maanantai 31. elokuuta 2020

Turkistarhauksen loppu

Turkistarhat seikkailivat jos pariin otteeseen koronapäivityksissä. Minkeissä todettiin koronaa ja aika nopsaan päädyttiin tuhoamana kaikki tartuntatarhojen otukset (ml huhtikuussa syntyneet pennut). Yli puoli miljoonaa kpl on tähän mennessä tuhottu (hiilidiksidikonteissa). Alunperin tartunnan tarhalle tuo ihminen, mutta ilmeisesti ainakin pariin kertaa ihminen on saanut tartunnan takaisinpäin, siksi eläinten tuhoaminen kansanterveyden nimissä. Pahimmillaanhan virus olisi jo oikeasti aisoissa (vielä ei ole) mutta muhisi tarhoilla salakavalasti.

Laadukas piilokuva vanhanmallisista tarhoista. Ehkä tyhjillään (tyhjennetty)?


Tarhaus on jo kielletty mutta siirtymäaikaa on vuoteen 2024. Olisi luullut, että nyt olisi samointein näppärä lopettaa kun minkit on jo valtion toimesta korvattu 2019 nahkahintaan. Vaan ei, elokuun puolivälissä haastateltiin yhtä ensimmäisistä tartunnoista saanutta tarhuria, jonka tarhalla lopetetiin 7000 emoa ja 33 000 poikasta. Saaduilla korvauksilla hän on jo solminut alustavan kaupan 7500 naaraasta ja 2000 siitosuroksesta.

Yllämainitun tarhurin tarha. Uudempi kompleksi, alle 10 vuotta vanha. Vaikka tiesi, että joutuu lopettamaan, investoi 2012 ja räknasi reilun 10 vuoden poistot. (Aiemmin tilalla oli jo tarhausta, ei sentään ihan upouusi yrittäjä).

Toivottavasti alustava sopimus on purettavissa, sillä nyt tuli tieto, että minkkitarhat sopii lopettaa etuajassa, maaliskuuhun 2021 mennessä. Toistaiseksi jäljelläolevia ei ennaltahekäisevästi tyhjennetä mutta kun nahkat on myyty sopii laittaa pillit pussiin.

Tsuumaus ylläolevaan, tyhjää täynnä.

Hyvä homma, johan noin neljännes on tyhjätty (40 tarhaa, vielä toiminnassa 120 kpl. Tarhoista 40% on nykyasuinalueellani eli pohjois-Brabantin länsiosassa). Ja tartuntoja tulee lähes viikoittain lisää.

Toinen tarha tyhjillään. Tosi isoja komplekseja on, tässäkin joku 5 hallia rinnan ja pittuutta riittää. Jos vanhaan malliin meni 2 riviä/katos nin tässä toimitaan varmaan monessa kerroksessa. Eläinten hyvinvointi ei liene uudessa paljon vanhaa parempi, samat häkkipohjat yms.

Tartuntojen määrää onkin jo yksi hallituspuolue (D66) ihmetellyt. Että kuinka niin monelle tarhalle osaakin osua, kun ihmisillä tartuntoja on jo vähemmän ja lisäksi tietoisuus (eli kotiinjäänti jos oireilee) on korkeampaa kuin alkuun? Mutta koronan myötä nahkojen hinnan odotetaan laskevan, joten voi vain arvailla olisko taustalla näppärä 2019-hintavarmuus?

Tämä ehkä vielä toiminnassa, kun "seinät" kiinni.

Suomessa tällaisia tartuntoja ei ilmeisesti ole ollut, Iltalehti mainitsee Hollannin lisäksi Tanskan ja Espanjan.

Ps. tiestkö, että paremmissa irtoripsissä on minkinkarvoja? Tai kosmetologin irto (karva kerrallaan) versioissa?

maanantai 24. elokuuta 2020

Koppakärryt

Hauska tappa vanha tuttu: viime viikolla bongasin vanhat koppakärryni netistä. Vanha juttu, eli holskiheppakeskustelun aihe vuodelta 2014, vaan enpä ollut osunut aiemmin. Suurin osa kuvista ei enää toiminut mutta olennaisin kyllä, jostain syystä hyvin osittaisepäselvä kärrykuva.


Taustaa: vuonohevostuttuni on ostattelemassa norjalaisia valjaita ja niitä käytetään ilman vetoliinoja. Hän minulta kysyi onko vetoliinattomuus tuttu juttu. On toki, Suomen työvaljaat ja tietenkin ravivaljaat ovat ilman. Siinä sivussa keksin googlettaa 'kärryt ilman vetokarttua' ja eka osuma oli oma kärry. Ehkä Hollannin ainoat?

Samat ne on, tämä kuva vuodelta 2006 ja ensimmäinen hevoseni.

Kevyt (hyvin karkea!) selitys mistä on kyse (ei-hevoslukijat ehkä ovat jo muutenkin kaikonneet): Kärryjä voi vetää kahdella tapaa. Toisessa kärryt ovat kyljissä kiinni ja koska ovat kiinnisidotut seuraavat tietenkin mukana. Valjaista riippuen veto kohdistuu selkään (ravivaljaat / hyvin kevyet kärryt) tai ryntäisiin (työvaljaat eli länget).

Toisessa tavassa, eli vetokarttuversiossa kärryissä on liikkuva vipu, eli vetokarttu. Siihen kiinnitetään liinat jotka kulkevat hevosen rinnan editse. Kun etujalat liikkuvat liinat liikkuvat ja niiden mukana karttu. Tällä voi vetää jo suht raskasta kuormaa ilman että liike häiriintyy. Valjasmalli on käytössä valjakkoajossa, missä hevosen tulee voida liikkua vapaasti ja notkeasti.

Alla ravivaljas, kärryt kiinni kyljissä. Yllä vetoliinat (punainen) ja vetokarttu (sininen),
Kun hevosen etujalka eli lapa liikkuu (nuoli) karttukin liikkuu (toinen nuoli), keskipiste on saranoitu.


Suomessa lähes kaikki ajeluharrastajat ajavat ilman vetokarttua. (Käytettyjä) ravivaljaita ja treenikärryjä on tarpeeksi saatavilla, lisäksi monissa ladoissa lojuu tyylikkäämpiäkiin ajopelejä, jotka ovat tarkoitettu länkivaljastukseen (myös ilman vetoliinoja, tamppivaljastus). Hienommiksi koettuja valjakkovaljaita käytetään useimmiten vasta jos halutaan kisata ja silloin tarvitaan uudet vaunutkin (sillä vetokartulla). Niinpä, kun opetin ensimmäisen hevoseni ajolle vuonnan 2002, valinta osui tietenkin helposti saatavilla oleviin koppakärryihin ja ravivaljaisiin.

Tässä näkyy vetokarttu johon liinat kiinnittyvät pikalukoilla.
Kuvassa viime syksynä ostamani 'viralliset' valjakkokärryt.

Koppiksilla ja ponilla ajelin iloisasti ponin kuolemaan asti. Vielä opetin seuraavan hevosen niiden avulla ajolle mutta sitten siirryin nelipyöräkärryihin.

Samat kärryt, edessä isompi Urpo vuonnan 2009.

Hollannissa ravit ovat minimalaisen pieni laji ja ex-ravureita taikka ravivaljaita ei ole kierrossa lähes ollenkaan. Niinpä kaikki jotka ajelevat ajelevat valjakkovaljailla ja vetokartuilla. Kun laitoin kärryt myyntiin en kuitenkana alleviivannut kartun puuttumista - näkeehän sen (ja hollantilaiset, vahvana tee-se-itse-kansana varmaan hitsaavat kartun paikoilleen alta aikayksikön). Näköjään kärryt kuitenkin menivät ei-huomannut-kartun-puuttumista -porukoille.

Urpo ja isot nelipyöräkärryt 2010, kyljessa aisa ja alempana vetoliina.
Kuski istuu aika paljon korkeammalla.

Sillä löytämäni topikin aihe on Mitä tehdä, kärryissä ei ole vetokarttua? Ajoharrastusta uudelleen henkiin herättelevä Wendy oli saanut kärryt vanhemmiltaan, vanhempani ostivat nämä kärryt joltakulta joka kuulemma laukkaili pitkin metsiä, mutta kyseenalaistan voiko näillä ylipäänsä ajaa?? Ilmeisesti ne olivat lojuneet autotallissa tmv sen 4 vuotta. Senverran oli google kertonut että ehkä ravivaljailla, mutta aisoista puuttuvat kiinnityskappaleet (tarkoittanee quick hitchiä, nykyisin yleinen napsautuskiinnitys).

Vastauksissa arvuutellaan myös ravivaljaita tai ehdotetaan vetokartun hitsausta. Lopulta kärryt kuitenkin kuitataan kaikinpuolin turvattomaksi eihän noin alhaalta näekään mitään.


Ihan hyvin näkee! 2004 vielä Suomessa.

Hmmm... olisivatkohan vielä tallessa, jos kysyn? ... Kysyin ja olivat myyneet ne noin 5 viikkoa sitten. Läheltä liippasi, mutta hyvä vaan, onhan minulla jo nuo uudet kaksipyöräkärryt eikä olisi ravivaljaitakaan enää tallessa.

tiistai 18. elokuuta 2020

Face ja insta kieltävät mustapekan

Mainiota! Vihdoin askel oikeaan suuntaan. Uutisissa sanotaan, että siivoavat jopa takautuvasti, ainoastaan informatiiviset saavat jäädä. Eli periaatteessa tämän blogin kuvat täyttävät vaatimuksen (ovathan kaikki mustapekkajuttuni juurikin kriittisiä ja rasisminvastaisia). Tämä ei toki ole insta eikä face mutta tiedätte sitten miksi, jos katoavat.

Kuvakaappaus uutissivulta.

Ylläoleva aukeaa ehkä vain blogia kauemmin seuranneille, olenhan olut suht hiljaa mustapekoista viime aikoina. Taustaa vaikka täältä. Kaikki aihetta liippaavat jutut löytyvät klikkaamalla tagia Sinterklaas reunavalikossa.

Muun muassa seuraavanlaiset kuvat poistetaan, jos kuvassa on:
  • Henkilö jonka kasvot on meikillä tai kenkäplankilla mustattu ja on muitakin stereotyyppisiä tunnuksia (huulipuna, kultakorvarengas)
  • Perhekuvat joissa esimerkiksi lapsi istuu mustatun Pekan sylissä
  • Kuva jonka saatteena sanotaan, että Mustapekka ei ole rasistinen
  • Kuva jonka ohessa sanotaan että ennemmin tämä perinteinen kuin nokiversio.
Facebookin lähtökohta ei toki ole hollantikeskeinen vaan maailmanlaajuinen Blackface-esto.

Yllättäen vastustajien ensireaktio oli spämmätä facebook ja insta täyteen mustapekkoja. Alla oikeeistopopulisti geert Wildersin reaktio: Intoleranttien nalkuttavien vasemmistolaisten totalitaarinen valtio on aina vaan lähempänä.

Saa nähdä miten Sinterklaasin saapumisten muutenkaan käy, korona-aikaan. Tänä vuonna jo moni kylä tai kaupunki (myös omani ja viereinen, isompi Eindhoven) on ilmoittanut, että Pekat ovat joka tapauksessa nokipekkoja eivätkä enää pikimustia.

torstai 13. elokuuta 2020

Hellekesä 3

Alkaa tulla tavaksi tämä helle. Asun nyt kolmatta kesää täällä "sisämaassa" ja edelliskesinä jo mainitsin kuivuuden ja hirmuhelteet. Nyt ei ihan 40 asteeseen päästä mutta viikon verran 35-37 on ihan riittävästi. Kivitalokin kivasti lämpenee, onneksi on yksi pikku ilmastointihärpäke niin saa nukuttua. Ja päivän vietän paikoillan istuen, iltapäivästä tietenkin taas käyn tallilla kerran pari suihkimassa eli viilentämässä hevosen. Ehkä pärjäisi ilmankin, mutta minulla on aikaa enkä osaa olla menemättä.

Pelargonin lehdet menettävät värinsä megahelteillä.

Helle vetää porukan tietenkin vesistöjen ääreen. Waal-joen rannalla olikin sitten hieman poikkeuksellisia rantahäirköitä kun läheisen luontoalueen konik-hevoset tulivat apajille. Niiden pitäisi pysytellä aitojena takana, mutta nyt joen vesi on niin matala etta pääsevät kiertämään aidat rantaa myöten. Hevoset ovat "villejä" maisemointihevosia, mutta koska Hollanti on populaa täynnä ne ovat hyvin ihmiskesyjä ja jopa päällekäyviä kun ääliöt antavat niille esim leivänpalasia.

Kuva täältä.


Ilman päällekäyvyyttäkin ei-hevosihminen väistää jos ko otus änkee iholle. Ja yksikin nainen väitti nettijutussa hevosen makoilleen hänen rantapyyhkeensä päällä 1,5 tuntia. Pyyhkeen vieressä oli mm hänen laukkunsa missä puhelin, vesipullo ja aurinkorasva, jotka nyt oliva myös tavoittamattomissa.

Koska keliä on se 35 astetta en kyllä ihan heti usko puolentoistatunnin tarinaan. Niin moni holski on hevosihminen että vaikka vähän pelottaa joku muu varmaan olisi osannut pokun siitä hätistellä. Ja tosiaan näillä helteillä rento venttailu ilman vettä ei oikein tunnu uskottavalta.

Kuva täältä.

Mernerannassa tietty myös tupeksittiin. Hollannin reunahan on Atlanttia ja se ei ole ihan niin kiltti vesi kuin Välimeri tai Suomenlahti. Varsinkin laskuveden tai maalta päin tulevan tuuleen aikaan voi ilmaantua hyvinkin hurjia virtaamia, kun hiekan korkeuserojen myötä välillä on kapeikko joka voi imaista jopa 15 km/tunnissa-nopeudella. Nopeinkin pikauimari ui "vain"8 km/h, joten ohje on ettei kannata turhaan pulikoida vaan antaa mennä. Kun virtaus laantuu (pahimmillaan olet jo kilometrin päässä rannasta) pitää uida vähän matkaa rannan suuntaisesti ja sitten palata (ei-virtauskohdasta).

Virtausohje, sen nimi on mui (lausutaan mäy). © Reddingsbrigade Egmond

Osaan uida, mutta en tiedä osasisinko olla rento ja uskoa hyvään lopputulokseen tuossa. Eilen olikin ollut meripelastajien tiukin päivä koskaan ja 45 ihmistä jouduttiin pelastamaan vedestä. Kaikkineen 4 hukkui. Iltapäivästä uiminen jo kiellettiinkin, korkeintaan polvisyvään sopi mennä. Eilen oli maalta päin tuleva tuuli, joka on petollinen.

Näemmä naapurillakin paloi käpy (kuvattu eilen).

Noin viikko sitten oli myös hurja tilanne kun puolalainen mies pelasti kolme lasta. Hän oli juuri Puolassa asuvan vaimon kanssa puhelimessa - ko mies oli täällä parin kuukauden vierastyövaimana - ja lopetti puhelun Täytyy mennä, tuolla on lapsia hädässä. Lapset pelastuivat mutta vesi imaisi miehen. Aika pian joku täysin perhettä yms tuntematon holski pystytti crowdfundingin. Vierastyömies ei tietenkään ollut mitenkään rikas ja kotona odotti vaimo ja kolme lasta. Rahoista oli tarkoitus kustantaa vainajan kotiinkuljetus ja hautajaiset. Summa kuitenkin kasvoi silmissä ja nyt leskellä on hieman pelivaraakin muutamaksi vuodesksi - vahvasti hyväntekeväisyysinnokkaat holskit keräsivat hetkessä 360 000 euroa.

lauantai 8. elokuuta 2020

Kodin putkimies

Keittiön allas ei enää vedä kunnolla, havainnoin viime lauantaina. Tylsää ja muutaman sooda, etikka & MrMuscleyritelmän jälkeen soitan maanantaina putkimiehen paikalle. Google on ystävä ja siitä vaan etusivulta, valtakunnallinen numero joka ohjaa paikallisen yrittäjän paikalle. Pian soittovatkin takaisin ja tiistaille sovittiin aika.

Ei vedä ei.

Pojat olivat täsmällisesti paikalla ja tutkittuaan hetken luettelivat hinnat. No, ei vedä niin ei vedä, pakkohan se on laittaa, siitä vaan.

Seurasi noin tunnin vimmaista puuhastelua, vettä juoksutettiin ja vessaa vedettiin ja kahdella koneella metelöitiin pihan ulkoviemärin kautta (kaikki liittyvät samaan keskusputkeen). Välillä haisi viemäri ja välillä pulputti kunnolla. "Valmista tuli arvon rouva, titta på" ja jovain, keittiö vetää kuin häkä.

Laskun paikka. Klup, hieman tuli iso lasku, ihan näin en sitä ollut aiemman luettelon perusteella päässälaskenut, mutta homma hoidettu & toimii. Ei auta kuin maksaa. Pankkikorttipäätekin kätevästi mukana, korona-aikaan ei sentään kättä päälle, kiitos ja hei ja takuukin on!

Koordinoivan firman sivuilla innokas setä. Pojat olivat ei-kantahollantilaisia.

Korttikuitista sitten näkyi firman nimi, sehän ei sinänsä ollut tullut vielä puheeksi. Kurkataanpas netistä. Itse tykkään, varsinkin nykyisin pikkukyläasukkaana, että tärkeintä on, että firma on paikallinen eikä mikään isovaltakunnallinen. Paikallisuushan oli luvattu nettisivuillakin. Jovain, firman kotipaikka Odiliapeel, sepä hyvä.

Ja sitten kelasin sivua alemmas. Kas, arvosteluja. Onpas aika heikot, pojathan olivat ihan kohteliaita, aikakin päti eivätkä pahemmin sotkeneetkaan? Ensimmäinen arvostelu: Huijareita! Lukkosylinterin vaihto 700 euroa. Toinen: Huijareita. Kolmas: Luokattomia huijareita! Neljäs: Älä käytä! Ja tarinat joko lukkohuolto tai minun tapaustani vastaava putkitukos, huijatut menettäneet 600-2000 euroa.

No, ei siinä kauaa tarvinnut selailla että ymmärsin kuuluvani samaan joukkoon. Edempi googlettelu löysi myös kuluttajasivuja aiheesta. Sinänsähän kaikki arvostelut ovat turhia, sillä ei kukaan ko firmaa etukäteen googleta, minäkin näin nimen vasta kuitista. Kävi ilmi, että tämä on ihan yleinen ongelma, firmoja (nettisivuja) perustetaan ja poistetaan yhtä nopeasti. Uudelleen jos soittaa (valittaa) saa haukut tai uhkailua tai luurin kovaan. Joku oli laitellut kirjeitäkin. Ja nämä siis lukkopalvelu tai putkitukos. Molemmat ongelmia joihin yleensä halutaan nopea ratkaisu (jopa tunneissa) eikä ehkä kauheasti tutkita ja hintavertailla kuten jossain suunnitellummissa remonteissa.



En tiennyt. Ja tyhmänä luotin. Jälkikäteen on tietenkin muutamakin olisi pitänyt, ihan vaikka ennen ensimmäistäkään soittoa olisi pitänyt hieman tutkia esim paljonko suunnilleen pitäisi maksaa. Ja sitten vaikka soittaessa pyytää jo jotain osviittaa. Vaan eipä auta, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Pankin kautta rahoja ei saa takasin (maksoinhan itse ja vapaaehtoisesti) ja poliisikaan ei auta (eihän tuossa ole rikosta, onpahan kova hinta). Lisäksi en toidellakaan tiedä poikien nimiä ja jos alkuperäisen nettisivun numeroon soittaa voivat helpolla kieltää puhuneensa kanssani ikinä (sivun puhelinnumero muuten vaihtuu päivittäin). Milläs sen todistan, että olen asioinut? Lisäksi nettisivu tietty sanoisi, että koordinoi, eikä ole vastuussa paikallisen toimijan tekemisistä.

24h myöhemmin pesen pyykin. Kun menen tyhjäämään saan samalla luututa lattian. Viemärin tukosratkaisu oli hyvin lyhytkestoinen. Käytännössä nyt voisin lähteä kuluttajansuojalinjoille eli vaatia yritykseltä asian korjaamista ja hyvitystä. Mutta turha edes yrittää, kuten yllä jo mainittu en saisi edes todistettua olevani asiakas. Toki pankkikorttikuitti on, mutta lienee hämärä pöytälaatikkofirma ja vaikka nappaisin oikeusturvavakuutuksen ja asianajajan niin (vaikka isohko raha olikin) tuskin olisi vuoden - puolentoista jumppavaivan väärti. Varsinkin kun (pakkikorttikuitin) firmakin varmaan katoaa ihan päivänä minä hyvänsä kuin pieru saharaan.

Kodinhoitohuoneessa ei ole lattiakaivoa, mutta onneksi laattalattia ja huomasin,
että räsymatto on eri kätevä, oli imenyt pääosan.

Tätä kirjoittaessa "aito" putkimies tutkii tukosta. Kun lähdin sitä etsimään sain nähdä vaivaa, sillä ensimmäiset 5-7 linkkiä ainakin lienevät huijareita. Niitä seuraaviinkaan tuloksiin en oikein luottanut  ja lopulta googletin täsmänä nimeltä firman jonka autoja olen välillä bongannut, esim kun kunta pari vuotta sitten suoritti laajempaa putsausta. Tämä aito setä ei edes askartele takapihan viemärin kanssa vaan kaivoi ensitöikseen kuopan etupihalle. Sieltä lähdetään tukimaan tukosta taaksepäin.



Kuulemma en ole ainoa, joku oli maksanut 3kin tuhatta. Sehän oli ihan idiootti, että niin paljon maksoi! No niin olin minäkin, kiva kun huomasit.


maanantai 3. elokuuta 2020

Suomessa on erilaista

Luulin viime viikkoon asti, että olen pikkukylämme ainoa suomalainen. Tai no ehkä olenkin, Aarle-Rixtelin, mutta kyseinen A-R on osa isompaa neljän kylän kuntaa, Laarbeekia. Paikallislehti (tällä kertaa ilmaisjakelu MooiLaarbeek eikä varsinaiset sanomat) nimittäin kertoi ihan etusivulla, että naapurikylässä (sama kunta) asuu suomalainen Sari. Tämäpä mukavaa. uskon, että suomalaisuus ei heti kaveria tee, mutta saatan tavoitella, hauskahan se on vaihtaa kokemuksia kuka, mitä ja miksi vaikkei toista kahvikupposta koskaan sovittaisikaan.

Mutta mitä hän - ja hollantilainen miehensä Rob - teki lehden etusivulla? Kertoi kuinka erilaista Suomessa on. Ja nyt ei puhuta tilasta, järvistä, luonnosta tai hyttysistä, vaan koronasta.

Hyvin piilotetty mökki

Kuten aiemmin kerrottu, korona oli täällä aika tiukka paikka. Nyt on semivapaata (olemme edellee yksi harvoista suusuojattomista Euroopan maista pl pohjoismaat), mutta moni on vielä varuillaan. Niin myös Sari ja Rob, kun kävivät juhannuksen jälkeen Suomessa. He tuliva Travemündestä laivalla, mikä olikin ainoa vaihtoehto (pl lentokone) sillä Tanskan ja Ruotsin läpi ei sopinut kulkea. Jo laivalla oli hieman monimutkaista - seuratako Saksan suusuojaohjeita vai Suomen vapautta?

Suomessa touhu sitten villiintyi ihan kokonaan. Pariskunta kävi kaupassa ostamassa parin viikon tarpeet ja havainnoi, että etäisyyksistä ei ollut mitään puhetta vaan jengi tupeksi kuin ei mitään. Pariskunnan mies kertoo, että kuukausien varuillaan olon jälkeen kaupassa tuli hyvin kummallinen olo.

Mökki oli hyvin piilossa järven rannalla Tampereesta itään. Rauhaa ja etäisyyttä piisaa, mutta. Sarin sukulaiset intoutuivat tietenkin joukolla kylään ja tupeksintaa ja halailua riitti. Vaikka molemmat yrittivät sanoa, että ties vaikka ovat kantajia niin vaaraa ei pahemmin noteerattu, eikä kukaan vieraista edes tuntenut ketään koronan sairastanutta. Olimme mökillä kaksi viikkoa ja kukaan ei kiinnittänyt koronaohjeistuksiin mitään huomiota, paitsi me itse. Tuntui ihan eri todellisuudelta koko Suomi, Rob kuittaa.