Tällä kertaa talli-jolla-hevoseni-asuu. Olemme viihtyneet ko tallilla jo yli yksitoista vuotta ja talli on kehittynyt vuosi vuodelta. Suuremmaksi mutta myös lisää palveluja. Varsinkin sukupolvenvaihdoksen jälkeen kehitys on ollut huimaa. Aloitetaan muutamalla vanhalla kuvalla.
10 vuotta sitten tarhojen aidat olivat (lammas)verkkoa ja tarhoissa oli maapohja.
Suomessa hevoseni asui, ratsastuskoululta muutettuaan, 4-8 hevosen talleissa. Ensimmäinen talli Hollannissa - jo esitelty Sintenie - oli reilun 20 hevosen talli. Sintenielle piti siivota karsina itse ja vaikka se ei sinänsä suuri työ olekaan jouduin jonkinverran matkustamaan työkseni mikä edellytti jatkuvasti järjestelyä. Joten aika nopeaan etsin täyden palvelun tallia ja 8 kuukauden kuluttua muutin hevoseni 's-Gravenwegille. Tallia on puhdas ykstyistalli (ei ratsastukoulua).
Pari "ennen" kuvaa 10v takaa.
Sama kohta nykyisin. Puomia on siirretty hieman taakse ja pusikon sijaan on tullut karsinoita. Takan näkyvät juoksutusympyrät (tai toinen niistä).
Vuoden 2006 alussa tallilla oli noin 70 hevosta, 30 karsinaa ja n 40 hevosen sekapihattolauma. Pihatto oli maapohjainen, lisäksi siinä oli vaja oljilla ja siellä heinähäkit. Miksi heinähäkit olivat vajassa on arvoitus, sillä siellähän hevoset juurikin tupeksivat, märillä oljilla. Muutaman vuoden sisään heinät siirrettiinkin pihalle.
Lisäksi vuoden 2006 tallilla oli 20*60 ulkokenttä ja yksi juoksutusympyrä semivaarallisella putkiaidalla. Kesällä kaikki hevoset olivat laitumella 24h/vrk ja asiassa ei ollut keskustelunvaraa. Vanha pitäjä oli tiukka setä.
Juoksutusympyrän vanha putkiaita.
Nykyiset juoksutusympyrät, taustalla kentän valopylväs (yksi kuudesta).
Sukupolven vaihduttua poikansa lähti asiakaslähtöisemmin liikenteeseen ja vuosi vuodelta vaihtoehtoja tuli enemmän, hevoset saivat olla yötä karsinoissa kesälläkin, tai tarhassa, tai pihatossa. Tuli jokunen pikkutarha sairaille tai muuten eristettäville, juoksutusympyrä uusittiin ja rakennettiin toinen - turvallisemmin aidoin. Pari vuotta sitten tuli maneesikin (20*40), ja neliökenttä (20*20 tai vähän pienempi), Parelli yms. maastakäsittelyyn (kuulemma parempi kuin ympyrä). Myös karsinoita tuli lisää ja pihattoihin ilmaantui betoni heinien alle (hyvä, koska estää hiekan syöntiä, huono, koska kuluttaa kavioita. Ja kenkien kanssa betoni on liukas!). Pihattojen ulkotilat laitettiin maan/mullan sijaan hiekalle. Tuli myös pesupaikat lämpimällä vedellä, tosin lisämäksua vastaan. Solariumista huhutaan.
Tali ja laitumet, yht n 38 hehtaaria.
Tallialue tarkemmin. Kuvat Google Mapsista.
Hevosia on nykyisin noin 155 kpl, reilut 40 karsinoissa, pikkupihatossa kymmenisen, shettis- yms ponipihatossa 15, ruunapihatossa kolmisenkymmentä ja isoimmassa sekapihatossa noin 50 kpl. Tilaa on laitumilla tarpeeksi, mutta talvella tarhat ovat Suomen mittapuussa pieniä. 50 hevosen pihatolla on tilaa n 1/2 hehtaaria: betonipiha, katos ja vaja sekä perällä google mapsista mitattuna 50*40 m hiekka. Pääosan ajasta nämä 50 tupeksivat betonilla, koska heinät.
Pihattotupeksimista. Kuva on jo vanhentunut, taustalla maneesi ja sen edusta (kuvassa ylävas hiekkaa) on nykyisin myös betonipäällystetty. Aitaa on siirretty niin saatiin leveä kulku maneesille ja heinät siis uudelle betonille. Taustalla näkyy kuja jota myöten hevoset pääsevät hiekkatarhaan.
Karsinaruunien (noin 30 kpl) tarha on noin 60*20 m. (!Suomessa tähän tilaan menisi ehkä 5 tarhaajaa). Karsinatammoja on n 15 kpl mutta tarha on vastaavsti pienempi. Silti, 11,5 vuoden aikana, yhtäkään hervosta ei ole lopetettu potkun seurauksena. Muutamia pitempiaikaisia ongelmia on tullut liukastumisista (betonilla) ja toki rymytessä voi jotain revähtää, mutta esim oma Pena-hevoseni vammautui (pysyvästi) laitumella missä tilaa on ja missä vamma ei sinänsä liittynyt laumakokoon.
Tammalauma, betonin raja ei erotu kunnolla.
Tässä näkyy betoni/hiekka raja. Ja nykyisin asialliset aidat sekä automaattivesikuppi. Takana ruunatarha.
Kenttä, maneesi ja juoksutusympyrät & neliö ovat kaikkia eb&vloed-mallisia, eli vuoksi ja luode. Tämä tarkoittaa, että öisin kentille pumpataan vettä ojista, jotta hiekka vettyy ja aamulla se pumpataan pois jolloin alla on ainakostea, pölyämätön hiekka. Vastaavasti suurilla sateilla pumpun voi laittaa päälle ja kenttä kuivuu nopeasti eikä jää lätäkköjä.
Ainakostea kenttä.
Maneesi on puoliavoin, mikä näissä ilmanaloissa on riittävä. Karsinoita on vuosien varrella rakennettu lisää ja lopulta jopa 5 sairaskarsinaa. Suomen lainsäädäntö edellyttää 1/10 hevosta, joten sairaskarsinoita olisi siihen nähden noin puolet liian vähän (pihatoissa reilut 100 hevosta).
Kolme sairaskarsinaa ruunapihaton yhteydessä. Suoraan takana kuja hiekalle. Betoni lanataan joka aamu puhtaaksi, sen ajan hevoset seisovat hiekalla ja kuja suljetaan langalla. Hevoset ovat tapaeläimiä ja seisovat oikeastaan aamulla kaikki siellä jo valmiina nukkumassa. Näin helppoa on 40-50 hevosen lauman siirtely!
Kerran, kun sairaskarsinat olivat täynnä, pari sarasta aidattiin näin kätevästi pihaton ladonnurkkaan. Laumaelo tekee hevosista rauhallisia, jopa tämä toimi eikä kumpikaan karannut tmv.
Tallia reunustavat dyynit, joilla on ratsastuspolkuja. Valitettavasti valittavana on tasan kaksi, vasen ja oikea. Joten maastoilu on oikestaan aina sinne-ja-takas mallia, ympyrä ei onnistu ja muutenkaan valittavaa ei ole esim risteyksien muodossa. Lisäksi maastoissa on paljon turhan kuivaa & upottavaa dyynihiekkaa, vaikka onneksi joukkoon mahtuu mukaviakin kimmoisapohjaisia laukkapätkiä. Tallin lähellä ei ole muita vaihtoehtoja maastoiluun, mutta jos polkuja jatkaa loppuun saakka toinen päättyy rantaan - joka on tietenkin upea paikka ratsastella. Ja toisesta pääsee asumalähiöön (Aerdenhout), missä on jonkinverran ratsastuspolkuja tienvarsilla, tai voi jatkaa eteenpäin Kennemerdyyneille.
Sitä upottavaa hiekkaa.
Tallin lähidyynit ovat Amsterdamin vesijohtodyynit, jotka on aidattu ja joille pitää hankkia vuosikortti hintaan 40e / ratsastaja. Dyynit ovat "auki" auringonnoususta auringonlaskuun, pimeällä sinne ei saa mennä, mikä tietenkin rajoittaa talvimaastoilua. Toisaalta, koska dyynit oivat ihan täynnä kauriita, en siellä välttämättä umpipimeässä haluaisi kulkeakaan, hevonen kun voi säikähtää räsädystä pusikossa ja jos eksyy polulta voisi homma mennä (pimeässä) kunnolla hankalaksi.
Parempaa pohjaa metsässä.
Talli on kaikkine palveluineen ilman muuta Hollanin mittakaavassa kallis, itse maksan 450 e/kk karsinasta sisältäen trailerin ja valjakkokärryn säilytyksen kuukausimaksut. Suomen mittakaavassa talli on halpa, ainakin vs ruuhkasuomi. Jos hevonen seisoo kesällä karsinassa tai tarhassa joutuu maksamaan lisää. Tallinpitäjä on jopa tunnustanut "keksineensä" osan lisämaksuista rajoittaakseen sisällejäävien määrää - entisaikoina, kun kaikki olivat 24h laitumella, tallinpitäjällä oli lupsakampaa, nykyisin karsinoita on kesät talvet lähes sama määrä siivottavana. Talli on kuitenkin hyvätoimeentuloisten alueella, parkkipaikalla tupeksivat Land Roverit, Jaguarit, Mersut ja jopa yksi Tesla, joten asiakaskuntaa ei paljon nappaa satanen sinne tänne. (Omani on aina ollut 24h ulkona, laidun on hevosen perusoikeus).
Maneesin pesupaikat ja katettu harjauspuomitila (takana).
Puoliavoin maneesi.
Tallin suurimpia häpeninkejä on vuosittainen laitumellelasku. Kun sekalauma laitetaan menemään on aika muhkeaa nähdä kuinka 50 hevosta laukkaa vapauteen. Laumat päästetään yksi kerrallaan ja hevostenomistajat ottavat monesti tuttuja ja sukulaisia mukaan katsomaan spektaakkelia.
Ruunapihattolauma ohjataan (jo tyhjätyn) tammatarhan läpi.
N 30 hepan lauma juokseksimista ei ihan joka päivä näe.
Alla vielä kuvauskopterilla otettu youtubeviedeo laitumellelaskusta vuodelta 2016 (video ei ole itse kuvattu).
Ja jotta kaikki ei ole vain rymyämistä ja rauhatonta alla toinen video pihattolaumasta kevätaamuna. Tallin koosta huolimatta hevoset viihtyvät, tämä kuvattu aamulla betonin siivouksen aikana.
Ja sitten kuitenkin vielä yksi rymypätkä, jossa näkyy osa ruunalaumasta (pääosa jo laitettu sisään) ja tarhan betoni sekä koko hyvin.
Talli ei ole suinkaan Hollannin suurin, tuossa melko lähellä on yksi 300 hevosen ykstyistalli. Kahtotaan ehtisinkö siellä vielä käväistä bloginkuvausreissulla.
Tällä kertaa bongaus osuu hieman Hollannista ohi. Tai toki, auto seisoi Hollannin maaperällä, mutta Saksan rekkareissa. Hieno jaguaari, eikö.
Parkkeerasin Joponi ihan sen kylkeen ja havainnoin kojelaudalla suuren ilahduksenaiheen.
Malli on ilmeisesti 6310 tai 6310i, julkaistu 2001/2002. Olletikin auto on hieman uudempi. Kyllä saksalainen laadun tunnistaa!
Tarkka lukija ehkä jo havainnoi Jaggen edessä myöskin mielenkiintoisen auton: Teslan Model X. Tesla on Hollannissa verrattain suosittu (osin sille annettujen tukien ym sähköautopolitiikan takia), perusversiota (model S) näkee päivittäin useampia ja ekan katumaasturin (X) bongasin kuukausi-pari sitten.
Ko maasturissa huomio kiinnittyi takaovien kahvoihin, jotka ovat oven etureunassa. Että aukeaako ovi kuin Lontoon taksi - taaksepäin.
Mitäs järkeä tuossa on? Ko ovilla varustetulla autolla ei ole pahemmin asiaa parkkihalleihin - saati ruotsinlaivalle. Kuvassakin auto on puoli metriä kadunreunasta.
Vai olenko vain kateellinen?
ps. Täällä ei tunneta Juhannusta missään muodossa.
Kuten jo vastikään koulupostauksessa kerroin, Hollannissa oppivelvollisuus on (noin) 18-vuotiaaksi asti. Valitettavasti Hollannin koulusysteemi on niin monimutkainen, että en sitä tässä yritä edes selvittää. Päättele itse:
Leerplicht on oppivelvollisuus
Eri kouluille on eri lyhenteitä, kuten yllä näkyy, havo, vmbo, mbo, wo... Jos joku joskus jälkikasvustaan puhuu että se on 3 havossa niin joudun aina kysymään ikää, että pystyn hieman arpomaan missä mennään.
Keväisin kuitenkin valmistutaan (jostain näistä) kouluista, mikä on juhlan paikka. Ylioppilasjuhlia / käsitettä ei tietenkään ole, periaatteessa voinee puhua peruskoulun päättymisestä - tai oppivelvollisuuden. Joka tapauksessa lopputulos on päästötodistus ja sitä edeltävät isot loppukoekierrokset (joita voi idealtaan verrata yo-kirjotuksiin). Ja sitten jännätään menikö läpi vai ei.
Jos meni, tapahtumaa juhlistetaan vetämällä lippu salkoon ja ripustamalla siihen koulureppu. Niitä roikkuukin joka puolella tällä hetkellä.
Kuva kotikadultani, tulokset tulivat ke 14.6.2017.
Liputusta jatketaan noin viikon-pari. Toisaalta mukava tapa, tietää koko katu onnitella.
Suomen kielessä ei kauheasti painoteta sanoja tai tavuja, pl joku "ei se nyt niin tärkeää ole". Lauseen sisältö ei kauheasti muutu, vaikka painotuksen jättää pois. Kiinassa kuulemma sama sana voi tarkoittaa kolmeakin (?) eri asiaa painotuksesta riippuen. Hollanti osuu näiden kahden väliin. Pääosa puheesta on selkeää, ilman kummempia painotteluja, mutta alla pari hauskaa esimerkkiä painotuksen vaikutuksesta sisältöön.
Ensiksi radiomainos. Mainostetaan Ford Kuga katumaasturia. Jos ajatellaan, että doe maar gewoon, niin jätät kevytmetallivanteet, teippaukset, ambientvalot ja tuningsarjan ostamatta. Mutta jos ajetellaan, että doe maar gewoon, niin mikäs sinua pitelee?
Doe tarkoittaa tehdä, maar on täytesana ja gewoon on tavallinen. Ts doe maar gewoon tarkoittaa ole normaali, älä liioittele, taviskin kelpaa, "tee tavallisesti".
Mutta, kun painotus on teonsanalla doe, merkitys muuttuu: Doe maar gewoon tarkoittaa senkus teet, anti mennä (yolo). Ford kysyykin, kumman valitset?
Toinen versio on sanamuoto, jota kannattaa varoa esim työhaastattelussa. Haluan, että minut otetaan vakavasti = ik wil serieus genomen worden. Paino sanalla serieus (vakava).
Jos painon laittaa sanalle genomen, ik wil serieus genomen worden, pyydät oikeastaan, että joku antaisi sinulle reippaammanlaista kyytiä. Ota minut! [vakavasti eli kunnolla].
Kauemmin ulkomailla asuneet varmaan tunnistavatkin tilanteen - pidemmän päälle paikallismaan sanastosta tulee otettua sanoja suomenkielenkin sekaan. Tällä kertaa pinnaus. Hollannissa pinnaaminen on joko kortilla maksua tai rahan nostoa. Olletikin pin-nimitys juontaa juurensa pin-koodiin. Pinnaushan sopii lausunnaltaan suomalaiseen suuhun, ja on lyhyempi kuin 'käyn nostamassa rahaa automaatilla' tai 'maksan pankkikortilla'.
Suklaakahvila
Suomessa saankin olla tarkkana, etten tätä sanaa käytä. Sen sijaan hollantilaiset taitavat luulla sitä monikansalliseksi sanaksi. Täällä on aika paljon sekä kauppoja että kuppiloita, missä voi maksaa vain kortilla. Tämä säästää työtä että on turvallisempaa, kun puljun ryöstäminen ei kannata. Ja yleensä tämä kommunikoidaan näppärillä sanoilla Pin Only (jossa only on englantia).
Kaikkineen karmaiseva kielisekasotkuikkuna. Yoghurt Barn ja
By ovat Englantia, Loei lekker ja Biologisch hollantia ja Campina yrityksen
nimi (paikallinen Valio). Ja oikealla alhaalla Pin Only.
Kysessä siis jugurtikuppila, Loei Lekker on ammuttavan hyvää
(lehmän ammumista, tietty!).
Cash näppärästi myös saksankielisessä versiossa (ei se ole hollantiakaan).
Kuinkakohan usein turistit jumittuvat kassalle? Varsinkin kun pinnaus ei usein kata luottokortteja vaan vain paikalliset pankkikortit.
Otsikosta useimmat varmaan päättelevät, että blogissa kirjoitetaan esim. lunttauksesta. Näin ei kuitenkaan ole, huijaukseen ja vääryyteen syyllistyivät opettajat!
Kuningasparin nuorin lapsi, Prinsessa Ariane (keskellä) ensimmäisenä koulupäivänään 2011 (lähde: ANP)
Kuva ei liity (huijaus)aiheeseen paitsi kuvituksena 4-v koulunaloittajasta.
Ensin hieman taustoja Hollannin koulumaailmasta. Koska omakohtaista tai edes välillistä (lasten kautta) kokemusta ei ole pysytellään ylimalkaisella tasolla. Koulu alkaa jo nelivuotiaana ja oppivelvollisuus loppuu vasta 18-vuotiaana. Alkuun koulu on kaikille sama, mutta peruskoulun (basisonderwijs, iässä 4-12v) jälkeen valitaan jo suuntia. Ko perusasteen viimeisenä vuonna on valtakunnallinen Cito-toets, joka jakaa jyvät akanoista ja lahjakkaat lahjattomista.
Tämän jälkeen koulu jatkuu joko yliopistoon suuntautuvilla/ valmistelevilla ("tieteellisillä") linjoilla taikka enemmän ammattiin suuntautuvissa kouluissa. Käytännössä aikainen jako aikaansaa siistimpiä, 'paremman väen' kouluja, sekä enemmän sekavärisiä, heikommista lähtökohdista tulevien lasten kouluja.
Koulu, jossa huijaus tapahtui, Zadkine Rotterdamissa. Lähde: Google Maps.
Tämä malli johtaa siihen, että teini-iässä on jo koulunkin takia huonoissa tai paremmissa piireissä. Toki huonommissakin kouluissa / luokissa on toivottavasti muutama asiallinenkin, innokas opiskelija. Mutta joukossa tyhmyys tiivistyy ja niinpä ammattikoululinjoilla korostuvat teiniraskaudet, alkoholi (/vanhempien alkoholismi), huumeet (/vanhempien), mamutausta, köyhyys, (pikku)rikollisuus, lintsaus, koulun keskenjättö ja kurittomuus. Koeta siinä sitten opettaa. (Toki suomessakin 15-vuotiaana on valintojen edessä, mutta 15v on jo edes hieman kypsempi kuin 12v. Että ainakin 15v asti on kaikilla samat mahdollisuudet ja luokalla sekä hyviä että huonoja esikuvia).
Huijauskoulu on alemman oppiasteen koulu Rotterdamissa, ja tarkalleen ottaen sen logistiikan laitos. Jälkikäteen kävi ilmi, että noin 40 oppilaan loppukokeet eivät päteneet. 3 opettajaa / ohjaajaa oli mm toimittanut kysymykset ja vastaukset etukäteen tai merkannut läsnäolevaksi. Tentteihin oli saatu osallistujia tunnetuista pitkäaikaislintsaajista jopa toimittamalla vastaukset kotiin asti.
Logistiikan laitoksen nettisivu, paljon tyytyväisiä opiskelijoita. Kuvakaappaus https://www.zadkine.nl/
[Tällä kertaa] motiivina ei ollut raha, vaan silkka sääli ja lähimmäisrakkaus. Jos oppilaalla ei mene hyvin ja eväät elämään ovat heikot, nämä opettajat ilmeisesti meinasivat, että jos edes saavat jonkunlaisen todistuksen niin on paremmat mahdollisuudet eteenpäin.
Hollannissa muuten opettajakoulutus ei ole yliopistollinen. Amiksen käynyt 22vee voi jo seisoa 17vuotiaiden luokan edessä. Voi olla auktoriteetti hakusessa.
Vastikään Tapiola kyseli minulta jotain verotustietoja. Että ulkomailleko verovelvollinen vai? Lomakkeessa oli 3 sivua, sivut 1&2 sopi täyttää ja sivulle 3 tuli pvm ja allekirjoitus. Vastaavia lomakkeita tai sopimuksia on Suomeen tullut täyteltyä ja allekirjoiteltua mm perinnönjakoasioissa ja ammoin Suomen päässä tietenkin myös työsopimuksina.
Allekirjoitus on allekirjoitus ja sillä selvä ja sovittu?
Hollannissa näin ei ole. Tai toki sovittu on sovittu, mutta ylimmässä esimerkissä, Tapiolan kyselyssä, allekirjoitus on vain sivulla 3. Vastaanottaja voi helposti muuttaa sivujen 1&2 tietoja tai jopa vaihtaa ne kokonaan. Siinä vaiheessa kun homma riitautuisi olisi vain sana sanaa vastaan.
Ehkä Suomessa riski on pieni, sopimuksiin luotetaan ja kiistoja (saati huijaussumplimisia) ei tule. Hollannissa homma varmistetaan jo etukäteen. Kaikkien sopimusten jokainen sivu kuitataan nimikirjaimilla. Oli kyseessä sitten työsopimus, kauppakirja (auto, asunto jne) tai vaikka hinta&toimitusehtosopimus työni puitteissa. Kuittas tehdään kaikkien allekirjoittajien toimesta. Ja jos sopimuksessa on muutettu jotain, esim lisäämällä käsin sivulauseke, tämä kohta kuitataan vielä erikseen.
Esimerkkinä vanha työsopimus (silloin työskentelin vielä englanninkielellä), jonka jokaisen sivun alanurkassa 3x kuittaus.
Koska olen tottunut nyt kuittaamaan kaikki sivut, tuntuu hurjalta lähettää Tapiolalle 2 "irto"sivua ja niiden ohessa allekirjoitussivu, jonka voi liittää ihan mihin vaan sopimukseen. Taidanpa laittaa scannattuna, silloin sähköposti on itselleni todiste sovitusta ja mitä sivuja pakettiin kuului.
