Ketunmetsästys 5/5: Toinen puolikas

Pellonlaidasta (ks ed jakso) jatketaan autolla seuraavalle taukopaikalle. Ja sieltähän ne hevoset jo klopsuttelevat, tässä kohtaa aika perinteinen metsästysnäkymä.

Linnuntietä on siirrytty kuvauspaikalta 400m, edelliseltä taukopaikalta 1,2 km ja uskoisin, etteivät hevoset pahemmin ole kierrelleet, joten 20 km tulee olemaan haaste. Tämä tauko onkin sitten isompi, paikalla on katos ja tarjotaan nakkisämpylää ja hernekeittia sekä glühweinia (hehkuviiniä). Epäilen, että olisi riittänyt minullekin mutta en syö lihaa joten en sitten hakenut annosta. Vesilasin sentään. Torvisoittokuntakin on taas paikalla.

Taitaa olla kuumaa.

Koska tauko on pitempi (vaikka tuskin pajon pitempi kuin edellinen) hevosia kevyesti loimitellaan ja useimmat tulevat selästä. Ns Enkkuloimia ilahduttavan paljon. Suomessa kuvio (kelta-puna-musta-raita) on tunnettu, ja alunperin se oli käytössä Newmarketin laukkaradalla. Itsellänikin on yksi fleece ko värein ja sitä on arvottu mm Saksan lipuksi. Tavisholskiheppailjoille ei sano mitään. Vihdoin, metsästäjien keskuudessa, loimeani ymmärrettäisiin.

Oppaani hieman kritisoi reittiä ja jakaa epäilyni, että kilometrejä ei ole turhan montaa, saati esteitä. Muutenkin pieni joukko, vain 15 hevosta, eli 13 + hajuvana + keskeyttänyt. Yleensä heidän jahdeissaan on 30-50 osallistujaa ja paremmat järjestelyt liikentenvalvojineen päivineen. Myös reitti on merkattu, että vaikka koirat tai hajuvana sekoilisivat päästään kuitenkin kiertämään se mitä pitää. Lisäksi hän kertoo, että heidän järjestämillään metsästyksillä ei ole ruokataukoa vaan hoidetaan run:it alta, hoidetaan hevoset kuntoon ja sitten vasta syödään.

Seisoskelua...

Lopulta hajuvana lähtee, veden läpi. Arvaankin, että sinne mennään, ja valokuvaajatkin ovat jo hollilla. En kuitenkaan kehtaa hylätä opastani, ja pian meidät hätistetäänkin autoon. Kuitenkin ajamme vain kulman ympäri odottelemaan kuvaajia ja näin saan veden ylityksestä vain takaapäin kuvia. Toisaalta vastavalossa on puolensa. Hevosten edettyä kuvaajat hölkkäävät autoille.

Ei se vedessä haise kuitenkaan.

Pian ohitamme hevoset, jotka juuri menevät portista metsän puolelle. Toisella puolella metsää (olemme taas siirtyneet vain reilun kilometrin) autosta ulos ja kuvaajat hölköttelevät ruohikon poikki. Tätä kuvamahista en missaa kun veden missasin joten pingon perään. Nurtsilla näkyykin kahdet kavionjäljet, hajuvana ja isänsä was here. Asemoidumme n 5m leveän veden laidalle, kohta ne sen ylittävät.

Tuosta polskien yli.

Jonkun ajan kulttua kuuluukin kavionkapsetta. Joka kohtapuoliin jo vaimenee (ehkä koska siirtyvät tieltä ruoholle?). Kunnes soi pilli - kaikki autoille.

Hevosjoukkio & koirat olivat hukanneet jäljen täysin ja ylittäneet jo junaradankin. He ohittivat kytispaikkamme n 20 m päästä, radan toisella puolen. Eikun nopsaan kotiin ja valitettavsti olimme myöhässä, "kill" (palkinto) oli jo annettu koirille. No, jotain kuvia vielä sai, varsinkin kun yksi koirista retuutti saaliin rhododendronpuskiin ja Master niitä sitten koitti saada sieltä pois / suojella istutuksia.

Master puhaltaa torveen ja koirat seuraavat. Alta aikayksikön ne olivat jo trailerissa.

Että sellainen metsästys. Käyn jos mahd maaliskuussa katsomassa toisen (sain kysyttyä yhden päivämäärän osallistujilta, kun muualta tietoa ei saa) ja katsotaan olisiko reippaampi. Toisaalta ainakin estepuoli voi olla heikko, ei täällä ole brittiläisiä kivimuureja tai pensasaitoja. Välillä kiepataan sitten jokun tallin maastoestekentän kautta tmv, mutta harvemmin kait esteitä reitille rakennellaan.

Parkkikselle sitten vaan.

Alla vielä karkeasti tämän kerran reitti, kuten sen arvioin. Piirrettynä on vajaa 10 km, vaikka olisivat jossain hieman kiertäneet niin 20 siitä ei saa millään. Hevosetkaan eivät olleet edes hikisiä, tosin lähes kaikki oli klipattu (ajeltu).

Google maps: X= alku ja loppu, 1 ekat kuvat, 2 mäen alapuolella, 3 pellon reunalla,
4 ruokatauko, 5 metsä, (ei hevosia, kulkivat junaradan toista puolta kuten piirrettykin).

Kaikkineen päivään mahtui siis paljon seisoskelua ja näinko 2 laukkapätkää? Eli sikäli alle odotusten. Mutta hyvä opas avitti paljolti (vaikka välillä oli jo hieman tylsää odotella) ja onpahan nyt koettu yksi alusta loppuun. Ja sinänsä eivät syrjineet tavista, ruokaa ja juomaa tarjottiin vaikkei Land Roveria olekaan vaan vain fillari. Ja lopuksi sain oppalta jopa heidän yhdistyksensä 2020 seinäkalenterin, kelpaa fiilistellä ammattilaiskuvien kanssa koko vuosi.

Lisätty 8.3: Eilen piti siis olla se seuraava mesästys, Croy. Croyn linna on pikkukylässäni, josko se olisi hieman tapahtumarikkaampi. Kun sain päiväksen uikittua olin siis tikkana paikalla, vaan eipä näkynyt hevosen hevosta.

Tod näk metsästys oli peruttu koronan takia, sillä ainakin keli oli mitä mainioin. Tietoa (miksi peruttu) en tietenkään mistään saa, mutta asuinalueellani (Noord-Brabant) on eniten tartuntoja. Itse asiassa ensimmäinen tartunta täällä vahvistettiin muutama tunti Suomea myöhemmin (pl Suomen ihan eka Lapin tapaus). Ts Hollanti oli pitempään puhdas. Mutta ahdas maa, kun Suomessa on reilussa viikossa (la 7.3) 19 tapausta täällä oli jo samointein 10-kertainen määrä eli 188!

Koska, kuten sanottu, en saa mesästysinfoa oikein mistään, joudun tällä erää vetämään johtopäätökset ainoan nähdyn pohjalta: Ei ollut kovin jännää. Croysta lötyy kuvia vuodelta 2018 ylläolevalta videolta, samat ukot ja akat (ja hepat) kuin nähdyssä metsästyksessä eli sama järjestäjä. Ja aika sama meininki, sillä kaikki hyppykuvat ovat parin ojan kohdalta, jonne seurantajoukot / valokuvaajat siis ohjattu.

Täällä ei ole "luonnostaan" kiviaitoja (kun ei ole kiviäkään) ja mahdolliset pensasaidat peltojen ympärillä on aikaa sitten kynitty. Jää siis ojat hypittäviksi ja joskus, jos reitti valittu sen mukaan, joku puunrunko. Tod näk jopa hurjemman näköisissä valokuvakertomuksissa kuvien esteet ovat melkein ainoat, ellei rataa ole todella rakenneltu. Alla toisen metsästyksen video, jolla sentään hypätään polvenkorkuinen puomi (videon pitäisi alkaa esteen kohdalta, n. 13 min) ja ties vaikka muutakin, pikakelauksella tosin näin lähinnä vain ojia. Tuossa sentään reilusti isompi porukka.

En sano, että itse ihan rentona edes laukkasin 30-50 hepan laumassa. Mutta ihan sellaista reikäpäänä yli esteiden -meininkiä kuin Briteissä (ehkä) on en usko että täältä koskaan löytyy. Kun ei ole korkeuseroja eikä esteitä. Ulkoiset puitteet kuntoon ja sitten ollaan olevinaan metsästämässä. Hevosille varmana ihan hyvä vaihtoehto.

Jos joskus vielä jonkin metsästyksen löydän, laitan kyllä blogiin. Niitä kuitenkin on joka vkl talvella, mutta missä??

Coronakamaa

Onko Suomenkin Tori-palvelu jo pullollaan koronahysteriasta hyötyviä? Täällä on lehdissä ollut suu-nenäsuojamista kiskurihintaan, käsidesit on loppu kaupoista ja joku möi jopa desinfioivaa yleisputsaria (tyyppiä Andy) 25 eurolla. Siitä oli ko kauppasivustolla lehtitiedon mukaan tarjottu jo (vitsillä) 55 000 euroa.

Ihan hurjia ylilyöntejä en löytänyt mutta muutama erikoisuus kuitenkin. Suu-nenämaskeja oli tietenkin paljon ja desinfiointiaineita. Useimpiin oli laitettu täkynä korona (eli täällä Corona).

Tonnilla kokonainen hygienia-asema. Pömpelissä tilaa spraypulloille, paperirullalle ja jopa roskiksella. Heti tilaukseen!

Käsidesin sijaan puhdistusliinat. Teksti kertoo Spesiaalit alkoholiliinat. Todistettu ja testattu parempi koronavirussuojaus. Olisi kiva nähdä virallinen tukimustulos.

Hieman järeämpi ylipainefiltterinaamari. Tekstissä vahva TV-shoppitousuus: Tietenkin voit käyttää kertakäyttömaskeja suojautuksesi koronavirusta vastaan, mutta useimmissa tapaukissa ne eivät ole tarpeeksi tiiviitä, jolloin hyöty on minimaalinen. Ne ovat myös rajoittavat hengitystä, varsinkin jos urheilet tai teet fyysistä työtä. Ja kaiken huipuksi joudut vaihtamaan maskin päivittäin, jolloin on riski että tartutat kätesi. Kaikkineen moinen maski suojaa heikosti eikä ole käytössä mukava. Näistä haittapuolista ei ole vaivaa KITE-P3-maskin kanssa. Maski on niinsanottu motorisoitu hegitysilmavisiiri, joka tarjoaa käyttäjälle jatkuvasti suodatettua ilmaa. Ja teksti jatkuu teknisin kuvauksin vielä 3x ylläolevan verran.

Coronoiden seassa oli muutamakin Corona olut, tai vaikka peltiämpäri. Ja tämä.

Toivotaan nyt että tauti talttuu ennenkuin maailmankirjat ovat aivan sekaisin. Tuolta voi seurata tilannetta aika näppärästi.

Ketunmetsästys 4/5: Vihdoin matkaan

Noniin, jatketaan kohdasta mihin jäätiin osassa 2 (osa 3 oli koirista), eli nousen oppaani autoon ja lähdetään johtoauton perään. Joka kurvaa tielle ja noin 700 m kuluttua jo parkkiin, teollisuus- (vai maatalous-)hallin kupeeseen. Ja siinähän hajuvanan vetäjä jo seisookin, nyt odotellaan sitten itse porukkaa.

Joka ilmestyykin pellon perälle, Jonkun aikaa koirat etsivät hajua ja lopulta laukkavat peltojen ympäri paikalle. Eka run:i oli siis ehkä 2 km. Osa jopa oikaisee eikä kierrä, näkiväthän he meidät jo. Ihan sellaista Vau iso lauma heppoja laukkaa  ei tullut. No, ehkä myöhemmin.

Sitten seisoskellaan, torvisoittokunta soittaa ja jossain kohtaa hajuvanailija lähtee tekemään jatkovanaa. Nyt siis isänsä seuranaan, koska on alaikäinen. Lopulta autoihin ja run 2. Ajetaan Brabantin korkeimman mäen alle (jätemäki) ja odotellaan. Linnuntietä siirtyma on 1 km.

Seisoskelua

Lopulta hajuvanailijat näkyvät mäen päällä ja ravaavat alas, Aika pian tämän jälkeen tulevat koirat ja sitten ratsastajat. Jotka kävelevät alas. No, onhan se alamäkeen ok ottaa varovasti, mutta hieman eri meininkiä olisi metsästykseltä odottanut. Alhaalla tasaisella sentään muutama hevonen laukkaa - sen 30m minkä voi.

Hajuvanan vetäjällä isä seurana. Rätti roikkuu narun päässä keltaisesta lenksusta.

Tälle hevoselle olisi kelvannut enempikin laukka

Ja sitten seisoskellaan, tällä tauolla tarjotaan portviiniä (minullekin, kieltäydyn). Master nousee selästä paijaamaan koiria ja seurustelemaan. Hän jättää hevosensa oman onnensa nojaan ja lopulta se lähtee vaeltamaan jonka jälkeen joku pitää siitä kiinni. Jotenkin aika omähyväistä ettei edes viitsi kysyä pitäisikö joku kiinni vaan olettaa, että kyllä joku hoitaa. Olletikin myös olettaa, ettei hevonen karkaamalla karkaa, mutta ohjat ja martigaalit voisivat esim sotkeutua jalkoihin jos hevonen olisi keksinyt hamuilla ruohoa.

Huomaa portlasit käsissä.

Seisoskelua

Vanhin hevonen, 25v. Joka vuosi siitä lähtien kun se täytti 18 kattelen, että voiko vielä mennä. Mutta hyvin se vetää!

Sitten tulee viesti, että hajuvanailija hukannut rievun ja odotellaan vielä lisää.

Heppa ihmettelee keskenänsä. Eniten oik oppaani poikansa vieressä.

Lopulta autoihin ja menoksi. Nyt vihdoin ihanvähän actionia, allaoleva laukkakuva otettu auton ikkunasta.

Ja pieni ojahyppy myös.

Pysähdytään taas hetkeksi, vaikkei taukopaikka olekaan, ilmeisesti kuvaamaan. Kukaan ei kuitenkaan laukkaa tai hyppää ja lopulta johtoauton kuski pyytää kahta norkoilijaa hyppäämään tienlaidan puunrungon yli valokuviin. Oppaani tätä kovin paheksuu, hypitään (hyppyytetään) reitin ulkopuolella. Ilmeisesti muita hyppyjä ei ole matkallakaan ole ollut.

Johtoautossa matkaakin kolme valokuvaajaa. Yksi on turvaliiviosallistujan tuttu, ja kuvaa ko henkilöä extrapaljon, kaksi muuta ehkä jotain ammattilaisia, toisella pressikortti (jota ei nyt todellakaan tarvitse, mutta ehkä on paikallislehdestä tmv). Oppaani kertoo, että heillä on aina ammattikuvaajat mukana metsästyksillä, että saa hyviä kuvia. Olletikin toinen sitten sellainen.

Edelliseltä taukopaikalta tähän kuvauspaikkaan on linnuntietä 700m. Vaikka vähän kiemurtelisivat en usko että 5-7km run onnistuu mitenkään. No, tämä kolmosrun ei ole vielä valmis, katsotaan kuinka kauas vielä joudutaan. Tässä kohtaa omituinen turisti lähtee kotiinpäin (ks osa 2). Jatkuu...

Hevonen hautajaisissa

Kaikkina aikoina hevosilla on ollut rooli hautajaisissa. Monesti hevosihmisen arkku viedään hautuumaalle hevosvaunuilla ja joskus saattueessa on esimerkiksi ratsastusseuran edustajia ratsain tai jopa vanhan tavan mukaan edesmenneen ratsu kulkee mukana ja saappaat on laitettu jalustimiin väärinpäin.

Kuva David Mark / Pixabay

Tällä kertaa oli menty askel edemmäs - hevonen oli paikalla jo muistotilaisuudessa. Siellä se pönötti surunauha kaulassa. Krematorion mukaan eläimen mukaanottaminen tilaisuuteen ei ole tavatonta, jo aiemmin mukana on ollut mm kissoja tai lintuhäkkejä.

Poni uutiskuvassa täältä

En kyllä ihan ymmärrä tätä. Hautajaistilaisuus on hevoselle silkkaa stressiä, seisoksiminen jossain aulassa (virsiä kuunnelleen?), se kun ei mitenkään voi ymmärtää mistä on kyse. Ehkä ihmisille hieno hetki - kunhan ei liikaa pyöri, hirnu, kuovi tai kaki - mutta jättäisin kyllä pollen kotiin ensi kerralla.

Ketunmetsästys 3/5: Koirista (ja rahasta)

Ketunmetsästyssarjassa ollan päästy jo osaan kolme, edelliset: yksi ja kaksi. Ennekuin päästään matkaan vielä pieni sivupolku. Sillä metsästykseen kuuluvat tietenkin olennaisena osana koirat. Rotu on Foxhound ja ne ovat kooltaan  n puolireiteen ihmistä. Monesti ne ovat kuvissa hevosen rinnalla ja luulin itse asiassa pienemmiksi (polvenkorkuisiksi).

Niiden määrä lasketaan perinteisesti pareissa, tällä kertaa mukana oli 14,5 paria. Pari-nimitys juontaa juurensa koulutusvaiheeseen, jolloin koulutettava kiinnitetään kokeneempaan koiraan kanssa pariksi ja kokematon oppiin puoliväkisin komennot (kun ei auta kuin seurata).

Tällä ne tulivat

Tällä yhdistyksellä koirat asuvat Huntsmanin luona. Huntsman on koirien päävastuullinen, tällä kertaa hän toimi myös Masterina eli koko metsästyksen johtajana. Olletikin hänellä ei ole rahasta puute, jos on tilaa 30+ koiralle. Kotonaan on nimittäin oltava ainakin kymmenkunta varakoiraa, laumassa on sekä narttuja että uroksia joten esim juoksuiset jäävät kotiin. Tai muuten raihnaiset tmv. Tauolla ukkeli nousikin selästä ja paijaili koiria innolla.

Monesti koirat eivät kuitenkaan asu kenenkään luona, vaan kennelissä, missä saavat hoidon ja tarpeelliset treenit. Oppaani yhdistyksellä on 90 koiraa kennelissä, samassa kennelissä on muutama kettukin. Jotta saavat ketun hajua, joka voi olla ketun virtsaa, tai heidän tapauksessa hajuvana vedetään ketun makuualustalla. En tiedä mitä laki sanoo ketusta kotieläimenä, ehkä menee samaan linjaan kuin turkiskettu?

Kasvatusta on omaa ja tuontia (erit Englanti, tietty). Kun pentu on vieroitettu seuraa sosiaalistamisvaihe. Tässä kohtaa pentu tottuu ihmisiin ja mm oppii nimensä. Oppaallani on säännöllisesti sosiaaliskoiria kotonaan. Hän sanoi että tuntuu tietenkin ikävältä antaa ne pois mutta sen tietää jo kun ne tulevat, että väliaikaista. Ja lopulta niihin menee myös hermot, sillä aikanaan jahtivietti herää ja sitten ei meinaa päästä kotipihaan ku jo joku livahtaa ja kun niitä etsii kolmatta kertaa metsästä niin on ihan helpottunut kun saa viedä kenneliin. Muistankin, kun ratsastin talonsa pihan reunaa, että siellä oli räksyttäjiä useamminkin.

Myös nyt metsästäneessä laumassa oli oppaani luona asuneita, joten hän osasi mainita muutamankin koiran nimen. Ja näemmä nimi ei koiraa pahenna, Darwin oli oikeastaan aina etunenässä, tarkka hajuaisti kuten luonnonvalinnalle kuuluukin.

Koirat tupeksivat ojaan juomaan.

Ratsastajilla on useimmilla (ainakin kokeneilla) pitkät piiskat koiria varten, Että voi hätistellä jaloista tmv. Masterilla on myös pieni torvi, jolla koiria kutsutaan. Masterin lisäksi on aina pari nimettyä koirahenkilöä - Whippers-inn - eli raippaporukkaa, jotka myös ovat vastuussa siitä että koirat pysyvät kasassa. Nämä myös osallistuvat koulutukseen kennelissä - täytyyhän heidänkin tuntea kaikki koirat nimeltä. Useimmilla piiska oli ruskea, mutta Masterilla ja oppaan pojalla oli nyt valkoinen. En tiedä onko tässä värillä väliä. Tod näk on.

Valkoiset piiskat.

Piiskalla voi siis hätistellä ja yhdellä tauolla kun seisottiin pidempään kyllä muutamaan kertaan sivallettiin voimallakin, mutta en tiedä oliko se vain maahan tai vaikka harjoittelua vai mitä.

Hätistelee koiraa vai huitoo muutenvaan?

Lisäksi muutamilla on satulaan tai rintahihnaan kiinnitettynä pari nahkahihnaa. Jos joku koira menisi mahdottomaksi siinä on varakaulapanta.

Kaulapannat.
Virallisesti (Britti)asuun kuuluu hanskat. Aika moni meni kuitenkin ilman. Holskit kestävät kylmää 100x suomalaisia paremmin. Koska talvi on harvoin pakkasella niin jos lapsesta asti on paljain käsin siihen karaistuu & pärjää.
Nytkin oli maksimissan 6 astetta + kohtuullinen tuuli ja ulkoilivat sen  5 tuntia. Minulla oli sormikkaat ilman muuta!

Metsästyksen lopussa koirat saavan palkintonsa nimeltä "kill" (tappo), yleensä lehmän pötsi.

Koirien ylöspito ja koulutus tietenkin maksaa. Niinpä esim oppaani yhdistyksessa vuosimaksu on 1200 euroa, ja starttiraha yleensä n 50. Tähän päälle pari hevosta, kuljetuskalusto, vaatteet ja varusteet (valkoinen piiska n 200 e) niin ei ihme, että yksi tarkastelun kohteista mahdollisten uusien jäsenten kohdalla on taloudellinen tilanne. Tietenkin jäseneksikin pääsee vain suosituksella.

Onneksi minulla on nyt suosittelija! Vai suosittelisikohan? Ensi kerralla päästään sentään pihasta. Jatkuu...

Villieläimet vähissä

Otsikon eläin sopii tässä kohtaa lukea hieman nisäkkäitä laajemmalti: Maailman Luonnonsäätiön (WWF) tuoreen tutkimuksen mukaan Hollannin villieläimistö on puolittunut vuosien 1990 ja 2019 välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös lintuja ja hyönteisiä. Lainaus: Erinäiset lintu- matelija- ja perhoslajit, jotka aiemmin esiintyivät yleisesti ovat nykyisin harvinaisia. 

Hanhiparvi Oostvaardersplassenilla. Hollannin luonnossa esiintyy myös tuulimyllyjä ja voimalinjoja.

Typpipäästöt ovat suurin syy tähän katoon. Hollannin 'luonto' on pitkälti hiekkamaata eli kanervikkoa. Typpipäästöjen myötä kanervikkojen eläinpopulaatiot ovat kutistuneet jopa 70%. Tutkimus (yhteistyössä Hollantilaisten luonnontutkimusorganisaatioiden ja Hollannin tilastokeskuksen kanssa) todistaa kiistatta typpipäästöjen negatiiviset vaikutukset luontoon, vaikka mieltäosoittavat maanviljelijät koettavat tulkita lukuja oman etunsa mukaan.

Kukkivaa kanervaa, tässä kohtaa metsänreunassa, jopa pienesti mäessä, yleensä kanerva on laajoilla tasangoilla. Tutkimuksen mukaan entimuinoin tässä kuvassa olisi kuhissut myös perhosia.

Maanviljelijöistä olenkin jo kirjoittanut - ja siitä, että typpipäästöjen ykköstoimenpide on laskea ajonopeuksia. Uudet nopeudet astuvat voimaan maaliskuussa. Liikenne on pisara meressä, parasta olisi puolittaa karjakanta villieläinten sijaan!

Yksi puolustuspuheista on, että mitäs sitten syöt, jos maatalous puolittuu. No, syödään ihan saamaa holskipöperöä, sillä 75% menee vientiin ja on kaikkineen vinoutunutta että peukalonpään kokoinen Alankomaat on lihanvientitilastoissa maailman kärkisijoilla.

Typpipäästökartta. Suomen elukat ovat toistaiseksi turvassa. ED 6.2.2020.

Tilanne on onneksi korjattavissa, tutkijoiden mukaan populaatiot korjaantuvat nopeasti, ja jo välillä kadonneet lajit palaavat, jos typpipäästöjä rajoitetaan. Typpipäästöt osuvat kasvillisuuteen siten, että ruohot ja muut ei-kukkivat kasvit kukoistavat ko 'lannoitteesta'. Ja kukkimattomuus vie perhosilta ja mehiläisiltä elinmpäristön. Jolloin linnut katoavat jne.

Osaltaan tämä on vaikuttanut myös tammikulkurinirkon voittokulkuun. Kun puiden alla (tienvarsilla) ei kasva kukkia alue ei houkuttele hyönteisiä eikä myöskään lintuja. Jotka söisivät myös ko toukkia (esim tali- ja sinitiainen) ja pitäisivät vitsauksen aisoissa. Tietyissä kunnissa testailtiinkin viime vuonna istuttaa niittykukansiemeniä pientareille, hyvin tuloksin.

Sinitiaisia etupihalla. Kirkkaanpunainen piste on magnolian takana oleva azalea, on kukkinut koko talven kun ei talvea ole ollut. Harmi, pensas oli keväällä aina hieno kokopunainen kukinto, nyt kukkii pari kukkaa kerrallaan "turhaan" ja kevääksi ei jää mitään.

Lyhyesti: vähemmän maataloutta, enemmän monimutoisuutta. Viime viikolla oli radiossa sarja aiheesta ja hollantilaisille siisteys on tärkeää, puutarhan ja tienvarren sopii olla niitetty ja napakka, syksyllä leikataan kaikki kasvit pois ja haravoidaan lehdet. Radio-ohjelman mukan holskien sopii nyt vaan tottua hieman räjähtäneempään kokonaiskuvaan: kuolleissa kasvinvarsissa talvehtii hyönteisiä ja  kesälläkin ne viihtyvät korkeammassa tienvarren niittykukkaheinikossa. Kaiken ei tarvitse muistuttaa golfkenttää.

Krookukset ovat tänä vuonna ajoissa (kuva 9.2). Taustalla naruaidan takana "villikukka-alueeni" jolla kasvaa kesäisin mm. zinniaa, unikoita, punakosmosta, kesäpäivänhattuja..., kaikki siemenestä ja ötököiden iloksi. Ja talvella annan ko kasvien kuolla pystyyn, ruskeissa töröissä talvehditaan (ehkä). Koska talvea ei ole osa on jopa vihreänä, ei sentään kuki.

Omassa puutarhanhoidossani noudatan ohjeita onneksi jo itsestään. Laiska puutarhuri vai luonnonystävä?

Nettihuijauksia

Pari kk sitten möin n parinkympin tuotetta paikallisella Torilla (Marktplaats). Whatsapitse tuli viestiä ostajalta ja lopulta joku maksuntarkastuslinkki. Ko 'tori'-palvelulla on maksupalvelu joka "jemmaa" rahat kunnes vastaanottaja kuitannut saaneensa tavaran, ts kuluttajansuojaa

Juuri nyt myyn suitsia, harmillinen heräteostos joka olikin liian pieni (po Full-koko).

WA-tyyppi olevinaan käytti ko turvauspalvelua. Linkki kuitenkin vei paikkaan jossa pankkini ABN AMRO oli väärin tavattu (ABN ARMRO). Ihan tosissani yleensä olen skarppina, mutta ylipäänsä linkin klikkaus oli ehkä lähimpänä huijauksi tulemista tähän mennessä. Laitoin tiedot huijarista Marktplaatsille, mutta eihän siellä mitään voi prepaidnumerolla. Poliisi ehkä olisi voinut sulkea huijaussivun, mutta en lähtenyt tekemään rikosilmoitusta (ei-tapahtuneesta rikoksesta), tod näk sivukin oli jo offline.

No, yllämainittu on vielä suht pientä (ei toki henk koht tasolla, jos tili olisi tyhjätty) mutta Hollannissa on viime aikoina ollut pari "hieman" isompaakin huijaustapausta.

Ensin, 23.12 Maastrichtin yliopiston tietokoneet kaapattiin ransomwarella eli kiristysohjelmalla. Myös back-upeihin oltiin päästy käsiksi ja n 10 vuoden tutkimusarkistot, sekä tietenkin kaikki tuoreempi tietoa oli lukkojen takana. Myös sähköposti oli nurin ja suurin osa tietokoneista ei ylipäänsä toiminut.

Kuvakaappaus yliopiston nettisivuilta.

Arvellaan venäläisten nettirikollisten olevan kaappauksen takana, lopulta yliopisto maksoi arviolta puoli miljoonaa euroa korjaus: lehti kertoo 6.2 että "vain" 200 000, jotta koneet ja tiedot vapautettiin. (Maastricht ilmoitti summan nyt itse, varmaan koska puoli miljoonaa oli kuitenkin turhan reippaasti yläkanttiin). Tästä on ollut paljon juttua jälkeenpäin, sillä yliopisto = veronmaksajien rahaa. Toivotaan, että tämä herättelee muita instansseja suojautumaan / varakopioimaan paremmin!

Viimeisin nettisivuilla oleva päivitys kaappauksesta kertoo, että etätyö ja printtaaminen sujuu taas.
Päivitys on päivätty 27.1, kun lunnaat maksettiin jo joulukuun lopulla. Ihan hetkessä ei verkkoa ole saatu takaisin pystyyn!

Ja nyt oli viime perjantain uutisissa juttua Twenten Kansallismuseosta. He ovat ostaneet alla näkyvän teoksen, John Constablen maalaaman Hampsteadin näkymän vajaan 3 miljoonan euron hintaan Lontoolaiselta taidekauppiaalta Simon C. Dickinsonilta.

John Constablen maalaus "Hampstedin näkymä".

Kauppa tehtiin jo 2018 mutta seuraukset tulivat nyt vasta julkisuuteen. Taulu on jo Twentessä mutta ei näkösällä, sillä siiheen liittyy kohtuullinen kiista.

Dickinson nimittäin jossain kohtaa kyseli, että mites se maksu? Kävi ilmi, että taulu oli jo maksettu. Mutta rahat eivät tavoittaneet Dickinsonia, vaan Twenten museo oli maksanut nettihuijareille. Sinne meni, vajaa 3 miljoonaa, että humahti.

ED 1.2.2020 Twenten unelmaoston miljoonat hävöksissä. Vas museon julkisivu.

Ihan tarkkaa tietoa ei ole (kerrottu?) miten tässä näin kävi, ilmeisesti kuitenkin rosmot ovat hakkeroineet sähköpostiliikenteen ja lähetelleet puolin ja toisin vääriä viestejä, joiden joukossa lasku ja maksutiedot. Museo sanoo olleensa skarppina ja tilinumerokin oli jotenkin tsekattu. Se oli Hong Kongiin mutta museon edustaja toteaa: se ei ole taidekauppamaailmassa tavatonta.

Nyt aiheesta taistellaan oikeudessa, että kumman sähköpostiin on tunkeuduttu ja kummalla ei turvallisuus reilassa. Ts kumman vika (ja kuka saa pitää taulun).

Ps. blogiin tulee  nykyisin välillä mainoskommentteja. Toistaiseksi onneksi asiasivuja, mutta tätä ei ole tarkoitettu traktorikorjaamojen tai hinauspalvelujen mainostamiseen. Lisäksi lukijita on aika vähän joten somemainontaa kannattanee harrastaa muualla noin muutenkin. Poistin eilen kaikki "linkkikommentit" ja jatkossa poistelen myös sitä myöten jos niitä tulee.