Mariakulkue

Hollannissa tykätään kävellä. Mieluiten ryhmässä. Erilaisia 2-5-päiväisiä kävelytapahtumia on roimasti ja jo koululaiset laitetaan liikenteeseen. Ja sitten kävellään ("marssitaan") 20-50 km.

Tällä kertaa osuin kirkollisen Mariakulkueen tai oikeammin prosession reitille. Sanamukaisesti osuin, sillä olin ollut auttamassa ratsatuskisoissa ja kun poljin kotiinpäin (eli tallille) tie olikin Lieshoutin kylässä poikki. Lämpöä oli +30 astetta ja juuri tehtiin lähtöä. 

Ensimmäisen hevoskärryn kyljessä lukee lähtöaika taukopaikalta.

Bongasin ensitöikseni tietenkin hepat, jotka kulkivat häntäpäässä. Sitten kekkasin, että hommassa on blogiainesta ja semitörkeästi ohitin koko kulkueen Jopolla piennarta pirtkin. Jotta sain kokonaisuuden kuviin.

Pääosa hevosista oli muhkuja. Kilikelloa oli paljon, tässäkin länkien alla ja selän päällä. Vielä villatupsukoristeita niin sopisi melkein paremmin talveen ja reen kanssa. Kova homma hevosillekin, 40 km heltessä, vaikka vain kävelyä. Kaikkineen (taukoineen) 12h päivä (06-16).

Kyseessä on käytännössä pyhiinvaellus, joka on tehty jo satoja vuosia. Kesäkun toiseksi viimeisenä viikonloppuna lähdetään klo 06 matkaan Valkenswaardista. Matkaa on n 40 km ja päämäärä siis Handelin kylä, missä on Maria-kappeli ja ihmeitätekevä lähde.

Kärjessä kannetaan järjestävän tahon lippua.

Peremmällä enemmänkin lippuja, huiveista päätellen partiolaisia
(joillain luki myös ryhmän nimi t-paidassa).

Tämä ihme-touhu alkoi jo 1200-luvulla, kun lammaspaimen löysi Mariapatsaan (puisen pikku patsaan) nummelta. Patsas aikaansai ihmeitä ja paranemisia, joten porukka tuli katsomaan. Pian paikalle pykättiin kappeli. Kaupän päälle tuli toinenkin ihme kun täysin kuivalle alueelle itsestään ilmaantui lähde, joka pulputtaa edelleen. Veden väitetään omaavan parantavia voimia.

Aurinkovarjo ei taatusti ollut turha lisuke. Keski-ikä korkeahko.

Syytä kerrakseen raahautua paikalle. Prosessio siirtyy paikan päälle lauantaina ja palaa sunnuntaina. Lauantai-iltana ja sunnuntai-aamuna on jumalanpalvelus (katolinen messu). Kävelijöitä on ollut välillä tuhansia, tänä vuonna n 1100. Hevoskärryjä on ollut joskus kolmekinkymmentä, tänä vuonna n 15.

Youtube-filmin kuvakaappauksesta näkyy kulkeen pituutta. Tässä vasta (osa) ihmisistä,
loppupään hevosia ei vielä edes näy. Liikenne odottaa.

Kulkue on ilmainen ja ei tarvitse ilmoittautua, kunhan ilmaantuu paikalle. Lähtö on siis lauantaina klo 06. Hevoskärryissä kulke varavaatteet yms. Paikka (tavaroille) kärryissä ei ole ilmainen vaan maksullinen. Jos kuukahtaa matkalla voi vielä saada istumapaikankin. Mukana toki on myös  ensiapu joka puhkoo rakkoja yms laastaroi (+defibrillaattori). Mahd yöpyminen ja eväät myös omia.

Aitoa meininkiä, puukengät ja haalarit. Maalaisempi valjastuskin.

Ikävän näköinen nenä, suitset hanganneet pahasti, ja tämän kanssa sitten 30 asteen helteessä eteenpäin. Pöh.
(Muutenkin heikomman näköinen hevonen).

Mukana kulkee myös torvisoittokunta joka soittaa kyliin saapuessa &lähteissä musiikkia. Pääosin uskonnollista musiikkia, ja osallistujat voivatkin ostaa myös vihkosen jossa laulujen sanat. Kun kulkue meni ohi yksi ryhmä lauloi. Ohjeissa lukee, että osallistujien pitää kunnioittaa mahdollisesti uskonnollistouhuavia osallistujia (laulua, rukoilua, muuta?). 40 km marssi +30 asteessa vaatiikin jo jonkintasoisa omistautumista. Onneksi sunnuntaina oli viileämpää, tosin osan päivää satoi.

40 km tuuba kaulassa on aika suoritus.

Rumpu sentään on pyörillä. Nuottivihkot mukana.

Tarkoitus on tietenkin paikan päällä palvoa Mariaa ja ehkä sytyttää kynttilä tai muuten rukoilla (+ne messut). Lisäksi matkallakin sopii miettiä syntyjä syviä, toki pääsoa kuitenkin ihan vaan juttelee ja moikkailee kavereita reitin varrella. Katsojia on suht paljon ja paluupuolella loppumatkasta katsojien kannustus "antaa siivet". 

En tiedä mitä (länkien) prenikat tarkoittavat, ehkä kulkueosallistumisesta saa kilven?

Selän koristeissa lukee paikka josta ilm kotoisin (De Kapel, Borkel).
Taitaa olla hepalla hiki.

Kun sunnuntaina ratsastin kentällä kuulin kuinka prosessio torvisoitteli ohikulkiessaan, paluumatkalla. (Puissa lehdet + pusikko, en ihan nähnyt).

Lähde sekä ED 20.6.2022

Siltaviilennys

Hollannissa on pal-jon siltoja. Kaupungeissa on kanavia mutta myös kaupunkien väleillä kulkee erilaisia (historiallisia) vesireittejä, kuten kanava Haarlemin ja Amsterdamin välillä, tai - samoin Haarlemista lähtevä - Leidsevaart Leideniin. Myös täällä maaseudulla on kanavia, oman kylän kupeessa kulkee mm Zuid-Willemvaart ja Wilhelminakanaal. Ja joet päälle.

Haarlemin turistein silta, 's-Gravenstenebrug (vain kävelijöille)

Lisäksi täällä on tietenkin paljon autoja ja niiden sopii ylittää kanavat siltoja pitkin. Jotta laivaliikennen ei kärsi pääosa silloista on nostosiltoja, ja huomattava osa metallisia.

Myös Haarlemissa, Catharijnebrug

Viime kesä oli heikohko, mutta edelliskeänä oli pari viikkoa lähes +40 astetta. Ja metallihan elää, kutistuu viileällä ja laajenee kuumalla. Siksi siltojen kohdalla on aina rakoset. mutta todella kuumalla rakokaan ei riitä. Jotta turvonnut silta ei jumita sitä on pakko viilentää, juoksevalla vedellä.

Taitaa olla kuuma. Bennebroekerbrug, Ringvaartin yli.

Viime viikolla oli pari päivää reilut 30 astetta ja lehdessä näkyikin jo sillanviilennyskuva. Onneksi vesipiste on lähellä, eikun pumppu päälle!

Kaksimieliset firmat

Kauan sitten näin kaivinkoneen Haarlemin kanavalla. En silloin kirjoittanut blogia vielä enkä ottanut kuvaakaan, miksi olisin. Kaivinkone oli Pippelin fimasta.

Pippelin kaivuri (yksi niistä), facesta.

Pääsi koko sukuelin unohtumaan kunnes jokin aika sitten bongasin liikennevaloissa Pippelin autofirman. 

Ks rekisterikilpi.

Suomalaisittain paketti olisi kunnolla kasassa, jos etunimikin olisi osuva, esim Dorka Pippel. 

 

Väestönsuojat

 ... niitä ei Hollannissa käytännössä ole. Kylmän sodan aikoihin toki jotain rakenneltiin, mutta ajan mittaan ne ovat ränsistyneet tai purettu. Osa sentään on tallessa, esim treenikämppinä tai asunnottomien yömajoina. Eräällä Amsterdamin metroasemalla vanhan väestonsuojan pöydistä on tehty kattoon paneelit. Osaa yritetään säilyttää museotyyppisesti, osana kulttuuriperimää. Vaikka nyt, Ukrainan sodan myötä, ties vaikka niille olisikin vielä käyttöä?

Viihtyisää Den Helderissä (lähde)

Toisen maailmansodan (ja atomipommien) jälkeen suojien rakentelu alkoi, lähinnä risteyskohtiin joissa ohikulkijat voisivaat nopsaan suojautua. Esimerkiksi Rotterdamin metron ohessa oli 15 000 ihmiselle tilat. Amsterdamissa tiloja piti rakentaa 80 000 ihmiselle, 800 suojaa, mutta 70-luvun loppuun mennessä niitä oli vasta 40. Lisäksi valtionjohdolle ja muille strategisille ryhmille rakennnettiin bunkkereita, suurin osa Den Haagiin, missä parlamentti (edustajainhuone) istuu. Viimeiset  suojat valmistuivat 80-luvulla.

Hätäsuojien sisutus oli tuttua kamaa, kiinniruuvattuja metallikalusteita ja happea, pöperöä & vettä kahdeksi viikoksi. Ajatus oli, että radioaktiivinen laskeuma laskeutuu kahdessa viikossa ja sota on ohi. Jos suojia ei ole purettu sisutus on pääosin entisellään eli 60-70 lukulaisine numerolevypuhelimineen ja ruskeine sisustuksineen. Jopa ruokineen, onkohan vuosikertaviinejä? Koska tiloja ei ole ylläpidetty ovet ovat vinksallaan yms eli vain harvat ovat mitenkään käyttökelpoisia. Myös kunnon rekisteri tiloista puuttuu.

Jos sähkö katkeaa voi polkea lisää virtaa, Alkmaar. (sama lähde)

Suomessa väestönsuojat ovat edelleen pakollisia ja lakisääteisiä jos neliömetrejä on rakennusryhmässä yli 1200 (ts taloyhtiössä, myös esim omakotitaloryhmä). Ukrainatouhun ohessa Helsingin tunneliverkosto pääsi ihan videoksi asti. Toivottavasti linkki toimii.

Kuvakaappaus Nu.nl.

Toimi tai ei, filmissä tyhmintä on alku. Siinä on ensin kuvissa kivi. Tämä on graniittia. Ja graniittia käytetään usein bunkkerien seinien rakentamiseen. Helsingissä niitä on paljon. Teksti antaa ymmärtää, että ko graniitti on jostain roudattu, missään kohtaa ei kerrota, että kivi oli Helsingin alla ihan jo olemassa itsestään! (Graniitista on jopa erikseen pelastuslaissa, miten sen kanssa toimia).

Lehdessä sanoo asiantuntija, että turha niitä suojia on edelleen rakentaa, nyky-ydinaseet ovat niin paljon vahvempia ettei paljoa auta. No, ehkä graniitti auttaa?

Lähde pääosin ED 5.3.2022 (paperilehti).