Ponien siirto

No johan blogissa nyt siirrellään, ensin puita ja nyt poneja. Luonto on Hollannissa varsin siirreltävä asia.

Konik-ponit Espanjassa, kuva täältä, kuvanottajan nimeä ei kerrota

Lokakuussa jo kerroinkin Oostvaardersplassenin suunnitelmista ampua kauriita ja sijoittaa hevosia muualle, jotta ns luonnon antimet riittävät kun laumat ovat pienempiä. Kauriita on ammuttu talven mittaan ihan antaumuksella, syksyllä tuli (muutaman oikeusjutun jälkeen lopulta) lupa ampua 1830 kpl. Ja niitä hevosia piti siirrellä, tällä erää suunnitelmissa on noin 180 kpl siirto. Ensimmäinen erä lähti jo viime viikolla Espanjaan.

Kesemmällä siirretään sitten vielä n 150 kpl Valko-Venäjälle, mutta ensin odotetaan varsat syntyviksi ja että ne hieman vahvistuvat ennen kuljetusta. Allaolevalla videolla ilmiselvästi matkusti myös muutama varsa tammojen vatsoissa, aika myöhään vielä siirsivät, loppukantoaika on hevosillakin tietenkin kriittinen, ettei liikaa stressiä esim.

Suo siellä kuiva täällä. Oostvaardersplassenhan on hyvin vetistä aluetta, Espanjassa taas haittana ennemminkin kuivuus ja kuumuus. Vastustajat postailevatkin jo luurankokuvia niistä maisemista, että hevosten olosuhteet pahenevat vain. Toivotaan, että oikeasti näin ei ole (protestiääniä riittää joka paikkaan), vaan että hevoset pääsevät Oostvaardersplassenia vehreämmille apajille. Tarkalleen kyseessä on Paleolítico Vivo Espanjan Atapuercassa. Kuulemma matkaevääksi lähti hieman heinää, kun Espanjan kasvukausi ei ole ihan vielä kunnolla käynnissä. Kuten nimestä voi päätellä kyseessä on esihistoriallinen luonnonpuisto (1000 hehtaaria), missä konikkien lisäksi muun muassa przewalskin hevosia ja visenttejä.

Kuva ko puiston sivuilta.

Valko-Venäjän kohdalla taas peloitellaan susilla ja vaikka millä. Edelleen keinotekoiset maisemointilaumat eivät ole mielestäni luontoa, mutta jos on valittava liian pienen tilan + ruoka loppu vs ison aito luonto + jokunen susi väliltä olen itse jälkimmäisen kannalla.

Postinumerolotto

Hollannissa on tietenkin erilaisia arpajaisia siinä missä Suomessakin, mm lotto (2 euroa/rivi) ja valtionarpajaiset (joissa ostetaan arpa 30 eurolla ja mahis voittaa ei kait ole paljon lottoa isompi). Ja sitten erikoisuus: postinumerolotto.

Voittorekka tammikuussa Friisinmaalla, lähde.

Hollannin postinumerot ovat tarkkoja. Ne muodostuvat neljästä numerosta (=alue tai kylä) sekä 2 kirjaimesta (=katu). Käytännössä postinumerossa on talon numeroa lukuunottamatta koko osoite, ja monesti hoslkinettikaupoissa tarvitseekin vain täyttää postinumero + talon numero ja kadun nimi täyttyy automatic. Vastaavasti jos lähetän postia voi kuitata lähettäjän osoitteen vaikkapa rivillä 5275HT, nr 6 ja palautusosoite on kohdillaan.

Pienemmissä kylissä numero on koko kylälle samaa, esimerkiksi oma kyläni Aarle-Rixtel on 5735. Vastaavasti ex-koti Haarlemin kaikki numerot alkoivat 20-,  kantakaupunki oli 2011 ja muut alueet mm 2024 tai 2036. Amsterdam alkaaa 10-.

Paikallisjulkimot jakavat pienemmät palkinnot. Kuvakaappaus postinumeroloton sivuilta.

Ja näistä numeroista ja kirjaimista on aikoinaan kehitetty lotto. Viikoittain arvotaan postinumero ja kaikki voittavat. Jos osallistuu. Ts halusin tai en olen mukana arvonnassa, mutta jos en ole maksanut osallistumista (13,50/kk/arpa, tuotto tietty hyviin tarkoituksiin) en tietenkään voita vaikka osuisi. Voittoja on monella tasolla, jäätelölahjakorteista miljooniin, viikoittain arvotaan 100.000 katutonni ja kerran vuodessa supervoitto, joka voi olla kymmeniä miljoonia. Se mitä oikeasti voittaa rippuu tietenkin kadun laadusta, sekä siitä moniko osallistuu ja monellako arvalla. Voitto jaetaan osallistuneiden asukkaiden kesken, jos postinumerolla vaikka vain 20 asuntoa  (esim jossain maaseudulla) voittaa tietenkin enemmän kuin jollain kerrostalokadulla. Aiemmin voitettiin myös polkupyöriä / postinumero, mutta nykyisin ne satunnaisripoitellaan, sillä yht’äkkinen 100-200 pyörän satsi tietyllä alueella vaikutti jo paikallisen pyöräkaupankin liikevaihtoon negatiivisesti.

Tommoinen pyörä. Vaihteeton ja kestävä, paljon netissä myynnissä, 150-200 e.

Systeemi melkein pakoittaa osallistumaan, vai olisiko aika tylyä jos miljoonavoitto osuisi kohdalle ja naapurit juhlivat kadulla? Esimerkiksi tammikuussa 2014  kerran vuodessa jaettava päävoitto osui pienen Vrouwenpolderin kylään Zeelannissa. Potti oli 42,9 miljoonaa.  Tietylle kadulle (postinro 4354BK) jaettiin tästä puolet ja kertaheitolla kadulla asui 9 miljonääriä. Toinen puoli jaettiin loppukylän kesken (kaikki 4354-postinumeroalueella), 80.000 / arpa, muutamilla oli useampia. Ja sitten oli vielä osa kylää joka ei osallistunut. 

Vrouwenpolderin juhlahumua, lähde

Voittoa juhlitaan aina näyttävästi, ‘shekit’ jaetaan TV-lähetyksessä ja paikalle ajaa “Cokis-rekka”. Eli mitenkään salaa ei voi voittaa. Myöhemmissä tutkimuksissa käy ilmi, että ei-osallistuneetkin hyötyivät kun mm rakennusmiehet, autokaupat jne saivat lisää töitä. Mutta kyllä ehkä nyppisi asua siellä ei-osallistujana. En silti osta arpaa. Peukutetaan ettei osu!

Puun siirto

Hollannissa ei ole turhan paljon puita. Joten näemmä niitäkin vähiä pitää välillä suojella oikein tosissaan. Lähikylässä on rakenteilla asuinalue ja laajenemisen myötä vanhahko metasequoia eli kiinanpuu joutui väistymään.

Puu paikoillaan viime kesänä (google maps)

Kuva täältä kuvaajan nimeä ei kerrota. Kuten näkyy taakse on ilmiintynyt taloja (kuvaussuunta sama kuin yllä).

Niinpä 45 000 -kiloinen pikku puu kaivettiin viime tiistaina juurineen ylös ja siirrettiin 300 m paikkaan, jossa se voi jatkaa eloaan uuden asuinalueen maamerkkinä.

Puu lavetilla, Lähde: Eindhovens Dagblad 13.3.2019 / Fotomeulenhof

Näemmä kysessä on neulasensa pudottava havupuu, taidanpa mennä kesemmällä kurkkaamaan selvisikö hengissä. Vaikka eiköhän se ole tarkoitus, tuskin oli edukas temppu.

Isästä on moneksi

Jan Karbaat on yksi tunnetuimmista hedelmällisyyslääkäreistä Hollannissa ja 70-80-90-luvuilla  hänellä oli Rotterdamissa suosittu (jossain vaiheessa Hollannin suurin) hedelmällisyysklinikka Bijdorp. Alkuaikoina koeputkihedelmöitystä ei vielä tunnettu (tai myöhemmin käytetty laajalti), joten naiset hedelmöitettiin ihan vaan ruiskuttamalla siittiöt kohdilleen.

Jan Karbaat  kuvakaappaus Zwart Zaad (mustat siittiöt) -dokumentista (1995).
Ko dokumentti kertoi hedelmöityshoidoista, silloin Karbaat oli vielä hedelmöitysguru.

Vuodesta 2004 Hollannin laki kieltää nimettömän spermanluovutuksen (eli myöntää, että lapselle on oman identiteetin kehityksen kannalta hyväksi saada tietää alkuperänsä), sitä ennen spermanluovuttajia ei tarvinnut rekisteröidä. (Suomessa vastaava laki tuli voimaan 2007). Toki oli sääntöjä, kuten max 6 lasta / luovuttaja ja vähän muitakin.

Vaan Karbaat ei ollut sääntöjen kanssa turhan tarkka ja klinikka suljettiinkin kaikkinaisten väärinkäytösten johdosta 2009. 2011 lumipallo sitten alkoi vyöryä kun väitetään Karbaatin maininneen yhdelle klinikan kautta siitetylle lapselle käyttäneensä myös omaa spermaansa. Vuosien kuluessa mahdollisetan Karbaat-lasten joukko kasvoi nopeasti, varsinkin kun (nyt jo aikuisilla) lapset monesti muistuttivat toisiaan - samat isot hampaat ja luppasilmät.

Karbaat kuitenkin kielsi kaiken. 2017 22 mahdollista jälkeläistä sitten lähti oikeuden kautta hakemaan oikeuksiaan - eli DNA-testiä. Hollannissa on datapankki minne spermanluovutuslapset (ennen vuotta 2004) voivat ilmoittautua ja luovuttaa DNAta ja täten hakea osumia (esim siskoja tai veljiä) josko isä löytyisi. Jo oikeusjutun aikana Karbaatin laillinen lapsi antoi DNAtaan ko datapankille, jotta sukulaisuus voitiin tarkistaa.

Neljä Karbaat-lasta. lähde, kuva Sanne Donders

Karbaat itse kuoli 89-vuotiaana kuukausi ennen ensimmäistä oikeuden istuntoa. Hänen leskensä vastusti prosessia vedoten yksityisyyteen. Viime kuussa tuli kuitenkin puoltava tuomio, Karbaatin henkilökohtaisia tavaroita on laitettu talteen DNAta varten ja (mahdollisten) lasten oikeus tietää painaa vaa'assa enemmän kuin (edesmenneen) yksityisyys.

Tällä hetkellä (mahdollisia) lapsia on tiedossa on nelisenkymmentä. Klinikka myi spermaa myös mm USAan, ties vaikka Karbaatin lapsia olisi ihan maailmanlaajuisesti. Hän oli ihan tosielämässäkin aikaansaapa, 3 vaimoa ja 11 (virallista) lasta.

Lehdissä näistä Karbaat-lapsista on ollut aika pajon juttua prosessin aikana. On se varmaan hurjaa olla esim ainoa lapsi ja sitten yht'äkkiä voi osallistua Karbaat-kokoontumisajoihin ja pääsee kohtaamaan 10 tai 20 puolisisarta!

Lähteet: Wikipedia, ED paperilehti 14.2 (oikeuden päätös), AD 1, AD 2.

Lampaita liikenteessä

Olisin odottanut tätä näkyä vaikkapa Kreikassa, en arvannut, että Hollannissakin.

Lammaslaumaa siirretään paikasta toiseen kahden paimenkoiran avulla. Liikenne matelee perässä ja lopulta lampaat hetkeksi pientareelle että pääsi ohi. Pahoittelen luokattomia kuvia. Koirat varsinkin olivat liian nopeita eivätkä erotu.

Este tiellä! Kuten näkyy (kevät)keli on vaihtunut harmaammaksi.

Lauma soljuu vastaantulijoiden ohi.

Ei auta kuin madella.

Ja sitten pääsi ohi, tuossa näkyvät koiratkin.

Tallilla bongasin seuraavana päivänä sinne ilmaantuneen lauman. Tuskin on sama, vai siirtäisivätköhän oikeasti 5 km noin?

Suomi-puutarha

Kevät on tänä vuonna ajoissa, tätä kirjoittaessa (26.2) on 18 astetta ja aurinkoa. Jo pari viikkoa on ollut 15 pintaan, melkein alan jo kastella puutarhaa, "onneksi" perjantaina pitäisi sataa. Takatalvi voi hyvinkin vielä tulla, viime vuonna maaliskuun alussa oli lunta, mutta nautitaan kun voidaan.

En saanut kuvaan näkymään / erottumaan, mutta  nyt lämpimällä kanerva kuhisee amppareita ja peukalonkokoisia kimalaisia.
Videolla kuhina erottuu (valitettavasti ei osunut kimalaista).

Tietenkin aurinko myös innoittaa puutarhan laittoon - ja pensaat sopiikin istuttaa talvella (ei-pakkasella). Etupihan toukansyömä aita raivattiin jo lokakuussa ja pari viikkoa sitten istutin uuden pyökkiaidan. Voi mennä hetki ennenkuin sitä voi aidaksi kutsua. No, tavoitekin on vain noin polvenkorkuisuus.

Pystyynkuollut aita ennen raivausta. Huomaa taustalla paritalonaapurin rakennustyömaa. Tiililavat (kuvan ulkop kadulla oik) toimitettiin elokuussa ja lojuvat siinä vieläkin. Tee-se-itse ei ole turhan nopea... Tavoitteena autotalli ja sen päälle lisähuone.

26.2 helteessä levähtäneet krookukset ja uusi "aita".

Takapihalle sitten marjapensaita, tietty, 1 joka lajia, mustaviinimarja, punaherukka ja karviainen. Sitten vaan satoa odottelemaan!

Viikoa myöhemmin siivoilin käsilaukkua ja puutarhakeskusksen kuitti putosi ulos. Kuin ihmeen kautta silmiin osui rivi: Kruisbes Hinnonmaki Red. Hinnonmaki?? Googlea heti peliin ja jovain, Lepaalla jalostettu karviaismarja!

Suomen lippu vain puuttuu.

Lainaan Puutarhatukimuslaitoksen tiedoitetta: Puutarhatutkimus 50 vuotta, 1977, Piikkiö, kirjoittanut professori Jaakko Säkö, täältä :

Tiedoitteessa mainitaan vain Hinnonmäen keltainen ja punaista ei löydy oikein mistään, paitsi keskustelupalstalta vm 2010 : Hinnonmäen Keltainen on vuodesta 1937 lähtien ollut myynnissä, Lepaan Punaisesta ei löydy vuosilukuja, sitä nimitetään myös Hinnonmäen Punaiseksi ja Anneliksi. Molemmat lajikkeet on kehittänyt puutarhaneuvos O.Collan Hinnonmäen koeasemalla Lepaalla. 

Miksi lipareessa lukee ruotsiksi?? (ja miksi en istutusvaiheessa edes vilkaissut liparetta?)

Olletikin ostos on sitten oikeasti Lepaan Punainen, yksi tunnetummista karviaislajikkeista ja suomalainen. Jee! Tasapuolisuuden nimissä punaherukka näemmä holski (Jonkheer Tets), mustaherukasta ei kerrota lajiketta tarkemmin.