukutaulussa (sukusiitos alkaakin olla hiljaksiin ongelma). 70-luvulla mukaan lisättiin hackneytä -haettiin keveyttä - ja Cambridge Cole oli tässä vahvin vaikuttaja ja löytyy myös useimmissa sukutauluissa. 1990-luvun alussa mukaan sotkettiin vielä American Saddlebrediä, huitoohan sekin jaloillaan, mutta se ei tuottanut suuria onnistumisia. (historialähde)

Todennäköisesti Suomen (FWB)kasvattajat ovat linjoista perillä ettei vahoingossa tule hankittua vääränmallista siitostammaa, mutta tavis ei eroa tiedä. Aikoinaan tutulla oli KWPN ja vasta täällä asuttuani tajusin sen olevan kärryhevoslinjaa - ja sukutaulussa toistuikin Oregon moneen kertaan. Mikä ei toki harrastehevosessa haittaa ollenkaan. Kuitenkin periaatteessa kärryhevosKWPN on hollannin ex-ravuri. Halvempi harrastepoku, jolla ei oikein pärjää kouluradoilla. Koska polvi nousee liikaa ja liike ei etene eteen. Nykyisin osaan jo bongata tuigerit melko tarkkaan, liike kertoo paljon, sekä suora lautanen, korkealle sijoittunut häntä, loiva lapa ja pysty kaula.

Harrasteratsuversio.

Linjat eivät ole kiveen hakattuja, kasvatuksessa KWPNlinjoja voi sekoittaa vapaasti, kantakirjoja on vain yksi. Ja välillä sekoistus onnistuu, Laura Gravesin (USA) MM-tason kouluratsu Verdades oli äidin puoleta kärrylinjaa, sukutaulussa sekä Cambridge Cole että Oregon. Isä on Westfalen, eli saksalaista sukujuurta, mutta Verdades on kasvatettu Hollannissa ja siten KWPNkantakirjassa.

Laura Graves ja Verdades Rotterdam 2016

Seuraavassa osassa varusteista lisää. Tai lähinnä erikoisvarusteista.