Talliesittely 4: Kuninkaalliset tallit

Den Haagin kuninkalliset tallit eivät ole vapaasti vierailtavissa. Eivätkä edes vuosittain. Olinkin iloinen kun vahingossa törmäsin linkkiin ja lipunmyyntiin. Tänä vuonna myytiin lippuja sekä Noordeinden palatsiin (kuninkaallisten työpalatsi) että talleille. Palatsiliput olivat hyvin nopeasti loppuunmyyty, tallille mahtui hieman pitempään. Yhteensä lippuja myytiin n 20.000 kpl, ymmärtääkseni suurinpiirtein 50/50 jaolla.

Tallinnurkalla jonotetaan

Tallien pääsisäänkäynti. Tästä lähtevät valjakot edustamaan.

Sinne siis, sateisena keskiviikkona. Alle mahtui hieman  rattiraivoakin kun taistelin paikasta parkkihalliin. Jonotus oli yksisuuntaisen kadun vasemmassa laidassa, sisäänajo oikealla. Ja juuri kun olin vuorossa ja hallista tuli auto ulos, joku rouva pikkuautoineen kiilasi ajokaistalta eteen. Käämit paloi, sinkosin autosta ja myönnän, taisin huitaista ko ajopeliä. Rouva säikähti & suutahti ja väitti, että on varattu paikka. Mene ja tiedä - laskuri meni taas nollaan. Luojan kiitos olin laskenut aikataulun väljäksi ja ehdin kuin ehdinkin - paikan vihdoin vapauduttua - ajoissa paikalle. Lippu kun oli kellonajallinen, 14:45. Satoikin vielä, mikä osin haittaa kuvanlaatua.

Kuninkaallinen talliosasta on nykyisin vastuussa kaikista kuljetustehtävistä, mukaanlukien autot ja lentokoneet. Niinpä osa tallirakennuksista onkin autotalleina ja heti sisääntullessa seisoi bensapumppu valjastukatoksen alla. Pihalle oli laitettu esille myös heppakuorkki ja bussi. Tallikompleksi on valmistunut 1881.

Kuninkallisten rekisterinumerot ovat AA-

Taustalla talli (käytännössä etummaisena maneesirakennus),
keskellä pihaa hevosten juottokaukalo (jonka keskellä valonheitin).
Harmi pimeää keliä.

Ensin reitti siis kulki maneesin läpi. Sen rakentamisessa inspiraationa toimi Wienin Espanjalainen Ratsastuskoulu. vastaavia halleja on kolme muutakin Hollannissa, mutta tämä on ainoa jossa toimi jo alkuaikoina lämmitys. Siksi seiniin on porattu reikiä, elementit ovat lautojen takana.

Sitten pääsi jo näkemään tallinkäytävää ja valjashuoneita. Hienoimmat juhlavaljaat ovat toisessa tilassa, jota voi kurkkia, siinä missä maneesiakin lähemmin, Google street viewstä.

Osoite: Hogewal, Den Haag. Kuva googlesta.

Friisikäytävä

Avoimena ollut talliosio oli valjakkohevostalli. Valjakkohevosia on kahta laatua, friisejä sekä mustia, valkosukkaisia puoliverisisiä. Niillä sitten ajellaan eri tilaisuuksissa pari- neli- tai kuutosvaljakkona, joko kuskinpukilta ohjaten tai välillä postilion, eli ratsain.

Karsinoiden takaseinät oli kaakeloitu ja keskellä oli koriste ja kiinnitysrengas.

Kärryhevosia käytetään lähes viikoittain erilaisiin seremonioihin ja noin muuten niillä treenataan usein, joten valjakon bongaus Haagin keskustassa on hyvin mahdollista. Kuskit ovat tietenkin erinomaisen kokeneita ja kuulemma "uusi, nuori hevonen tuupataan nelivaljakossa takariviin ja menoksi". Nopeasti ne tottuvat kaupungin hulinaan, eikä ole tilaa pullikoida

Puoliveripuolta.

.

Tärkein / suurin esiintyminen on syyskuun kolmas tiistai, Prinsjesdag (pikku prinssien päivä), joka on Hollannin parlamentin avauspäivä. Ko päivänä kuningas ajetaan palatsiltaan kultaisissa vaunuissa parlamenttiin (tweede kamer), missä hän pitää valtaistuinpuheen (troonrede) ja linjaa tulevan vuoden tavoitteita. Allaolevassa videossa näkyy, että paraatissa kulkee huomattava määrä hevosia, voi olla yli satakin.

Kyseinen paraati kulkee siis "vain" kilometrin matkan parlamenttitalolle ja puheen jälkeen takaisin. Talleilla asuu kuitenkin vain kolmisenkymmentä hevosta, vaunuhevosten lisäksi tallinkäytävällinen ratsuja (ko käytävä ei ollut auki vierailun aikana). Niinpä paraatiin kutsutaan kaikenlaisia reservejä mukaan, ja tallilla millä hevoseni asustaa onkin yksi näistä, iso ruunikko Marlando ja omistajansa ratsastavat vuosittain mukana paraatissa.

Hevosilla oli tietenkin nimikyltit karsinoissaan. Erikoisuus oli, että siellätäällä karsinoiden päällä oli erillisiä kylttejä. Niissä lukivat kuskien nimet.

Tukkafriisi Pyke. Kaverin näkee "pikkuikkunasta", eli ei kovin avoin karsina.

Kuskinnimikyltti, pahoittelen kuvan laatua.

Työntekijöillä on tallilla siniset puolipitkät työtakit.

Työntekijä kertoi, että hevoset pääsevät aamuisin joko kävelykoneeseen tai kentälle karsinoiden siivouksen ajaksi. Tarhoja ei ole. Kenttä ja kävelykone ovat tallien takana, sinne ei ollut pääsyä. Googlen satelliittikuvasta ne näkyvät hyvin, näemmä kenttiä on kaksi. Harmi, että reitti oli niin rajattu, vasta jälkikäteen tuli mieleen, etten nähnyt sen koommin rehuja kuin lantalakaan.

Kuninkaallinen jalkojenviilennysletku

Parin tallinkäytävän jälkeen olikin jo vuorossa vaunuhalli. Kultaiset vaunut, joita yleensä käytetään Prinsjedagina, ovat juuri restauroitavana (mikä kestää n 4-5 vuotta!), nyt käytössä ovat lasiset vaunut vuodelta 1821. Vaunuissa ei sinänsä ole kauheasti ikkunoita, mutta maalaukset on lasitettu, siitä nimi. Kaikkeen ajelutouhuun liitty valtavasti protokollia, mm että jos kuningas matkustaa kultaisilla / lasisilla vaunuilla, niiden eteen tulee valjastaa 8 hevosta. Prinsjesdagina vuorotellaan friisejä ja puoliverisiä (ylläolevalla videolla on friisivuosi, aika 6:40 > ).

Lasiset vaunut

Ihan viimeisenä pihalla seisoksi vielä yksi elävä hevonen, Toby, ratsupuolelta. Ratsastajaltaan sitten kyselin olennaisia, kuten pääsevätkö hevoset laitumelle. Eivät kuulemma.

Ja sitten tulikin päivän kruunannut tieto (sanavalinta tietoinen). Nimittäin setä kertoili enemmänkin hevosista: "Onhan niillä kevyempiä ja kiiresempiä aikoja, välillä melkein lomaa".
Minä: "Jaa, Prinsjesdagin valmistautuminen lienee sitä kiireistä aikaa?"
Setä: "Juu, no ei niinkään, talvi se on hevosille raskainta kun niillä metsästetään ja niitä pitää siihen valmistella, kohottaa kuntoa jne."
Minä: "Metsästellään, kuka, mitä?"
Setä: "Linnan väki, ja välillä jotain pitempiä ratsasturetkiä".

Linnan väki??? Eli hovi? Hännystelijät ja sukulaiset? Ilmeisesti ei kuningas itse kuitenkaan.

Ihan oikeasti, naiivina, luulin, ettei tällaista enää esiintyisi. Että veronmaksajien (minunkin!) rahoilla ylläpidetään ratsuhevosia hovin huviksi. Kärryt, seremoniat ja paraatit ymmärrän, ja ilahtuuhan niistä taviskansalainenkin. (Jätetään nyt koko monarkian järkevyys tämän ulkopuolelle). Mutta että edelleen "linnan väki" hurvittelee jossain paremman väen metsästyspippaloissa, laukkailee metsien läpi ja ojien yli. Luulin todellakin moisten tapojen jääneen aiemmille vuosisadoille.

Ps. Metsästys ei toki enää ole ketunmetsästystä, vaan seurataan koirien kanssa hajujälkeä. Googlesta kuvia, hollaninkielinen hakusana slipjacht.

Ps 2. Vuonna 2020 tein metsästyksestä juttusarjan, ks tag metsästys 

Pari suomibongausta

Edellisen blogijulkaisun, julkisivurakentelun, kuvia valitessa löysin pönöttävästä julkisivusta yli vuodenkin ikäisen kuvan.

Huhtikuu 2015

Tarkkasilmäinen bongaa kuvasta suomisanan. Ok, saa olla huomattavan tarkkasilmäinen (ja minulla on itselläni isompi kuva) mutta sama löytyy Google mapsista: elektrotekninen yritys Homma BV.

Lähde: Google street view

Firman nettissivuilla ei valitettavsti ole nimen historiaa - pahimmassa tapuksessa Homma on yksinkertaisesti perustajan sukunimi. Mutta hauska nimi silti, rakennusfirmalle.

Kuitenkin, ainakin yksi suomibongausfirma on tarkoituksella suominiminen. Nimittäin markkinatutkimusfirma Totta, joka teki yhteistyötä ex-työnantajani kanssa. Nimi on valittu juurikin kuvaamaan sitä, että etsivät totuutta. Totta on kuitenkin helppo lausua ulkomaalaisenkin, napakka nimi.

Kuvakaappaus nettisivuilta

Näemmä siellä haetaan projektipäällikköä. Oliskohan suomen kielen osaaminen etu?

Logo kuluttajia pullollaan.

Julkisivurakentelua

Hollannissa yritetään mahdollisuuksia mukaan vaalia vanhoja katunäkymiä ja rakennuksia. Paljon rakennuksia on määritelty monumenteiksi, ja niiden julkisivuja tai ikkunanpuitteita ei sovi muuttaa. Välillä sitten mennään kirjaimellisesti julkisivu säästäen rakentamaan.

Ylläoleva julkisivu on pönöttänyt Haarlemissa Spaarnen rannalla jo ainakin kaksi vuotta, kun rakennuttajat ovat menneet konkurssiin ja välillä on odoteltu lupia. Nyt kuin huhun, että tänä kesänä jotain tapahtuisi. Odotellaan.

Tällainen pitäisi tulla, tuettu julkisivu oikealla. Lähde: nieuwbouw.nl

Projektin nimi on (oli? ehkä nimi muuttuu aikanaan uuden yrittäjän myötä) Spaarnekroon, eli Spaarnen kruunu.

Sama vähän isommassa mittakaavassa tapahtui Haarlemin kaupunginteatterille. Nimittäin julkisivun lisäksi jätettiin myös reunat pystyyn, mutta niiden taakse pykätiin kokonaan uusi, isompi ja korkeampi, rakennus. 

Julkisivu 2016

Julkisivu kauan sitten. Lähde: Haarlemin kaupunginarkisto, lähde ei kerro vuosilukua.

Vaan julkisivun takanapa jatkuu uusi, korkea lisäosa.

Silloisista seinistä en tajunnut ottaa [blogiin] kuvaa, onneksi netistä löytyi yksi. Onhan tapahtumasta jo kymmenisen vuotta.

Tässä siis säästetty julkisivu takapuolelta.
Lähde kraagjes.nl, Kuva: Sander van Leeuwen

Reunoilla näkyy missä vanhat tiilet loppuvat. Ja takaosa onkin sitten ihan eri maata.

Kaupunginteatterin laajennus.

Uutta ja vanhaa.

Laajennuksesta voi olla monta mieltä, minusta se on hieno. Toisaalta olen kuullut siitä käytettävän sanaa kiipeilyseinä. Osuva sekin.

Vielä yksi esimerkki, Bloemendaalin kaupungintalo. Tässäkin vanhan julkisivun taakse on rakennettu laajennus. Osa julkisivusta on jätetty ihan vaan kulissinomaisesti pystyyn.

Extrajulkisivu.

Tässä näkyy koko laajennus.

Tehdäänköhän Suomessa samaa?

Lainapyörä

Auto piti katsastaa. Entimuinoin Suomessa oli virallisia ARK:n katsastusasemia. Kun lähdin (11v sitten) asemat olivat jo vapautettu ja pientä kilpailua oli. Näemmä nyt netti kertoo, että suomessakin katsastusasema voi toimia korjaamossa tai autoliikkeessä. Kuitenkin ilmeisesti tämä vaihtoehto on harvinaisempi.

APK on katsastus, eli algemene periodieke keuring

Täällä ei ole erillisiä katsastusasemia vaan katsastus on aina korjaamon yhteydessä. Jollain tasolla niitä valvotaan ja aina voi tulla pistotarkastus. Osa asemista on kyllä luotettavuudeltaan arveluttavia, aikoinaan ostin romuvolvon joka oli katsastettu mutta kyllä siinä varmaan oli vähän oiottu. Katsastuslippu aaltopeltikyhäelmän kyljessä ei kauheasti vakuuta

Hollatilaisvalmisteinen 440 kotimaisemissaan.

Nykyautoni annoin siis siistin korjaamo-katsastuketjun katsastettavaksi. Koska tarkastaja voi (muka) tulla joka hetkellä katsastus ei onnistu odottaessa. Auto jätetään aamulla ja haetaan illalla.

Korjaamo on Kwik-Fit.

Tietenkin aina voi sopia sijaisauton, mutta sehän maksaa. Kuitenkin lähes kaikilla korjaamoilla on tarjolla myös sijaispyöriä. Ne ovat ilmaisia, ja kun Hollanti edelleen on ahdas maa, mikään korjaamokaan ei ole jumalan selän takan. Korkeintaan muutama km tarvihee pyöräillä niin on jo kotona / töissä tai ainakin juna-asemalla.

Hollanniksi pyörä on fiets (lausitaan fits). Huomaa sanaleikki.

Tällä kertaa pyörä oli vallan maalattu korjaamon väreihin. Tyylikäs kaikinpuolin.

Tonverran kustansi.

Ps. Läpi meni.

Fyn Dytch styff

Monet holskit puhuvat hyvää englantia. Sanavarasto on laaja ja puhe ei takeltele. Mutta ääntämisestä holskin tunnistaa 8/10 kerrasta. Vaikka asiaan toivottavasti kouluissa puututaan, muutama perusvirhe jää elämään, ja niinpä tulen loppuelämäni bongamaan perusholskin aksentin. (Suomalaisessa ääntämyksessä on toki myös sanottavaa, mutta siitä voi joku muu kirjoittaa suomihavaintoblogissa, nyt keskitytään holskeihin).

Ensimmäinen tunnusmerkki on v-kirjain, joka äännetään äffänä. Feri nais. Aikoinaan töissä oli juttua yhdestä seinästä, johon piti laittaa uusi mainos. Suuri Johtaja palikkaenglannilla selittää, että fish wall sitä ja fish wall tätä. Mietin, että missäpäin terminaalia on seinä kalan kuvilla? Kunnes tajusin, että fish wall = visual.

Mutta vielä äffääkin vahvempi on u, joka lausutaan yynä. (Kuten jo aiemmin mainitsin, Utrecht on siis ytrecht). Tämä u:n väärinlausunta johtaa mm tämänkertaisen blogikirjoitusen otsikkoon. Fyn Dytch styff. Samaisella kalanseinätyöpaikalla piti olla hollantituristihylly – hylly jolla Fyn ja Dytch tavaroita. Ko työpaikalla y-lausunnan kauhisteluni jakoi saksalainen työkaveri ja yritimme myös opastaa holskikollegoja oikeaan suuntaan.

Feri fyn!

Silti mm siinä vaiheessa kun näytepullo – dummy – oli vahingossa myyty aidon sijaan (sisältö hartsia viskin sijaan) ja siitä kerroin sain toistaa tarinani pari kertaa.

- Ni mikä oli myyty?

- No, se dami.

- Ööh?

- No, dami, se näytepullo.

- Ai dymi!

Tämä lausunta koskee tietty kaikkia u-sanoja: syn, bys, ryn, ypdeit, myst... Ja pahimpana fyk. Koska hollannin kielessä ei pahemmin ole kirosanoja fyk on uinut yleiskieleen ja on laajalti käytössä. Jopa niin laajalti, että itseltänikin saattaa lipsahtaa fakin sijaan. No kunhan en v- ja j- sanoihin yytä ujuta, niin eiköhän tässä pärjäillä.

Ojat on rajat

Ojat on rajat on käypänen otsikko tämänpäiväiselle kirjoitukselle. Ennenkuin mennään asiaan mainostan toki otsikon alkuperää - kysessä on mainion Aknestik-yhtyeen ensialbumi.

Hollannissa on paljon vettä, ja tätä olen jo muutaman kirjoituksen verran toistanut. Alunperin suuri osa maasta oli veden alla ja hiljaksiin paikkoja on kuivateltu. Entimuinoin maatilat olivat nyppylöillä nimeltä "terp"ja kesäisin oli ympärillä laidun/peltomaata. Talvisin maat olivat vettyneet ja lehmät asuivat navetassa (joka oli myös sillä nyppylällä). Nykyisin pääosa Hollannista pysyy kuivana vuoden ympäri, vaikka edelleen laitumet tyhjenevät talvisin, etteivät mene ihan kuralle.

Ja kesäisin hevosia ja lehmiä sitten ilmestyi kuin tyhjästä joka puolella.

Suomeen verrattuna tämä laiduntouhu on erinomaisen helppoa. Jotta maat edes välillä kuivuisivat, vesi on johdettava pois. Joten joka välissä on oja. Ja sehän paitsi rajaa laitumen (elukat pysyvät siellä missä pitää) hoitaa myös vesihuollon. Ei tarvitse rakentaa aitoja (saati herätellä henkiin roudan katkomia tolppia) eikä edes raahata vettä kottareillä tai hartiavoimin.

Huomaa salaojaputki

Kaikkia ojat eivät pitele

Paikoitellen lohkojen välillä tietenkin täytyy olla silta, siinä kohtaa on sitten 'irtoportti".

Satunnaisesti oja voi toki olla vaarallinenkin, väärässä kohtaa piehtaroiva hevonen voi sinne kierähtää tai sinne vaeltanut hevonen voi upota mutaan. Yleensä näistä päästään säikähdyksellä, monesti kuitenkin tarvitaan palokunnan apua ennenkuin hevonen on kuivilla. Ohessa googletulokset (näemmä ei varsinaisesti aikajärjestyksessä) tätä kirjoittaessa (18.6), hevosia on pelastettu mm 13 toukokuuta sekä Westzaanissa että Leerdamissa, 8.6 Stiensissä ja 7.5 Cornwerdissä. Suhteellisen usein, siis, ja tuskin kaikki tapaukset edes julkaistaan. Tallilla, missä hevoseni seisoo, en ole onneksi kokenut sitä vielä kertaakaan.

Kuva Jur van der Pijl / Zhzactueel

Jos haluat katsella lisää kuvia, googleta 'paard uit sloot'.

Kätevää aidattomuudessa on myös se, ettei ainakaan ole mitään sähköjohtoa hevosen korvasta korvaan valokuvan taustalla.