Ei nauravalle Annelle

Jo muutaman vuoden muodissa on ollut Blond Amsterdam, astiasto pirtsakoilla piirustuksilla. Niitä on julkaistu eri teemoilla ja itse näkisin ideaksi lähinnä tee/kahvi/high tea, ei niinkään koko pöydän kattaus. Nettisivuillaan tosin mainostavat ihan joulupöydän kattausta, itselleni tuli tuosta ehkä päänsärky.

Kuva nettikaupasta. 

Olletikin kohderyhmä on naiset - ja turistit. Ja turisteille(kin) sunnattu oli viimeisin designi, muki hollantilaisin tunnuksin, kuten mylly ja luistimet. ja Anne Frank.

Iloisen punaposkiseen Anne Frankiin tarttui somekansa heti, "täysin sopimatonta".

Blond Amsterdam verkoopt nu een 'Hollands Glorie' kom met illustraties van Sinterklaas en drop en vlaflip en.. een heel gelukkig kijkende Anne Frank. Wtf. Ik vind hier heel veel van. Totaal ongepast. pic.twitter.com/fyAMUTWzX3

— Anne Fleur Dekker (@annefleurdd) December 5, 2022

Olen melkolailla samaa mieltä ja kupponen katosikin weppikaupasta pikapikaa. 

Anne Frankin puu

Jaaha, korona iski, ihan loppusuoralla ollaan ja salakavalasti jostain. Heppakisoista (tuskin, siellä oli väljää ja oireet alkoivat heti seuraavana päivänä)? Töissä torstaina? Keskiviikkoillan heppaluennolta (aiheena varsotus siemennyksestä synnytykseen. Pidettiin täällä, joka on nyt myyty ja taas hiljaksiin toiminnassa. Pihalla bongasin myös Niina Niilosaaren pakun). No tuli mistä tuli, testiin oli mentävä kun kotitesti sanoi, että on.

Paikkavaihtoehtoja oli pari ja en ottanutkaan lähintä vaan Udenin kylän. Sillä tammikuussa jo otin lehtijutun talteen, joka vaati kuvamateriaalia Udenissa ja nyt olikin syy mennä sinne. Kaksi kärpästä jne.

Suomenhevonen hevoskastanjan alla.
Kuva on syksyltä, puussa näkyvät piikkikuoriset hedelmät.

Lehtijutussa kerrottiin Anne Frankin puusta. Piilopaikan sisäpihalla kasvoi hevoskastanja, jonka Anne mainitsi kolmesti päiväkirjassaan. Kun talosta tuli museo, puu oli tietenkin osa kokonaisuutta ja näkyi edelleen ikkunasta. Puu oli kuitenkin hyvin vanha ja 2005 todettiin, ettei se ollut enää terve. Niillä main päätettiin kerätä siemeniä ja kasvattaa puun jälkeläisiä talteen.

Alkuperäinen puu, kuva ED lehdestä 12.1.2022

Puulle rakennettiin myös metallikehikko, mutta sekään ei auttanut kun myrsky vuonna 2010 kaatoi puun rakennelmineen. Kasvatettuja kastanjoja on istutettu mm Anne Frank -koulujen pihoille ja Amsterdamse Bos - "keskuspuistoon"(150 kpl). Nykyisin niitä saa tästä läheltä, Sint Oedenrodelaiselta kasvattamolta, ja sieltä lehtijutun versiokin on kotoisin. Ja jutun aihe oli puun istutus Vapautuspuistoon.

Pieni vielä. Kasvattaja ei tietenkään myy puita kenelle tahansa, se kasvaa hyvin suureksi (ks ensimmäinen kuva) joten ei sitä keskivertotakapihalle sopisi istuttaakaan. Paikan tulee olla puun arvolle sopiva  ja miellään julkinen.

Sinne siis testin jälkeen. Tietenkään koronaisena ei kauhesti sovi ihmisten ilmoilla olla, mutta puistopiipahdus onnistui 5m varovälein ja sain kuvat.

Anne kirjoitti viimeisen kerran puusta toukokuussa 1944, ja kertoi sen olevan yltäpäältä kukassa. Piilopaikka löydettiin ja perhe pakkosiirrettiin elokuussa samana vuonna.

Alkuperäinen puu seisoi toisen talon takapihalla eli ei Anne Frank -säätiön tontilla. Netistä en löydä, onko tilalle istutettu jotain. Siitä päättää tietenkin tontin omistaja, ja google mapsistakaan en pysty päättelemään tilannetta.

Kevät tuloillaan.

Mutta jos puuta kaipaa, tervetuloa Udeniin!

Lähde (lehden lisäksi) annefrank.org

Ei kaikki ollut auvoa

Täällä on ollut nyt vuoden-pari lujaa juttua toisesta maailmansodasta, sillä Hollannin vapautumisesta on 75 vuotta. Saksa siis miehitti Hollannin n 5 vuodeksi. Suomessa muistellaan talvisodan sankareita yms, mutta Hollanin toinen maailmansota oli ihan eri luokkaa. Sotasankareita ei ole, vastarinnassa toki jokunen. Ja suurin kipupiste on juutalaisvainot, Hollannista karkoitettiin prsosentuaalisesti eniten kaikista Länsi-Euroopan maista, ja karkoitetuista 71% kuoli.

Mistä se johtui? Hollantilaiset ovat ylpeitä yritteliäisyydestään ja sääntöjäkin rikotaan tai ainakin muovataan oman tarpeen mukaan. Miksi sitten miehitysvaltaa toteltiin eikä ryhdytty vastarintaan? Eihän Hollannin yleisasenne ole ollenkaan niin viranomaista totteleva kuin vaikka Suomessa?

Vaikka omia sotasankareita ei ole aina voi muistella muiden maiden avittajia. Tässä saksalaisten toimesta kesällä 1943 alasammutun ja Aarle-Rixteliin pudonneen englantilaisen pommikoneen miehistön muistomerkki pikkukappeleineen.
Olivat matkalla pommittamaan Kölniä.

Tästä on varmaan teorioita vaikka muille jakaa mutta itse epäilen oman edun tavoittelua. Tai oman haitan välttelyä. Eli samaa opportunismia, joka sinänsä on yrittelijäisyydenkin ydin.

Hollanti ei vapautunut kertaheitolla vaan vaiheittain. Syksyllä 1944 jo pääosa jokien alapuolella oli vapautettu, mutta pohjoinen ei vielä. Vasta kesäkuussa 1945 vapautettiin viimeisenä saaret luoteishollannissa. Talvi 1944-1945 muistetaankin nälkätalvena, talvi oli erityisen kylmä ja vielä miehitettyllä alueella ei ruokahuolto pelannut ja ihmisiä kuoli reilusti. Lisäksi etelän hiilikaivokset olivat jo vapautettu mutta niistä ei saatu lämmikettä miehitettyyn pohjoiseen.

Keväällä 1945 vapautuivat myös keskitysleirit ja eloonjääneet palailivat koteihinsa. jolloin helposti kuvittelisi, että heidät otettiin lämpimästi vastaan. Vaan lehden sotamuistosarja kertoo jotain aivan muuta. Ilmeisesti aiheesta on kerätty kirjakin eloonjääneiltä, valitettavasti painos on loppu, mutta täytyy etsiä. Kirjan nimi on "Ei teitä kukaan odota" (U wordt door niemand verwacht).

Takavarikoita asuntoja tai taloja ei tostanoinvaan palutettu ja vapautuneet joutuivat nukkumaan porttikongeissa tai puistoissa. Auschwitzistä palanneelle Ritalle kommentoitiin: Ole onnellinen, ettet joutunut kokemaan nälkätalvea. Ja kyseltiin, että oliko sunnuntai vierailupäivä. Myöskään viranomaiset eivät ymmärtäneet tilannetta ja tukeutuivat byrokratiaan - palanneilta perittiin maksamattomia kiinteistöveroja ja maanvuokria leirissä vietetyltä ajalta (kun asunnossa asui natseja tai muita tilanteest hyötyjiä).

Palaajia. Kuva lehtijutusta ED 17.6.20 josta referoin.

Jo mainitun kirjan kirjoittajan isoisältä oli udeltu veroviranomaisen toimesta paljonko tuli tienattua Auschwitzissä, ja onko verot maksettu.

Pahimmillaan kaasukammioista säästyneitä ahdisteltiin maksamattomilla kaasulaskuilla.  Yksi eloonjäänyt kertoo, palattuaan toukokuun lopulla Hollantiin, kuulleen rajavartiolaitoksen vartijan kuittaavan toiselle, kun hänen ryhmänsä lähestyi Kato, taas tulee porukkaa. Ei ne sit saanu kaikkia kaasutettua. 

Vasta 60-luvulla alkoi löytyä ymmärrystä ja vasta tänä vuonna, muistopäivän puheessa kuningas Willem-Alexander kevyesti pyysi anteeksi: Kansalaiset, siviilit hädässä, tunsivat jääneensä oman onnensa nojaan, eivät tunteneet tulleensa kuulluiksi, eivät saaneet tarpeeksi tukea, vaikka sitten vain sanallista. Myöskään Lontoosta, myöskään isoisoäitini osalta, joka kuitenkin oli vastarinnassaan vahva. Tämä ei jätä minua rauhaan. (Kuninkaallinen perhe oli miehitysajan Lontossa maanpaossa). Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuninkaallinen perhe, melkeinpä rivien välistä, antoi ymmärtää, että ei tehnyt tarpeeksi tai tajunnut ongelman laajuutta.

Kuolleiden muistopäivä 2020 tyhjällä Damin aukiolla (koska korona). Kuva täältä / Brunopress

Olletikin asiaan vaikutti viiden vuoden miehityksen mukana tullut aivopesu. Ja toisaalta itse kunkin mukavuudenhalu, onko pakko auttaa ja mitä noi nyt vaatii ja ei ollut täälläkään helppoa...

Itse kyllä yllätyin tästä. On tietty helppo sanoa, etteivät kaikki tienneet jne, ja ehkä näin olikin, mutta kuitenkin, ei kai kukana luullut että rantalomalta palailivat? Vaikeita asioita.