Hollannin raviurheilu on aika olematonta. Aikoinaan oli ihan olennainen Alankomaiden Grand Prix mutta nykysin ratoja enää pari-kolme (ainakin Duindigt vain kesäkäytössä, oli jo konkurssissakin) ja voittosummat / totot todella heikkoja. Itse olen käynyt raveissa vain kerran, ne olivat silloin yhdistetyt ravi-laukat ja ravitkin ruoholla. Lähin rata on nyt yli 100 km päässä, joten ei tule piipahdettua. Jonkinverran on kasvatusta ja myös toimintaa ulkomailla (holskitalleja esim Ruotsissa) mutta kaikkineen hyvin pientä.
Vähän erilainen ravirata
Joka kesä ravit kuitenkin tuodaan lähelle, ihan kylän keskustoihin asti. Nimittäin vuosittaisten kyläjuhlien yhteydessä on usein hevosohjelmaa, hevosmarkkinoita (pieni, iso), saattaa olla kilpailupäivä (este, koulu), valjakkoajoa historiallisesissa vermeissä (tästä täytyy tehdä juttu joskus) ja raveja.
Keskellä kylää kuitenkin harvemmin on ravirataa, mutta kylänraitti on. Ja sehän riittää, yleensä pituus on 300m.
Rataa valmistellaan.
Rata tehdään seuraavasti: laitetaan keskelle ruohonpalaset erottamaan radat ja laitetaan radoille hevosen levyinen hiekkakaistale. Radalla kärryjen pyörät kulkevat kiveyksellä. Maalin jälkeen hiekkaa on koko leveydeltä että voi kiemurrellenkin jarruttaa. Radan reunoille aidat ja katsojat ovat käytännössä kosketusetäisyydellä. Lähdöt juostaan pareittain ja niiden välissä lämmitellään eestaas.
Rata valmiina.
Maalialue eli jarrutusmatka.
Koska kysessä kyläjuhlat jengi saapuu paikalle tuoleilla ja kylmälaukuilla varustettuna. Tietenkin paikalla on myös jokunen olutpiste ja snackskoju. Ja totalisaattori, jossa voi lyödä vetoa voittajasta ja sijasta, kaksaria ei Hollannissa tunneta ("oikeissakaan" raveissa). Mikä on tyhmää, koska suosikkipelimuotoni.
Katsojat valmiina asemissa.
Valjastusalue on myös kadunvarsi, katoksia yms ei ole, luulisi että sentään vesipiste.
Lähtö on periaatteessa voltti-tyyppinen, hepat kiertävät eri suuntiin ja kun nenät oikeaan suuntaan sopii lähteä. Matkalla on pari lippumiestä, eka hyväksyy lähdön, puoliväli liputtaa laukat ja vika liputtaa voittajan. Aikaa ei oteta, vaan jokainen pari on kahdesta voitosta poikki.
Lämmittelyä
Vauhteja
Hollannissa on muutama virallinen treenari, jotka suht ammattimaisesti näitä lähtöjä tahkoavat (en tiedä mikä siinä on ansaintamalli, tuskin voitoilla elää?) ja joukossa on aina muutama harrastelija jolla 1-2 hevosta kotona. Tällä kertaa olin katsomassa Hillegomissa syyskuussa ja ilmeisesti oli ollut vaikeuksia saada porukka kasaan. Hevosia oli 4 liian vähän ja yksikin oli selvästi alikuntoinen, talvikarvainen "pakko-osallistuja" ettei tarvii perua (ehkä hevosen omistajalle maksettiin korvaus jo paikalle raahautumisesta, hevonen ei päässyt sijoille).
Loppukiri
Hillegomissa voittopotti oli yhteensä 5000 euroa, josta voittajalle 2500,-, 5s ja 6s sija vielä 225,-.
Väärä askellaji.
Osa treenareista tekee molempia ravimalleja, eli "oikeita" ja lyhytratoja. Koska lyhytratoja ei voi harjoitella muulloin kuin kisojen aikana jossain kohtaa rataa viuhtoi eestaas ei-osallistuja joka vaan totutteli, josko myöhemmin osallistuu. Onhan tuossa totuttelemista kun katsojat ovat iholla!
Vieraileva harjoittelija, starttinumeroita max 24.
Katsojat siinä sitten juopuvat hiljaksiin ja loppupäivästä oli välillä jännät paikat kun tuuli esim kuljetti 6-packmuovit radalle. Hevonen ehkä voisi säikähtää tai muovi voisi jopa tarttua jalkaan. Onneksi ne aina lopulta kerättiin pois ennen seuraavaa lähtöä, kerran meinasin jo itsekin kiivetä aidan yli.
Touhu alkaa yleensä yhdeltä ja valmista on kuuden maissa, Melko pitkä päivä siis ja sijoittuneet (4 parasta) ovat juosseet pahimmillaan 5x3 lähtöä (4,5km!) jos joka paikassa maksimit. (Vähimmillään 5x2, jos voitto aina selvä). Loppujuoksuja on kaksi eli finaali, mutta myös 'pronssi".
Loppukävelytystä ja varustehuoltoa.
Hevosia ei ole vielä edes lastattu niin alkaa jo radan purku.
Alla vielä video parista lähdöstä
Ps aina tietenkin ilahduttavat Customit ja Mirat ja Wahlstenit yms suomimerkit, ovatkohan vielä kaikinpuolin suomalaisten omistuksessa? (Finn-Tack on niillä rajoilla)
Mainitsin jo, että lomani aikana paikallislehti pullisteli blogiin sopivia uutisia. Osan olenkin jo purkanut, nyt ensin Hillegomin ratsastuskoulu ja päälle hieman tuoreempi pikkujuttu yksityisyydestä, joka ei tarvitse omaa postausta.
Ensin siis päivitys Hillegomin ratsastukouluun, josta kirjoitin jo helmikuussa. Ratsastukoulu souti ja huopasi jo 13 vuotta muuttosuunnitelman kanssa, tarkoitusena, että talli muuttaisi uuteen paikkaan ja uusiin tiloihin. Koska homma venyi ja venyi vanhat tilat ovat ja aikalailla ränsistyneet.
Hillegomin poneja helmikuussa
Jutun lopussa lupaan lisätietoa maaliskuussa, mutta joko se on mennyt minulta huomaamatta tai paikallislehti ei ole seurannut juttua ihan joka mutkassa. Nyt ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, olihan juttu lähes koko sivun kokoinen. Oikein kaaviokuva tulevasta tekstin ohessa.
Hollannin korkein hallinto-oikeusaste, Raad van State, on näyttänyt ratsastukoululle vihreää valoa. Sekä mahdollinen pyörälevien lasten uhattu turvallisuus, että uhat vesilintokannoille eivät olleet toteen näytettyjä.
HD 2.9.2016
Musta päivä vesilinnuille, sanoo vesilinnunsuojelija ja miettii jatkotoimenpiteitä. Sen sijaan ratsastuskoulun omistaja on erittäin iloinen - toivottavasti jo tänä vuonna päästään pohjatöihin!
Ja ilmeisesti pääsevätkin, sillä viikonloppuina tallinseinälle oli ilmestynyt lappu dyynien maisemoimisesta. Että puskutraktoria sun muuta moottorisahaa pukkaa kun "luontoa" hoidetaan ja tietty ratsastuspolku on 4 viikkoa kiinni, ettei tule vaaratilanteita. "Hiekat kuljetetaan läheiselle ratsastuskoululle". Mitenköhän kauriit tähän luonnonhoitoon reagoivat? Joutuu tähtäämään tarkemmin jos villiintyvät?
HD 23.9.2016
Ja sitten ihanpieni maininta yksityisyydestä, josta kirjoitin maaliskuussa. että vastustettiin auton rekisterinimeron syöttöä parkkimaksuautomaattiin yksityisyyden suojan takia - eihän kenellekään kuulu missä (hämärähommissa) kukin liikkuu. Tätäkin näemmä puitiin oikeusasteissa ja nyt tuomioistuin on todennut, että Amsterdamin kaupunki ei toimi ristiriidassa yksyityisyydensuojan kanssa reksiterinumeroita vaatiessaan. Pyörällä sitten vaan.
Hollannissa pienempi rakentaminen on välillä hyvinkin joustavaa, mitä lupiin tulee (palaan tähän). Mutta hieman isompi projekti voi kestää... ja kestää. Vaikkapa 13 vuotta (ja loppua ei näy).
Tällä kertaa kyseessä on Manege Hillegom, eli Hillegomin ratsastukoulu. Hillegom on paikka tässä lähellä, joten tilanteesta tiedotellaan tasaisin väliajoin paikallislehdessä.
HD 19.2.2016
Ratsastuskoulu toimii vanhentuneissa tiloissa. Kun kävin siellä kisoissa 2006 ja 2007 paikat olivat jo paikoin ränsistyneet, pihalla seisoi käytöstä poistettuja sivurakennuksia joissa ahtaita karsinoita sekä pieni & aivan liian matala ratsastushalli. Ne näyttävät tänä päivänä aivan samalta. Sillä eihän mitään kannata korjata (tai purkaa) kun "kohta" muutetaan!
Tällä hetkellä kiistellään jo liito-oravamaisista seikoista: luonnonsuojelijat vastustavat uuden alueen käyttöönottoa, koska se voisi uhata alueen lintukantaa, lähinnä kahlaajia. Vastaavasti viereisen teollisuusalueen yritykset vastustavat ratsastuskoulua turvallisuuden takia - mitä siitäkin tulee kun lapset alkavat pyöräillä alueen läpi tallille? Varsinkin iltaisin, kun kanavan laitaa kulkeva pyörätie ei ole valaistu. Lisäksi yritykset pelkäävät, että heille ei jää tilaa laajentua (mitäs luonnonsuojelijat tähän sanoisivat?).
Tarhoille kuljetaan siltaa myöten.
Seuraavat lausunnot aiheesta tulevat maaliskuun lopulla. Ei auta kuin odotella.
