Kauristaustoja

Jee, myös Amsterdamse Waterleidingduineilla on ammuttu muutama kauris! (Viikko sitten kirjoitin Kennemerduinenien kaurispaistista).

HD 30.3.2016

Lienee aika taustoittaa Amsterdamse Waterleidingduinenien (AWD) kaurisprobleemaa hieman. Kauriit (tarkalleen ottaen kuusipeurat) eivät kuulu alunperin Hollannin luontoon. Edellisessä kirjoituksessa kerroin Prinssi Maritsin istuttaneen ensimmäiset kauriit Haagin dyyneille jo vuonna 1593. Koska dyynialue Haagista Vogelenzangiin (missä AWD on) on jatkuvaa, voisi kuvitella kauriiden 400 vuodessa laajentuneen kaikkialle ihan ihtestään. Kuitenkin paikallislehti (ylläkuvattu juttu) kertoo, että AWDyyneillä kauriita on bongattu vasta 1990-luvulla. Arvellaan, että ne on istuttaneet sinne joko metsästäjät, tai ne ovat karanneet läheisten kartanoiden / puistojen kannoista. Vuonna 2000 kauriita laskettiin alueella olevan noin 150 kpl.

Olen ottanut kuvan itse. Ko alueella niihin kompastuu.

Kyseinen dyynialue en hevoseni tallien vieressä, joten olen voinut seurata kauristilannetta jo yli 10 vuotta läheltä. Jo vasta tänne muuttaneena, kun maastoilin Jesper-ponin kanssa, kauriita oli reippaasti. Ja sittemmin määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Alla on taulukko AWD:n sivuilta kannan kehityksestä. Kauriilla ei tietenkään ole luonnollisia vihollisia alueella.

Nykyisin arvioidaan kauriita olevan jopa 4000 kpl. Jo vuonna 2006 törmäsin niihin ratsain lähes joka maastoreissulla, mutta silloin ne vielä säikkyivät ihmisiä. Ts hevosen kanssa niitä näki (koska kauris ei tajua ratsastajaa vaan vain nelijalkaisen eläimen) mutta jalkaisin harvemmin. Nykyisin näen niitä tunnin-puolentoista maastoratsastuksella 20-200 kpl. Koska kauriita on niin paljon ko alueelta otetut kauriskuvat eivät enää kelpaa luontokuvafoorumeille - kauriin kuvaaminen ei vaadi erityisosaamista.

Ylläkuvattu kauris seisoi näin lähellä hevosten laidunta. Jos suurennat kuvan, siinä näkyvät myös rautalankaviritelmät, joilla kauriit yritettiin karkoittaa laitumilta.

Kauriista on paljon haittaa, ne loikkivat liikenteessä autojen alle, tonkivat ihmisten pihamaat - ja kukkapelloilta sipulit - ja syövät hevosten laitumet. Mutta Amsterdamse Waterleidingduinen on Amsterdamin maa-aluetta (vaikkakin 20 km Amsterdamin kaupungin rajasta), joten valituksista huolimatta asialle ei alkuun tehty mitään. Eihän haitta koskenut Amsterdamilaisia. Lisäksi dyynialue on maksullinen, 2e/hlö, sekä vuosikortit ja ratsastukortit päälle. Kauriit vetävät miljoonia luonnonystäviä, eli miljoonatulot Amsterdamille. Tulppaanipelto- taikka pihavaurioita ei korvata ja autojen peltivaurioista tuli ehkä sadantonnin lasku vuodessa. Mikä on aika vähän vs miljoonat.

Kauriita ratsastuskentän tuntumassa.

Lopulta kuitenkin valitus yltyi sellaisiin mittoihin, että Amsterdam päätti vuonna 2011 rakentaa 17 km aidan ko alueen ympärille. Saavat pellot olla rauhassa ja autot. Ja toimihan se.

Aita

Paitsi että kauriita on liikaa ja talvi 2012 oli erityisen kova. Kauriit olivat tottuneet tulemaan dyynien reunasta (hevosten) laitumille, mutta nyt oli aita vastassa. Väitettiin, että ko alueella olisi tarpeeksi ruokaa kauriille, mutta joko kauriit eivät sitä tienneet tai sitten ne vaan olivat niin ohjelmoituneita laitumiin, etteivät tajunneet kääntyä aidalta takaisin. Sen sijaan ne järsivät puut aidan tuntumassa kaljuiksi.

Järsittyjä puita

Ja siinä sivussa ne kuolivat nipuittain, talvi 2012 olikin myös erityisen kylmä. Tämä kato näkyy myös ylläolevassa kaaviossa, vuoden 2013 pallukka on alle 2012 määrän. Sinä talvena laskin ratsain paitsi eläviä kauriitä myös raatoja, pahimmillaan 5 kpl noin 4km pätkällä (ja tuskin ne kaikki ratsastuspolun laitaan kuukahtivat).

Eläviä kauriita talvella 2012.

Onneksi tulevat talvet olivat vähemmän kovia - tai kauriit oppivat ettei aidan luo kannata jäädä norkoilemaan. Joten kannan kasvui senkun jatkui. Ja vaikka haitta dyynien ulkopuolella pieneni, itse dyyneillä oli kestämistä. Kas kun kauriit syövät kaiken mikä vihertää, ja hiljaksiin tietyt kasvit alkavat vähentyä, jolla on kasvikantojen lisäksi vaikutusta mm hyönteis- ja lintukantoihin, Ts kauriit ryöstösyövät dyynit tyhjiksi ja koko ekosysteemi on tämän vieraslajin takia sekaisin.

Syövä kauris

Ikävintä on, että dyyneillä alunperin asunut otus, metsäkauris, on näiden istutettujen kauriiden (oik: kuusipeurojen) takia myös kyseisellä alueella olletikin sukupuuttoon kuollut. Minulla ei ole metsäkauriista kuvia, sillä niitä näki aina harvemmin, ja viimeisimmän bongasin vuosi-puolitoista sitten. AWDn tilasto on karu.

Metsäkauris on kuusipeuraa pienempi, ja valikoivampi syöjä. Kun nyt ylettömästi räjähtänyt kuusipeurakanta syö ihanmitävaan, metsäkauriille ei jää pöperöä.

Ampumisesta on kiistelty vuosikausia. Luonnonsuojelijat ehdottelevat mm kauriiden siirtamistä kuorma-autoilla Saksaan tai Romaniaan ja ovat vieneet asian jo moneen kertaa oikeuteen. Viimeisin - ampumista puoltava - oikeuden päätös tuli 10.3.

HD 11.3.2016

Tavoite kauris (kuusipeura) -kannalle on 800 kpl. Nyt on 4000sta ammuttu 60, eli muutama tarvii vielä pamauttaa. Kaatolupa on vuoteen 2021 (5 vuotta), mutta nyt pidetään tauko kantavien naaraiden takia. Metsästys jatkuu marraskuussa. Tällä erää metsastäviä metsänvartijoita on 4 kpl, ja vajaassa kuukaudessa on siis ammuttu 60 kpl. Jutussa kerrotaan, kuinka 3 saadaan päiviltä kerralla, ne kun eivät säiky ihmisiä (ja kiväärissä on äänenvaimemmin). Ensimmäisen tiputtua 2 muuta jäi vain pällistelemään. Mutta, vaikka touhu helppoa onkin, niin on siinä savottaa, jos meinaa vielä 3140 ampua.

Ja enemmänkin, kannasta on lehden mukaan naaraita noin 3/4 (urokset hakeutuvat ensimmäisenä alueelta pois seikkailemaan maailmalle, rannan puolella ei ole aitaa). Jos niistä puolet vasoo saadaan laskelma 4000 kaurista miinus 60 ammuttu on 3940, näistä 3/4 naaraita = 2955 ja näistä puolelle vasa on lähes 1500 kauriin lisäys pelkästään tänä vuonna. Jotta 800 kpl tavoitteeseen päästään nämäkin pitäisi vähentää. Saas nähdä.

Ennen aitaa.

Ja ihan ensin seurataan jännityksellä eilisen lehtijutun aikaansaamaa myrskyä, esim yleisönosastolla. Olletikin jutun ajoitus on tarkkaan harkittu, juuri kesätauon alle. Muuten dyynit varmaan täyttyisivät mielenosoittajista. (Eikä olisi ensimmäinen kerta).

Ps. tarkkaavainen lukija ilmoitti, ettei käyttämäni nimitys 'kauris' kuusipeurasta olekaan ihan pielessä. Wikipedian mukaan nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti jo 2008 kuusipeuran nimityksen muuttamista täpläkauriiksi. Kuitenkin nimi kuusipeura on edelleen mm metsästylaissa käytössä ja jo ihan google hakutesti antaa kuusipeuralle enemmän osumia kuin täpläkauriille, vaikka siitä muutama instanssi käyttääkin, esim Luontoportti. Kauris mikä kauris.

Ikkunanpesumafia

Kah, aurinko paistoi pääsiäisviikonloppuna. Ja saatoin havainnoida, että ikkunat ovat pesun tarpeessa.

Vähän on harmaata

Vaan tämäpä ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Itse niitä ei saa pestyä, ne aukeavat joko ulospäin tai ylöspäin, joten ulkopintaa ei voi itse pestä, ellei asu katutasossa. Koska asuntoni on 2-kerroksinen, kerrokset 1 & 2 (pohjakerros on yritys) minun on mahdoton pestä ikkunoita itse. Myös sisäpihan puolella jäävät 2 kerroksen makuuhuoneen ja kylpyhuoneen ikkunat ulottumattomiin (parveke & kettiö toki onnistuisivat).

Aikoinaan, kun ensimmäistä kertaa ikkunanpesijää tarvitsin, soitin keltaisten sivujen perusteella firmalle x. Joka kertoi, etteivät he tule minun alueeelleni. "Kysy naapureilta, kuka tulee teidän kadulle". Kävi ilmi, että Haarlem - ja koko Hollanti - on jaettu ikkunanpesijöiden reviireihin. Meidän kadulle tulee eräs Rob ja muille on turha soitella, saati vertailla hintoja taikka kilpailuttaa.

Milläs tonne yltää?

Havinnoituani pesun tarpeen soitin siis ko Robille, eilen. "Kuule, kävin juuri viime viikolla. 2 kuukauden päästä tulen taas". Voi kun kiva, sitten onkin jo melkein kesä ohi. Tarpeeksi kun rutkutin (ja saisi samaan syssyyn pestä sisäpuolenkin, eli isompi tienesti) ilmoitti armollisesti, että voin soittaa hänelle 10 päivän kuluttua, josko mahtuisin johonkin rakoon. Tosin ko raon pitäisi sitten vielä mahtua minun kotonaoloaikaan, muuten jää sisäpihan puoli pesemättä. (Ja sisäpuolet kaikkineen, mutta ne nyt voin pestä itsekin).

Sisäpihan puolen kylppärin ikkuna

Sinänsä ikkunoiden pesu ei ole kallista, koko homma luokkaa 35 euroa, eli ei paljon kannata itse pestäkään. Pääosa menee myös jatkuvalla sopimuksella - pesijä tulee joka 2 kk ja pesee koko kadun julkisivun puoleiset ikkunat (ja ihmiset pesevät sisäpuolet itse). Itse en ole viitsinyt sopimusta solmia, kun kuitenkin soitan erikseen sisäpihan takia. Nyt vaan osui ajoitus harvinaisen heikosti, mikä siis nyppii.

Uhattu kauris ruokalistalla

Hieman hätkädin ylläolevasta otsikosta männäviikolla paikallislehdessä. Että mitenniin uhattu, niitähän on juurikin liikaa? Tarkempi tarkastelu paljasti, että otsikko olikin "Uhattu kauriista ruokalistalla".

HD 18.3.2016

Jovain, Hollannin luonnostavieraantuneet luonnonystävät taas asialla. Kuten yllä jo mainitsen (ja tästä pitää vielä jossain kohtaa kirjoittaa hieman laajemmaltikin), kauriita on tässä lähidyyneillä aivan liikaa. Ne juoksevat autojen alle, tonkivat pihat ylösalaisin, syövät dyynit kaljuksi ja jopa tuhoavat kukkapeltoja. Alunperin koko laji ei edes Hollantiin kuulunut, Prinssi Maurits istutti ensimmäiset kuusipeurat (joita aion jatkossakin kutsua virheellisesti kauriiksi) Haagin dyyneille 1593.

Koska kauriilla ei ole täällä luonnollisia vihollisia kantoja pitäisi hoitaa ampumalla. Ja tästäkös keskustellaan ja mielenosoitellaan. Lopulta tänä talvena Kennemerduineilla ammuttiin 56 kpl (vähennystarve olisi sadoille). Ja osa näistä toimitettiin ravintolaan Brouwerskolkje. Laaturavintola, jolla edellisen omistajan aikaan oli jopa 2 Michelintähteä. Brouwerskolkje sitten mainostamaan lähiruokaa ja siitäkös riemu repesi.

Kauriita talon pihassa

Lähinnä facebook oli tietenkin kohteena, haukkupostausta haukkupostauksen perään, kuten  "Käsittämätöntä toimintaa, paskiaiset" sekä "Kaikki ammutut kauriit ovat nyt kantavana. Oksentaisin, jos sellaista minulle tarjottaisiin" (vain uroita on ammuttu). Jopa tappouhkauksia. Lisäksi vastustajat varailevat pöytiä mutta eivät tulekaan, josta tietenkin on haittaa ravintolan toiminnalle.

Niinpä Brouwerskolkjen ei auttanut kun poistella jokunen facepäivitys ja siivota mitä siivottavissa oli. Lisäksi he tekivät uhkailusta rikosilmoituksen, ja ainakaan nettisivuilla ei kaurista enää mainosteta. Harmi.

Hollannin luonto 1

Tai pikemminkin "luonto".  Sillä mitään oikeasti alkuperäistä ei enää ole. Kaikki mitä on, on istutettu taikka järjestetty viimeisen 500 vuoden aikana. Ja pääosaa hoidetaan vuosittain hakkuilla, puskutraktoreilla ja erilaisilla laidunnusprojekteilla (lampaita. lehmiä tai hevosia tarpeen mukaan).

Varsinaista metsää ei ole, jotain pikku plänttejä toki, mutta ei paikkaa jossa voisi eksyä (suomalaisen näkökulmasta). Metsät ovat kaikki lehtipuita. Haarlemin oma metsä, Haarlemmerhout, on istutettu jo 1584, joten sillä on jo ikää. Kokoa on reippaat 44 hehtaaria (vrt Helsingin keskuspuisto on 700) ja se jakautuu ison tien halkomana kolmeen osaan joista suurin on 400x500m.

Amsterdamin vastaava, Amsterdamse Bos, on istutettu vasta 1930-luvulla, koon puolesta siinä on hieman enemmän yritystä, 1000 ha.

Amsterdamse Bos

Kun olin vasta muuttanut, asuin ensimmäisen viikon Almeressa. Siellä metsiä oli istuteltu vielä 70-luvulla, ja pahimmillaan suorin linjoin. Kuulemma metsuri välillä kaatoi puun tai pari ja jätti maatumaan luonnollisemman efektin aikaansaamikseksi.

Ehkä metsää paremmin Hollannin luonnoksi voisi kutsuia dyynejä, tai yleisesti hiekkamaata. Niitä on toisaalta lähes koko Hollannin pituudelta rantavallina ja toisaalta muutamankin lunnonpuiston verran keskemmällä Hollantia.

Rantadyynejä

Rantadyynien olennaisin funktio on pitää vesi loitolla. Siksi niitä hoidetaan erityisen tarkkaan ja isomman myrskyn jälkeen dyynien rannanpuoleinen reuna kuhisee puskutraktoreita, jotka siirtelevät hiekkaa taas paikoilleen ja maisemoivat tarpeen mukaan. Dyynien kasvillisuus on niukkaa ja matalaa, itäreunalla on metsäntynkää. Useilla dyynialueilla on vesilaitoksia, vesi suodattuu luonnollisesti hiekan läpi.

"Metsäisempää" dyyninreunaa

Keski-Hollannin hiekka-alueet, mm Veluwen alue ja Loonse en Drunense duinen ja varmaan jokunen pienempi alue, olivat aiemmin metsää. Keskiajalla kaikki oli hakattu pois ja jossain kohtaa puita sitten taas paikoitellen istuteltiin takaisin taloustarkoitukseen. Kuitenkin paljon oli mennyt siinä määrin hiekalle, että paha siinä mitään on kasvatella.

Loonse en Drunense Duinen

Näitä kaikkia, metsiä, dyynejä ja hiekka-alueita yhdistävät:

• Mikään ei ole oikeasti alkuperäistä
• Kaikkia hoidetaan hurjasti
• Useimmat on aidattu - ainakin osittain
• Moniin on pääsymaksu
• Monissa voi bongata eläimiä - lehmiä (yleensä ylämaankarjaa), hevosia (yleensä konikeja) tai lampaita
• tai ns villejä kauriita (varsinkin jos eläimiä on liikaa ja ympärillä on aita bongaus ei paljon onnea vaadi), (pahimmillaan kesyiksi ruokittuja) kettuja, kaneja ja harvemmin villisikoja 
• Ne ovat täynnä polkuja ja teitä, opasteita ja reittejä. Hevosille, ihmisille ja pyöräiljöille erikseen.
• Niitä ympäröivät parkkipaikat, ravintolat, leirintäalueet ja mökkikylät
• Ne ovat kauniilla kelillä (ja joka sunnuntai lähes kelistä riippumatta) täynnä ihmisiä

Ns villejä kauriita, Amsterdamse Waterleidingduinen

Hollannissa ei tietenkään ole jokamiehenoikeutta, tietyilla alueilla poluilta ei edes saa poistua ja lähes kaikki luontoalueet ovat öisin (pimeällä) kiinni / kiellettyjä. Virallisesti marjoja tai sieniä ei saa poimia eikä irtorisuakaan ottaa mukaan.

Dyynipusikkoa

Viimeisestä luontotyypistä, kosteikoista ja Hollannin "erämaasta" (kyllä, eräästä tietystä alueesta alueesta on tehty sen niminen filmi) kerron toisella kertaa. 

ps. Skarppi bongasi ehkä Veluwen tekstin joukosta, että voisiko se liittyä... Kyllä voi, Brad de Veluwen nimi tulee ko luontoalueen pohjalta, kiertoteitse. Ingmanit ostivat aikoinaan kesämökin Suomessa mökkiä pitäneiltä holskeilta. Nämä olivat nimenneet mökin Veluweksi ja niin Brad sai nimensä. Tässä yksi lähde (tiedoksi, lausutaan feilyve), muistelisin lukeneeni tämän kyllä nimekkäämmästäkin (HU?) lähteestä aikoinaan. Wikipediassa tieto on väärä.

Hollannissa ei virvota

Tällä kertaa pieni ajankohtauspostaus. Hollannissa ei ole virpomisperinnettä, mikä selittyykin sillä, että kyseessä on Wikipedian mukaan alunperin ortodoksikristillisyydestä lähtöisin oleva siunaava palmusunnuntain perinne. Hollannin kristillisyys on protestantti tai katolinen, joten itävaikutteita ei ole.

Täällä ei muuten halloweenaillakaan (mikä kuulemma Suomessa nostaa päätään). Onneksi lapset eivät jää ihan tyhjin käsin, marraskuussa juhlitaan Sint Maartenia - ja lauletaan karkkivaihtarina ovilla. Tästä lisää kun aihe on ajankohtainen.

Samaan syssyyn vielä hieman pääsiäistriviaa - täällä pitkäperjantai ei ole vapaa. Tämä on mielestäni hassua, luulisi ko päivän olevan oikeasti yksi kirkollisvuoden pyhimmistä? Toinen pääsiäispäivä kuitenkin noteerataan. Pitkäperjantain nimi on Goede Vrijdag - hyvä perjantai - joka on linjassa mm englanninkielen kanssa. Toisaalta suomenkielinen nimi antaa mielestäni hieman paremman kuvan päivästä, jos mietitään mistä alunperin on kyse.

Noin muuten pääsiäisen viettoon liittyy vahvasti kevään juhlistaminen, vallitseva väri on keltainen ja mainoskieli on kuulas. Painotus on aamiaisella / brunssilla ja tietty perheen kesken. Alla LIDLin 2015 pääsiäismainos (jossa sana 'lente' on itseasiassa kevät).

Suklaamunia syödään kilotolkulla - ei kuitenkaan yllätysversioita vaan täytettyjä foliopaperoituja pikkumunia joita on tsiljoonassa maussa. Yllätysmunalla ei ole täällä funktiota (Kinderiä saa kaupasta kesät talvet ja muita malleja ei ole).

Ja pupu on pääsiäiseläin, tipuun törmää vain hyvin satunnaisesti.

Pupumakkaraa ja keksiä (ja juustoa, ei kuvassa) pääsiäispöytään.

ps. Mämmiä ei tunneta.

Kirjoita se!

Manitsin jo kertaalleen, että hollantilaiset ovat kovia toivottelemaan. Tällä kertaa on vuorossa hollantilainen erikoisuus - toivotteluverbit. Tai toistepäin - lähes jokainen verbi on toivotuksen alku.

Esimerkiksi edellisessä kirjoituksessa mainittu "Werk ze!". Suora, tökerö kännös on "Työskentele se!". Käytännössä tarkoitetaan hyvän työpäivän ja koeta kestään väliltä. Sillä toivotuksesta uupuu täysin adjektiivit kuten 'mukavaa' taikka 'kivaa', kunhan vaan käsketään työskentelemään.

Werken on tietenkin verbi, työskennellä / tehdä töitä. Verbejähän maailmassa piisaa, ja samalla mallilla hollantilainen voi muodostaa toivotuksen ihan mistä vaan teonsanasta. Ja muodostaakin. Ei hetken rauhaa.

Valjakkoaja se!

 Lisää esimerkkejä:

Eet ze! - syö
Rij ze! - aja / ratsasta
Fiets ze! - pyöräile
Slaap ze! - nuku (ts hyvänyötoivotus, tosin kohta "hyvä"puuttuu)
Sport ze! ei vaatine suomennosta
Schrijf ze! - kirjoita
Speel ze! - soita / pelaa / leiki
Spring ze! - hypi esteet (ratsastus)
Shop ze! - ostospäivää
Lees ze! - lue
(...ota sanakirja käteen ja täydennä)

Ihan  jokainen verbi ei tähän taivu. Yleensä toivottelu liittyy jonkiasteiseen suht konkreettiseen tekemiseen, kovin helpolla ei toivotettaisi istumaan. Myöskään matkusta se (reis ze!) ei oikein pelitä. Ja esimerkiksi löytäminen on aika lyhyt hetki, etsimistä taas jo voi toivottaa - zoek ze!

Ja näitä tosiaan käytetään, tallilla esimerkiksi jos lähden maastoon ja joku sen huomaa, heti toivotetaan. Vastaavasti jos lähden kotiinpäin pyörällä niin jo ehtii joku huikkaamaan. Todennäköisesti täällä ei kovin helpolla toivotteluvapaata päivää saisi vietettyä, paitsi kotona istumalla. Blog ze!

Talliesittely 1

Pari kirjoitusta sitten mainittu Hillegom ratsastuskoulu olisi tietty voinut olla ykkönen, johan siinä talli vilahti ja vähän tarhojakin. Mutta Hillegom on lähes normaali talli (pl purettavat rakennukset pihassa) ja yritän valita esittelyihin pääosin talleja, jotka poikkeavat jotenkin suomalaisista. Tämänkertainen taitaa poiketa aikalailla.

Kivanvärinen vuonohevonen tarhassa tallin takana

Kyseessq on nyt jo lopetettu talli. Tai "tallilla", sillä kyseessä oli kolmen boksin sivurakennus lasten leikkipuiston kupeessa kerrostaloalueella. Kun olin vasta muuttanut siellä oli kerran tallipaikka vapaana hintaan 125 euroa. Talli toimi itsehoitoperiaatteella ja muistelisin, että hinnan päälle tuli rehu- & kuivikekustannukset.

Tallin sijainti (tähti), lähde: Google Maps. Ei pahemmin luontoa ympärillä.

Talli edestä + osa puistoa. 3 karsinaa ja huvimaja heinille & oljille.

Tallilla ei ole kenttää eikä maastoja lähimaillakaan. Kerran oli joku paikalla, joka kertoi, että leikkipuistossa on juoksutusympyrän kokoinen hiekka-alue jolla voivat satunnaisesti (tuskin lapsien siinä kirmaillessa) ratsastaa. Mihinkään kovin kummoiseen harrastamiseen sellainen ei kyllä anna mahdollisuuksia.

Talli takaa / tarhoja (ja kaksi hevosista)

Rehula ja lantalava

Sittemmin talli suljettiin, tosin nyt näen Google mapsin katunäkymästä, että tallin reunalla lojuu kärryt. Tallin takaiset tarhat on kuitenkin purettu (ja viimeksi kun kävin paikalla talli oli kiinni ja säpissä). Leikkipuistolla oli aiemmin vuohia ja kanoja yms, olisko heillä sitten heppakin. Tai shetlanninponi, tosin kärryt näyttävät suht isoponikokoisilta.

Google katunäkymä 2014: Kärryt tallin kupeessa

Täytynee käydä tutkimassa!

Aurinko paistaa - katto auki!

Eilen oli kauniin aurinkoinen  päivä ja tallille pyöräillessä pääsin ohittamaan Zandvoortin rantaan menevän autojonon.

Kuvan jonossa kolme avoautoa, vartin pyöräilyn aikana bongasin kaikkineen lähemmäs parikymmentä. Ja kaikilla katto auki - olihan lämpöasteita jopa seitsemän (7)!

Onkohan niillä penkinlämmittimet?

Hollannissa on suhteellisen paljon avoautoja. Rättikattoja myydään enemmän kuin kovakattoisia. Itse kuvittelisin, että kova katto on kivempi (talvella), mutta kuulemma valinnassa painaa eniten ulkonäkö. Kovakattoa ei tunnista avoautoksi kuin asiantuntija, rättikaton bongaa ajokortitonkin.  Ja jos on aurinkoinen sää se riittää, lämpötilasta viis, katto auki ja menoksi.

Asteita ehkä neljä.

Kun poljin kotiin, kuuden maissa illalla, vedin jo sormikkaat käteen. Silti ehdin vielä bongata pari avoversiota. Vaan mitäs noita ihmettelemään, olenhan havainnoinut kattoaukiautoja jopa tammikuussa, lämpötilan ollessa pakkasen pintaan.

Ihana keli, sanos holski. Ei sada.

KVG juristit

Luottaistko näihin?

Useimmat tunnistanevat jutun juonen, onhan KVG esim huonosti kasvatettujen nettifoorumikirjoittajien vakiovastaus useimpiin kysymyksiin. Linkki.

Nimi ei taitaisi toimia Suomessa, vaikka taustalla onkin vanha tuttu 'lakimiesten nimet peräkkäin' -firmannimi.

E-poni

Hevoset jaetaan ratsastuskilpailuissa kahteen luokkaan, hevosiin ja poneihin. Poni on pieni hevonen, sen säkäkorkeus on kansainvälisen ratsatajainliiton, FEI:n sääntöjen mukaan korkeintaan 148 cm. Alle 16-vuotias ratsastaja saa kilpailla ponilla poniluokissa.

Holskit ovat maailman pisin kansa. Tuttujeni joukossa on yli kaksimetrisiä miehiä ja lähes 1m90 naisia. Suuri osa näistä on lähellä aikuispituutta jo murrosiän puolivälissä. Ja sitten pitäisi ponilla ratsastaa?

Vähän pitempi hollantilainen, Frank Schuttert ja Loiza

Onneksi holskit ovat pragmaattisia, joten tähänkin ongelmaan keksittiin ratkaisu - ihka oma luokitus: E-poni! E-poni on 148.1-156.9 cm korkea. Kaikissa muissa maissa tämä olisi jo hevonen, mutta näin hollannin tytöt voivat jatkaa Hollannin kansallisissa poniluokissa "poneillaan".

E-poni tositoimissa

Kuitenkin, jos kisaa kansainvälisesti ei auta kuin pysyä vaadituissa mitoissa. Välillä mittasuhteet ovat sitten hieman pielessä (vaikka lyhyemmillä jalustimilla yritetään piilottaa liian pitkät jalat).

Zoe Kuintjes ja Elin's Noncisdador

Minulla oli Suomessa harjanvarsimitattu noin 153 senttinen Jesper. Pikaisesti ei tietenkään päällepäin nähnyt  minkä korkuinen se presiis on, ja esimerkiksi kilpailuissa tuomarin pöytäkirjassa luki kerran loppukommenttina "Lupsakka poni!". Mutta oikeasti se ei ollut poni, vaan wannabe.

Olikin iloisaa, kun muutimme Hollantiin ja Jesper olikin paikallisesti katsottuna ihan oikea poni! 

Jaottelu tietenkin johtaa siihen että nippanappa E-ponin yli kasvaneet väliinputoajat, 157-165 cm hevoset voivat olla suht edukkaita. Reippaamman pituisen ratsastajan alla 1m 67 hevonenkin on pieni, joten vakavammin (koulu)kisaava ei alle 1m70 hevosia edes katsele.

Alle 170cm pikkuheppa. Nicky Broxterman ja Watoeshi

Ps. Miksi E-poni? Koska viralliset ponit on jo jaoteltu aakkosten mukan A-D, jolloin A on pienin (reilun metrin korkuinen), B melko pieni jne. Kilpailuluokat on sitten rajattu koon mukaan, jolloin samalla kilpailijat ovat suurinpiirtein samantasoisia: pienimmillä poneilla ratsastavat pienemmät lapset eikä olisi kätevää laittaa 8-vuotiasta kisaamaan 14-vuotiaan kanssa.

Tämä taitaa olla B-poni.

Yksityisyys 1

Tälläkin kertaa otsikossa järjestysnumero, uskoisin asiaa riittävän. Yksityisyys on kun hollantilaisille iso asia ja aiheesta on usein keskustelua mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Nyt palataan jo kertaalleen mainittuun aiheeseen - pysäköintimaksut. Aiheesta oli juttua Haarlemin lehdessä helmikuun lopulla.

Ei sakkoa väärästä rekisterinumerosta - HD 27.2.2016

Uudemmissa automaateissa, mm Amsterdamissa, parkkiautomaattiin syötetään rekisterinumero. Se ei edes anna lappua ruuden taakse, sillä numero tallentuu tietokantaan ja lappuliisa näkee sieltä onko maksettu vai ei. Edellisessä kirjoituksessa jo alempi tuomioistuin totesi, että väärin syötetystä rekisterinimerosta ei voi sakottaa, jos autoilija voi todistaa maksaneensa parkkimaksun.

"Sakko on rangaistus rikkomuksesta. Jos parkkimaksu on maksettu rikosta ei ole tapahtunut". Ja se, että syöttää väärän rekisterinumeron ei ole rikos.

Nyt samainen lopputulos / lausunto on saatu korkeammastakin oikeusasteesta. Ja tästäkös säätiö Privacy First ilahtui! He kun ajavat yksityisyydensuojaa, ja mitäs yksityisyyttä se sellainen on, että rekisterinumero pitää syöttää parkkiautomaattiin! Itse kullakin on lupa olla ja parkkeerata mihin haluaa, ilman, että siitä jää jälki arkistoihin.

Nämä autot eivät olleet tässä tänä päivänä 

Säätiö vaatikin heti, että parkkiautomaattien tekstejä tulee muuttaa, automaatin ei tule vaatia rekisterinumeroa. Amsterdam ei kuitenkaan tähän suostu - eihän oikeuskaan tätä vaatinut. Ainoastaan jos täyttää väärän numeron pitää voida todistaa maksaneensa, eli riitauttaa saatu sakko (ja siitäkö ei jää jälkiä arkistoihin?).

KGB was not here

Pääosa uudemmista automaateista toimii vain korteilla, joten samaan syssyyn säätiö vaatii, että automaatit pitää palauttaa vanhaan mallin, jolloin myös kolikot kelpaavat. Onhan maksukorttikin nimellä. Että kolikkomaksua ja lappua ruudun taa niin voi parkkeerata minne haluaa incognito!

Voisikohan veneellä soutaa paikalle salaa?

Hassua kyllä ko säätiö ei ole - ainakaan kovin suureen ääneen - nostanut meteliä julkisen liikenteen matkakorteista jotka ovat myös nimellä. Kas kun suurin yksityisyyden tarve lienee hämärähommamiehillä, ja he eivät julkisilla kulje.

Tuunnettu rosmo Jesse Remmers. Kuvaaja ei tiedossa.