Koulukisat Hollannissa: Eroja vaatimuksissa ja arvosteluissa

Aloitin koulukisasarjan tämän vuoden toukokuussa ja tässä sarjan 5. ja viimeinen osa. Ilokseni havainnoin, että osa osista on jo melkein vanhentunut - Suomen uusissa, vuoden 2019 kisasäännöissä mahdollistetaan näemmä (lähde: Hevostalli.net ratsastus-osio) ratsastus ilman kannuksia ykkötasolla, ilman takkia kesäkuumalla ja ilman kankiakin saa mennä. Ts ainakin paikoin säännöt menevät samaan suuntaan kuin täällä jolloin erot vähenevät.

Linkki edellisiin osiin.

Tässä vikassa osassa kaivelen vielä hieman yksityiskohtia esille, asioita jotka toimivat täällä erilailla kuin Suomessa.

Ensinnäkin koko systeemin lähtökohta on, että alemmissa luokissa startataan nuorilla hevosilla. Onhan täällä Hollannissakin minunlaisia tätiratsastajia ja harrastelijoita, mutta varsinkin muuton jälkeen, täällä Brabantissa, osallistujalistalla on myös paljon kasvattajille hevosia ratsastavia jne kaupallistarkoituksia. Ja näille nuorille annetaan tilaa liikkua. Suomen radoilla siiirtymiset tapahtuvat kirjaimen kohdalla, Hollannissa B-tasolla laukannostoon on aikaa koko pääty: Välillä F-A-K laukannosto. On aikaa valmistella ja kuulostella paras hetki. (Radan kirjaimet ovat aina pitkän radan mukaan, keskilinjan päissä ovat A ja C). Muut siirtymiset tapahtuvat myös kirjainten välissä, esim lopputervehdukseen tullaan ravissa, A:n kohdalta keskihakaisijalle ja käännöksen jälkeen käyntiin, X ja G välissä seis ja tervehdys. Suomessa välillä käytetyillä FEI-radoilla on samaa meininkiä. Vasta M-tasolla on tarkkoja siirtymisisiä. Hollannissa ei myöskään koskaan ole arvostelukohtana ‘oikeiden teiden seuraaminen’.

Kuvan tasolla sentään siirrytään kirjaimen kohdalla.

Myös muut vaatimukset ovat alemmilla tasoilla helpompia (paperilla). Ensinnäkin keventää pitää B:ssä kaikki, L:ssä saa valita istuuko vai keventääkö ja M:ssä vasta istutaan. Ja sielläkin saa keventää lisäykset. Tämä kaikki jotta ei istu hevosen tiellä tai estä liikettä. On myös hevosystävällisempää (hevosen helpompi pitää selkä rentona). Käytännössä en ole pahemmin kymmeneen vuoteen jumputtanut harjoitusravissa, ja jokunen vuosi sitten kävin Suomessa yhden ratsastustunnin ja olinkin aika helisemässä, kun oli pakko istua.

Hän keventää. Taustalla esilukija (ks myöh).

Tasajaloin ei tarvitse pysähtyä ennen Z-tasoa. Alkutervehdys tulee vasta vaativissa – tälle on kaksi syytä. Ensinnäkin, ohjelmissa joissa on alku & lopputervehdys ja vielä kertaallen seis vaikkapa peruutuksen ohessa, pysähdys saa turhan suuren painoarvon (3x numero). Ja toisekseen, taas ne nuoret: mahdollisesti jännittynyttä hevosta on turhas kiusata seisottamalla heti alkuun. Aloitus on keskihalkaisijalla ja aika pian siihen saattaa tulla siirtyminen (sisään käynnissa, X-G välissä ravi), mutta seisoksia tarvitsee vasta lopussa.

Melkein.

No, mitä sitten tarvitsee tehdä? Esittää rento ja vetreä hevonen, joka ei vastustele ja on jalalla (impulssi). Suomessa suorittelin vanhusponini kanssa Helppo-Ata ja sujui ok. Ponille ei ollut liikettä mutta tekniset jutut (laukka-seis, takaosakännös jne) sujuivat presiis, joten pisteitä sai asiallisesti kerättyä. Hollannissa tie nousi B-tasolla melkein pystyyn. Tehtäviä ei ollut ympyrää kummempaa mutta liike, lennokkuus ja eteenpäinpyrkimys arvosteltiin. Jotka ponilta kaikki puuttuivat. Pari vuotta meni ennenkuin saatiin pisteet kasaan ja päästiin L2 asti ja siellä pisteiden keruu oli jo himpan helpompaa kun alkoi tulla edes väistöä ja peruutusta.

The vanhusponi. Joku saattaa tunnistaa Hevoshullusta 2000-luvun alkupuolelta.

Tähän rentouteen ja vetreyteen liittyy myös kaulan venytys, joka seuraa mukana vaativiin ohjelmiin asti. Tehtävässä hevoselle tulee antaa ohjaa (ravissa, keventäen) ja hevosen tulee hakea eteen-alas, eli olla rento ja selästä irti. Tavoite on, että hevosen turpa vajuu polven korkeudelle, ja tahti & tempo ei saa muuttua. Myös ohjien keruu arvostellaan erikseen, voihan hevonen venyä ok, mutta vastustella lyhennystä takaisin.

Venytystä Z2-tasolla. Tässä kaula / pää ei laske tarpeeksi, selkä ei kunnolla irti.

Tästä tulee hyvät pisteet - jos pää pysyy tasaisesti alhaalla, eikä kuvassa ole joku hetkellinen nykäisy.

Ns alakerran arvosteluissa onkin aina kaikki askellajit erikseen, käynti, ravi ja laukka. Lisäksi on viisi ratsastusteknistä kohtaa: 1. Impulssi ja työskentelytempo 2. suoruus, rentous ja kuolaintuntuma. 3. ratsastusosaaminen ja harmonia. 4. apujen vaikutus ja 5. ratsastajan istunta. B-tasolla on vielä arvostelukohta “Huoliteltu kokonaisuus”, eli onhan heppa puhdas ja kiiltääkö saappaat je onko letit napakat, johon harva tuomari kuitenkaan kiinnittää huomiota, siihen pläjäytetään lähes järjestään kaikille 7 ja sillä hyvä.

Olen itsekin kisannut valkoisella, ja koskaan en saa häntää kunnolla valkoiseksi, kuten kuvassa. Todennäköisesti koska tamma, joka pissii hännälleen. Kerran oli myös huomaustus - harmi, hevosta ei pesty. Keskellä talvea en todellakaan pese paksua talvikarvaa, ei kuivuisi ikinä.
Ps ko valkoinen on myynnissä.

Viimeinen havainto tässä kohtaa on esilukija. Kaikilla radoilla saa olla esilukija, vasta vaativissa jossain kohtaa saa lukea vain toisen radan ja vaikeissa pitää sentään pärjätä ilman. Itse tietenkin Suomessa ratsastin aina omillani ja sitä olen pitkälti jatkanut täälläkin, eipähän tarvitse vaivata ihmisiä, kun hyvin pärjää. Koen myös, että valmistelen tehtävät paremmin kun itse mietin mitä tulee seuraavaksi, sen sijaan että puksutan uraa ja kun huudetaan "B: käännös!"  tulee jonkinlainen ohjausrefleksi että hups vasemmalle piti mennä. Tietenkin hyvä esilukija toistaa monta kertaa ja ajoissa, mutta silti, osa keskittymisestä menee kuunteluun (ja pahimmillaan naapuriradan huutelija vielä sekoittaa pakkaa). Holskit eivät ole tottuneet oppimaan ratoja ulkoa ja välillä näkyykin väärinratsastuksia jos esilukija lukee liian myöhään tai ei esim kuulu kunnolla tuulen takia.

Esilukijan vaatetukselle ei onneksi ole vaatimuksia.

Esilukija ei saa lukea virallisesti mitään muuta kuin mitä paperissa lukee, mutta hieman myös säädetään. Esim jotkut hevoset tunnistavat sanan laukka, joten esilukija saattaa huutaa: C ja M välillä tiedätkyllämikä! Myös saattaa olla jotain viestejä sovittuna, esim yskäisy väärästä laukasta tai kevennyksestä.

Minulla on jokunen vanha video Suomesta ja ovathan ne kisat kivempia / rauhallisempia katsoa, kun taustalla soi klassinen muzak, holskivideoilla kun karjutaan estottomasti.

Esilukijalla on sanansa sanottavana.

Eli lyhyesti, kylmiltään Hollannin kisat kuulostavat helpoilta – on tilaa tehdä siirtyminen, saa keventää, on esilukija, ei tarvitse kannuksia, ei tarvitse kankia… Kuitenkin täällä painopiste on (liikkeen) laadussa, rentoudessa ja letkeydessä (askellajitkin, eli hevosen laatu, ovat arvostelukohta), harmoniassa ja irtonaisuudessa. Kaikki tönkkököpöt (vanhushepat, harrastetinkerit) jumittavat alatasoille ja pelkkä tekniikka ei riitä. Tietenkin korkeammilla tasoilla harmonia saattaa olla [ainakin kotiharjoittelussa] hakusessa, mutta perusta on kunnossa ja siltä pohjalta on ponnistettu yhdeksi Euroopan vahvimmista kouluratsastumaista.

Laiton adoptio

Vielä joulun ihmettäkin suurempi kummallisuus: nainen ei ollut edes raskaana ja sai lapsen!

Laiton adoptio on ollut viime aikoina uutisissa. 70-80-luvuilla jopa Hollannin virkamiehet avustivat laittomissa adoptioissa mm Brasiliasta, Sri Lankasta ja Columbiasta. Tämä on ollut melko yleisessä tiedossa jo pitempään, mutta asiaa ei ole tutkittu, vasta viime aikoina vaatimus sekä lapsilta (nyk, aikuisia, tietty) että eri järjestöiltä on sen verran kuuluva, että asiaa on luvattu tutkia.

ED 8.12.2018 "Virkamiesten lapsikauppa: Suu kiinni laittomasta adoptiosta",
kuvassa iloisia lentoemoja Korealaisten adoptiolasten kanssa 1972.

Eritoten 70-luvulla adoptio otti vauhtia, kun 1970 adoptoitiin 407 lasta, oli anomuksia 1979 jopa 3388. Tätä määrää ei saatu laillisesti nopeasti hoidettua ja odotusajat venyivät jopa viiteen vuoteen. Joten vanhemmat ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja hakivat erilaisten välikäsien kautta itse lapsen ulkomailta. Välillä lapsi jopa kirjattiin omaksi, olevinaan Brasiliassa syntyi lapsi kun oltiin reissussa. Toisissa tapauksissa maksettiin isojakin summia ja eräskin radiotoimittaja kertoi avoimesti televisiossa hankkineensa lapsen Nepalin kunniakonsulin avustuksella. Pahimmillana puhutaan jopa lapsikaupasta ja lapsenryöstöistä -synnytysairaalassa vaiva vietiin äidiltä ja väitettiin kuolleeksi.

Ja tosiaan, ainakin Brasilialaisten lasten kohdalla, myös virkamiehet olivat sopassa mukana. Käytännössä lapsia adoptoitiin liukuhihnalla hollantilaisten pyörittämästä lastenkodista São Paolon Hollannin konsulaatin attasean auttaessa järjestelyissä. Jo 80-luvulla aiheesta, joka kulkee nimellä Brazil Baby Affair, jonkinverran kohistiin, ja silloin silloinen valtionsihteeri Virginie Korte-Van Hemel lohkaisi: Tällä hetkellä en ole aikeissa tehdä asialle mitään. Ei lasta voi takaisinkaan lähettää. On ikävää, että asiat kulkevat näin, mutta lapsen eduksi voi olla parempi mennä laillisen adoption suuntaan. Luulen ettei asialle [laittomalla adoptiolle] ole paljoa tehtävissä.

Pexels.com

Käytännössä valtionsihteerin sanoma noudattelee Hollannissa usein muutenkin käytettyä linjaa, jos laittomuus on jo tapahtunut eikä homma purkamalla parane (esim laittomat lisärakennuksetkin), ei auta kuin antaa olla, tai jopa leimata luvalliseksi.

Adoptioita aletaan ensi keväällä tutkimaan tarkemmin. Koska laittomuus johtaa jälkien lakaisuun ja väärennettyihin dokumentteihin, adoptiolapset kärsivät aiheesta eniten. Nykysin on vahvana näkemys, että jokaisella on oikeus tietää mistä on kotoisin, mutta jos jos syntymätodistus on väärennetty on mahdotonta enää löytää juuriaan.

Pexels.com

Tutkimus kattaa vuodet 1967-1998 ja vienee ainakin vuoden. Onkohan Suomessa tapahtunut mitään vastaavaa?

Lähteet: ED paperilehti la 8.12 ja nettilähteet, mm yksi ja kaksi.

Ps. Egyptilapsi pääsi jouluksi kotiin. Ilmeisesti hollantilainen isä on ilmoittautunut ja syntymätodistus saatiin lopulta tehtyä. Menneinä kuukausina mm paikallinen asianajaja oli todistellut, että isä voisi olla egyptiläinen. Ilmaantuneesta isästä ei ole lehdessä lisätietoa, vauvan äiti ei halua enää julkisuuteen. Lähde ED 21.12.2018.

Kaljaa ja kondomeja

Turvaseksikampanja on taas paikallaan - otsikoi paikallislehti marraskuun lopulla. Tutkimusten mukaan yhä enemmän sekstaillaan yhdenyönjututkin turvattomasti ja sukupuolitautien määrä on kasvussa - miehillä testatuista vajaa 13% oli taudinkantajia vuonna 2013 ja vuonna 2017 jo melkein 20%. Naisilla vastaavat luvut ovat 13 => 16%.

Toinen tutkimus kertoo, että puolet miehistä ja 40% naisista ei käytä kondomia irtosuhteissa. Aika rapsakat prosentit, mitkäköhän olisivat Suomen vastaavat?

ED 20.11.2018

Juliste- tai somekampanjaa ei vielä ole näkynyt, mutta Utrechtin asemalla haettiin kortsuille näkyvyttä pop-up-kaupalla. Jossa laajan valikoiman lisäksi sovituskoppi. "Kondomissa olennaisinta on leveys / ympärysmitta. Farkutkaan eivät istu jos lahje on liian kapea, liian pitkät voi aina kääriä".

Kalja ei yleensä ole kovin hyvä neuvonantaja kondomiasioissa. Mutta Hollannissa tämäkin on toisin, lehtijutussa kondomiekspertti ja Condomerie-kortsukaupan pitäjä Kalja van de Linden kertoo, että kekimääräinen kondomi on halkaisijaltaan 53 mm. Tämä sopii penikseen joka on 12 cm ympärysmitaltaan  ja Kalja kehoittaakin mittapuuhiin kotona.

Taas nimi, joka ei ehkä Suomessa kelpaisi. Vai miten olisi siskokset Kalja ja Dorka? No, jos Kaljan neuvoja kuuntelee lapsia ei tule ollenkaan.

Ratsastavat kuninkaalliset

Brittikuninkaallisista on tiedossa, että harrastavat paljon hevosia, ikään katsomatta. Holskeillakin hevoset kuuluvat elämään, nykykunkkukin on kauansitten jopa hieman kisannut esteitä. Samoin lapsensa ratsastavat, vanhassa poseerauskuvassa (ilman kypärää!) näkyy koko poppoo ja 2016 vanhin tytär Amalia bongattiin myös esteillä.

Kuva vuodenlta 2015, Jeroen van de Myde / RVD

Amalia esteillä 2016.

Innokkain hevosihminen lienee kuitenkin ex-kuningata Beatrix (80 v, eli vasta teini Elisabethiin verrattuna). Hän käy melko usein aikaisin aamusta Wassenaarin rannalla ratsastamassa, välillä paikalliskekustelun tyypit hänet bongaavatkin, kuulemma aina tervehtii. Alla vanha video jolla myös rantalaukkaa (alk 1:33).

Viime sunnuntai-aamuna ratsiretki ylitti kevyesti uutiskynnyksen, kun mukana olleiden turvamiesten auto jumittui rantahiekkaan. Harmi, ettei kuvaa kuningattaresta, mutta Hollannin kunikaallissuojelulaki on todella tiukka, vain virallisissa / julkisissa esiintymisissä saa kuvata, joten kuninkaallis-paparazzimeininkiä ei ole ollenkaan. Siksi kuvat ylläkin vanhoja tai ikivanhoja.

Beveiligingsauto prinses Beatrix komt vast te zitten op strand bij Wassenaar https://t.co/Zjzy9IqJlJ pic.twitter.com/5iS6B1L5SA

— Leidsch Dagblad (@leidschdagblad) 8 december 2018

Onneksi hevosella pääsee!

Lapsi vesikipossa

Aihe tuntuu hurjalta. Taidan laittaa kuvat linkkeihin.

Mutta, täällä siis ihmisen kuoltua lähes aina tehdään ruumiin esillelaitto. On kylmälaitteet ja vainaja on esillä vaikkapa olohuoneessa, tai nykyisin usein hautausurakoitsijan tiloissa.

Kuolleena synteneet (keskenmenneet) lapset hoidettiin viime vuosiin asti usein ripeästi pois silmistä sairaalassa, mutta nykyisin yhä useampi vanhempi haluaa enemmän aikaa hyvästelyyn, ehkä jopa esitellä lapsen muille sukulaisille. Kuitenkin ei-täysaikainen lapsi on usein rujon näköinen, voi olla kirkkaan punainen jne. Niitä saatetaan yhtälailla laittaa esille arkussa tmv, mutta pari vuotta sitten oman lapsensa menettänyt keksi uuden keinon: Lapsi laitettiin esille vesikipossa.

Lehtijuttu aiheesta ED 8.12.2018, tässä hautaustoimiston tiloissa.

Kipossa, joka voi olla pakastekippo tai pieni lasimalja, lapsi monesti jonkinveran haalistuu eli muuttuu normaalimman väriseksi - ja yleensä myös menee sikiöasentoon. Kuin aika kohdussa jatkuisi. Kippoa pitää säilyttää yöt jääkaapissa. Vesi (ihan kraanasta) pitää vaihtaa kerran vuorokaudessa. Monesti vanhemmat ottavat lapsen syliin vedenvaihdon ajaksi.

En tiedä mitä kuolleina syntyneille vauvoille tapahtuu Suomessa, saakohan edes viedä kotiin sairaalasta? Touhu tuntuu makaaberilta mutta holskivanhemmat sanovat, että on luonnollista tuoda lapsi kotiin ja ottaa hieman aikaa jäähyväisiin. Kuulostaa järkeenkäypältä.

Niitä kuvia löytyy vesimetodin nettivsivuilta http://www.watermethode.nl/, kuvien ohessa lukee myös viikot ja esim tässä näkyy koko tapahtumaketju syntymästä hautaamiseen, kuvassa 4 näkyy selvästi väriero vs ensialkuun. Ja lopussa isommat lapset mukana.

Dorka sisko

Olin lomalla ja luin Hollannin suurinta naistenleht LINDA.a (josta olen bongaillut aiheita aiemminkin). Valitettavasti lomalla ei ollut Nokiaa kummempaa kuvauslaitetta, hieman heikkoa jälkeä tuli. Anyway, kaksi asiaa kiinnitti huomion.

Toinen oli haastattellun aamutv-juontaja Fien Vermeulen, joka kertoi dorkasta siskostaan. Tai pitäisi varmaan sanoa Dorka-siskostaan.

LINDA. nr 170

Menisiköhän nimi läpi Suomessa?

Kakkosbongaus oli ekaa kertaa ikinä Minna Parikka. Satunnaisesti näkyy Iittalaa tai Marimekkoa ja olisikohan muita hieman sisustussuuntautuneita merkkejä. Mutta kenkiä en muista koskaan ennen keneltäkään Suomi-sunnittelijalta havainnoineeni. Ja tilaan lehteä jo yli 10 vuotta!

LINDA. nr 171

Mallina on Yolanthe Sneijder-Cabau, jalkapalloilija Wesley Sneijderin vaimo.

Google kertoo, etta ko kengät ovat Minna Parikan Bunny-sarjaa (joka oli Googlen haussa heti tyrkyllä kun aloin minna parikkaa kirjoittaa, joten lienee tunnettu kenkäpiireissä). Mustavalkoisesta kuvasta ei voi päätellä väriä. Niin ja Bunny lienee ihan vaan Pupu, oikeasti.