Viimeinen - Alkoholivalistusta

Uutisissa oli joulukuun alussa, että liikenneturvallisuustutkimuslaitos vaatii puhallusratsioiden palautusta. Kovin usein niihin ei törmää, itse muistan puhaltaneeni lähes 18 vuoden aikana kerran, n 17 vuotta sitten. Poliisi myöntää, että niitä ei ole vuosiin enää toteutettu, sillä somen kautta sana leviää vartissa ja porukkaa välttää paikan tiheätiestöisessä Hollannissa helpolla.

Tähän liikenneturvallisuustutkimuslaitos toteaa: "No mutta sehän on vain hyvä, valistus päätyy juurikin kohderyhmään". Ilmeisesti ajatus on että jos moneen kertaa tulisi varoitus ratsiasta (ja joutuisi kiertämään) että eh-kä joku nuori säikähtäisi kiinnijäämisriskiä ja jättäisi juomatta?

Lähde Politie.nl

Kiemuraista päättelyä, mutta vastaavaa näkee myös nopeusrajoitusten valvonnassa. Itse olen kyllä tässä poliisien puolella, aika turha siellä on sitten tyhjän panttina päivystää.

Ja sitten - viimeinen.

Kuten jo jokunen viikko sitten varoittelin, ideavirta alkaa takkuilla. Ja kun tämä on 500s postaus ja melko tarkalleen kuusi vuotta olen havainnoinut (since tammikuu 2016) niin eiköhän ala riittää.

Toki jokunen idea nyt jää laittamatta, kuten 

Pohdintoja kylmyydestä. Holskit eivät käytä hanskoja / sormikkaita paljon ikinä. Vaikka talven lämpötila on 0-5 astetta ja josku jopa -3. Ja toisaalta holskien talot ovat sisältä jääkylmiä, nyt energiakriisin aikaan puhutaan makuuhuoneista että 13-16 astetta riittää mainiosti. Varsinkin vahoissa taloissa vetää (myös oma Haarlemin ex-asunto) ja ikkunat ovat yksinkertaisia. 

Kuvanottohetkellä oli +2 astetta ja viiltävä itätuuli. Paljaat sormet.

Aina kun manitsen (rutkutan) jommasta kummasta vakiokommentti on "Sinähän olet Suomesta, kyllähän sinun jos kenen pitäisi olla kylmään tottunut!". Vaan en ole sillä Suomessa on 0-5 astetta vain rajatun ajan ja sitten onkin jo -5 tai -10. Ei siinä ehdi karaistua ja -10ssä on jo pakko laittaa hanskat. Täällä ovat lapsesta asti ilman ja siksi tottuneet, vaikka itse tosiaan vedän tumppua käteen jo alle kymmenessä asteessa.

Ja mitä sisätiloihin tulee: "In Finland we have this thing called 'eristys'".

Hevosmaitotila. Jovain, niitäkin on. Yli 10v sitten vierailin yhdellä mutta en ottanut kuvia. Tuossa suht lähellä (20-30 km) olisi yksi mutta en vaan ole saanut aikaiseksi vierailla, varmaan pitäisi sopia tapaaminen yms (ja suomalainen ei halua olla vaivaksi).

Joulujuhlat yms pakkopönötykset (perjantai-iltapäivän drinksut). Tästäkin puuttu kuvat ja en ole saanut aikaiseksi. Lyhyesti: Suomessa esim pikkujouluihin liittyy snadia siistiytymistä ja yleensä ruoka + halukkaille jortsut. Täällä lähes kaikki juhlat (läksiäiset, joulut jne) ovat pönötystä eli seisoskelua lasi kädessä ja välillä ohi tulee tarjotin jolla uppopaistonaposteltavaa. 

Nämä ovat usein työpäivän päätteeksi ja taksin korvauksista ei ole koskaan ollut puhetta. Ei siis voi juoda. Tosin holskit ottavat helposti 1-4 olutta (huom täällä 0,25 vakiokoko) ja eikun rattiin (kantsis varmaan niitä ratsioita...). Itse en ota jos ajan. Limua ei aina viitsi (turhaa sokeria) eli vissya sitten lipitän. Monesti frittitarjoomukset eivät ole kasvispohjaisia (eli en syö niitäkään) ja liukenen siis heti kun kehtaan. Näenhän samoja naamoja koko päivän joka tapauksessa ja ilmainen vissy (ei ruokaa ei jortsuja) ei tuo tapahtumaan minulle lisäarvoa. Silti Holskit tykkäävät, ja mitä ahtaammin seisotaan sen parempi. Gezellig!

Hevosen myyntiesittelyä. "Tosi kiltti, ihan tosta vaan voi ratsia!" ja hän ravailee asvaltilla...
En ostanut (enkä edes koeratsinut. Takajalat sököt.).

Ja tietenkin jotain heppajuttuja, talleja tai tapoja, olisi voinut vielä hihasta vetää. Tosiaalta mm kouluratsatussarjan faktat ovat monilta osin jo vanhentuneita (Suomesskain saa keventää esim.).

Mutta, näillä mennään, tällä erää loppu-slut.

Kiitos kaikille lukijoille! Het ga je goed, sanos holski.

(kaikkea hyvää)

Niin ja joulua ja uuttavuotta tietenkin! 🎄🎅🎄

Hinurit valmiudessa

Kirjoitin tämän jutun ruuhkista helmi/maaliskuussa 2020. Ennenkuin ehdin julkaista iski korona ja ruuhkat katosivat. Nyt ne ovat ennallaan, jopa pahempia kuin ennen koronaa. Mikä on omituista sillä monin paikoin kuitenkin työskennellään osin etänä. Toisaalta monet hankkivat korona-aikaan auton vältelläkseen julkisia, sekö sitten vaikuttaa?

Ruuhkista olen maininnut jo muutamaan otteeseen (esim yksi ja kaksi). Ruuhkia on kahdenlaisia, jokapäiväiset ja poikkeukselliset.

Tilastot olin napannut jo 5.3.2020. Rijkswaterstaatin sivut, jotka olivat lähteenä, eivät toimi enää enkä löytänyt vastaavaa. mennään siis vanhoilla luvuilla, sillä idea on selvä. Yllä lkm, alla km.
Lähde (oli) Rijkswaterstaat

Jokapäiväiset ovat juuri mitä nimikin jo sanoo, joka arkipäivä toistuvia. Aamulla klo 7-10, iltapäivällä klo 15-18 (19). Näistä ruuhkista julkaistaan vuosittain top-kymppi ja sitten spekuloidaan vs suunnitellut tieremontit nousijat ja laskijat tulevalle vuodelle. Päivittäisten ruuhkien pituu on n 200-400 km. Ruuhkan pituus n 10-30 km eli päivittäisiä ruuhkia n joku 10-30 kpl. Joka päivä. Ruuhka-aikoina on oikeastaan ihan sama minne on menossa, lisäaikaa on pakko laskea 30-60 min ainakin, vähän matkan pituudesta riippuen.

Joka-aamuiset odotetut ruuhkat, lähde ANWB

Jokapäiväisille ruuhkille ei oikein voi mitään, välillä lisätään asfalttia eli ajoratoja mutta ei mene kauaakaan niin ruuhka on ennallaan (jokunen vuosi toki mutta ennemmin 3 vuotta kuin 10). Itse seuraan parhaillaan (2022) Utrechtissa kussia kerran viikossa ja tunnin matkaan menee poikkeuksetta 2. Tai no, varaan aamulla 2h ja olen ollut tähän mennessä paikalla ehkä 5 min etuajassa, senverran että ehti vessaan ja hakea kahvin. 

Paluumatka on pahempi, yleensä tähän tunnin matkaan menee 2-2,5h. Tälle pätkälle osuu Maas-joen ylittävä silta Hedelin kohdalla. Sillan maksimikapasiteetti (3 kaistaa/suunta) on 6 600 autoa / tunti. Ruuhka-aikana autoja on n 10 000, joten pullonkaula on valmis.  Ja kuten kuvasta näkyy, on ihan sama mistä kaupungista minne halua ruuhka-aikaan, joka paikka on jumissa.

jaaha

Kakkosena sitten nämä poikkeukset. Joita tietty piisaa, lähinnä rekan tai henkilöauton rikkoja. Välillä peltikolareita (erit ruuhkissa, jolloin päivittäinen ruuhka hetkessä tuplaantuu) ja toki myös vakavampiakin onnettomuuksia. Ne tosin tapahtuvat pääosin ruuhkien ulkopuolella, sillä ruuhkassa ei ajeta lujaa. Mutta rysäys juuri ennen aamu-tai iltaruuhkaa voivat tukkia tien tunneiksi.

Yleisimpien, eli autonhajoamisten (rekoilla usein rengasrikko) kohdalla ajetaan pientareelle ja vedetään heijastinliivi päälle, soitetaan apua ja odotellaan turva-aidan takana. Lähes kaikki tiet ovat kameravalvottuja ja ainakin isoimmalla hätäpalvelulla ANWBllä (vrt Autoliitto) on suora linja Tielaitokselle (Rijkswaterstaat), joten oikeastaan aina jos pientareella seisoo joku laitimmainen kaista suljetaan turvallisuusyistä.

Ja sehän aiheuttaa per heti ruuhkan. Kun kaistoja on ruuhka-aikoina joka tapauksessa liian vähän ja tästä liian vähästä poistuu 30-50% (kaistoja 2-3 yleensä) niin siinä se. Ja taas seisotaan. Jos aiheuttaja on kolari kaistoja saatetaan sulkea kaksikin. Ja ei mene kuin hetki niin vastaantulevallakin tienpuoliskolla on ruuhkaa: kijkersfile eli katsojaruuhka. Sillä liian täydellä tiellä riittää, että muutama hieman hidastaa katsoakseen tarkemmin niin soppa on valmis. Nämä katsojaruuhkatkin ovat helposti kilometrien pituisia.

Ruuhkista oli helmikuussa 2020 lehdessäkin ja opin uutta. Mitä pitempään kestää, että hinuri tai muu apu on paikalla, sen pahempi ruuhka. Tämä nyt on itsestäänselvää. Jotta ruuhkia saataisiin minimalisoitua Tielaitos onkin solminut sopimuksia hinurien kanssa, että tavoite olisi olla 20 minuutissa paikalla. Hinaajat saavat ajaa pientareella, muutenhan tavoite olisi mahdoton. Mutta on se silti monesti ja siksi valtio antoi 100 miljoonan ekstrapotin tähän, jonka avulla firmat voivat yksinkertaisesti päivystää liittymien tuntumassa. Kuitenkaan yllämainittu pätkä Utrecht - Den Bosch (tarkemmin solmukohdtien Deil (A2/A15) ja Empel (A2/A59)) väli ei sisälly suunnitelmaa, vaikka oli top-kympissä seitsemäntena 2019. Päivystys on onneksi saatu järjestettyä provinssin toimesta ja risteyksissä Velddriel sekä Rosmalen-Itä seisoo hinausautoja valmiina.

Kerrankin oikea suunta

Aika toivotonta touhua. Onneksi työmatka onnistuu ilman ruuhkia. Kestää hieman pitempään ajella pikkuteitä mutta extrana voin bongailla heppoja. Ruuhkassa seisominen on elämän hukkaan heittoa!

Luontoylikulku

Hollannin luonnosta on ollut juttua aiemminkin. Sitä ei pahemmin ole. Pläntit millä sitä on ovat toisista erillään teiden ja moottoriteiden myötä.

Veluwen kansallispuisto ja sen ympärillä metsää Google mapsista - kuten näkyy teitä ristiinrastiin.

Eläimillä on kuitenkin taipumusta vaellella. Pienläinten alikuluista kirjoitin jo aiemmin, mutta isommat, peurat ja villisiat, eivät niihin mahdu. Vuosittain auton alle jää n 8000 peuraa, kaurista ja villisikaa (joka itse asiassa on melkein sama määrä kuin suomen hirvi- & peurakolarit yhteensä).

Niinpä näille on tehty useampia ylikulkuja. Wikipediasta lasken lähemmäs 70 kpl, moottoriteiden, mutta myös pienempien yli - ja rautateiden. Vanhimmat sillat ovat vuodelta 1988, kaikkineen lasken Wikipediasta vain 4 viime vuosisataista ja loput kaikki 2000-luvun puolelta.

A50 ylittävä silta

N200 Overveen

Ylikulun tunnistaa yleensä kasvustosta, ja tietenkään kohdalla ei ole liittymää. Silta ei myöskään näy karttanakymissä, kuitenkin tietenkin satelliitilla, jos hyvin käy linkki näytttää A50-tien ylittävän luontosillan.

Yo linkin (jos toimii) silta, myös A50. (Kuva otettu itse, ei googlesta).

Ylikulut on useimmiten tarkoittetu vain luonnolle mutta Hollannin tupaten täydessä luonnossa tietenkin ihmisetkin käyttävät niitä, ylläolevassa linkissäkin näkyy maastopyörän jälkiä. 

Taitaa olla ruuhkaa (jarruvalot), ehtii ihastella siltaa A2-tiellä.

Toivotaan, että näistä on eläimille iloa ja ainakin muutamalta yliajolta säästytään!

Ps ekassa kuvassa Veluwen kansallispuisto ja sen ympäristöä. Kun aina 'kritisoin' Hollannin luontoa niin kerrotaanpa sen historia lyhyesti: Oli metsää mutta ihmisten toimesta (puiden kaato ja laidunnus) muuttui hiekalle. Myöhemmin metsää istuteltiin takaisin mutta kekattiin, että hiekkakin on kivaa joten osa metsästä raivattiin sittenkin, että on vähän joka lajia "luontoa". Edelleen hoidetaan ja raivataan tai istutetaan tarpeen mukaan (vrt). 

Luonnontynkää Veluwen kupeessa - vastíkään viikonloppureissu. Kuvassa myös Mainio poni.

1900-luvun alussa alue oli hyvävaraisten metsästysmaina ja sinne istutettiin mufloneita, villisikoja, kauriita ja jopa kenguruita. 1930-luvulla ko hyvävaraiset joutuivat raha-ahdinkoon ja valtio osti metsän. Edelleen sen ympärillä on aidat ja pääsymaksu. Että sellaista kansallisluontoa. Lähde

Ps 2 Brad de Veluwe mainittu jutun ihan ekassa linkissä.

Mariakulkue

Hollannissa tykätään kävellä. Mieluiten ryhmässä. Erilaisia 2-5-päiväisiä kävelytapahtumia on roimasti ja jo koululaiset laitetaan liikenteeseen. Ja sitten kävellään ("marssitaan") 20-50 km.

Tällä kertaa osuin kirkollisen Mariakulkueen tai oikeammin prosession reitille. Sanamukaisesti osuin, sillä olin ollut auttamassa ratsatuskisoissa ja kun poljin kotiinpäin (eli tallille) tie olikin Lieshoutin kylässä poikki. Lämpöä oli +30 astetta ja juuri tehtiin lähtöä. 

Ensimmäisen hevoskärryn kyljessä lukee lähtöaika taukopaikalta.

Bongasin ensitöikseni tietenkin hepat, jotka kulkivat häntäpäässä. Sitten kekkasin, että hommassa on blogiainesta ja semitörkeästi ohitin koko kulkueen Jopolla piennarta pirtkin. Jotta sain kokonaisuuden kuviin.

Pääosa hevosista oli muhkuja. Kilikelloa oli paljon, tässäkin länkien alla ja selän päällä. Vielä villatupsukoristeita niin sopisi melkein paremmin talveen ja reen kanssa. Kova homma hevosillekin, 40 km heltessä, vaikka vain kävelyä. Kaikkineen (taukoineen) 12h päivä (06-16).

Kyseessä on käytännössä pyhiinvaellus, joka on tehty jo satoja vuosia. Kesäkun toiseksi viimeisenä viikonloppuna lähdetään klo 06 matkaan Valkenswaardista. Matkaa on n 40 km ja päämäärä siis Handelin kylä, missä on Maria-kappeli ja ihmeitätekevä lähde.

Kärjessä kannetaan järjestävän tahon lippua.

Peremmällä enemmänkin lippuja, huiveista päätellen partiolaisia
(joillain luki myös ryhmän nimi t-paidassa).

Tämä ihme-touhu alkoi jo 1200-luvulla, kun lammaspaimen löysi Mariapatsaan (puisen pikku patsaan) nummelta. Patsas aikaansai ihmeitä ja paranemisia, joten porukka tuli katsomaan. Pian paikalle pykättiin kappeli. Kaupän päälle tuli toinenkin ihme kun täysin kuivalle alueelle itsestään ilmaantui lähde, joka pulputtaa edelleen. Veden väitetään omaavan parantavia voimia.

Aurinkovarjo ei taatusti ollut turha lisuke. Keski-ikä korkeahko.

Syytä kerrakseen raahautua paikalle. Prosessio siirtyy paikan päälle lauantaina ja palaa sunnuntaina. Lauantai-iltana ja sunnuntai-aamuna on jumalanpalvelus (katolinen messu). Kävelijöitä on ollut välillä tuhansia, tänä vuonna n 1100. Hevoskärryjä on ollut joskus kolmekinkymmentä, tänä vuonna n 15.

Youtube-filmin kuvakaappauksesta näkyy kulkeen pituutta. Tässä vasta (osa) ihmisistä,
loppupään hevosia ei vielä edes näy. Liikenne odottaa.

Kulkue on ilmainen ja ei tarvitse ilmoittautua, kunhan ilmaantuu paikalle. Lähtö on siis lauantaina klo 06. Hevoskärryissä kulke varavaatteet yms. Paikka (tavaroille) kärryissä ei ole ilmainen vaan maksullinen. Jos kuukahtaa matkalla voi vielä saada istumapaikankin. Mukana toki on myös  ensiapu joka puhkoo rakkoja yms laastaroi (+defibrillaattori). Mahd yöpyminen ja eväät myös omia.

Aitoa meininkiä, puukengät ja haalarit. Maalaisempi valjastuskin.

Ikävän näköinen nenä, suitset hanganneet pahasti, ja tämän kanssa sitten 30 asteen helteessä eteenpäin. Pöh.
(Muutenkin heikomman näköinen hevonen).

Mukana kulkee myös torvisoittokunta joka soittaa kyliin saapuessa &lähteissä musiikkia. Pääosin uskonnollista musiikkia, ja osallistujat voivatkin ostaa myös vihkosen jossa laulujen sanat. Kun kulkue meni ohi yksi ryhmä lauloi. Ohjeissa lukee, että osallistujien pitää kunnioittaa mahdollisesti uskonnollistouhuavia osallistujia (laulua, rukoilua, muuta?). 40 km marssi +30 asteessa vaatiikin jo jonkintasoisa omistautumista. Onneksi sunnuntaina oli viileämpää, tosin osan päivää satoi.

40 km tuuba kaulassa on aika suoritus.

Rumpu sentään on pyörillä. Nuottivihkot mukana.

Tarkoitus on tietenkin paikan päällä palvoa Mariaa ja ehkä sytyttää kynttilä tai muuten rukoilla (+ne messut). Lisäksi matkallakin sopii miettiä syntyjä syviä, toki pääsoa kuitenkin ihan vaan juttelee ja moikkailee kavereita reitin varrella. Katsojia on suht paljon ja paluupuolella loppumatkasta katsojien kannustus "antaa siivet". 

En tiedä mitä (länkien) prenikat tarkoittavat, ehkä kulkueosallistumisesta saa kilven?

Selän koristeissa lukee paikka josta ilm kotoisin (De Kapel, Borkel).
Taitaa olla hepalla hiki.

Kun sunnuntaina ratsastin kentällä kuulin kuinka prosessio torvisoitteli ohikulkiessaan, paluumatkalla. (Puissa lehdet + pusikko, en ihan nähnyt).

Lähde sekä ED 20.6.2022

Siltaviilennys

Hollannissa on pal-jon siltoja. Kaupungeissa on kanavia mutta myös kaupunkien väleillä kulkee erilaisia (historiallisia) vesireittejä, kuten kanava Haarlemin ja Amsterdamin välillä, tai - samoin Haarlemista lähtevä - Leidsevaart Leideniin. Myös täällä maaseudulla on kanavia, oman kylän kupeessa kulkee mm Zuid-Willemvaart ja Wilhelminakanaal. Ja joet päälle.

Haarlemin turistein silta, 's-Gravenstenebrug (vain kävelijöille)

Lisäksi täällä on tietenkin paljon autoja ja niiden sopii ylittää kanavat siltoja pitkin. Jotta laivaliikennen ei kärsi pääosa silloista on nostosiltoja, ja huomattava osa metallisia.

Myös Haarlemissa, Catharijnebrug

Viime kesä oli heikohko, mutta edelliskeänä oli pari viikkoa lähes +40 astetta. Ja metallihan elää, kutistuu viileällä ja laajenee kuumalla. Siksi siltojen kohdalla on aina rakoset. mutta todella kuumalla rakokaan ei riitä. Jotta turvonnut silta ei jumita sitä on pakko viilentää, juoksevalla vedellä.

Taitaa olla kuuma. Bennebroekerbrug, Ringvaartin yli.

Viime viikolla oli pari päivää reilut 30 astetta ja lehdessä näkyikin jo sillanviilennyskuva. Onneksi vesipiste on lähellä, eikun pumppu päälle!

Yksiö rauhallisella paikalla

Jo joskus viisi vuotta sitten yritin kuvata tämän aiheen itse. Rotterdamissa bongasin, haikaranpesän junaradan tolpannokassa alikulkusillan päällä. Käännyin jopa huolto-asemalla ympäri ja yritin uudestaan, mutta liikkuvasta autosta (huonolla) kännykällä (ja ajoin itse eli kaikkineen vastuutonta toimintaa) kuvasta tuli vain suhmura.

Nyt vastaava on bongattu Helmondin ja Eindhovenin väliseltä radalta, joten lainaan kuvaa.

ED 12.4.2022

Haikara on suojeltu joten pesää ei voi poistaa / siirtää ennenkuin talvella. Ja silloinkin pitää tarjota vastaava mahdollisuus. Onneksi tolppia pesärakennukseen voi tilata ihan internetistä (jos ei viitsi itse askarrella).

Ja kappas, keksin kurkata Rotterdamin kohdan goole mapsista, siellä se pesä on edelleen.

Google Maps, näemmä tasan vuosi sitten.

Junayhtiön edustaja kertaa lehdessä, että pesä voi painaa satakin kiloa, joten jotain riskejä on junaliikenteellekin (sähkölinjoille), linnuista itsestään puhumattakaan. mutta nyt kun kurkin Google Mapsia niin Rotterdamin ylikulku on kuvattu jo 2008, ja sielläkin se pesä pönöttää. 

Miksipä muuttaisi, kulkuyhteydet mainiot, junakin ihan kynnyksellä.

Olutpyörä

Sarjassa tönkkösuomennoksia: bierfiets. joka on siis olutpyörä. Nimi ei kuvaa vekotinta oikein hollanniksikaan, kyseessä on pikemminkin vaunut tai vankkuri.

Yksi ohjaa (toivonmukaan selvinpäin) ja loput polkevat ja lisäksi on oluthana. Musa raikaa ja örvellys.

Viikonloppuna näin toisenkin mutta kameraan unohtunut viiveasetus joten en saanut kuviin (ärsytys). Tämä kuvattu oman kylän laitamilla, olin tankkaamassa kun paukkasivat ohi.

2015 vekotimen kanssa tapahtui vielä paha onnettomuus Eindhovenissa kun rengas jumitti kiskon väliin ja kaikki paitsi yksi ehtivät kyydistä ja junan alta. Tämä yksi siis kuoli.  Kaupan päälle joutuivat vielä korvaamaan osan vaunuista (jotka tuhoutuivat). Silti vehkeitä ei ole kielletty.

Turvallista matkaa?

Hengenvaarallista touhua, liikenteessä!

Platinum Stables: Pusikossa kuhisee

Eli kakkososa suomalaisen Joanna Robinsonin Hollannista ostamasta tallikompleksista. Historiaa ja taustoja täältä. Kompleksi kattaa 28 hehtaaria, josta osa metsää. Jo edellinen omistaja harvensi metsää ja suunnitteli sinne jotain ratsastupolkuja.

Metsän pohjoisreuna rajautuu moottoritien rekkaparkkiin ja sinne pystytettiin myös edellisen omistajan toimesta aita. Ja siitähän kohu nousi ja monen vuoden oikeusjutut. Sillä ko rekkaparkista kulki suora polku metikköön ja kysessä oli jo kymmenien vuosien ajan vakiintunut homokohtauspaikka.

Talli alaoikealla, parkki merkitty. Google maps.

Näistä kohtauspaikoista olen maininnut jo pariin otteeseen (yksi ja kaksi). Varmaan vastaavia on muissakin maissa (ehkä jopa Suomessa) mutta muualla on tilavampaa ja paikan voi valita niin, ettei se osu taviksen kohdalle. Tai tallinpitäjän metikköön. Täällä paikat ovat yleisessä tiedossa ja välillä pääsevät lehtiin. Lähinnä haittojen takia, roskaaminen (patjoja ja kondomeja sekä vesipulloja yms perusroskaa) tai näkyvys (lapset näkee tai muutenvaanulkoilijat) tai sijainti (perustetaan uusi asuinalue / uimaranta / leikkipuisto ja kohtaamispaikka jää jalkoihin / kulkureitti sen läpi).

Kohtaamispaikoille on tilausta. Ilmeisesti julkihomot / kaapista tulleet eivät niitä niinkään käytä - heille on baarit ja avioliitotkin. Mutta kohtauspaikat ovat piilohomojen suosiossa, anonyymi mahdollisuus hieman homostella. Mikä on tietenkin pohjimmiltaan surullista, ettei voi / uskalla / halua paljastaa olevansa homo (syystä että esim perhe hylkää tai saa muutenvaan turpiin, mikä on Hollannissakin täysin mahdollista vaikka kuinka ollaan olevinaan suvaitsevaisimpia maita).

Muutaman vuoden takaisessa kuvassa Haarlemin kaupungintalo.

Niinpä näille kerääntyvät farmarit lastenistuimilla tai muuten kulissielämää viettävät homot. Ja taustalla on jopa heidän asiaansa (toki ilman että kulissipuolta korostetaan) ajava yhdistys. Jonka sivuilta kokoontumispaikat löytyvät koordinaatteineen, ja joka siis haastoi silloisen omistajan oikeuteen. Meinasivat, että aita oli laiton ja kokoontumispaikka vuosien saatossa niin vakiintunut, että mahdolliset kaavoitukset yms eivät enää päde (vanhentumisklausuuli). Lisäksi syytettiin omistajaa ja kuntaa homojen syrjinnästä ja vaadittiin kunnalta vaihtoehtoista paikkaa.

Oikeutta käytiin vuodet 2019-2020 eri asteissa. Joannan onneksi joka asteessa säätiö hävisi. Tuorein päätös on joulukuulta 2020. Vaikka paikka on ollut 30 vuotta käytössä niin siellä on alunperinkin ollut metalliaita joka on leikattu pihdeillä auki. Maa on aina ollut yksityisomistuksessa eikä kunnallinen ja sen käyttö on siis aina ollut omin luvin. Jos maanomistaja haluaa maan käytön kieltää, hänella on siihen täysi oikeus, sillä paikka ei ole alunperinkään julkinen ulkoilualue.

Aita, kuvannut homosäätiön Anthony Mathijsen, napattu täältä. Polku näkyy selvästi.

Aidan lisäksi paikalle on kasattu maata ja risuja esteeksi, toivotaan, että ne pitävät homot loitolla. Välillä maankäytössa toimii vanhetumissääntö, esimerkiksi jos naapurin traktori on aina ajanut jonkun pihan poikki pelloillen niin uusi omistaja ei voi katkaista kulkereittiä aidalla tai vaikka istutuksilla. Onneksi homo- (tai senpuoleen hetero-) seksi ei kuulu lainsäätäjän poikkeuksiin.

Kohtalon ivaa

Hollannissa on vielä lähes 140 valvomatonta (ilman puomeja / kelloja) rautatien tasoriteystä. Niistä pyritään hiljaksiin pois. Monet ovat ihan sivuteitä joita ajaa lähinnä maanviljelijän traktori, mutta silti, pari vuotta sitten junan kuljettaja kuoli kun traktori peräkärryineen ei ehtinyt alta. Maanviljelijän ei käynyt kuinkaan.

Nyt suljettu puomiton ylityspaikka. Lähde.

Osaan vilkkaammista ei-valvotuista on laitettu jatkuvat järjestysmiehen paikalle, molemmin puolin risteystä seisoo auto ja autossa (tai sen vieressä) ukkeli ja jos tarvis hän hihkuu tielläliikkujille, että kannattaa varoa. Niin Zenderenissäkin, ukkelit valvovat kahdessa vuorossa 06-14 ja 14-22. Pitkä aika istuksia, joten jossain kohtaa voi alkaa huikoa.

Tällä kertaa soitettiin paikalle Spare Rib Express Hengelosta. Pikkuautolla paikalle ja niin vaan jäi ruoantuojalta tummanharmaa tavarajuna havainnoimatta, suora osuma kuskinpuolelle ja siihen päättyi 21-vuotiaan elämä, ruoan tilanneiden valvojien nenän edessä.

Kuva ED uutisesta 9.3.2021

Pari päivää tämän jälkeen kyseinen ylityspaikka suljettiin autoliikenteeltä kokonaan (ensimmäinen kuva).

Lumi aiheutti liikennekaaoksen

 Johan on! Lauantaina alkoi ja sunnuntaina jatkui, lunta tuli ihan reilusti.

Onko kuva muka Hollannista?

Sunnuntai-aamuna someen ilmaantuikin nopeaan ihmettelyjä. 600 kilometriä ruuhkaa! Tyypillistä, koska lunta, mutta mihin kaikki olivat menossa?!? Onhan nyt kuitenkin lockdown, vain ruokakaupat auki. Ja lisäksi vahvasti suositeltiin, että jo kelinkin takia pysytellään kotona. Terveydenhoito ei halua yhtään lisää kuormitusta, jos väkisin lähdetään kesärenkailla / kengillä liikenteeseen! Iltapäivällä koko Hollanti värittyi oranssiksi, ruuhkaa oli jo yli 2500 km.

Asialle on helppo selitys. Ei siellä teillä pahemmin liikennettä ollut, onneksi. Mutta se vähä mikä oli, ajoi 50-70 km/h. Jolloin automaattinen (mm kännytiedot) seurantajärjestelmä päätteli: ruuhkaa on, motarilla madellaan.

Kelikamerat paljastavat totuuden.

Tottakai ihmiset sinkosivat lumirientoihin, mutta pysyttelivät kodin tuntumassa. Pulkalla laskettiin ja jonkin verran hiihdettiin, itse näin tallin lähellä erilaisia autonperävirityksiä, alla huonossa kuvassa juuri suksityyppi lähdössä auton perässä.

Suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin, eikä luitakaan katkottu pahemmin. Kaikkineen lumipäivä antoi tervetulleen vapaapäivän koronasta, hetken oli ajatukset muualla. 

Hevosta ei kelit haittaa ja itsellänikin on vielä Suomen peruina talvivaatetta - ne eivät ole 16 vuodessa pahemmin kuluneet. Tallille siirryin Jopolla, mikä oli varsin raskasta sillä sivuiteitä ei oltu aurattu ja lumen alla oli paikoin loskaa / lätäköitä. No, perille päästiin ja lopulta vastatuulessa kotiinkin.

Koko viikoksi on luvattu pakkasta, joten lumi pysyy toistaiseksi. Koronan hyviä puolia: kaikki ovat jo etätöissä / -kouluissa. Normaalisti Hollanti olisi nyt seis, vaan tällä kierroksella voidan jatkaa normaalisti. 'Uuden normaalin' mukaan.

Fillarilla motarille

No mikä ettei! Tällä kertaa havainto naapurista eli Belgiassa (elämäänsä kyllästynyt?) polkupyöräilijä on tarttunut useammallekin videolle ja siten pääsyt pienesti julkisuuteen. Alleolevan kuvan videonottohetkellä sähköistetty velosipedi ohittaa rekkaa ja auton mittari sanoo 87 km/h.

ED 10.11.2020, kuva videostilli, allaolevalta videolta.

Yllättäen poliisiakin alkoi kiinnostaa moinen kaheli, rikotaanhan tuossa tuplasti liikennesääntöjä: polkupyörä ei kuulu moottoritielle ja sähköpyörien nopeus sopii rajoittaa 45 kilometriin tunnissa. Havainnoituaan kohun viestintävälineissä pyöräilijä ilmoittautui itse poliisille.

Kävi ilmi, että sakkoihin ei ole aihetta. Pyörä on saksalainen Gulas ja vekottimen hinta voi nousta jopa 25 tuhanteen euroon. Omistajalla on pyörä jo vuosia ja omalla asuinalueellaa poliisi jo tunnistaa tapauksen, alkuun kyllä pysäyteltiin usein. Omistaja ajaa/polkee välineellä n 9000 kilometriä vuodessa. Gulas on mottoripyöräksi luokiteltu ja tämä yksilö saksaan rekisteröity sekä asianmukaisesti vakuutettu yms. Kuljettajalla on kypärä ja suojaava vaatetus. Huippunopeus on 90 kilometriä tunnissa ja laki salii moottoripyörän moottoritiellä. Lähempää katsottuna vempele on jonkilainen mopon ja polkupyörän risteytys.

Kuva Gulasin facebookista.

Poliisin ei auttanut muuta kuin suositella, että polkija välttelisi moottoriteitä. Jos ei muuten niin koska motaria ajavat kanssa-autoilijat - jotka sitten innolla filmaavat tai vähintäänkin hidastavat katsoakseen tarkemmin - voivat olla liikenteelle vaaraksi!

Siistiä olla pitää

Poljin aamuna muutama tallille (Jopolla). Ihmettelin, kun pyörätiellä oli "altokuvioita" kuin olisi vesi valunut. Eihän aikoihin ollut satanut.

Vähän myöhemmin syy selvisi, edelläni ajoi kauhealla kolinalla lakaisukone. Kolinalla, koska hiekkatie, jolla oksia, käpyjä ja muuta sälää.

Pahoitteln kuvan laatua. Nokia on toiminut jo 2,5v ihan ok, mutta kamera on huono
- ja linssiin on tainnut päästä kosteutta. Kuten näkyy lakaistu tie on kuin parkettilattia. Vai...?

En nyt ole ihan varma kuinka hyödyllistä ko touhu on? Välillä pyöräosio on niin kapea ettei mahdu joten kone on mutkitellut.

Mutkittelun jälkeen juurikin jää "valleja" keskelle tietä, joka alunperin oli ihan hyvä polkea.

Lakaisematon kohta. Kyllä on siistimisen paikka!

Ja niin kauan kun tie kulkee metsässä sen siistiminen on loputon savotta.

Kahvitauko vai uskonpuute?

Lakaistaanko Helsingin Keskuspuistossakin hiekkapolut? Vai olenko vain simppeli ja moinen ylläpito on tarpeen [ettei kasva umpeen]? Ainakin täällä poljetaan ihan tarpeeksi, kyllä se auki pysyy.