Kiinalaiset voitti

Kirjoitin keväällä Puksipuumadosta, joka uhkasi pensasaitaani. Kyseinen toukka / koi on Hollannille (koko Euroopalle) vieras laji, mutta ajautunut tänne tuontina (eiköhän puksipuukin ole tuontikamaa jo kauansitten) ja leviää nyt joka kesä hieman pidemmälle Hollantiin. Toissa kesänä kylämme säästyi - kun muutin tähän aita oli kunnossa, korkeintaan aavistuksen villiintynyt. Tänä kesänä buxuskoi ehti tänne asti ja tulokset ovat sen mukaisia.

Mato ja toinenkin jos tarkkaan katsoo. Vertaa pensaan vehreyttä edelliskirjoituksen kuviin...

Toukokuussa myrkytin koko pensaan kunnolla. Koska matoset / munat lymyilevät myös lehtien alla suihkin niin että pensas tippui vettä. Tämä toimi. Pensaasta putoilevat kuolevat / kärsivät toukat kyllä hieman tökkivät (säälittivät jopa, edes toukan ei tarttisi kouristella) kun niitä sai ihan lakaista, mutta pensas säästyi, hyvä homma.

Vaan eihän piina siihen päättynyt. Jokunen toukka säästyi (jos ei omassa niin naapurin puskassa) ja muuntautui toukasta koiperhoseksi, joka sitten taas etsiytyi minunkin buxukseen munimaan. Kakkoskierros olikin jo kesäkuussa.

Buxuskoi

Nyt olin skarppina ja tutkailin pensasta lähes päivittäin. Bongasinkin toukat hyvissä ajoin, olivat vielä pieniä ja melkein läpinäkyviä. Suihkimaan vaan!

Vaan ehkä olin liian ajoissa, munat eivät olle vielä kaikki kuoriutuneet, sillä n viikon kuluttua totesin pensaan edelleen kuhisevan. Eikun uusiksi myrkyttämään. Pensas on etupihalla ja siihen tuli sitten naapuri juttelemaan: -Niin, saakos sitä nyt noin usein myrkyttää? Mumisin jotain epämääräistä. Purkin päällä tosiaan luki, luonnonsuojelullisista syistä, korkeintaan 2x / vuosi.

No, tämän kierroksen jäljiltä pensas oli lähes tyhjä, loput poimin sormin, parin viikon ajan kuikuilin ja investoin sen puoli tuntia / ilta (yök).

Heinäkuun lopulla buxuskoita (perhosmallia siis) oli melkein haitaksi asti. Iltakävelyllä niitä sai olla huitomassa edestään ja ylläoleva kuva on niilta ajoilta - pariinkin otteseen niitä istuskeli ikkunassa ja kerran sain olla pyydystämästä yhtä keittiössä.

Pari viikko myöhemmin alkoi sitten kolmas toukka-aalto. Annoin periksi (enkä ole ainoa, kun kylässä katselee pihoja). Ei ollut enää asiallista / luvallista myrkyttää ja käsin poimimine on hullujen hommaa. Puska lähtee talvella juurineen ja ensi vuodeksi jotain muuta tilalle (vaikka puuaita!).

Iloisasti invaasio rouski pensasta. Mutta, sehän oli jo osin syöty, ja kesällä leikattukin. Ruoka loppui kesken. Ja sitten seurasikin ehkä kivoin kohta koko toukkatouhussa - joukkopako. Kun avasin etuoven sen ovenpielet, seinä ja itse ovi olivat täynnä toukkia. Osa roikkui ilmassa, ne kun tekevät myös seittiä. Ehkä 40 poimin roskiin (enkä tajunnut ottaa kuvia).

Onneksi toukat eivät siihen loppuneet ja samana iltana (31.8) tein vielä kolme siivouskierrosta, n 10/kerta. Osa kiipeili jo yläkerran ikkunalaudalla!

Oven yläpuolinen katos.

Naapurin ovi (paritalo). Kiemurainen joka näyttäisi olevan ikkunassa roikkuu ilmassa seitin varassa.

Vähissä on eväät.

Tolleen ne lähtee (osa toki maata myöten), oik olisi mun ovi, vas naapurin.

Vastapäänaapurin aita myös menetetty.

Toisella naapurilla onneksi muunmerkkinen pensasaita, mutta kartiokoristeet mennyttä.

Nurkassa vielä yrittää vihertää.

Vaikka taistelun olisi jotenkuten tänä vuonna voittanut homma ei tietenkään olisi ohi. Ensi keväänä aloitettaisiin taas alusta, joten tuskin olen ainoa joka raivaa puksipuunsa tänä talvena. Sääliksi käy puksipuutamikasvattajia, heillä bisnes kuivuu kokonaan kokoon. Toivotaan, että heillä toukkainvaasio oli jo jokusen vuoden tiedossa ja ovat ajoissa siirtyneet muihin pensaisiin.

Ps. Jotain hyvää ko madosta.

ED 4.9.2018

Tämän aamun lehdessä oli pikku-uutinen: 90 vuotta kadoksissa ollut vihkisormus löytyi hyväkuntoisena maasta toukan tuhoamaa puksipensasaitaa raivatessa Schijndelissä. Toivotaan että minunkin pihalta löytyy aarteita!