Talliesittely 5: Haagin keskustan talli

Hollannissa on useampia ihan kaupunkien keskustoissa sijaitsevia talleja. Tietenkin kuninkaalliset tallit, mutta myös jokunen ratsastuskoulu, itse tunnen 3 kpl, joista kaikista tulee esittely. Ensimmäisenä Haagin ‘s-Gravenhaagse Stadsrijschool. Den Haagin toinen (vanha) nimi on ‘s-Gravenhage ja stadsrijschool auennee ainakin ruotsia osaaville.

Googlesta napattu taas

Talli sijaitsee portin takan ja sillä on oma sisäpiha. Sisäpihalta on muutama ovi tallirakennukseen, lisäksi pihan reunalla on lantala, joka tyhjennetään viikoittain. Talli on on yli 200 vuotta vanha, eli rakennettu 1800-luvun alkupuolella, ja on Hollannin ensimmäinen siviilien ratsastukoulu (silloihan heppailu oli paljolti armeijan asia).

Tallin(pihan)sisäänkäynti kaupunkiaukion kulmassa, vihreä portti.

Piha

Tallilla asui nyt 12 ratsastukouluheppaa. Karsinoita oli enenmmän ja tallityttöjen mukana talvisin hevosiakin on enemmän, sillä silloin tunnit pyörivät täydellä teholla. Karsinat ovat kolmella käytävällä ja tilavia & valoisia. Hevosilla on myös mukavasti matalat laidat, eli kaveria yltää rapsuttelemaan kunnolla. Isommassa varastotilassa on sitten rojua autosta alkaen.

Yksi neljästä tallinkäytävästä (vanhassa vaunuhallissa)

Sama toiseen suuntaan

Rojuja, heinät ja oljet

Karsina varaston ohessa "aulassa"

Tarhoja ei tietenkään ole, eikä ulkokenttääkään. Hevoset pääsevät (kuulemma) päivittäin joksikin aikaa vapaaksi maneesiin. Toivotaan niin. Nettisivujen mukaan hevosilla ja poneilla myös maastoillaan. Sivujen mukaan lyhyt maasto lähimetsikköön (kartalla sen alku näkyy oik) on tunnin ja rannalle pääsee kolmen tunnin maastolla. Maastot ovat vain maneesin asiakkaille. Varmasti mukavaa vaihtelua hevosilla ja poneille, että pääsevät välillä uloskin!

Toinen käytävä, väliköstä käynti maneesiin

Solariumikin

Maneesista (ratsastushallista) sanotaan, että se on samaa sarjaa kuin kuninkaallisten tallien maneesi ja aikanaan poikeuksellaisen korkea, harjakorkeus on 14 metriä. Tätä “sarjaa” on 3 kpl Hollannissa, sanotaan, että inspiroituneet Wienin Espanjalaisesta ratsastuskoulusta. Kolmas on Amsterdamissa ja käyn se joku pvä kuvaamassa blogiin kanssa. Ratsatustuntikuva on otettu tallin kahviosta, joka on kakkoskerroksessa.

Maalaukset 1900-luvun alusta

Tuttua ratsastuskoulumeininkiä

Tallilla pyöri parhaillaan lasten ponitunti ja touhu oli tutun näköistä jumittavine poneineen. Osatossa mentiin, ehkä toive oli, että vetoapu pitää koko letkan liikenteessä. Huomio kiinnittyi yhden ponin kuolaimettomiin suitsiin, taitavat olla ratsastuskouluilla vielä aika harvinaisia. Lopussa satula otettiin pois ja humputeltiin ilman. Kaikilla oppilailla oli myös turvaliivi.

Kävin ko tallilla saman päivänä kuin kuninkaallisilla (2 kärpästä jne). Parkkihallin sisäänajo oli kaoottinen ja siinä odotellessa yht’äkkiä takavasemmalta pyyhälsi liehutukkafriisi korkein polvennostoin reippaalla ravilla ohi. Niin reippaalla, etten ehtinyt ottaa kuvaa. Katukiveyksellä, selässä nainen ilman kypärää. Kuninkaallisilla talleilla kysyin, oliko heiltä. No ei tietty yllätys, ettei ollut. Tiesivät kyllä, kenestä oli kyse.

Huolestunut katse (ja pitkä harja)

 Nimittäin ratsikoulun perimmäisessä nurkassa oli yksi isompi boksi ulkoluukulla. Ja siellä stressaastunut friisi, joka kiersi kehää karsinassaan. Kaikki ratsastuskouluhepat olivat hyvin lunkeja, joten arvelin heti yksityiseksi (liian villi). Ja niin olikin, tallinpitäjän tutun hevonen. Jolla oli aiemmin päivällä ratsastettu. Hevosparka.

Kolmas tallinkäytävä ja friisi. Toivottavasti on

rauhallisempi, kun muissa karsinoissa kavereita.

Noin muuten hevoset olivat ok:n näköisiä, yksi vanhempi hieman heikossa hapessa (paksu jalka) mutta rentoja ja tyytyväisen oloisia.

Afsluitdijk

Kun Hollantia on tehty on kuivattu paljon maata, on vallitettu, padottu ja ja pumppailtu. Vähä vähältä maa muodostui, mutta aina jäi jännittäviä isompia vesialueita yli, jotka uhkasivat koko systeemiä. Haarlemin järven kuivatuksesta 1800-luvulla on jo oma juttunsa, mutta vielä sitäkin isompi uhka oli Zuiderzee. Pikaseen en löytänyt tälle suomennosta, mutta suoraan käännettynä Etelänmeri. Tämä vaihtarina pohjoisemmalle vedelle, Pohjanmerelle.

Lähde

Kuvassa yllä Zuiderzee vuonna 1852. Silloin jo osa Hollantia oli kuivatettua maata ja moinen iso vesialue ei ollut kätevä. Vuoden 1916 myrskyjen ja tulvien jälkeen hallitus päätti rakentaa padot ja vallin, jolla merestä tehtii järvi.

E22 kulkee vallin päällä. Lähde Google maps.

Rakentaminen ei ollut mikään ihan ripeä projekti, varsinkin kun siihen aikaan ei tietenkään ollut tietokoneita yms mallinnustekniikoita. Patovallia rekennettiin 1920-32 ja syyskuussa -33 se avattiin autoille. Autotie kulkee matalammalla osiolla, valli itsessään on korkeampi joten valitettavasti ei pääse nauttimana molemminpuolista meri/järvinäköalasta.

Pohjoinen, eli meri, vasemmalla

Valli on reilut 30 kilometriä pitkä. Jonkiverran siinä näkyy pyörälijöitä (pyörätie on erikseen, ajotien pohjoispuolella). Luulisi, että on tylsää polkea 30 km suoraa tietä. Ja yleensä kovassa tuulessa.

Toiseen suuntaan. Puolivälissä on näköalapaikka ja silta tien yli.

Vallin molemmissa päissä on sulut ja nostosillat. Veden erottaminen merestä teki alueesta sisäveden, sen nimi onkin IJsselmeer eli IJsselinjärvi ja Etelänmeri on mennyttä. (IJ on hollannissa ns yksi kirjain, myös mm sanaristikoissa, siksi molemmat isolla). 

Lorenz-sulut vallin itäpäässä

Odottelin nostosiltaa, oli aikaa kuvailla.

Veden muuttuminen muutti tietenkin myös kalakantaa, joten paljon kalastajia jäi ilman elinkeinoa. Aika pian padon valmistuttua alettiin vielä kuivattelemaan maa-alueita, ja nykyinen IJsselmeer on noin puolet Zuiderzeestä (vrt kartat yllä).

Kun kävin dijkillä, kesäkuussa, siellä oli ihan käsittämätön määrä
jotain ötököitä. Yök. Portaat ylikulkusillalle.

Vallin meren (pohjoisen) puoleinen reuna.

Näköalatorni, sen juurella pikku kuppila

70-luvulla IJsselmeeriin rakennettiin vielä toinenkin valli, Houtribdijk, joka yhdisti viimeisimmän kuivatusalueen, Flevolandin maakunnan, Pohjois-Hollannin maakuntaan (tämäkin näkyy ylläolevassa Google maps-kuvassa). Tarkoitus oli sen jälkeen kuivattaa vielä lisää ex-merestä, mutta toistaiseksi suunnitelma on hyllytetty.

Ruokasarja: Leipä

Ruokaan olen muutaman kerran viitannut, mutta siitähän riittää ihan omaan juttusarjaan asti. Osin innoituksena tälle oli Helsingin Sanomien kolumni, joka vahvistaa sen, minkä jo tiesin – Suomessa on kaupoissa laajempi valikoima kuin esim täällä Hollannissa. Siksipä matkustankin muutaman kerran vuodessa rajan taa Saksaan ostamaan tuotteita, mitä täältä ei saa. Päiväyksistä riippuen sitten ladotaan muutaman kuukauden (näkkileipä, tee, kahvi), parin kuukauden (juusto) tai vajaan kuukauden (jugurtti) varastot. Ja joulusuklaat!

Aloitetaan ruokasarja leivällä. Miksi ostan näkkileipää Saksasta? Siksi, että Hollannista ei sellaista asiallisessa muodossa saa. Ja miksen osta pehmeää, tuoretta leipää? No, koska se on vielä heikommassa jamassa kuin näkkäri.

Siivuleivät rivissä. Bakkersambacht = leipurinkäsityö. Jep jep.

Tottakai ymmärrän, että täältä ei ruisleipää saa. Mutta ei myöskään rapeakuorista hiivaleipää tai asiallista patonkia. Pääosa Hollannin leivästä on muoviin pakattua ja valmiiksi siivutettua. Sitä voi säilyttää viikon-pari ja se maistuu korkeintaan hieman pölyisemmältä. Siinä on useimmiten yli kymmenen ainesosaa ja vaikka pääosa jotenkuten liittyy leipään (esim vehnän gluteeni (eikö jauhoissa ollut tarpeeksi?) tai hirssi), niin lähes jokaisessa leivässä on myös sokeria (tai dekstroosia) ja jonkinlaista öljyä (palmu-, rypsi-).  Ja mitä aromi tekee leivässä? Entä lupiini? Oma näkemykseni on – ja Suomessa tämä luojan kiitos pitkälti toteutuu – että ainesosia saisi olla noin 4: jauho, vesi, suola ja hiiva. Ja toki moniviljaleivissä hieman enemmän. Ja ruisleivissä taikinajuuri.

"Tummaa" leipää, 16 ainesosaa, sokeri, öljy ja lupiini mm.

Moniviljaleipä, "viljoina" mm lupiini, pellava, maissi ja kurpitsansiemen (ja toki oikeitakin).

Vähähiilarinen vetää pohjat: 24 ainesosaa

Härkäpapujauhoa, sokeria, emulgaattoreita, öljyä

Niinpä luen Hollannissa etikettejä tarkkaan ja raakkaan kaikki 10-20-ainesosaiset armotta pois, Yleensä halpisleivät ovat parhaita, pääsee 5-7 ainesosalla. Hollantilaiset heittävät pääosan leivästään pakkaseen ja ottavat sitten siivuja tarpeen mukana esille.  Tämän tavan olen toki omaksunut itsekin, siivutettu leipä on helppo sulattaa siivu-pari kerrallaan ja voi ostaa kerralla isomman pakkauksen. Käytän pehmeätä leipää vain eväsleipiin, näkkäri kun ei juuston & margariinin kanssa puolta päivää toimi.

Halpis graham, tässäkin toki öljyä ja mallasta

Halpis vaalea leipä. Jauho vesi suola hiiva - ja öljy.

Nämä pehmeät leivät ovat sitten noin muuten pelkkää ilmaa. Jos sen päälle istuu se litistyy täysin – tosin se myös pomppaa ylös & ennalleen tosta vaan. Tiejyränkestäviä. 

Osa leivästä myydään "tuoreina" kaupoissa joissa on paistopiste. Näihin leipä-aihiot tuodaan pakastettuina ja esipaistettuina ja ne vain viimeistellään kaupassa. Niinpä "tuore" leipä voi olla viikkojen ikäistä. (Totuuden nimessä sama pätenee Suomen paistopisteisiin). Paistetut limput sitten viipaloidaan viipalointikoneessa. Viipaloimatonta leipää saa, jos erikseen pyytää, Hyllyssä sitä ei ole koskaan.

Viipaloimattomia tiskin takana

Yksi inhoimmista lisäaineista on jauhonparanne, E920. Sitä uutetaan hanhensulista – mutta myös ihmishiuksista. Kyseessä on aminohappojohdanne, jonka teollinen valmistus sulista / hiuksista on halvempaa kuin synteettisesti. Se lisää jauhon leipoutuvuutta teollisessa tuotannossa – ja muuttaa leivän purukumimaiseksi, jos sitä alkaa tosissaan maistella. Onneksi sitä näkyy nykyisin vähemmän - ehkä aiheeseen liityneen tv-ohjelman ja kohun myötä.

Lopuksi Tekniikan Maailman kestotesti

Ostin leivän nimeltä Hieno täysjyväleipä (hieno viitannee hienoon jauhantaan).

Täysjyväleiväksi aikas... ilmavaa.

Ainekset: Täysjyväjauho (mikä vilja??), vesi, hiiva, vehnägluteeni, dekstroosi (=sokeria)
emulgointiaine, sokeri (paahdettu), mallasjauho, härkäpapujauho, suola.

Testi alkaa - pinotaan leivän päälle pari heppakirjaa.

Aika littanaksi meni

Otetaan kirjat pois ja kuvataan 10 min kuluttua

OK, ehkä 10% kapeni

Viimeisenä grillipihtitesti, jonka leipä reputtaa sujuvasti. Ihan sama miten päin siivun pihteihin laittaa (ja testasin monta siivua), napakkaa seisokkia ei saa aikaiseksi.

Lerppuleipä

Suomessa joku Fazun/Vaasan vehnäpaahtis laskettaneen höttöleipiin. Silti olen melko varma, että molemmilla on - paitsi siistimpi ainesosaluettelo - myös kohtuulliset mahikset läpäistä grillipihtitesti hyvin arvosanoin. Kokeilkaapa?

Tämän luettuasi, ei liene ihme, että suhtaudun hyvin varauksella Hollannin leiväntuotantoon.

Ps. Tuli niin paljon tekstiä, että palaan näkkileipään seuraavassa jaksossa.

Vasara autossa

Vettähän täällä Hollannissa piisaa. Välillä tipahtaa hevonen tai lehmä ojaan, satunnaisesti ihminen (eritoten huppeloituneet turistit Amsterdamissa) ja välillä sinne päädytään autoineen päivineen.

Muista ohjata oikealle!

Osa kanavista on kunnolla syviä, jotta niitä pääsee sekä proomuilla että purjeveneillä. Esim. ylläolevassa kuvassa vettä on 3-4m, eikä mitään estettä tien ja veden välissä. Sinne jos eksyy auton kanssa on hengenmeno lähellä. Siksipä autoihin on monesti asennettu vasara. 

Auton upotessa veden paine on liian vahva, ovea ei saa auki. Ikkunan rikottua sen kautta pääsee ulos. Tai vesi pääsee sisään, paine tasantuu ja oven saa auki (tässä kohtaa kehotetaan haukkaamaan reippaasti ilmaa, ovi aukeaa vasta auton täytyttyä). Jos lasit ovat laminoitua turvalasia, ne eivät välttämättä hajoa vasarallakaan. Silloin kannattaa yrittää rikkoa vielä sivu- tai takaikkuna. Yleensä vasarassa on myös turvavyöleikkuri.

Autoni vasara

Vuosittain noin 750 autoa päätyy veteen, mikä johtaa noin 60 kuolemaan. Netistä löytyykin useampia “mitä tehdä kun...” -nettisivuja, ja jopa opasvideo. Ykkösvihje: laita kaikki valot päälle, ulko- ja sisä. Tällöin avustajat löytävät auton helpommin veden alta, ja itse näet mitä teet. Lisäksi neuvotaan mm kuinka turvavyön saa auki jos auto on katollaan (laita jalat kojelautaa vasten ja tue toisella kädellä kattoon, jotta et roiku vöissä. Toisella kädellä avataan vyön lukitus). Sivuilla on myös mm linkkejä autopurkamoille, jonne autoa voi tarjota ostettavaksi, kun se on nostettu taas kuiville.

Kohdissa 1:25 ja 2:45 ainakin pulikoidaan, video VID:ltä eli liikenneinformaatiopalvelulta Youtubesta.

Turvallista matkaa!

Olympiarenkaat

Yuri van Gelder sitten lähettiin olympialaisista kotiin. Ilahtui hän, kun pääsi renkaiden finaaliin ja lähti baanalle. On aiempaa taustaa ja ongelmia kokaiinia myöten.

Kuvaajan nimeä ei lähdetiedoissa; skysports.com (/Google)

Oli sitten liesussa läpi yön ja saapui majapaikkaan 06 aamulla. Ilmeisesti tyttöystäväkin oli paikanpäällä, olletikin niillä main yöpynyt. Aamulla skippasi aamujumpan ja muutenkin kömpi ihmisten ilmoille vasta klo 3 iltapäivällä. Ei käy, tykkäsi valmentaja, "ilmiantoi" olympiajoukkueenjohdolle ja Yuri sai menolipun kotimaahan.

Finaali olisi ollut vasta 9 päivän kuluttua, joten juhlinta ei missään tapauksessa riskeerannut osallistumista/kisakuntoa noin muuten. Mutta säännöt on sääntöjä, sanoo lautakunta, alkoholia ei nautita paria annosta enempää ja varsinkaan ei seikkailla olympiakylän ulkopuolella yötä myöten.

Oluenpanija Grolsch tästä sitten riemastui ja heti oli facebookissa mainos selkeällä viittauksella Yuriin. Että josko alkoholittomalla olisi päässyt vielä kisaamaan.

Aika tiukka linja ja nyt kyllä pohditaan hieman valmentajankin valintaa ilmoittaa tapaus. Yurikin kovasti väittää juoneensa vain 4-5 olutta. Että sen kerran kun olympialaisissa on ja mitalitsäänssitkin?

No tehty mikä tehty ja Yuri on jo jokusen päivän Hollannin kamaralla. Suomen säännöistä en tiedä, mutta epäilisin, että ainakaan entisaikoina jotain Masahiirtä tai Rätyä ei paljon säännöt pidelleet?

Dijk ja Polder

Johan tässä on reilut puoli vuotta bloggailtu, joten on aika selventää pari peruskäsitettä: dijk ja polder. Nämä kun ovat Hollannin vesitaiston tukipilarit.

Dijk on valli(tus), polder on – no näemmä polderi.

Alunperin Hollantia ei melkein ollut, allaolevassa kuvassa näkyy miltä Hollanti näytti kauansitten.

Lähde: Canonvanoverijssel.nl, kartan vuosiluku ei tiedossa.

Voi melkein puhua saaristosta, ja sitten korkeampi maaharjanne, jonka päälle rakennettu kaupunkien jana: Alkmaar – Haarlem – Leiden. Tältä pohjalta maata alettiin rakentamaan ja valli (dijk) oli pumppujen kanssa toiminnan ydin. Hiljaksiin vallitettiin – ensin kaupungin ympärille ja sitten pätkä kerallaan pitemmälle. Niinpä laitimmaisten edelleen toimivien suojavallien lisäksi pitkin poikin lojuu vielä vanhoja – nyt kuivalle maalle joutuneita - valleja. Niitä ei tietenkään ole purettu, jos tulva iskisi jokainen valli on paikallaan.

Pyöräreiteille yms tienvarsille on pystytetty dijkeistä infotauluja.

Spaarndammerdijk infotaulusta on vanha valli, jonka molemmin puolin on
nyt kuivaa. Pellot, talot jne ovat vallia alempana. Entimuinoin kuvassa oikealla velloi vesi.

Myrskyn tapahtuessa laitimmaisia valleja sitten seurataan, etteivät aallot hakkaa niitä rikki. Ja tarpeen mukana käytetään hiekkasäkkejä tmv varotoimia. Onneksi todelliseeen seurantaan johtavia myskyjä on vain noin kerran vuodessa.

Monesti vallin päällä kulkee kävely- tai pyörätie ja autotie on vähän alempana. Tämä tarkoittaa, että monesti autoillaan vedenpinnan alapuolella.

Auto vedenpinnan alapuolella. Rehottavat pientareet hieman haittaavat kuvateknisesti.

Ja tottakai talot ovat myös alempana. Välillä aika ahtaastikin.

Kakkoskäsite on sitten polder. Polder tarkoittaa kuivatettua maata ja Wikipedia antaa sille napakan suomenkielisen nimen polderi. Esim koko Haarlemmemeer on polderia, mutta sen lisäksi huomattava osa Hollantia, käytännössä kaikki vallien sisäpuolinen maa-alue. Ja koska polder on merenpinnan alapuolella sitä vahditaan pumpuilla ja säädellään ojilla (ks myös Ojat on rajat).

Vesiputous ei ole pelkkä sisustuselementti tai puutarhan kaunistus,
vaan liittyy vesihuoltoon ja vedenpintojen tasoihin.

Ojia on valtavasti, mikä näkyy jo ylläolevan infotaulun kuvasta (kaikki siniset viivat). Ohessa pala samaa aluetta Google mapsista. Jokaisen suorakaiteen ympäri kulkee vesi.

Ojien lisäksi isompaakin kanavaa piisaa, joka johtaa välillä huimiin tilanteisiin.

Ratsastuskisojen taustalla painaltaa risteilylaiva.

Veden tasot siis vaihtelevat, allaolevassa kuvassa Haarlemin järven polderin reuna, järveä kiertävä kanava Ringvaart ja pumppuasema. Ja kanavavallin molemmin puolin kaksitasovesi.

Vesi oikealla on alempana.

Jos dijkit antaisivat periksi polderit täyttyisivät vedellä. Allaolevan kartan lähde on infrastruktuuri- ja ympäristöministeriö ja siinä kuvataan alueita, jotka voisivat kärsiä tulvassa. Kuvassa kaikki suojavarustelut olisivat pettäneet yhtäaikaa.

Vallien lisäksi Hollannin poldereita suojaavat isommat vesi-insinööriset ratkaisut kuten padot ja sulut. Näihin palaan kunhan ehdin valokuvailemaan. Ja tietenkin pääosaa länsirannikosta suojaavat dyynit. Nekin kärsivät myrskyissä, joiden jälkeen hiekkaa taas siirrellään puskutraktoreilla paikoilleen.

Onneksi itse asun Haarlemissa, vanhassakaupungissa eli harjanteen päällä ja kakkoskerroksessa. Ei hätäpäivää (-kö?).