Haarlemin tunnetuin suomalainen oli jätti Cajanus. Hänestä olen kirjoittanut jo heti blogin alkuaikoina, tyyppi löytyy myös Wikipediasta.
Jo reilun vuoden ajan hänelle on puuhasteltu oopperaa ja nyt ensi-ilta on lähellä. Ooppera on ainutkertainen spektaakkeli ja esitetään Haarlemin suurkirkossa vain 4 kertaa (+ kaksi kenraalia, aikataulu täällä). Lipunmyynti on ollut ja jonkin aikaa auki (liput noin 30 euroa) ja nyt näkyy katukuvassa myös mainoksia.
Joo, sataa.
Oopperan lisäksi on parikin luentoa ja näyttely Haarlemin Museossa. Jo tammikuussa Klub van Lange Mensen (KLM) järjesti pitkien ihmisten kokoontumisajot Cajanus-teeman ympärille.
Monestako suomalaisesta on tehty ulkomailla oma ooppera? Aika ainutlaatuinen juttu tämä.
Jokaisessa kielessä on omia sanoja, joita ei voi muille kielille kääntää [yhtenä sanana]. Suomen kielestä ensimmäisenä tulee mieleen sisu, mutta google löytää myös sanat tarjeta tai kelirikko, puhumattakaan tsiljoonasta lunta tarkoittavasta sanasta.
Hollannin kielessäkin tällaisia tietenkin on, joista ensimmäisenä blogissa klunen [klyynen], luistimilla kävely. Sanakirja tarkentaa: luistimet alla rantaa myöten kävely. Kyllähän luistimilla satunnaisesti kävellään, vaikkapa pukukopista jäälle, mutta ei kait asialle nyt omaa verbiä tarvitse keksiä?
Luistelua Spaarne-joella vuonna 2012.
Hollannissa pakastaa satunnaisesti talvisin niin paljon, että kanavilla tai muilla vesistöillä voi luistella. Itse olen sen kokenut kaksi kertaa, 2009 ja 2012. Tänä talvenakin on ollut yritystä, ja vieraillessani Oostvaardersplassenilla oli myös ollut noin viikon ajan pikkupakkasta, joten kahvion takana luisteltiin. Jäällä oli jo vettä ja muutama plutausavantokin, mutta syvyyttä lätäköllä vain 40-50 cm eli hengenvaaraa ei ollut. (Seisoin hetken jäällä, mutta en kyllä olisi uskaltanut lähteä luistelemaan).
Ne kerrat kun on voinut tosissaan luistella olen tietenkin kaivanut kouluaikaiset kaunoluistimet naftaliinista ja eikun menoksi. Pääosa holskeista luistelee retki- tai kilpaluistimilla, kaunoluistimet tai hokkarit ovat poikkeuksia. Ensimmäistä kertaa menin jäälle pellon reunasta Noordwijkissä. Jätin luistinten suojat (80-luvun puukalikat!) ja kengät rantaan ja lähdin suhaamaan. Ihmettelin kyllä, miksi kaikilla oli suojat mukana käsissään.
Vesitekniikkansa myötä Hollanti on täynnä ojia ja kanavia, joten retkiluistelu on astetta urbaanimpaa kuin järven kiertäminen. Reitillä on nähtävyyksiä ja risteyksiä. Ja siltoja ja matalikkoja.
Tästä se lähti, 2009, kukkapeltoja ympäri.
Ja nämä sillat ja matalikot aiheuttavat klunen-verbin tarpeen. Sillä niiden kohdalla vesi voi olla - ja usein onkin - sula. Mutta kahden sillan väliä eestaas on tietenkin tylsää, joten siinä kohtaa noustaan maalle, kipitetään sulakohdan ohi ja matka voi jatkua. Eli kävellään luistimilla maata pitkin. Ja siksi ne suojatkin ovat mukana! Näin myös konttausta luistimet ilmassa, onneksi itse tajusin ottaa suojat mukaan kun lähdin 2009 seuraavana päivänä vähän reilummalle kierrokselle.
Niinpä, jos kertoo luistelureissustaan vaikkapa työkaverille voi vastakysymys helposti olla: jouduitko paljon klyynaamaan?
Matkalle voi osua kaikenlaisia esteitä.
Paikoitellen kävelyä helpottamaan oli jopa levitetty kumimattoja.
Kuvassa kumimattoa, jos tarkkaan katsoo.
Tällä vuoden 2009 luistelureissulla luistelin kait lähemmäs 20 km. Ja eksyin, lopulta kyselin per risteys ihmisiltä, misspäin moottoritie A9 on, autoni oli Uitgeestin liittymän läheisyydessä.
Autoni rivissä, taustalla moottoritien kaide. Ojaa myöten liikenteeseen.
Toivotaan, että joku talvi vielä onnistuisi, luistelu kanavia taikka pellonreunoja myöten on ylettömän mukavaa! Ja kun osaan ottaa suojat mukaan voin myös klyynata niin paljon kuin sielu sietää.
Edellisessä (ja tähän mennessä ainoassa) hamppukirjoituksessa kerroin Hollanin kierosta ajattelusta. Hamppu on laissa kielletty, mutta suvaitaan, eli hampunkäyttäjää tai myyntipisteen (coffeshopin) kautta myyjää ei rangaista. Kuitenkin hampun kasvatus ja maahantuonti on kiellettyä. Hollannissa puhutaankin käsitteistä etuovi / takaovi. Etuovi on jotenkuten säännelty mutta kuppilan sisäänosto ja tavarantoimitus on virallisesti kielletty, ts takaovi on laitonta touhua.
Kuva Wikipediasta.
Aiheesta on keskusteltu vuosi(kymmen)tolkulla ja nyt sosiaali-liberaalin D66 - puolueen Vera Bergkamp on laittanut alulle lakialoitteen takaovenkin sääntelyksi. Käytännössä hampunviljely Hollannissa tulisi (tietyissa rajoissa) lailliseksi.
Nykyisellään arvioidaan, että Hollannissa on noin 30 000 hamppuviljelmää. Viime vuonna (2016) paljastui 5856 kpl, mutta yhtä nopeaan kuin yksi suljetaan toinen jo avataan. Niitä on ladoissa ja teollisuushalleissa, mutta myös kodeissa ja puutarhavajoissa. Viljelmä syö paljon sähköä, joka yleensä otetaankin laittomasti sähkötolpasta tai -kaapista. Se tuottaa myös lämpöä ja kosteutta. Esim muutama viikko sitten oli lunta muutaman päivän ajan ja poliisit saivat heti Den Boschissa yhden plantaasin haaviinsa, koska lumi katolla oli sulanut.
Bongaa kuvasta hamppuviljelmä. Kuva ylläolevan linkin uutisesta, ottanut Bart Meesters.
Coffeshopinpitäjien tulee pyytää kunnalta suvaitsevaisuusmenettelytapaa (gedoogbeleid), pormestari arvioi anomuksen. Pormestari määrittää kuinka paljon varastoa coffeeshoppi saa pitää.
Kannabista saa ostaa vain valtion suvaitsemilta kasvattajilta
Kannabis toimitetaan suljetuissa pakkauksissa, joissa max 5 grammaa. Pakkausessa on oltava pakkausseloste.
Viljelijät saavat toimittaa kannabista vain suvaituille coffeeshopeille.
Edelleen mm vienti - jota suuri osa nykykasvatuksesta on - olisi laitonta.
Hollannissa on kaksikamarijärjestelmä eduskunnassaan, ensimmäinen ja toinen huone. Lakialoitteen täytyy läpäistä molemmat. Poliittisten puolueiden osuudet huoneissa vaihtelevat. Lakialoite meni tiistaina 21.2.17 läpi Toisesta huoneesta äänin 77 - 72. Kuitenkin puolueet, jotka olivat lakialoitteen puolesta Toisessa huoneessa ovat vähemmistönä Ensimmäisessä.
Lobbaus Ensimmäisen huoneen (jota joskus myös senaatiksi kutsutaan) suuntaan on tietenkin heti käynnissä. Kristillisdemokraattien kansanedustaja kysyy miten lapsille voi selittää kannabiksen haitat, jos valtio sen sallii? Lain vastustajat pelkäävät, että Hollannista tulee "Euroopan hamppulato".
HD 22.2.2017. Kuvassa lakialoitteen jättäjä Vera Bergkamp
Laki siirtyy nyt hiljaksiin Ensimmäisen huoneen suuntaan. Kuitenkin välissä on mm vaalit (15.3 on Toisen huoneen vaalit. Toinen huone (Twede kamer) valitaan suorilla kansanvaaleilla. Ensimmäinen huone (Eerste kamer) provinssien valitsijamiehillä) ja tähän voi tulla vielä kyselykierroksia yms. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, että takaoven säännöstelyyn puuttuva aloite on ylipäänsä mennyt läpi edes kakkoshuoneesta. Palaan aiheeseen kun kerrottavaa on.
Muutama viikko sitten kerroin Flevolandin kuivatuksesta. Koko lääni kuivatettiin 50-60-luvulla. Alueen länsireunaan oli ajateltu teollisuutta, mutta se jäi ensi hätään kosteikoksi. Pian siellä kasvoi reippaasti ruokoa ja sinne alkoi eksyä yhä enemmän lintuja, jopa harmaahanhia, joita ei Hollannissa oltu nähty kymmeniin vuosiin. Kun teollisuus antoi odottaa itseään biologit alkoivat kiinnostua alueesta ja vetosivat kosteikon säilytyksen puolesta. Paikka sai nimekseen Oostvaardersplassen, Idänkävijän lätäköt.
Alueella on hevosiakin.
Tietenkin päätös jättää kosteikko kosteikoksi vaati (taas) ihmisten puuttumista. Jotta kosteikko ei pääse kuivumaan ympäröitiin 1975 3600 hehtaaria vallilla ja laitettiin pumput pumppaamaan vettä kosteikkoon / suohon (joka vain 10 vuotta sitten oli pumpattu kuivaksi!). Noussut veden taso houkutteli yhä lisää lintuja, jotka viettävät sulkasatoaikansa ruo'ikoissa. Mutta, pelkkä ruoko ei riitä, ennenkuin hanhet palaavat pesimisalueilleen niiden täytyy laiduntaa. Eli tarvitaan laidunmaata.
Ruokoa.
Metsikköä.
Vettä
Niinpä - 70-luvun lopulla - kosteikon oheen perustettiin laitumia. Ja niitähän pitää hoitaa ja mikäs siihen parempaa kuin karja. Ja kun nyt oltiin oikein tosissaan luontoa tekemässä, tarvittiin alkukarjaa. Laitumet kuitenkin osuivat myös kaupallisten maanviljelijöiden silmiin ja taistelu luonto <> tehotuotanto vei jokusen vuoden. Vuonna 1983 vasta päästiin istuttamaan lehmiä alueelle. Osaltaan "luonnon" voittoon vaikutti päätös antaa rautatielinjan kiertää alue. Tosin aluetta on sittemmin vielä laajennettu hieman, joten loppupeleissä rautatie halkaisee alueen.
Maalajit: keltainen ruokosuota, eka vihreä kosteaa ruohomaata, toka vihreä ruohoa (laidunta), oranssi semimetsikköä, tummanvihreää kutsuvat metsäksi. Ja junarata mutkineen.
Rautatiehen liittyykin anekdootti. Vuoden 2005 maaliskuussa alueelta bongattiin ei-koskaan-ennen-hollannissa-nähty munkkikorppikota jota ihmeteltiin 6kk kunnes se kuoli junan nokkaan.
Luontoa - ja juna.
Näkymä näköalanyppylältä länteen. Selän takana laitumet (ja hevoset), junaradan takana kosteikot.
Koska eurooppalainen alkulehmä oli kuollut sukupuuttoon Puolassa 1967 etsittiin mahd lähisukulainen ja päädyttiin Heckin alkuhärkään, joka on alkuperäisen alkuhärän kuoltua risteyttämällä tehty, sitä muistuttava nautalaji. Lehmien jäljiltä ruoho jää vielä suht pitkäksi, joten 1985 alueelle tuupattiin Konik-hevosia (puolalainen kestävä ponirotu) syömään ruohon lyhyemmäksi. Ja vielä 1992-1993 istutettiin saksanhirviä, jotka taas osaltaa syövät mm kaarnaa puista ja pensaista auttaen näin, ettei luontoalue pusikoidu.
Heckin alkuhärkiä Oostvaardersplassenilla 2004. Lähde: Wikipedia, kuvan ottanut GerardM.
Konikeja. Hän korvasta vetää.
Taitaa tulla varsa.
Käytännössä kaikki isommat eläimet ovat lintujen "palveluksessa". Luontoalueesta suurin osa on kosteikkoa ja avovettäkin on reippaasti. Reunamilla on sitten laitumia ja metsikköä. Aluetta halkoo junaradan lisäksi muutama autotie ja paljon tietenkin polkuja ja reittejä ihmisille. Lintujen kurkkimiseen on rakennettu kopperoita.
Niitä lintuja.
Linnunbongauskoppero - ja voimalinja.
Tuolta tieltä bongasin hevoset tullessani.
Ja tietenkin alue on aidattu. Ja lohkottu, joten "luontokävelyllä" saa aukoa portteja vähän väliä ja "villieläimiä" siirrellään tarpeen mukaan lohkolta toiselle. Niitä ei lisäruokita, mikä aiheuttaa paljon kritiikkiä ja oikeisjuttujakin on ollut. Kun taas ollaan Hollannin "luonnon" ongelmien alkulähteillä: vähänkin kovempi talvi ja lehmiä, hevosia ja kauriita kuolee nipuissa. Koska luonto on aidattu ja "villieläimillä" on yhtä vähän vaihtoehtoja kuin eläintarhassa. Pakoon ei pääse.
Ei eksy vaikka yrittää. Ja junahan kuuluu kauas ainakin. Itäreunalla pauhaa A6-moottoritie.
Hollannin luontopolut vahvistetaan usein rakennusjätteellä, eli laatankappaleilla.
Kaikesta huolimatta alue on saatu jopa Naturan piiriin. Ja pari vuotta sitten siitä tehtiin elokuva, De Nieuwe Wildernis eli Uudet erämaat. Onhan filmillä hienoja kuvia, mutta kerronta on Disneymäistä ja tarkkana on saanut olla kuvakulmien kanssa, ettei taustalla ole tie / junarata tai sähkölinja.
Itse menin tietenkin lähinnä hevosia bongaamaan. Niitä löytyikin (tien vierestä, bongasin ne jo autolla tullessa) isohko lauma. Oikeassa luonnossa hevoslaumat ovat pieniä, siinä on ori ja jokunen tamma. Ja toinen laumatyyppi ovat poikamieslaumat jotka vanhetessaa yrittävät riistää oriilta tammoja itselleen. Ostvaardersplassenilla nuoret oriit ovat omassa laumassaan (jota en nähnyt) ja loput epäluonnollisessa megalaumassa. Hevosia oli ehkä parisataa ja laumassa oli tammoja ja jokunenkin ori.
Valokuva De Nieuwe Wildernis valokuvakirjasta (filmin jatke), jossa näkyy, että ruohomaa oli alunperin kaavoitettu.
Jos Oostvaardersplassenin googlettaa ja katsoo kuvia siellä on aina tappelevia oriita. Meinasin, että kyseisin kuvan nappaaminen vaatii oikeaa luontokuva-asennetta, oikea aika vuodestaa ja viikkojen päivystystä. Vaan eihän tämä ole luontoa.
Taustalla tie, aitoja ja kylttejä...
Koska oriita oli laumssa useampia näin kolme kahnausta sen 1,5 tunnin aikana kun laumaa katselin. Kuvia oli helppo ottaa, eläimet ovat ihmisiin tottuneita ja varsat tulivat jopa uteliaina nuuhkimaan niskaa. Tällä erää hevoset olivat ok lihavuuskuntoisia, joten tänä vuonna tuskin tulee joukkokuolemia. Kuitenkin paikassa jossa nyt seisoivat ei ollut oikeastaan mitään syötävää, paljon hamuilivat myös puiden oksia tai ruokoja aidan toiselta puolelta. Toivotaan, että lauma siirretään pian paremmille apajoille.
Paikassa on tietenkin myös kävijäkeskus ja kuppila. Hupaisana yksityiskohtana keskuksessa oli survival-seinä avaruuseväineen.
Avaruuseväät alhaalla oik. Lisäksi hätävaloja, kompasseja, ensiapupakkauksia ja puukkoja mm.
Täällä tulee radiosta tunneittain - työpäivinä puolitunneittain - liikenneinfoa. Se onkin tarpeen, koska ruuhkia riittää ja jos on ajan tasalla ehtii ehkä kiertää vielä pahimmat. Tai jättää lähtemättä.
Kaupallisilla radioasemilla luetaan myös liikkuvat tutkat. Peltipoliisit nyt itse kullakin on tiedossa, joko koska reitti on tuttu taikka koska kaikki navit piippaavat. Ja välimatkamittauksista ilmoitetaan myös kyltein ja ne osataan kanssa hyvin. Mutta ylläripollariin ei voi varautua, paitsi radiota kuuntelemalla.
Tähänkin juttuun inspiraatioa paikallislehdestä. Kuva HD 10.2.2017, heillä oli neljän päivän sakkospecial, tilastoja yms.
Entimuinoin radioille kait sitten vaan kuuntelijat ilmoittelivat, mutta viime vuosina Flitsmeister-sovellus on vallannut reilusti alaa ja sieltä luetaan useimpien radioidenkin ilmoitukset. Flitsmeisterin voi ladata kännyyn ja se piippaa tutkat. Siinä on myös helppo valikko, josta ilmoitella. Käyttäjiä on miljoona ja kun tutkan paikka on x kertaa ilmoitettu se alkaa piipata. Vastaavasti sen poistumisen voi ilmoittaa.
Sovelluksen kautta voi myös ilmoittaa onnettomuuksista ja ruuhkista. GPS kerto koordinaatit Flitsmeisterille, joten käyttö on yhden napin painallus (mikä on viime peleissä sekin ajaessa hieman kyseenalaista). Lisäksi sovellus valvoo, että ilmoitus on tehty liikkuvasta autosta, joten pientareella seisoksivan poliisin "ei täällä tutkaa ole"-ilmoitukset filtteröidään pois.
Oik kystään tutkasta, näitkö? Joo / Ei / En tiedä.
Kaikkien moottoriteiden ja provinssiteiden (maanteiden?) varrella on hehtometritolppia, eli joka sadas metri ilmoitetaan sijainti. Niinpä tutkatkin on helppo ilmoittaa autoilijoille: tutka A9:llä välillä Amstelveen - Alkmaar (tässä järjestyksessä tarkoitaa Alkmaarin suuntaan) hehtometritolpan 35,9km kohdalla.
Taaempi kyltti on rinnakkaisväylällä, siksi siinä on "B".
Tutkanpaljastin on autossa kielletty, mutta tämä tutkien ilmoittelu on sallittu. Poliisi perustelee, että tutkan tarkoitus on saada ihmiset ajamaan rajoitusten mukaan. Ja jos ihmiset tietävät tutkasta he ajavat rajoitusten mukaan - tavoite saavutettu! Aika kiemuraista ajattelua, kun juuri ennen ja heti jälkeen voikin varmasti "sakkovapaasti" hurjastella.
Näemmä Flitsmeister toimii lajemminin, mutta esim Ruotsissa ei tutkista saa ilmeisesti ilmoitella.
Alunperin yritys on Hollantilainen, perustettu 2009 parin it-pojan harrastusrakentelusta. Vanhassa haastattelussa sanovat, että 30 km/h alueiden tutkia ei oteta mukaan "Olet mulkku jos ajat 100 km/h taajamssa" toteaa toinen perustajista. Hyvä niin.
Kotini lähikanavan reuna uusitaan. Tätä on edeltänyt vuosien taistelu, mm siitä saako puut kaataa vai ei. Mutta reunus nyt vaan on niin huonossa kunnossa, että pakko se on uusia ihan pohjia myöten. Tottakai lopuksi istutetaan uudet puut.
Avohakkuu.
Aiheesta tuli info koteihin ja siinäpä oli hauska yksityiskohta - jos on kovin kiintynyt [kotinsa edessä seisovaan] puuhun siitä voi teetättää esim leikkuulaudan. Haarlemin lehdessä haastateltiin yhtä kanavan asukasta. "Tunnistan kotini edessä seisoneen puun nytkin [kun se makaa maassa]. Katselin sitä ennemmin kuin tv:tä. Puu oli aina täynnä kyyhkysiä. Kyllähän ne sitten kakkivatkin, mutta ei se minua haitannut. Kyyhkyset ja niiden touhut oli hieno näky. Puuhan ei ollut vain oksia ja lehtiä vaan kokonainen ekosysteemi."
Haastatellulla tuskin on autoa. Kuva samalta kanavanpätkältä viime kesältä.
Toinen asukas on jo päättänyt laitattaa puusta uuden olohuoneen pöydän.
HD 3.2.2017
Hmmm. Leikkuulauta kyllä hieman kiinnostaisi. Olisihan se kiva jos sillä olisi tarina ja menneisyys.
Harrastan hevoseni kanssa myös kärryajelua. Kun yritän vältellä kaikkein vilkkaimpia teitä joudun välillä pienemmille teille joilla läpiajo on estetty tolpilla. Hevoskärryt ovat autoa kapeampia ja useimmiten mahdun sujahtamaan ohi. Kuitenkin olen kertaalleen jumittanut tolppaan ja joutunut purkamaan valjastuksen kokonaan, joten jos mahdollista hankin tolppa-avaimen, jotta voin kaataa tai poistaa tolpan tosipaikan tullen. Useimpiin tolppiin menee (jonkunkokoinen) kolmioavain, eihän lakaisukone- tmv tienhoitohenkilöilläkään voi olla kymmeniä avaimia.
Mutta yhdessä tolpassa on oikea lukko. Ihan kunnon riippulukko. Onkohan se takana olevan talon privaattitolppa, vai? Joten meinasin, että tarkistanpa lukon, ties vaikka siihenkin menee joku kolmio- tai neliöavain.
No ei mene, vaan Abloy-avain! Erinomaisen omituinen suomibongaus tämä, keskellä ei mitään. Täällä ei (ainakaan niin kauan kun täällä asun, eli yli 10 vuoteen) Abloy-lukkoja myydä, enkä usko suutarin osaavan tehdä avaimista kopioitakaan.
Miten lukko on tänne päätynyt? En taida kehdata soittaa ovikelloa kuitenkaan.
Elokuussa kirjoitin Afsluitdijkistä, eli siitä kuinka Zuiderzee-merestä tehtiinkin IJsselmeer-järvi. Tämän toimen taustalla oli turvallisuus, iso loiskiva meri aisoihin. Hollannista niin paljon on merenpinnan alapuolella, että tulvia ei sovi riskeerata. Afsluitdijk-projekti oli kuitenin vain osa isompaa kokonaisuuttaa, Zuiderzee-töitä. Jo ennen afsluitdijkiä oli kuivatettu pieni osa Hollannin pohjoiskärkeä ja 1900-luvun puolivälissä kuivattelussa päästin oikein tosissaan asiaan. Tehtiin uusi lääni!
Vanhalla kartalla näkyy Zuiderzee ja kaksi saarta, Urk ja Schokland (kartalla jostain syystä eriniminen). Amsterdam on alavasemmalla, nippanappa ulkopuolella. Lähde: http://www.documentatiecentrumurk.nl/
Ensin suoritettiin pohjatutkimusia, olihan turha kuivattaa hiekkamaata, jolla mikään ei kasva. Ensimmäinen kuivatus oli Noordoostpolder (Koillispolderi, ks Dijk ja Polder -kirjoitus sananselitykseksi), joka valmistui 1942. Ja kas, Urk ja Schokland eivät enää ollet saaria, vaan manteretta.
Lähde: Google Maps. Väristä näkyy, että Schokland ja Urk ovat hieman korkeammalla kuin muu ympäristö.
Sitten kuivatettiin itäinen Flevoland (1957) ja viimeisenä eteläinen Flevoland (1967). Kaikissa kuivatuksissa kaava on sama. Ensin rakennetaan valli (dijk) ja sitten pumpataa vesi pois. Kas näin oltiin näppärästi kehitetty uutta viljelysmaata ja tilaa kylille ja kaupungeille. Ja tietenkin alueilla on edelleen pumput toiminnassa, jotta vesi ei pääse valtaamaan alaa takaisin.
Kun muutin Hollantiin, helmikuussa 2005, asuin ensimmäisen viikon Almeressa, joka on kaupunki eteläisessä Flevolandissa. En tiennyt Flevolandista enkä kuivatusvimmasta mutta aika pian totuus valkeni. Sillä alue on melkein surrealistinen. Kaikki on ihmisen tekemää. Tottakai kaikkin kaupungit ovat aina ihmisen kätten työtä, mutta Flevolandissa myös metsät, pienet järvet ja muut vesistöt ja niissä olevat saaret on tehty piirustuspöydällä. Ja kun kävelin ensimmäisiä askeliani Hollannin maaperällä en voinut kuin ihmetellä suoraviivaisia metsiä - puut oli istutettu riviin.
Luonnollisia metsiä Almeressa.
Kuva valokuvasta helmikuulta 2005, puut suorissa riveissä.
Tekovesistö.
Ja koska koko paikka on syntynyt 70-luvulla talokanta on sen mukaista. Tilaa on enemmän kuin vanhemmissa kaupunkiasunnoissa, mutta kokonaisuus on aika tylsä ja kuvaa aikaansa hyvin.
Kuvattu mukavan harmaana tammikuun päivänä 2017. Ylävasen talonpääty oli ensimmäisen viikon asumukseni.
Ja tietenkin Flevolandissa on sitä peltoa. Unohdin kuvata kuvausmatkalla, joten lainataan Googlen Street Viewstä.
Tasaista on.
Kun kävin viime kuussa uudelleen kävelemässä alkumaisemissa näitä viivasuoria metsiä oltiinkin kaatamassa. Infokyltti kertoi, että hakkuilla haetaan monimutoisempi metsiä, jotka ovat vähemmän alttiita sairauksille. Näin Flevolandin "luonnon" ensimmäinen kierros kesti vain 50 vuotta.
Viivasuoruus näkyy edelleen, mutta puolet puuttuu.
Hän jumitti ojaan.
Ei saa kiipeillä!
Kävelyllä bongasin myös puistopuita, joissa poistettujen oksien kohtiin oli muodostunut silmiä. Huiman näköisiä. Puulajia en osaa tunnistaa, varsinkaan lehdettä.
Flevolandin kuivatus aiheutti tietenkin myös suuria muutoksia mm Elburgin ja Harderwijkin kaupungeille. Entisistä kalastajayhteisöistä tuli kuivatuksen myötä sisämaankaupunkeja. Kaupungeissa näkyykin edelleen paljon viitteitä vanhaan kalastumenneisyyteen, mm katujen nimissä.
