Platinum Stables: Pusikossa kuhisee

Eli kakkososa suomalaisen Joanna Robinsonin Hollannista ostamasta tallikompleksista. Historiaa ja taustoja täältä. Kompleksi kattaa 28 hehtaaria, josta osa metsää. Jo edellinen omistaja harvensi metsää ja suunnitteli sinne jotain ratsastupolkuja.

Metsän pohjoisreuna rajautuu moottoritien rekkaparkkiin ja sinne pystytettiin myös edellisen omistajan toimesta aita. Ja siitähän kohu nousi ja monen vuoden oikeusjutut. Sillä ko rekkaparkista kulki suora polku metikköön ja kysessä oli jo kymmenien vuosien ajan vakiintunut homokohtauspaikka.

Talli alaoikealla, parkki merkitty. Google maps.

Näistä kohtauspaikoista olen maininnut jo pariin otteeseen (yksi ja kaksi). Varmaan vastaavia on muissakin maissa (ehkä jopa Suomessa) mutta muualla on tilavampaa ja paikan voi valita niin, ettei se osu taviksen kohdalle. Tai tallinpitäjän metikköön. Täällä paikat ovat yleisessä tiedossa ja välillä pääsevät lehtiin. Lähinnä haittojen takia, roskaaminen (patjoja ja kondomeja sekä vesipulloja yms perusroskaa) tai näkyvys (lapset näkee tai muutenvaanulkoilijat) tai sijainti (perustetaan uusi asuinalue / uimaranta / leikkipuisto ja kohtaamispaikka jää jalkoihin / kulkureitti sen läpi).

Kohtaamispaikoille on tilausta. Ilmeisesti julkihomot / kaapista tulleet eivät niitä niinkään käytä - heille on baarit ja avioliitotkin. Mutta kohtauspaikat ovat piilohomojen suosiossa, anonyymi mahdollisuus hieman homostella. Mikä on tietenkin pohjimmiltaan surullista, ettei voi / uskalla / halua paljastaa olevansa homo (syystä että esim perhe hylkää tai saa muutenvaan turpiin, mikä on Hollannissakin täysin mahdollista vaikka kuinka ollaan olevinaan suvaitsevaisimpia maita).

Muutaman vuoden takaisessa kuvassa Haarlemin kaupungintalo.

Niinpä näille kerääntyvät farmarit lastenistuimilla tai muuten kulissielämää viettävät homot. Ja taustalla on jopa heidän asiaansa (toki ilman että kulissipuolta korostetaan) ajava yhdistys. Jonka sivuilta kokoontumispaikat löytyvät koordinaatteineen, ja joka siis haastoi silloisen omistajan oikeuteen. Meinasivat, että aita oli laiton ja kokoontumispaikka vuosien saatossa niin vakiintunut, että mahdolliset kaavoitukset yms eivät enää päde (vanhentumisklausuuli). Lisäksi syytettiin omistajaa ja kuntaa homojen syrjinnästä ja vaadittiin kunnalta vaihtoehtoista paikkaa.

Oikeutta käytiin vuodet 2019-2020 eri asteissa. Joannan onneksi joka asteessa säätiö hävisi. Tuorein päätös on joulukuulta 2020. Vaikka paikka on ollut 30 vuotta käytössä niin siellä on alunperinkin ollut metalliaita joka on leikattu pihdeillä auki. Maa on aina ollut yksityisomistuksessa eikä kunnallinen ja sen käyttö on siis aina ollut omin luvin. Jos maanomistaja haluaa maan käytön kieltää, hänella on siihen täysi oikeus, sillä paikka ei ole alunperinkään julkinen ulkoilualue.

Aita, kuvannut homosäätiön Anthony Mathijsen, napattu täältä. Polku näkyy selvästi.

Aidan lisäksi paikalle on kasattu maata ja risuja esteeksi, toivotaan, että ne pitävät homot loitolla. Välillä maankäytössa toimii vanhetumissääntö, esimerkiksi jos naapurin traktori on aina ajanut jonkun pihan poikki pelloillen niin uusi omistaja ei voi katkaista kulkereittiä aidalla tai vaikka istutuksilla. Onneksi homo- (tai senpuoleen hetero-) seksi ei kuulu lainsäätäjän poikkeuksiin.