lauantai 31. joulukuuta 2016

Hännättömät hepat - oikeuden päätös

Pariin otteeseen olen kirjoittanut työhevosten häntien typistämisestä. Edellinen kirjoitus. Kyseessä on vanha perinne, joka kiellettiin jo 2001. Kuitenkaan kieltoa ei valvottu ja hevosia typisteltiin kaikessa rauhassa muka lääketieteellisin syin.

Boulonnais Urus

Jostain syystä tänä syksynä kuitenkin viranomaiset valpastuivat ja uhkasivat tarkastuksilla ja sakoilla. Niinpä useammat näyttelyt peruttiin ja työhevosrotuyhdistys aloitti oikeusjutun.

Häntä on hevosella tarpeen suojaamaan sukuelimiä (kärpäsiltä) sekä kärpästen ja paarmojen hätistelyyn kyljiltä ja kupeilta. Hevonen ei käytä häntää viestintään, kuten koira. Kuitenkin työhevosrotuyhdistyksen (KVTH) vastineessa väitetään jopa: Työhevosen hännällä ei sinällään ole funktiota, se on epähygieeninen, vetää hyönteisiä puoleensa ja voi johtaa tulehduksiin. Typistys on kertaluontoinen toimenpide, jonka suorittaa eläinlääkäri puudutuksella. Typistys ei vaikuta hevosen elämänlaatuun.




Käsittämätöntä tekstiä, ja onneksi oikeusistuin ei tällaiseen retoriikkaan langennut, vaan tuomitsi, että tästä lähtien näyttelyissä ei saa olla typistettyjä hevosia. Päiväykseksi laitettiin 1. joulukuuta 2016, eli sitä ennen typistetyt saavat vielä osallistua, sen jälkeen ei. Ts enää ei kannata / voi typistää.

Sinänsä kaikki 2001-2016 typistetyt ovat laittomasti typistettyjä, mutta on hevostenkin edun mukaista sallia näyttelyt vielä, muuten ne olisivat saattaneet joutua jopa teuraaksi. Työhevoset kun eivät pahemmin töitä tee, joten harrastuksen pääsisältö on näyttelyt. Ja jos niihin ei olisi asiaa hevoset olisivat melkolailla ylimääräisiä.

Häntä hulmuten laitumelle.

Onneksi asiaan vihdoin puututtiin. Muutama vuosi menee ennenkuin näyttelyissä on enemmän hännällisiä kuin hännättömiä, nutta kyllä hännällä on vaikutusta hevosen elämänlaatuun, väitti yhdistys mitä tahansa. Joten nyt elämänlaatu voi vain parantua.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Ruokasarja: Maito ja maitojuomat

Näin jouluähkyn päälle elvyytetään ruokasarjaa, siirrytään viljoista maitoon.

Rullakoita ja kanistereita.
Hollannin ruokavalikoimat ovat yleisesti ottaen suppeampia kuin Suomessa (tai Saksassa/Belgiassa/Ranskassa/Englannissa ja Ruotsissa, muista maista en ole varma). Niin myös maitopuolella. Muutama tuttu tuote puuttuu kokonaa - toki osa näistä saattaa olla Suomi(/venäjä?)-spesifisiä: mm piimä ja kefiiri. Sekä 99% kaikista laktoosittomista tuotteista. Tai toistepäin: laktoositon kevytmaito lisättiin pari vuotta sitten valikoimiin. Muuta ei ole.

Tosin, laktoosi-intoleranssia on täällä paljon vähemmän (en ole törmännyt yhteenkään) ja Suomesta tulleet intolerantikot pystyvät yleensä juomaan paikallista maitoa ilman oireita.

Soijamaitoa löytyy sekä kylmähyllystä että kestomaitojen joukosta. Ja kestopuolella on myös kaura- riisi- yms maidonkorvikkeet asiallisesti edustettuina.

Se ainoa laktoositon. Plus ylhäällä maidottomia.
Rasvaton maito on täällä paljon pienempi kuin Suomessa (kiitos 80-luvun lobbauksen). Sitä löytyy onneksi kaupoista mutta mm työpaikkaruokaloissa en ole nähnyt missään enkä muutenkaan esim juna-asemien pikkukaupoissa. Maidon väri on sininen, vaaleasta tummaan (rasvaton - kevyt - täys), punainen on varattu karnemelkille eli kirnumaidolle. Tämä lienee piimän sukulainen, mutta on paljon juoksevampaa. Siitä ei ole vaihtoehtoja, rasva-% on aina 0,5% ja AB, Gefilus-yms versiot puuttuvat.

Luomukirnumaito on tehnyt kauppansa.
Eniten myydään omamerkkejä (vrt Pirkka), paikallinen Valio on nimeltään Campina ja systeemi on samantyyppinen - lehmätilat ovat osakkaita.  Lisäksi Arla-merkin alla myydään muutamaa maitoa, luomut ja se ainoa laktoositon. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Campinan jäätelötuotanto myytiin 1994 Nestléelle, jonka jälkeen se kuivui kasaan ja kun muutin tänne 2005 tuotteita ei enää näkynyt kaupoissa. Siksipä täällä onkin Unilever-monopoli.

Rullakoton versio. Rasvaton maito on ylhäällä oikealla, joudun aina seisomaan reunan päällä kun en yllä.
Maidon lisäksi täällä juodaan ihan älyttömästi jogurttijuomia tai muita maito-ainesosajuomia (esim Goede Morgen (hyvää huomenta) juoma, jossa on hedelmää, kuituja ja maitoa (tai heraa)). Näitä on maitohyllyssä hyllykaupalla ja pääosa aikuisille. Joguttijuomien lisäksi on vielä juotavia jogurtteja, jotka lienevät hieman paksumpia. Kun lähdin Suomesta ko juomat eivät olleet mitenkään isoja, nytkään en löydä Valion sivuilta kuin pari Gefilusta. Ehkä suomalaiset ovat niin fiksuja, etteivät osta vedellä jatkettua jogurttia?

Jogurtti- ja herajuomia
Aiemmissa osioissa olen kauhistellut ainesosaluetteloita. En itse juo jogurttijuomia joten satavarmuutta niiden 'puhtaudesta' ei ole. Kuitenkin jotain kertonee vastikaan Gouden windei (kultainen nahkamuna) - palkinnon voittaneen Optimel Jogurttijuoma saksanpähkinä-hunaja kreikkalaiseen tapaan saama arvostelu: Juoma ei sisällä saksanpähkinää eikä hunajaa, eikä myöskään kreikkalaista jogurttia.

Aitoa tavaraa.


Myös maitohyllyssä saa olla tarkkana, jokusen vuoden Campina möi Rasvatonta maitojuomaa, joka oli maitojauhetta veteen sekoitettuna.

Eläinten hyvinvointiin täällä kiinnitetään jonkunverran huomiota ja lähes kaikki myytävä (juotava) maito on nykyisin laidunmaitoa (weidemelk). Tämä tarkoittaa, että lehmät ovat keväästä syksyyn vähintään 120 päivää laitumella ja vähintään 6 tuntia/pvä. Tämän sekä luomumerkkien lisäksi on myös pienempiä merkkejä, kuten "aito maatilatuote". Tämän saa, jos maito tulee yhdeltä ja samalta maatilalta. Kulostaa herttaiselta, maanviljelijä siellä paijailee Mansikkia ja Mustikkia. Mutta totuus voi olla toisenlainenkin - suurin maatilamaitomerkintuottaja on Den Eelder. Jolla on yksi maatila ja sieltä tulevat kaikki tuotteet. Ja 600 lehmää. Missä kulkee maatilan ja tehtaan raja?

Meinaa päiväykset paukkua maatilamaidosta.

Myös vuohenmaitoa myydään jonkinverran.



Ja yksi hollantilainen erikoisuus on vielä kestomaitopuolella: kahvimaito. Sitä myydään tölkeissä tai lasipulloissa ja kyseessä on kokoon keitettety maito, joka on sterilisoitu ja pastörisoitu ja pitkään lämpimässä säilyvä. En ole koskaan maistanut missään muodossa, suhtaudun kellertävään tuotteeseen erittäin varauksella. Kahviloissa ko maidon saa pikku muovikupposessa. Tai pahimmillaan jauheena.

Ylhäällä jauhe, keskellä pikkukupit, alhaalla pullot ja tökit. Lämmin hylly.
Nam (onneksi juon kahvini mustana). Ja näihin aikoihin juon ennemmin glögiä!


lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Haarlemissa on ihan kivat jouluvalot (tai oikeammin kausivalot), niissä toistuvat suurkirkon (St. Bavo) ääriviivat.


Keskustan katujen alkupäässä on myös Haarlem Marketingin tekemä Haarlemin logo, jossa toistuvat vaakunan neljä tähteä.


Isontien varrella on pienemmät yksityiskohtavalot.


Torilla on myös joulukuusi. Hieman möhkälemäinen, sanoisin. Tänä iltana (yönä) on torilla yhteislaulua 00-1:30. Hollantilaisilla ei ole ollenkaan omia joululauluja, joten laulut ovat kaikki englanninkielisiä, tuttuja hittejä.


Yritin saada profiilin ja aidon kirkon samaan kuvaan - katuvalot haittaavat taiteellista vaikutelmaa.


Hyvää joulua!

torstai 22. joulukuuta 2016

Dyynien maisemointia

Tallillamme on Hollannin mittakaavassa hyvät maastoilumahdollisuudet. Maastoilu on siis metsässäratsastelua, ratsastuskentän sijaan. Metsä (metsikkö) ja dyynit alkavat tallin takapihalta ja ratsastureittejä on kaksi: voi mennä oikealle tai vasemmalle. Merkityltä reitiltä ei saa poiketa, Hollannissa ei ole jokamiehenoikeutta.

Kuvassa dyynit alkavat vas ja ratsastuspolku (ja kaurisaita), silta ojan yli ja laitumet + talli oik. Ja tallinpitäjän auto,
hän on neuvottelemassa dyynien & laidunten hoidosta ja kuten ranchinpitäjän kuuluukin, liikkuu tiluksillaan maasturilla.
Vasemmalle reitti jatkuu normaalitahdilla (jonkinverran laukkaa ja ravia) vajaan puolentoistatunnin verran ja päättyy rantaan. Oikealle reitti on noin tunnin mittainen ja päättyy isontien varteen. Niinpä reittejä voi mennä lähinnä ees & taas. Ne voi myös yhdistää ympyräksi, tällöin mennään Zandvoortin kylän läpi ja rantaa myöten oikean reitin loppupäästä vasemman reitin alkuun (tai myötäpäivään päinvastoin). Koko ympyrä kestää yli 3 tuntia ja vaatii tottuneen hevosen.

Dyynien asujamistoa?

Valitettavasti melkein koko syksyn vasemmalle menevä reitti on ollut suljettu maisemointitöiden takia. Maata siirrellään antaumuksella ja umpeenkasvaneita dyynejä avataan. Dyynit kasvavat umpeen mm vieraslajien takia, sekä olletikin ylisuuren kaurismäärän = lannoittavat sekä ehkä yleisten saaste/lannoitepäästöjen takia. Niinpä vanhanajan avoimet näkymät puskittuvat hiljaksiin ja nyt onkin kuukausikaupalla tehty taas tilaa.



Tyhjennetty tila

Sama kohta maaliskuussa. Etualan isommat puut ovat yläkuvan takareunassa, taka-alan risukko on
sis kitketty juurineen ja väkerretty tilalle hiekka-alue.

Isojen työkoneiden sekaan ei hevosella ole asiaa. Ylimääräinen maa-aines kipataan tallipitäjän pelloille. Tämä on maisemoijille edukasta kun ei tarvitse ajaa kauas, ja tallipitäjälle hyvä diili, kun peltoja pitää välillä korotella joka tapauksessa, että pysyvät edes suunnilleen kuivina.

Ratsastuspolku menisi tuossa oikealla, mutta sinne ei saa mennä ja kiertotie ilmoitettu nuolella vasemmalle.
Takana olevasa kyltissä kerrotaan projektista.

Maa-aines kipataan pellolle.

Tallipitäjä (vas) keskustelee sijoittelusta. Tai ehkä vain säästä? Sumuista on.

Alkaa kyllä tympiä saman polun eestaassahaus jo lokakuusta lähtien. Toivottavasti uusi, entistä ehyempi luonto onkin pian taas "auki"!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jouluisaa taidetta kansalle

Haalemin keskustassa, kaupunginviraston kulmassa, on pieni näyttelytila. Tila lienee kaupungin hallinnassa, tällä erää siinä saa esitellä teoksiaan Piet Zwaanswijk. Viimeisimmän teoksen nimi on Merry Fucking Christmas.


No, tällaisesta kuvaelmasta eivät lapset, eikä kovin moni muukaan ilahdu. Joten valituksia on sadellut, kuulemma myös edellinen Sinterklaas-kuvaelma oli epämiellyttävä. Teoksessa kritisoidaan joulua. Taiteilijan mukaan (lähde: paikallislehti 13.12.16) ensinnäkin monet ovat masentuneita jouluisin, kun kaikilla on niin mukavaa. Tämä puoli joulusta unohtuu. Lisäksi joulu on liian kaupallinen juhla nykyisin, siksi maassa lojuukin joulukuusi, jonka jalkaan on sidottu krusifiksi.


"Jos kuusen nostaa pystyyn Jeesus häviää kuvasta. Se joutuu sorretuksi" toteaa Zwaanswijk. Huomioitavaa on muuten sanavalinta "se" (alkup "die"). Hollannissa pronominia 'hän' (zij (mies) / hij (nainen) käytetään jopa kalusteista tai yrityksistä. Otan tuon [lehden] = ik neem hem (otan hänet (mask.)) tai HEMA publiceert haar resultaat = HEMA julkaisee hänen (fem.) tuloksensa. Ilmeisesti Jeesus ei ole taiteilijalle henkilö vaan käsite.




Valitusten kasaannuttua kunnallisvaltuutettu pyysi teoksen poistamista, mutta taiteilija kieltäytyi. Valtuutettu Jur Botter sanoo, ettei aio vaatia teoksen poistamista. "Emme elä diktatuurissa".

Luodin ulostuloaukon puoleinen tötsä ei ole mikä hyvänsä koriste, vaan hollantilaisten kuusen kärki. Täällä ei kruunata joulukuusta tähdellä vaan piikillä. Tähtiä ei edes myydä missään ja omani jouduinkin maahantuoman Suomesta.

Holskikuusi kuvattuna näyteikkunan läpi.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Mainio poni

Holannissa monen hevosrodun nimeämissäännöissä on alkukirjain / vuosi. Esimerkiksi hollaninpuoliverinen (KWPN) sekä ravurit saavat alkukirjaimen vuoden mukaan. Niinpä ravurien ikäluokkalähdöissä tai ratsujen nuorten hevosten luokissa onkin välillä hieman tylsää kun kaikki alkavat samalla kirjaimella. Toisaalta systeemi on kätevä, esim kilpailuissa voi päätellä useimpien osallistuvien hevosten iän.



Myös vuonohevosilla on tämä sääntö. Tuttavani osti kesällä varsan ja kun tämän vuoden kirjain on M, varsan nimi oli Muran. Missä Ura tuli emän nimestä. Pauline ei kuitenkaan innostunut ko nimestä, aika tylsä, eikä tarkoita mitään. Joten eikun etsimään M-alkuisia - ja mielellään skandinaavisia - nimiä.



Norjan kieli ei sytyttänyt, eikä ruotsikaan. Lopulta Pauline päätyi suomalaisille sivuille (nimilistalle) ja eipä aikaakaan niin hän jo kyseli tallilla ääntämysohjeita. Joo, ei Manjo vaan Mainio!

Hän on Mainio.


Paulinen suorittamien tutkimusten mukaan Mainio tarkoittaa erinomaista (uitmuntend) ja sehän sopii tulevaisuuden rusettihaille kuin nenä päähän. Ja kun isäkin on Gio, niin jonkinlainen nimijatkumo (io) on turvattu.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Sadas postaus - taas luistellaan!

Lähes vuosi bloggailua takana ja laskurin mukaan tämä on sadas posti. Ympyrä sulkeutuu - aloitin luistelulla ja siihen nyt taas palataan.

Nimittäin luistelu on hollantilaisten intohimo. Ei tarvitse kuin hitusen pakastaa niin jo ollaan mittailemassa jään paksuuksia ja arpomassa onnistuuko vai ei. Jos pakastaa ihan oikeasti, otetaan jo töistäkin vapaata ja lähdetään tupeksimaan jäälle.


Tupeks tupeks, Spaarne-joki, Haarlem, helmikuu 2012
Viimeksi pakasti kunnolla vuonna 2012 ja sitä ennen 2009, eli suht harvinaista herkkua. Viime talvena ei ollut talvea ollenkaan autonkin ikkunat pääsi vain ehkä viisi kertaa skrapaamaan. Tänä syksynä viiden rapsuttelun raja on jo rikki, pari viikkoa pakasti on/off. Ja vielähän ei ole - Hollannin laskennan mukaan - edes talvi. Mitäköhän pakkasia moinen syksy povaakaan?

Joten johan oltiin taas reippaina liikenteessä, ja Friisinmaalla pääsivät ensimmäiset innokaat luonnonjäille jo maanantaina. Kyseessä on tulvinut pelto, jään paksuus on vain 2-3cm, mutta hukkumisvaara rajallinen.

HD 6.12.2016
Haarlemissa on vielä parempi pysytellä rannan puolella. Ja keskiviikkona taisi olla jo koko maassa taas plussaa.

Leidsevaart tiistaina 6.12.2016. Ei taida kantaa vielä?



maanantai 5. joulukuuta 2016

Hiljaisuus on hyväksi ihmisille

Näin toteaa Provinssienvälinen Neuvottelukunta. Niinpä jo 1979 päätettiin, että Hollannin provinssien (vrt läänit) on määritettävä hiljaisuusalueita. Alueita, joilla ei kuulu moottoritien humu, ei kolise junarata eikä lennä koneitakaan yli (kovin usein).



Koska Hollannin luonto on mikä on, tehtävä ei ole helppo. Niinpä, kun Ruuhka-alueiden laskukammari (Randstedelijke Rekenkamer) tutki hiljaisuusalueiden tilan tänä vuonna, ei auttanut kuin todeta, että ovat ne vähenemään päin.

HD 2.11.2016. Tummat alueet ovat ruuhka-Hollannin (provinssit Pohjois-Hollanti,
Etelä-Hollanti ja Utrecht) hijaisuusalueet.
Laskukammari neuvookin provinsseja kiinnittämään tähän kutistumiseen enemmän huomiota. Toisaalta käyttämällä melua torjuvia toimenpiteitä (hiljaisempi asvaltti tai meluaidat/ -puurivistöt), mutta myös edistämällä hiljaisuusalueiden käyttöä, jotta useammat ihmiset voivat nauttia hiljaisuudesta (eikö tämä ole paradoksi, jos luontoalue on täynnä populaa siellä tuskin voi hiljentyä?).

Melutason rajana on 40 dB, joka vastaa kuiskimista tai vaikka jääkapin (uudehkon!) hurinaa. Eli pieni taustahumina on sallittu. Hiljaisuusalueiden ympäristöä valvotaan ja esim Eemnesissä ei annettu lupaa joillekin latojuhlille, kun taas toisella alueeella [ilmeisesti hiljaisempi] gondoliajelu sallitiin.



Pohjois-Hollannissa, missä itse asun, alueita on eniten: 39. Kuitenkin nyt on meneillään kartoitus - moni alue ei enää täytä hiljaisuusnormia.

Kannattaako edes yrittää? Kaikki vaan Suomen Lappiin hiljenemään!



perjantai 2. joulukuuta 2016

Niin mikä Sinterklaas?

Sinterklaas on jo parissa jutussa vilahtanut, lähinnä mustapekkakeskustelua sivuten. Vaikka viime kirjoituksessa väitin, etten ehdi Sinterklaasin saapumista katsomaan, aikataulut menivät loppupeleissä ihan putkeen ja olin kuin olinkin joen varressa. Joten saapumiskuvat Haarlemista 13.11.2016, mukavan harmaa päivä.



Sinterklaas (joka nimen perusteella lienee sukua Santa Clausille eli joulupukille, eikun wikipedian mukaan homma on toisinpäin, Santa Claus perustuu Sinterklaasiin eli pyhään Nikolaukseen) asuu Espanjassa (viisas valinta vs kelit esim Korvatunturilla) ja saapuu Hollantiin marraskuun puolivälissä. Hän pyörii sitten kylillä ja ostoskeskuksissa, ja saapuu joka kuntakeskukseen erikseen, minne sitten mennään lasten kanssa katsomaan.

Porukka tupeksii (myös joen toisella rannalla)

Jos mahdollista hän saapuu höyrylaivalla, mutta tarpeen mukaan myös autolla tai muulla kulkuvälineellä (ihan joka paikassa ei ole vettä). Isommissa saapumisissa on hevonenkin mukana, pienemmissä pärjätään ilman.

Laiva saapuu Spaarne-jokea pitkin.

Nykyjuhlan malli perustuu  opettaja Jan Schenkmanin vuonna 1850 julkaistuun kuvakirjaan Sint Nicolaas en zijn knecht (Pyhä Nikolas ja palvelijansa), jossa kuvaillaan sekä höyrylaiva, mustapekat että hevonen. Nykyisin hevonen on vakoinen, alkuperäisessä kirjassa ruunikko.

Sinterklaasilla on iso kirja, minne kirjataan hyvät ja huonot teot. Entimuinoin uhkailtiin, että jos lapset eivät ole kilttejä Mustapekka vie ne säkissä mukaan Espanjaan.

Sivut yllämainitusta kirjasta, Lähde: http://www.hetoudekinderboek.nl/archief/BomNikolaas/BomNikolaas.htm

Palvelijan vaatetus on hillitympi kuin nykyisin

Lapset säkkiin

Jännityksellä odoteltiin - minkä väristä Pekkaa pukkaa? Nu mustiahan ne olivat, kaikki. Kahdestasadasta Pekasta parillakymmenellä oli kukkia maalattu hieman poskeen, siinä se. Harmi, vuosi-pari sitten oli enemmän yritystä, nyt palataan aikalailla vanhaan.

Kukkapekoilla on pientä sotkua naamassa ja havaijilaiset leit (kukkakranssit) kaulassa.
Sinterklaasiin kuuluu myös jokunen laulu. Ei niin vahvasti kuin joululaulut, niitä ei radiossa tai kaupoissa soiteta, mutta lapset laulavat, mm ukkelia odotellessa laulatettiin. Olletikin, jos Sinterklaas käy kotona sille myös sopii laulaa - Sinterklaaseja vuokrataan siinä missä joulupukkeja kotikäynneille Pekan kanssa.


Saapumisen ja lahjaillan välillä lapset vielä laittavat kengän esille kotona, yleensä siinä on porkkana Sinterklaasin hevoselle tai esim piirustus Sinterklaasille. Kenkä jätetään savupiipun tai ikkunan luo. Aamulla kengästä löytyy sitten namia, marsipaania, pikkulahja tai suklaakirjain.

Eri sortin suklaakirjaimia

Kenkiä saa jättää myös mm ruokakauppoihin, jotka sitten muistavat lapsia jollain pikkulahjalla. Aiempina vuosina oli isoja kenkätelineitä, nyt jouduin jopa hieman kiertämään, ennenkuin löytyi kuvattava. Ehkä ruokakaupat ovat hieman poistaneet ko lahjontamallin. Sen sijaan isoimmalla kauppaketjulla, Albert Heijnillä, on tänä vuonna "hyväpussi"-kampanja (goedzak): täytä pussi vanhoilla leluilla ja ne jaetaan sitten tarvitseville (vähävaraisille), että kaikki saavat lahjoja.

Tässä näemmä jo lahjoja laiteltu. Ja kenen lapsella on isot Doctor Martensit?

Varsinaiset lahjat jaetaan sitten Sinterklaasin syntymäpäivän aattona. Sinterklaas on Hollannissa paljon suurempi juhla kuin joulu, vaikka 5.12 ei edes ole vapaapäivä. Tarpeen mukaan lahjailta sitten välillä suunnitellaan jo aiemmin eli tänäkin vuonna moni perhe juhlinee jo edeltävänä viikonloppuna. Sinterklaas on lasten juhla ja lahjoja jaetaan lähinnä heille (ja paljon!). Aikuisten lahjat ovat ennemmin vitsejä tai kepposia. Ja Sinterklaasillallinen ei ole mikään sen kummempi juhla-ateria.

Aikuisten lahjoilla on nimikin, surprise, joka laustutaan hollantilaisittain syrpriise ja jonka idea on, että lahja näyttää joltain ihan muulta kuin mitä se on. Täällä linkissa ideoita, joten ennen ko iltaa askarrellaan viikkotolkulla. Myös riimittely kuuluu asiaan. Lahjan saajalle tehdään - yleensä pikkuilkeä - runo joka sitten luetaan jakotilaisuudessa. Runoja löytyy toki netistäkin pilvin pimein - usein ne ovat 3-5-säkeisiä, eli suht pitkiä.

Erilaisia lahjapakkauksia.

6.12 Sinterklaas sitten palaa Espanjaan. Viime vuonna järjestettiin muutama pienimuotoinen paluujuhlakin, mm autistisille lapsille homma on sitten selkeämpää (hän tulee => hän menee). Samoin 6.12 siivotaan sinterklaaskoristeet. Kiirettä pitää kun uusitaan liikkeiden ikkunat ja ostetaan joulukuuset. Joulukuusi pystytetään samantien mutta mm tonttukoristeita tällä ei ole, koko tonttu-käsite on tuntematon. Eikä joulukalentereita, koska joulukuun eka viikko menee vielä ihan muissa merkeissä. Eikä adventeistakaan ole yleisesti puhetta, en tiedä onko uskovaisilla? Saati Luciasta.

Jouluna ei jaeta pahemmin lahjoja, ehkä 1/nenä ja ehkä lähinnä aikuisten kesken. Sen sijaan jouluna ollaan muuten juhlavampia ja syödään juhlaruokaa, sukuloidaan yms. Myöskään mitään vakioruokaa ei ole, eikä vakioleivonnaisia. Vapaitakin on vain kaksi.

Jouluinen kuvituskuva

Nyt tähän jouluttomuuteen on niin tottunut, että melkein hämmästelin viime viikolla joulupukkia Portugalilaisessa ostoskeskuksessa. Vaikka muu Eurooppa aloittaa jouluvalmistelut noin lokakuussa, täällä siitä ei näy vielä mitään. Mikä on harmi.

Itse aloitan joulunvieton (koristelun) kyllä jo joulukuun alussa. Tai kuten tänä vuonna - toukokuussa. Tosin näytin lähinnä Mustapekalta, koska ratsastukypärän lippa varjostaa kasvot. Ja koska heppakin on valkoinen, Sinterklaas olisi ehkä sopinut paremmin.

Hyväntekeväisyysnaamiaisratsastus.
Siinä sivussa mustapekkakeskustelu jatkuu. Tällä viikolla turvallisuus- ja oikeusministeri Van der Steur julkaisi virallisen kirjeen, jossa linjasi, että Mustapekan tulee seurata aikaansa. "Hallitus tunnustaa, että Mustanpekan tulkinnat voivat paikoin johtaa negatiivisiin stereotypeerauksiin".  Kun lausunto tuli julkisuuteen ministeriöissä syttyi paniikki (sanavalinta paikallislehdestä). Van den Steur oli tsekannut kirjeen muutaman ministerikolleegan kanssa, mutta esim saman puolueen (VVD) pääministeri Rutte ei ilahtunut. Hän ei halua hallitustason puuttuvan Mustapekan ulkonäköasiaan ja hänen ministeriönsä vaatikin, että Van der Steur laati uuden kirjelmän, jossa pehmensi linjaustaan. Lisäksi pääministeri ilmoitti olevansa itse Mustanpekan ystävä.

Moisen "paniikin" taustalla lienevät myös maaliskuun tulevat vaalit. Tosin pääministeri Rutte on aiemminkin puolustanut Mustapekkaa nyky(mustassa) muodossaan.