Orjanimet

 Uutisissa: Orjuutetut saavat ilmaiseksi vaihtaa orja-menneisyyteen viittaavan sukunimensä.

Elminan linnoitus Ghanassa, Hollannin orjakaupan keskus. Lähde

Normaalisti sukunimen vaihto maksaa tuhat euroa (tai enemmän) ja vaatii selittelyä yms todistelua. Jopa psykologin kanssa juttelua (mitenniin nimestäsi on sinulle haittaa?). (Toki lapsen nimenvaihto äidin nimestä isän nimeen tai oma nimi takaisin eron jälkeen jne on helpompaa).

Täällä (ja ehkä muissakin maissa) on meneillään myös kielellinen muutos: ei puhuta enää orjista vaan orjuutetuista. Pieni ero mutta merkitysero on suuri.

Suomessa orjuutettuja ei taida olla, mutta täällä iso osa 1600-luvun kultaisen vuosisadan rikkauksista tuli siirtomaapohjalta. Ja tästä vaurastumisesta seurasivat mm suuret mestarit eli maalaustaiteen huippuvuodet (Rembrant ja Vermeer muiden muassa). Ja mm paljon suuria kauppiastaloja Amsterdaminen kanavien (erit Herengracht) reunoilla.

Coymansien talo Keizersgrachtilla. Coymans oli 1600-luvun orjakauppias. Nykyisin talossa on (ironisesti) Amnesty Internationalin pääkonttori.3s kerros on lisätty 1800-luvulla. (lähde) 

Orjuutettujen menneisyys tietenkin hukattiin melko nopsaan - nykytummaihoisista (amerikassakin) suuri osa ei enää tiedä oliko alunperin Itä- vai Länsi-Afrikasta, saati mistä (nyky)maasta. (lukuvihje: Africa is not a Country) Nykytieteen avulla juuria toki voi tutkia DNAn avulla.

Tähän maattomuuteen ja nimettömyyteen sopi tietenkin uusi sukunimi, joita omistajat, plantaasinpitäjät jne keksivät. Monille sukunimi tosin oli tarpeen vasta vapautuksen jälkeen, osa varmaan keksittiin ihan itsekin.

Nimiä on omistajan pohjalta, kuten Vriesde (omisti De Vries) tai plantaasin nimen mukaan (esim Eendragt). Myös kaupunkien nimiä käytettiin, jopa väärinpäin kirjoitettuna (Madretsma). Joku omistaja antoi vain tietyllä alkukirjaimella alkavia nimiä (Peiter, Posma, Plater, Plet jne), ja paljon käytettiin myös hollanninkuuloisia nimiä, jotka eivät ole kuitenkaan ns tavallisisa sukunimiä kuten Lepelblad (lusikanlehti), Bijlhout (kirvespuu) tai Rozenstruik (ruusupensas).

Jo aiemmin blogissa käsitelty, kultavaunujen siirtomaita käsittelevä sivupaneeli (wikipediasta).

Toki osa on nimestään jopa ylpeitä nykyisin, orjuutus ei ollut (esi-isien) oma valinta eikä sitä tarvitsekaan hävetä. Moni ei kuitenkaan tykkää kun nimestä heti havainnoi taustan. Ja nyt siis nimen voi vaihtaa ilmaiseksi, hieno homma.

Itselläni oli aikoinaan työkaveri sukunimellä Lepelblad. Vasta nyt referoidun uutisen lukiessani tajusin nimen taustan (moni holski varmaan tajuaa muutenkin mutta näin sitä askel kerrallaan opitaan maan historiaa). Heti tuli fiilis että harmi, ettei ole työkaveri enää, olisin voinut kysellä esi-isistä / perheen historiasta.

1800-luvun kaiverrus orjakuljetuksesta. (lähde)

Josta vaihtarina heti kakkosajatus - juuri minunlaisteni (sinänsä hyväätarkoittavien) utelijoiden takia nimen vaihto voi olla mukava. Miksi minua heti kiinnostaa (huu! orjamenneisyys), miksen kysellyt miehen perheestä ihan muutenvaan jo aiemmin kun olisin voinut?

Lähteet: uutinen ja wikipedia

Suomikoira

Osui paikallisheppakeskustelussa otsikko: Maltti palkitaan: Suomen Lapinkora. En ole koiraihmisiä mutta Suomi mainittu! No, olihan se, Lapin Jälkeläinen Charmed Paige. Näppärä nimi sinänsä söpölle koiralle. Ja heti arvasi, ettei kennel ole suomalainen. Google translate?

Facekaappaus

Koirilla nyt on useamminkin sekasotkukielinimiä, joten ei tämäkään mitenkään sen rumempi ole (kait). Toisaalta pieni Suomitsek ei ehkä olisi haitannut, jälkeläisen sijaan tule heti mielen kasvatti ja genetiivi tietenkin puuttuu. Onneksi ei sentään Lapin Jälkeläisen's Charmed Paige. Olisi hauska tietää  miten lausuvat Jälkeläisen. Näemmä kutsumanimissä pyritään usein myös suominimiin, tämä on Raija.

Vd Peellappiesien pentueita. Ko kennel on tuossa lähellä ja nimi sinänsä kuvaava, alue en Peel ja lappiesit tietty lappareita.

Lapinkoiria / kenneleitä ei täällä ilmeisesti pahemmin ole, sillä postauksen kirjoittaja odotti 1,5 vuotta pentua. Jonkun sivun löysin jolla muutama kennel, osalla suominimi, mutta kaikki linkit eivät toimi. Google löytää lisäksi mm kennelit Lapsitalvi  (ei genetiiviä nimissä) ja Lumilapsen. Jälkimmäinen tekee pennut / vuosi, eka mainitsee vain yhden pentueen vuodelta 2018. Ei siis ole ihme, että joutuu odottamaan.

Olisiko siinä liikeideaa?

Kiltameininkiä osa 3

Killoista olen kirjoittanut jo parin osan verran (edellinen). Viime vuonna vahingossa eksyin mestaruuksiin, sarjan lopuksi siis vielä kilpailulajit. Joita oli 4: Lipunliehutus, rummutus, pasuunansoitto ja standardiratsastus. Valitettavasti olin paikalla vasta päivän päätteeksi joten sain kuvia vain hevosista, muu toiminta oli melkolailla ohi. Ei auta kun kopioida järjestäneen tahon sivuilta.

Ensin lipunliehutus. Tuttua touhua, nähnyt mm Italiassakin, lienee monin paikoin vaalittu keskiaikaperinne.

Luokkia oli näemmä useampia, ikäluokkia (>40v, >50v, <12v) ryhmiä ja yksin. Lisäksi ABC nimityksillä, ilmeisesti se on avoin luokka ja siinä sitten ranking-tyyppisesti parhaat ja hieman heikommat jne. Lisäksi myös erikseen luokka "ilman akrobatiaa", kuten alla näkyy liehutus voi mennä hyvinkin villiksi.

Myös rummutuksessa on eri luokkia eri kirjaimilla. Tuloslistalla näkyy pelkkiä seinioriluokkia, luulisi, että nuorempikin väki "saisi" osallistua?

Viimeisenä ei-hevoslajina pasuunansoitto. Tälle oli vähemmän kiinnostusta ja tuloslista on lyhyt, vain 2 luokkaa, seniorit B ja C. B-luokassa vain yksi osallistuja, joten siitä helppo voitto.

Naisella kilta-asu, harvinaisempaa (St Matthias Gilde, Oploo).

Ja sitten hevososioon. Valitettavasti ratsastuksen päälaji (ja siinä koko asu + lippu) oli jo ohi joten lainakuvilla jatketaan. Päälaji on huonosti suomenettu standardiratsastus. Käänsin sanatarkasti (standaardrijden) mutta oikeasti standaard on rykmentin - tässä tapauksessa killan - lippu. Standaard löytyy hollanin Wikipediasta mutta tuppaa suomeksi Pursilipun. No, tunnuslippu nyt kuitenkin. 

Niinpä tämä standardiratsastus tarkoittaa ratsastusta lipun kanssa (ja täydessä univormussa).  Voisi kuvitella, että kulkueessa ko ratsastus ei olisi kovin kummoista (suoraan van) mutta alunperin ratsastajat myös pyyhkivat kadun/tien puhtaaksi rahvaasta jotta kulkea mahtui kulkemaan, eli piti mennä vähintäänkin siksakkia laidasta laitaan.

Osallistuja 79v (heppa 18 ja ukkelilla vasta pari viikkoa). Liput maassa merkkaavat radan rajat.

Olletikin lukijoien joukossa on myös kouluratsastajia, joten kouluradan malli (tehtävälista kirjaimilla) on tuttu. Standardiratasastuksen rata on aika erilailla merkitty, alla ensin käyntiosio ja sitten ravi, nämä mennään siis peräkkäin. Rata on 30*60m.

Hassua, että sisääntulo (ja alempana lopputervehdys) metrin keskilinjasta vinossa. miksiköhän?

Kuvat säännöistä täältä

Arvosteluperusteina on lähinnä ohjaus + uljas asento ja lippu pystysuorassa. Toki hevonenkin saa liikkua puhtaasti.

Voittaja, hienoin pukukin ehkä. Huomaa hevosella silmälaput.

Illan päätteeksi sitten renkaantökintä.

Eri lajeista saa sitten voittoprenikoita. Edellisessä osassa kerroin hopeankantajista, näemmä hevoset kantavat omansa.

Tämä hevonen oli jo 26v ja laitumelta nykäisty (kertoi omistaja-ratsastaja). Ehkä olisi voinut antaa ollakin, ikävän laiha.

Alla vielä tökintävideo ja pätkä palkintojenjaostapoistumista kellonkilinällä. 79-v ukkelin hevonen hieman kiihtyy. Ollapa itse noin vetreä sen ikäisenä. Tai edes elossa.

Kaikkineen mukavaa kerho-harrastelua ja nyt kun olen touhuun kiinnittänyt huomiota niin eri tapahtumissa näitä kiltahiippareita näkyy, rummuttamassa tai lippukulkueena. Esimerkiksi kun kunniamerkit jaettiin (kuninkaanpäivänä) tai vaikka jos joku uusi patsas paljastetaan tai koulu avataan tai ... No, ylipäänsä jos osuu tapahtuma kohdalle johon sopii pieni juhlallisuus, myös häissä tai hautajaisissa voi bongata.

Hieno vanhanmallinen työhevosriimu. Hevoskanta aika erilaista kuin muissa kisoissa.

Juuri vastikään kerroin kuinka holskit tykkäävät laumautua, tällaiset harrastekerhot (kiltojen lisäksi mm karnevaaliyhdistykset ja eri urheilulajit) kuuluvat myös vahvasti Hollanin perinteisiin. Ja killat eritoten ovat perinteisiä, oman kylän Onze Lieve Vrouwe täyttää 2024 700 vuotta. Jäseniä on 28 kpl, saas nähdä millaiset torijuhlat saavat aikaiseksi. Raportoin (ehkä).