Kultavaunut

Kuninkaalla on kultavaunut. Ne valmistettiin 1800-luvun lopulla kansankeräyksellä Amsterdamilaisten keskuudessa kuningatar Wilhelminan valtaanastujaisten kunniaksi. Vasta 1901 niitä käytettiin ensi kerran, Wilhelminan häissä. Sittemmin vaunut ovat vakiintuneet käyttöön prinsjesdagina eli parlamentin avajaispäivänä syyskuussa. Ko päivästä tämän postauksen loppupuolella, myös videolinkki vuoden 2014 prinsjesdagiin, jossa kultavaunut olivat vielä käytössä.

Kuva Prinsjesdag 2015, ED 10.6.2021

Vuoden 2015 Prinsjesdagin jälkeen vaunut otettiin käytöstä ja restauroitiin. Mikä ei ollutkaan ihan pikkukeikka sillä kesti reilut 5 vuotta. Kesäkuun alkupuolella ne vihdoin ilmaantuivat taas rahvaallekin näkösälle ja viettävät tulevat kuukaudet Amsterdamin museon sisäpihalla.

Vaunut nostettiin museon sisäpihalle tiukassa paikassa vs raitiovaunujohtimetkin.
Kuva täältä, siellä myös muutama muu nosto-operaatiosta. 

Kuninkaan toimeksianto oli: "Restauroidaan käyttökuntoon". Pysyvä museokuntohan olisi vaatinut vähemmän, mutta nyt pitää olla turvallista ja säänkestävää. Vaan saas nähdä tuleeko käyttöä vai ei.

Vaunussa on joka sivulla maalauksia, paneeleissa kuvataan mennyttä ja tulevaa ja sivuilla kuningaskunan rikkauksia. Vasen reuna on nimeltään Hulde der Koloniën eli Siirtomaiden kunnianosoitus. Ja kuva on aika lujaa siirtomaalainen. Siinä siirtomaiden alamaiset tarjoavat nuorelle Wilheminalle maidensa rikkauksia.

Kuva Wikipediasta (piirtänyt Nicolas van de Waay / Amsterdamin kuvapankki),
paneeli näkyy osin myös vaunukuvassa yllä.

Orjuus oli poistettu vain parikymmentä vuotta aiemmin ja kuvassa sekä tummat että itämaiset (Hollannin siirtomaat olivat Surinami ja Indonesia) on kuvattu alamaisina ja stereotyyppisinä. Joka ei ole enää tätä päivää. Joten vastustajat eivät vaunuja enää kadulle halua. Kuningas ei ota mihinkään kantaa, mumisee vain että "Historiaa ei voi uudelleenkirjoittaa".

Lasivaunut

Syksyllä se selviää, restauroinnin ajan ajeltiin lasivaunuilla vm 1821 (jotka restauroitiin jo aiemmin). Minun puolestai kultavaunut voisivat siirtyä museoon pysyvästi.

Kuningas taas liikenteessä

Hollanti osallistuu pitkästä aikaa isompiin jalkapallokisoihin. (Suomella kesti vielä pitempään). Holskit ovat tunnettuja jalkapallohulluudestaan ja perinteisesti taloja ja jopa kokonaisia katuja koristellaan innolla oranssilla. Nyt koristelu on ehkä hieman maltillisempaa: koronaefekti, isompia kimppajuhlia ei vielä saa (kaikki eivät tosin tottele) ja ravintoloissakaan ei sovi olla screenejä.

Siellätäällä kuitenkin on kaivettu koristeet naftaliinista - tai ostettu uusia - ja Haagin katu Haagse Marktstraat on julistetu Hollannin oranssikaduksi. Tästäpä kunkku innostui ja lähti moikkaamaan.

Pientä yritystä omilla kylillä

Ja huit hait unohti koko koronan. Vaikka täällä(kin) mennään lujaa parempaan suuntaan niin taas kerran kunkku mokasi (vrt Kreikan matka). En tiedä asuuko niin kaukana kuplassa ja norsunluutornissa mutta jovain poseerattiin valokuvissa liki ja jopa kätteli! Varsinkin tämä viimeisin todella ihmetyttää. Jos 1,5v välttelee kättelyä niin luulisi jotenkin olevan jo ihan vaikka selkärangassa.

Kuva ED artikkelista

Virallisesti pääministeri on kuninkaan tekemisistä vastuussa, protokollatouhua. (Kuninkaan tekemisistä on säädetty paljon lakejakin, esim perustuslain 41 artikla: Kuningas sisustaa Talonsa huomioonottaen yhteisen hyvän. Ok, myönnetään: inrichting ei ole pelkkä sisustus vaan esim palvelijatkin saa itse valita). Asiaan: pääministeri Rutte sanoo (ED 19.6.2021) "Kuningasta harmittaa itseäänkin, että näin kävi. /../Oli yllättäen enemmän tunkua kuin odotimme". 

Melkein 1,5 metriä.

ps. Miksi oranssi? Se on kuningashuoneen väri, nykyinen kunkku on aiemman hallitsijan Willem van Oranjen (Wilhelm Oranialaisen) monennen polven jälkeläinen. Oranje taas nimenä palaa takaisin Ranskan Orangeen. Wilhelm oli itse saksalaista Nassaun sukua, mutta peri Etelä-Ranskalaisen Orangen ruhtinaskunnan serkkunsa René Chalon (virallisesti René oli Nassaun kreivi ja Chalon-Orangen prinssi) kuoltua.

Orangen kaupunki on tunnettu amfiteatteristaan.

Ja tämä orange viittaa appelsiiniin, jonka kaupan keskus kyseinen Ranskan Orange pitkään oli. Ja appelsiini on oranssi, niinpä orange / oranje on monissa kielissä ko värinkin nimi (eikä vain hedelmän). Jopa Suomessa!

Renkaan tökintä

Taas kerran tönkkösuomennettu otsikko, eli kysessä on Hollantilainen perinnelaji Ringsteken ((lähes) vastaavia on mm Italiassa ja Tanskassakin). Tehtävä on yksinkertainen, nappaa hevosen selästä tai kärryiltä käsin rengas. Rengas irtoaa helposti ja siihen tarvitsee vain osua n 50 cm kepillä.

Kierroksia on yleensä 2-5 ja renkaita radalla 1-2 (voikohan olla kolmekin). Rata on yleensä suora, mutta ne kerrat kun itse osallistuin mentiin ihan ratsastukentällä. Eniten poiminut voittaa (käyntiä ei sallita).

Kuvassa näkyy, että korkeuksia on kaksi, jotta shettiksenkin vaunuista yltää.

Monesti renkaantökkiminen on laji markkinoilla tai vastaavissa tapahtumissa. On myös motoroituja versioita (esim wanhat autot) mutta hevosen kanssa touhu on tietenkin jännittävämpää, sillä tähtäys vaikeutuu kun hevonenkin liikkuu / pompottaa ylösalas. Valjakon kassa meininki on hieman vakaampaa.

Nappisuoritus.

Koska touhu usein on markkinahulinassa onnetomuuksiltakaan ei vältytä. Moni kuitenkin vetää radan melko reippasti ja hevonen voi ylikuumeta, säikkyä tai liukastua. Kerran kun olin katsomassa näin kävi ja kuski putosi vaunuista ja hevonen vaunuineen osui muutamaan (parkkeerattuun) autoon ennenkuin saatiin kiinni.

Ohi että pamahti. Tähtääminen ei ole koskaan kuulunut vahvuuksiini.

No, täällä on enemmänkin hevostouhuja, joissa hevosen paras ei ole aina päällimmäisenä. Ja vahva näin on aina tehty, ei ne siihen kuole. Vuosien mittaan olen kyllä voinut vetää johtopäätöksen, että vaikka Suomi paljon nuorempi hevosmaa (ja pärjää heikommin isoilla kisakentillä) hevosen hoitotieto ja avoimuus oppia käytöksestä, tarpeista yms on valovuosia edellä Hollannin 'perinteitä'. Niitähän piisaa, esimerkiksi linkki1 linkki2 tai talven kärrysarja.

Faktat tarkistamatta

Disclaimer: tämä postaus ei päde, pilkka sattui omaan nilkkaan.

==================

Täällä on (taas) yli 30 astetta päivätolkulla ja istun pääosin sisällä. Osui typerä Tv-ohjelma kohdalle, visailu 50/50 jossa aina vain kaksi vastausvaihtoehtoa. Mikä teltta on kuvassa, jurtta vai laavu?

Laavu on tietenkin väärin kirjoitettu. Vaan aina vaan pahenee, kisaaja vastasi oikein ja kun vastaukset pläjäytettiin esille, niin

Pitäisiköhän laittaa palautetta?! Pistää helle pinnan kireälle... 

============

Onneksi en laittanut sillä alla kommenteissa minua viisaampi korjasi. Kuva pätee hyvinkin sillä kota on lavvu saameksi! Ja useimmilla muillakin kielillä.

Ja mikä ettei, miksi luulin, että kota tai laavu ovat jotain yleismaailmallisia sanoja? Varmaan koska sauna on. #aina ei voi voittaa

Jormakin on nainen

Ja Jorman ammatti on maailman vanhin. 

ED vkl-liite Mezza 5&6 kesäkuuta.

Vihdoin koronarajoitukset helpottavat myös seksityöläisten osalta ja Jormakin voi taas työskennellä. Hän esiintyi Eindhovenin päivälehden viikonloppuliitteessä, jossa haastateltiin muutamaa eri ammattia (myös eroottista hierojapariskuntaa ja intiimikoutsia eli mikäs se sitten olisi, valmentaja/opas/opettaja (mies)). Jorman ammatti on kolmikosta perinteisin. Miehet lähestyvät minua koska olen aito. Ei muovotissejä eikä pullotushuulia vaan aitoa Amsterdamilaista kodikkuutta. 

Kaikkineen korona on täällä lujaa väistymään päin ja itsellänikin on jo rokotusaika varattuna. Kohta kehtaa taas halailla, rahalla tai ilman.

Muita omituisia holskinimiä (kelaa ristikoista ohi).

Kauriinpelastuksia heinäpellosta

Täällä oli todella huono toukokuu, 13 astetta ja vettä ja välillä myrskysikin. "Kaikki" siis myöhässä, oman pihan laitosta luontoon ja heinäntekoon. Yleensä ensimmäiset heinät kerätään jo toukokuun puolivälissä mutta kylmässä ei kasvanut ja satessa ei korjata. Viime lauantaina keli vihdoin kääntyi ja pari päivää oli oikein mukanaa, 20 asteen pintaan ja aurinkoa. Vaan koskaan ei ole hyvä sillä överiksi veti sitten samointein, tätä kirjoittaessa (keskiviikkona) mittari varjossa 29,6 ja istun sisällä (kiukuttelemassa). Mutta heinäpoutia piisaa ja viikonlopusta lähtien peltoa on niitetty nurin joka puolella.

Heinää nurin omalla kylällä. Tuohon tulee joka kesäksi myös hevosia, ilmeisesti 2-3-vuotiaita, laitumelle (taustan lohkolla näkyy jo). On mukavaa, että lähimmät hevoset ovat linnuntietä noin puolen kilometrin päässä. Lähimmillään jopa 200m, mutta se ruoholäntti ei ole (vielä) tänä vuonna käytössä. 

En tunne hirvien elintapoja kauhean hyvin, mutta aika usein taitaa olla juttua, että emällä on vasa mukana? Hevosista tiedän varmaksi, että emä ei varsaa hylkää ja vastaavasti varsa seuraa (luonnossa) jos tarvis kilometritolkullakin. Metsäkauriilla homma toimii kuitenkin toisin, opin lehdestä (ED 2.6.2021). Vasa juo maitoa vain noin 4x/vrk ja emä hiihtelee loppuajan omia menojaan. Vasa jätetäänkin "piiloon" (metsään tai heinikkoon) ja se makaa hiljaa ja liikkumatta vaikka mikä olisi. Esim traktori.

Kauris ei kauheasti erotu. Kuva ja kaksi seuraavaa paperilehdestä.

Vuosittain useampia vasoja ajetaan kuoliaiksi heinäpelloissa, pientä (ei paljon koiraa/kissa isompaa) littanaksi laittautuvaa vasaa on heinikossa mahdoton bongata traktorin ohjaamosta. Kuitenkiin pellon etukäteistutkiminen (yksin) on mahdotonta. Aiemmin vapaaehtoisluonnonsuojelijat kulkivat ketjuina pellon yli vasaetsinnässä mutta jopa silloin saattaa vasa jäädä huomaamatta.

Uusi tekniikka tuo uusia mahdollisuuksia ja nykyisin käytössä on jo muutamakin drone joka skannaa / kuvaa pellon lämpökameralla ja merkkaa karttaan mahdolliset vasat. Parin ukkelin ja yhden dronen voimin pelto on hetkessä tsekattu. Kun vasa on paikallistettu se kannetaan turvaan ja monesti sen huuto tuo emänkin tuotapikaa paikalle.

Kuvassa kantajalla tarkoituksella ruohoa / heinää kourissaan ennenkuin nappasi vasan, ettei ihmisen haju tartu. Kuinkakohan suuri riski tälle on Suomessa? Peltojen lisäksi kauriinpiilostutilaa on kuitenkin metsissä Hollantia enemmän, onneksi.

Platinum Stables: Pusikossa kuhisee

Eli kakkososa suomalaisen Joanna Robinsonin Hollannista ostamasta tallikompleksista. Historiaa ja taustoja täältä. Kompleksi kattaa 28 hehtaaria, josta osa metsää. Jo edellinen omistaja harvensi metsää ja suunnitteli sinne jotain ratsastupolkuja.

Metsän pohjoisreuna rajautuu moottoritien rekkaparkkiin ja sinne pystytettiin myös edellisen omistajan toimesta aita. Ja siitähän kohu nousi ja monen vuoden oikeusjutut. Sillä ko rekkaparkista kulki suora polku metikköön ja kysessä oli jo kymmenien vuosien ajan vakiintunut homokohtauspaikka.

Talli alaoikealla, parkki merkitty. Google maps.

Näistä kohtauspaikoista olen maininnut jo pariin otteeseen (yksi ja kaksi). Varmaan vastaavia on muissakin maissa (ehkä jopa Suomessa) mutta muualla on tilavampaa ja paikan voi valita niin, ettei se osu taviksen kohdalle. Tai tallinpitäjän metikköön. Täällä paikat ovat yleisessä tiedossa ja välillä pääsevät lehtiin. Lähinnä haittojen takia, roskaaminen (patjoja ja kondomeja sekä vesipulloja yms perusroskaa) tai näkyvys (lapset näkee tai muutenvaanulkoilijat) tai sijainti (perustetaan uusi asuinalue / uimaranta / leikkipuisto ja kohtaamispaikka jää jalkoihin / kulkureitti sen läpi).

Kohtaamispaikoille on tilausta. Ilmeisesti julkihomot / kaapista tulleet eivät niitä niinkään käytä - heille on baarit ja avioliitotkin. Mutta kohtauspaikat ovat piilohomojen suosiossa, anonyymi mahdollisuus hieman homostella. Mikä on tietenkin pohjimmiltaan surullista, ettei voi / uskalla / halua paljastaa olevansa homo (syystä että esim perhe hylkää tai saa muutenvaan turpiin, mikä on Hollannissakin täysin mahdollista vaikka kuinka ollaan olevinaan suvaitsevaisimpia maita).

Muutaman vuoden takaisessa kuvassa Haarlemin kaupungintalo.

Niinpä näille kerääntyvät farmarit lastenistuimilla tai muuten kulissielämää viettävät homot. Ja taustalla on jopa heidän asiaansa (toki ilman että kulissipuolta korostetaan) ajava yhdistys. Jonka sivuilta kokoontumispaikat löytyvät koordinaatteineen, ja joka siis haastoi silloisen omistajan oikeuteen. Meinasivat, että aita oli laiton ja kokoontumispaikka vuosien saatossa niin vakiintunut, että mahdolliset kaavoitukset yms eivät enää päde (vanhentumisklausuuli). Lisäksi syytettiin omistajaa ja kuntaa homojen syrjinnästä ja vaadittiin kunnalta vaihtoehtoista paikkaa.

Oikeutta käytiin vuodet 2019-2020 eri asteissa. Joannan onneksi joka asteessa säätiö hävisi. Tuorein päätös on joulukuulta 2020. Vaikka paikka on ollut 30 vuotta käytössä niin siellä on alunperinkin ollut metalliaita joka on leikattu pihdeillä auki. Maa on aina ollut yksityisomistuksessa eikä kunnallinen ja sen käyttö on siis aina ollut omin luvin. Jos maanomistaja haluaa maan käytön kieltää, hänella on siihen täysi oikeus, sillä paikka ei ole alunperinkään julkinen ulkoilualue.

Aita, kuvannut homosäätiön Anthony Mathijsen, napattu täältä. Polku näkyy selvästi.

Aidan lisäksi paikalle on kasattu maata ja risuja esteeksi, toivotaan, että ne pitävät homot loitolla. Välillä maankäytössa toimii vanhetumissääntö, esimerkiksi jos naapurin traktori on aina ajanut jonkun pihan poikki pelloillen niin uusi omistaja ei voi katkaista kulkereittiä aidalla tai vaikka istutuksilla. Onneksi homo- (tai senpuoleen hetero-) seksi ei kuulu lainsäätäjän poikkeuksiin.