Talliesittely 13

Osuipa sopivasti, epäonnennumero 13. Tähän esittelyyn tuli inspiraatio metsästysjutun kommentista, jossa kysyttiin hevosenpidosta. Poikkeuksellisesti en laita tallin nimeä nyt enkä linkkiä facesivuille. Allaoleva on kaikki totta (ja pääosa löytyi vielä tallipäiväkirjoistani, eli ei tarvitse muistella tai värittää), mutta en halua että tallin pitäjät - jos satunnaisesti googlettavat tallinsa - osuvat blogiini.

Hevoseni jakoi alkuun tarhan 1m90 puoliverisen kanssa. Aika ponilta näyttää (vajaa 160 cm).

Sinänsä tallissa ei ole kauheasti kummempaa kerrottavaa. Hevoseni muutti sinne elokuussa. OK karsinat, ulkona n 9-17, ulkokenttä, juoksutusympyrä ja kävelykone. Maastoihin (metsä) 10 min kävely. Olkikuivitus, ei loimitus tmv-palvelua (kuten ei koskaan Hollannissa, ainakaan perusharrastetalleilla), vettä oli tarhoissa tarjolla ja hoito oli asiallista. Vesiboksi ja ulkonakin harjauspaikkoja.

Sisäboksit. 

Karsinoita oli isossa tallissa 2 riviä plus ulkoreunan ulkoboksirivi. Sekä vanhempi talli jossa vielä joku 15 paikkaa ja kaksi konttia, yhteensä n 55 hevosta. Hevoseni seisoi alkuun kontissa, mikä oli ihan ok kunhan oli happea (ks ed talli), aika pian onneksi vapautui ulkokarsina. Ison tallin sisäratkaisuna oli avoin heinä / olkivintti, mistä tarpeen mukaan tiputeltiin. Aiemmin yskäherkän omistaneena en pidä ko ratkaisua ideaalina (pölisee), mutta kun Marialle oli ulkoboksi niin turha sisäilmaa oli murehtia.

Alkuun kontissa.

Ulkokarsinarivi rakenteilla (rakennusfirman sivuilta), yläluukut olivat päivisin auki.

Huonompi puoli oli, että maneesi puuttui. Kenttä oli 20*60 m ja ihan ok pohja kuidunpalasilla ja hiekalla. Mutta jos/kun satoi vesi jäi kentälle, ja kun tammikuussa tuli hieman luntakin kenttä oli oikeastaan viikon käyttökelvoton. Juoksutusympyrä oli samasta materiaalista mutta vielä huonompi. No, ei ole kuolemaksi, Suomessa olen kokenut pahempiakin kelejä, mutta hieman suunnittelin, että kesän jälkeen muuttaisin maneesitallille. Kunhan sopiva paikka löytyy.

Kentän pohja.

Toinen harmitus liittyi myös talvikeleihin. Tarhat olivat maapohjaisia, pitkiä ja kapeita. Kesällä jonkuntason laitumia, mutta toisin kuin edellisellä tallilla, tarhaa ei pienennetty talveksi kuraantumista vastaan. Sen sijaan reipassateisina aikoina, joita Hollannin talveen mahtuu, ei tarhattu! Jottei ruoho mene pilalle. Tarhauksen sijaan hevoset laitettiin 30 min kävelykoneeseen.

Talvikävelyä.

Hevosellani ei ollut kenkiä eikä super kavionlaatu (kesällä kengät oli sillä kuivat maastotiet kuluttivat mutta talven kuralla pärjäsi ilman). No, eihän sellaista kiveyspohjaiseen kävelykoneeseen sovi laittaa, pahimmillaan hevoset olivat 10 päivää tarhaamatta, tätä Marian kaviot eivät olisi kestäneet. Sain sitten onneksi sovittua, että Mariaa tarhattiin minikuratarhaan 3h/pvä, muutama muukin valitsi tämän vaihtoehdon.

Pikkutarhassa. Portti eli etureuna auki mutta Maria viihtyy mainiosti.

Moinen tarhaamattomuus sotii kaikkia periaatteitani vastaan, joten uusi paikka kesän jälkeen alkoi olla varma tavoite. Kuitenkin irtisanoutuminen tyyliin helmikuussa olisi jo "turhaa", kuukauden irtisanomisaika ja olisi jo huhtikuu ja ongelmat (sekä kentän kunto että tarhaus) olisivat ratkenneet itsestään.

Muutaman tallin jo tammikuussa tsekkasin ja yksi lupaavanoloinen oli jemmassa. Että tietää mihin kesällä hakee.

Tallin lähellä oli satumetsääkin.

Tallilla oli vielä kolmaskin huono puoli, joka lopulta katkaisi kamelin selän, tallinomistajan Jan-poika (nimi muutettu), sekä siskonsa ja muut opetuslapset. Jan oli 20vee ja näppärä ratsastaja. Pientä hevoskauppaakin kävi, aina oli 1-3 hevosta tai ponia ratsutuksessa ja myynnissä. Janin tyyliin kuuluivat gramaanit, niin tiukalla että soi (monesti tavisohja roikku löysänä ja gramaani 100% ohjana), raippa ja kannukset, sekä juoksuttaessa turpa ryntäissä. Yleensä hevosia ratsastettiin joku 30 min, alku- tai loppukäyntejä ei tehty. Ratsastus oli kauheata katseltavaa, hevosrukat. Jos Jan juoksutti, hän veti sivuohjat kiinni jo harjauspaikalla, talutti ympyrään, juoksutti ja talutti takaisin, ohjat vasta harjauspaikalla irrottaen. Näin useamman kerran juoksutusvyön tulleen sään yli kaulalle, koska paine oli niin kova.

Kun ei ole valokuvia eikun luovuus käyttöön.
Juoksutusvyö sään yli. Onko muka mahdollista?
Kyllä on, näin useampaan kertaan ainakin kahdella eri hevosella.

Siskonsa 14 vee ratsasti samalla lailla, ja Jan piti vielä tuntejakin. Itse olin vasta muuttanut mutta onneksi en mennyt lankaan ja alkanut Janin tunneille. Olihan se toki parissa päivässä selvä millaista Janin meininki oli.

Poni nipussa gramaaneilla (sisko).

Minä en tällaista hyväksy. Mutta tallilla oli muuten hyvä hoito ja järkeilin, että hevosten kiusaus oli vain sen 30 min / 2 vrk. Katsoin yksinkertaisesti touhua sormien lävitse, vaikka oikeasti siitä tuli paha mieli. Ja olihan minulla suunnitelma lähteä kesän jälkeen. Jan työskenteli myös ratsuttajana myyntitallilla ja oli omasta mielestään kaikentietävä ammattilainen, joten en haastanut riitaa ja kritisoin korkeintaa varovasti rivien välistä. Olihan hänen isällään tallin päävastuu ja oikeasti riitautuminen olisi voinut osua hevoseni nilkkaan.

Valitettevasti moinen toiminta tuo tulosta ja tallilla asui useampia Brabantin ponimestareita, myös Jan pärjäsi kisoissa hyvin. Välillä hän toki joutui keskeyttämään kun hevonen äkkäsi olevansa gramaaneista vapaa ja alkoi teutaroida. Ja hyvin harvoin tuomari ei ollut myötämielinen, koska hevonen ei ollut koskaan rento. Mutta monesti Jan palasi voittajana kotiin. Vaikka hevonen oli kireä kuin viulunkieli tuomarit antoivat pisteitä, sama touhu ja kireys näkyy Hollannin ratsukoissa olympiatasoa myöten. Onneksi viime vuosina siihen on alettu hieman puuttua ja holskit eivät enää olekaan maailman hupulla. Kansainvälisesti suositaan harmonisempaa kokonaiskuvaa mutta alemmilla tasoilla vanha tyyli menee useimmilla tuomareilla täydestä.

Edward Gal ja Voice ovat tyyppiesimerkki jännittyneestä ratsastuksesta. Kuva vuodelta 2013.

Ja sitten tuli helmikuun 21 pvä, keskiviikkoilta. Janilla oli uusi hevonen kierroksissa, kait 2-3 viikkoa. 8v kimo, suurinpiirtein pellosta reväisty, jäänyt kasvattajalle roikkumaan. Ekasta päivästä lähtien Jan niputti kimon gramaaneilla, vaikka sillä ei ollut vielä mitään lihaksia tätä pakotettua asentoa tukemaan. Ja 21 pvä se sai tarpeekseen. Se alkoi temppuilla lähinnä nousten pystyyn ja loikaten eteenpäin. Ratsastin yhtäaikaa kentällä ja jouduin käytännössä västelemään moista sinkoilua. Ja mitä tekee Jan? Nappaa kentänlaidalta huulipuristimen, jossa n 40 cm ranteenpaksuinen puukapula. Joka loikasta hän lyö hevosta täydellä voimalla kapulalla päähän. n 10-12 kertaa. Jopa tätä kirjoittaessa tunnen kuinka adrenaliini nousee mutta en saanut sanottua. Koko ajan ajattelin, että seuraavasta sanon.... Luuserimeininkiä, mutta arvasin jo reaktion, mitäpä minulle, lahjattomalle tätiratsastajalle ammattilaisten metodit kuuluu? Lopussa Jan vaihtoi kapulan raippaan ja sivalsi sillä vielä nelisen kertaa päähän. Tässä kohtaa kentän laidalla istui 8v tyttö, yksi Janin opetettavista.

Touhuun meni kaikkineen ehkä 20 min ja päätös lähteä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin kypsyi tietenkin heti. Ja ennen lähtöä puhuisin suuni puhtaaksi! Samana iltana soitin yhdelle tallille ja seuraavana päivänä kävin kurkkaamassa. Siellä oli juuri 32v hevonen kuollut eli lykästi ja paikka vapaana (ei jonoa). Kovasti koetin kysellä että millä tyylillä siellä ratsastellaan? Enhän tiedä onko Janin tyyli alueella sääntö vai poikkeus... Minulla on se kuukauden irtisanomisaika joten sovin tulevani maaliskuun puolivälissä (puoli kuuta tuplatallivuokra) ja kerroin pääpiirteittäin miksi lähden.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Kuvassa poni Power and Paint EM-kisoissa 2007, juoksuttamassa valmentajansa Coby van Baalen (NL) ja ratsastaja Angela Krooswijk (15v, NL). Kuvista nousi kohu ja C. van Baalen väitti että narut olivat vahingossa lyhyet ja korjattiin heti. Kuvaaja sanoi, että 10 min juoksutettiin ja päälle toiset 10 aavistuksen löyhemmällä. Näemmä piirsin sivuohjan yllä liian pikäksi. Lähde 

Seuraavana päivänä (pe 23.2) siis irtisanouduin. En kertonut syytä mutta lupasin palata siihen. En halunnut, että isä varoittaa Jania ennenkuin olen hänelle itse puhunut. Tallinpitäjä yllättyi lähdöstä, enhän ollut käytöksellä mitenkään osoittanut olevani tyytymätön. Sanoin, ettei liity hevoseni hoitoon.

En koskaan uskaltanut kuvata Janin ratsastusta, mutta samalla viikolla olin sattumalta saanut jo salavideota juoksutuksesta. Samaisena perjantaina tytär ratsasti ponillaan ja nappasin hieman videota. Vaikeata oli, en ole kännyosaaja. Ja tottakai tytär oli tämän nähnyt. Kun ratsastuksen jälkeen nousin selästä hän saapasteli äitinsä vanavedessä paikalle. Että kuvasinko tyttöä? En toki, kunhan räpelsin kännyä kun se piti buutata. Jaa, näytäpä?! OK, lain puitteissa minulla ei tod ole velvollisuutta näyttää, mutta fiilis oli melkoisen uhkaava. Onnekseni minulla ei kuitenkaan silloin vielä ollut Nokiaani, jossa dual sim, vaan 2 kännyä, työ ja priva. Olin filmannut työkännyllä , joka yleensä ei ollut tallilla mukana mutta nyt juurikin filmin takia. Kaivoin siis privakännyn esiin ja esittelin, että ei filmin filmiä. Tuhisten perääntyivät.

Opetuslapsen vuonis nipussa kävelykoneessa.

Seuraavana päivänä (lauantaina) yhyytin Janin. Kerroin rauhallisesti mitä olin ratsastustyylistään mieltä ja että hevosia ei hakata  että mitta tuli täyteen ja että siksi lähden. Jan oli myös rauhallinen ja sanoi "Se on sinun mielipide. Harmi, että lähdet, tultiin hyvin toimeen”. Sunnuntaina näin isää taas, hän oli tietenkin jo kuullut syyn ja sanoi vain “Jan ratsi kimon eilen ja kaikki meni hyvin!”.

Koska syy oli nyt julki, päätin etten sitä myöskään piilottele. Samaisena sunnuntaina menin maastoon muutaman tallikamun kanssa ja sanoin lähteväni ja kerroin syyn. “Jaa, Jan on taas pimahtanut. Sitä sattuu useamminkin.” Ihmettelin, että kuinka he ovat pysytelleet tallilla, osa jo vuosia “No kun hevoseni hoidetaan hyvin, niin. En tietenkään hyväksy tai tue touhua!” Yritin sitten rautalangasta vääntää, että tallilla hevosen pito on sama kuin hyväksyminen ja jopa tukeminen, asuihan Jan kotonaan joten joka tallivuokrasta maksat Janinkin ylöspidon! Ei mennyt läpi.

Maastoa.

Maanantaina en käynyt tallilla. Tiistaina 27.2 tuskin ehdin autosta kun perheen äiti harppoi paikalle Jan perässään. 

- Mitä sinä oikein kuljet täällä meidän Jania mustamaalamassa?!

- En mä mitään mustamaalaa. Näkemääni en voi hyväksyä ja kaikki mitä kerron on totta.

- No kuule paraskin puhuja eläinrääkkäyksestä kun ratsastelet kolmijalkaisella kaakillasi! Ja meillä on käynyt ihmisiä ovella että meinaavat soittaa eläinsuojelijoille kun hienoa andalusialaista seisotetaan polvia myöten mudassa!! 

Tämä viimeisen väite pisti väkisin hymyilemään. Absurdia, että ovikellonsoittajaeläinsuojelijat vielä erikseen mainitsisivat hevosen rodun. Tämä oli virhe ja poika räjähti (naama punaisena, oikeasti):

- Ja nyt tuo omahyväinen virne naamalta! Jos kerrankin vielä kuulen jotain ei hyvä heilu!

Homma oli sillä selvä, soitin uudelle tallille että tulen samointein. Reaktio oli kuivakka “Ei yllätä, kun kerroit miksi lähdet”. Pakkasin Marian ja kamat autoon ja viime töikseni kiitin tallinpitäjää eli isää hevoseni hyvästä hoidosta. Käytöstavat kuitenkin. Mutta irtisanomisajan, eli maaliskuun, tallivuokraa en maksanut.

Tässä vielä videot. Huonot ja salaa ja kaukaa tai kaikkineen luokattomasti. Ja poitsun ratsastusta ei ole. Mutta antaa osviittaa, ja kuinka ollakaan ponikin videolla jo protestoi. Videon kimo mukiloitiin seuraavana päivänä.

Ps Sinänsä olen myös iloinen että nykytallilla on hiekkakenttä ja -maneesi, samoin kuin Haarlemin tallilla jolla seisoksin 12 vuotta. Kuitupohja, kuten tässäkin jotain matonpalasia, on loppupeleissä keinokuitua eli muovia. Joka hioutuu kavioiden alla pölyksi ja taas on kilotolkulla mikromuovia luonnossa.

Luonto änkee lähelle

Keväällä kaikenmaailman öttiäiset etsivät uusia koteja. Kilttinä luonto-ihmisenä olen ripustanut mehiläishotellin, joka onkin jo melkein täynnä.

Umpinaisissa rei'issä toukkia tmv. Nää on ei-isoa-pesäätekeviä yksittäismehiläisiä jotka tuuppaavat toukkansa koloihin. Katsotaan miten homma etenee.

Kolmisen viikkoa sitten pihalla kuului kovaa linnun selitystä ja etsin ko otusta. Kottarainen oli päättänyt muuttaa savupiipun juureen! No, mikäs se mukavampaa, kävin kyllä kurkkaamasa vintiltä, eli sisäpuolelta että näkyykö jotain vaurioita.

Juuressa on lyijyläpiskä ohjaamassa sateen kattotiilille. Vuosien saatussa läpiskä on taipunut turhan auki. Tai juuri sopivan auki, ainakin hra Kottaraisen mielestä.

Viikon se huuteli naista mutta sitten tuli hiljaista ja luulin sen vaihtaneen maisemaa.

Tuolla siis. Piippu ei ole käytössä.

Vaan eipä ollut! Parin viikon hiljaisuuden jälkeen pesältä alkoi kuulua astetta kimeämpää piipitystä ja aika pian bongasin äidin mato suussa ruokintapuuhissa. Wikipedian mukaan hautovat 12 päivää, joten ajoitus täsmää. Isääkin on taas nähty, hän ajaa esim variksia pois (en ole varma "asuuko" tai käykö hän itse pesässä).

Ja vielä (ylivaloittunut) video aiheesta.

Sitten vielä toisen luokan pörriäinen. Toissa lauantaina oli yli 20 astetta ja istuksin relasti pihalla. Rela fiilis katosi aikas nopsaan kun helvetillisen kokoinen pörriäinen änki lähes korvanjuureen. Pelkään kevyesti amppareita, ja tämä oli tolkuttoman kokoinen versio, ilmeisesti herhiläinen.

Varjo antaa osviittaa koosta, ötis ei ole vielä edes ihan seinässä kiinni ja tiilen korkeus on 5 cm.

Se oli sitten päättänyt, että tuuletusaukosta ulkoseinän ja eristeen väliin on nasta mesta. Google kertoi, että tod näk kysessä kuningatar, joka aloittelee pesän tekoa. Jos pesä jo on paikoillaan reikiä ei tod kannata tukkia, työläiset nakertavat taaten tiensä ulos jostain ja tuho on suurempi kuin alunperin. Kuitenkin, kun nyt näin vain tämän yhden, tukin reiät sanomalehdillä. Että josko vielä ei ole ihan pesäksi asti ehtinyt. Alla lauantain auringossa.

Sunnuntaina se pörräsi moneen otteeseen pesän suuaukkoa ympäri ja tutki myös katonreunaa yms.Ei kiva, kohta se on löytää vielä huonomman (ei-toivotumman) paikan, tuo ensimmäinen on sentään autotallin seinä eikä esim olohuoneen.

Maanantaina soitin tuholaistorjujalle. Hän vahvisti teoriani, että tod näk kuningatar on ihan pesänrakennusaluillaan. Mutta pesää ei kannata siltikään tukkia pitempään. Jos käy tuuri tätsä on löytänyt toisen paikan. Jos huonompi tuuri kuningatar oli jo muninut ja pikkuherhiläiset voisivat edelleen pyrkiä ulos muuta kautta. Sunnuntain kakkosvideolla tupot nyppivät.

Jos ällö-ötis vielä palaa (tupot olivat 1,5 vrk) soitan torjunnan paikalle. Toistaiseksi onneksi ei ole näkynyt. Nyt kuulen kuitenkin tinnituksenomaista surinaa oikeastaan joka kerta kun otusta ajattelen. Kiva luonto mutta NIMBYä tähän vaan (Not in My Backyard).

Havaintoja koronasta 9

Täälläkin aavistuksen  puretaan rajoituksia, esim ravintolat saavat osin avata 1.6, tosin 1,5m etäisyyksillä ja sisällä saa olla maks 30 henkilöä (tuvan koosta riippumatta. Tai siis pieneen tupaan tietty vielä vähemmän koska 1,5m. Mutta isoonkaan ei enempää).

Vanhusten tapaamisiin ei vielä kauheasti joustoa ole, mutta tässä välissä on keksitty koskettelun / halauksen mahdollistava seinä. Käytännössä suunnilleen sama idea kuin keskoskaapissa, seinässä kaksi reikää ja niissä pitkät gummihanskat joilla voi koskea. Jutussa mainitaan raskaana oleva lapsenlapsi, jonka mahaa mummo ei ole vielä voinut hivellä. Nyt voi!

Vihdoin koronaturvallista halailua. ED 11.5.2020

Kuntosalit on suunniteltu avattavaksi vasta 1.9. Täällä koetaan, että ilmastointi yhdessä hikoilun yms eritteiden kanssa huono yhdistelmä. Omasta kodistani linnuntietä alle 40 km päässä on Saksan raja, siellä kyllä saa jumpata. Siinä missä Suomessa. Kuntosaliyrittäjät lobbaavatkin nyt lujaa, alla lehdessä ollut kokosivun ilmoitus.

Haluamme:
Vähemmän stressiä enemmän vastustuskykyä,
vähemmän kiloja enemmän liikuntaa,
vähemmän yksinäisyyttä enemmän yhteisöllisyyttä,
vähemmän huolia enemmän terveyttä
Mutta kuntosalit pysyvät kiinni?
#1kesäkuutakuntosalitauki.
ED 12.5.2020

Kuten jo aiemmin mainittu, nyt ollaan kotona eikä urheilemassa tai kyläilemässä ja on aikaa puuhastella. Rautakaupat elävät kulta-aikoja ja allaolevaan kylttin törmäsi normaaliaikoina vain huvipuistoissa.

Tästä jonotusaika 2 tuntia. Tämä on asuinkuntani asema, tosin kuvassa alle 2h jono (peräkärryn perä näkyy). ED 9.5.2020

Itsellänikin olisi autotallissa jotain romua, mutta odotellaan parempia aikoja.

Vielä viimeisenä pikkuhavainto Haarlemin IKEAsta. Viime lauantaina muutamaa asiakasta jouduttiin hoidattamaan lääkärillä ensimmäisen asteen palovammojen johdosta. Sisääntulossa ollut käsidesi olikin siivoojan väärin täyttämää kodin putkimiestä. Pari asiakasta on jo ottanut yhteyttä asianajajaan korvausten toivossa. " Iho on rikki ja emme saa käyttää nyt edes käsidesiä, vaikka se olisi näinä aikoina ensiarvoisen tärkeää." Vaateeseen voinee lisätä hengenvaaran.

Zafar kävi kylässä

Zafar-delfiini rakastui purjeveneeseen . Se asusteli Ranskassa, Bretagnen rannikolla, ja on siellä saanut nimenkin kun on hakeutunut ihmisten seuraan aiemminkin. Mutta nyt lipui sellainen perä näköpiiriin, että ei auttanut kuin seurata.

Kuva täältä / ANP

Tres Hombres on rahtilaiva ja ainoa laatuaan joka ylittää Atlantin ilman moottoria. Se hakee mm kahvia ja kaakaota Karibian alueelta ja kuuluu Fairtransport -ryhmään. (lähde)

Kuva täältä

Laiva siis lähti tällä kertaa jatkamaan matkaa Bretagnesta ja delfiini seurasi sitä kolme päivää aina Amsterdamin sataman asti. Ei hyvä sillä sataman vesi on jo puolimakeaa (huonoksi delfiinin iholle) ja paluu hyvinkin vaikea, onhan matkalla IJmuidenin sulut. Lisäksi Zafar keräsi katsojia, josta jo poliisikin varoitteli, näin korona-aikaan. SOS Dolfijn -jäjestö alkoi siis tutkia, miten sen saisi houkuteltua takaisin Atlantin vesille.

Delfiini veneen kyljessä, ED 4.5.2020

Kuitenkaan erlaiset houkutuslaivat taikka -poijut eivät auttaneet ja parin päivän kuluttua ei voitu muuta kuin hinata Tres Hombres suluille asti. Delfiini seurasi, tietenkin, sydämensä valittua. Mutta loppu oli katala, sillä viimeiset metrit se saatiin houkuteltua suluista ulos kun taas Tres Hombres palasi takaisin satamaan.

Dolfijn Zafar weggelokt uit West en weer terug in de Noordzee. De tuimelaar verbleef het hele weekend vlakbij zeilschip Tres Hombres in de Suezhaven. En leek zich daar prima op z'n gemak te voelen. https://t.co/oPZUYB2qT7 via @dewestkrant

— De Westkrant (@dewestkrant) May 3, 2020

Toivoitaan, että löytää pikaiseen uuden rakkaan!.

Havaintoja koronasta 8 - 1,5m yhteiskunta

Pääministeri Rutte väläytteli 1,5m yhteiskuntaa pari-kolme viikkoa sitten ja sen jälken se on kaikkien huulilla. Eli se, että niin kauan kuin rokotetta tai parannuskeinoa ei ole, tulisi jatkaa 1,5m etäisyydenpitoa kaikkiin muihin pl nippanappa oma perhe (samassa taloudessa asuva, ei isovanhemmat). Sillä vain siten tartuntojen leviämisen uudestaan voi estää (tai ainakin rajoittaa).

Jo huhtikuun lopun lehdistötilaisuudelta odotettiin reilumpia vapautuksia ja yritykset tekivät kaikkensa täyttääkseen 1,5-m säännön. Valitettavasti vain lapset vapautuivat - alle 12-vuotiaat pääsevät takaisin kouluun - ja vaiva oli vielä turha.

1,5m yhteiskunta asettaa haasteita monille aloille. Esimerkiksi nyt lapset pääsevät kouluun mutta luokkakokoja on pienennettävä ja puhutaan mm aamu- ja iltavuoroista. Tai laitetaan jumppasaliinkin pulpetteja, jotta tilaa jää. Myöhemmin, kun aikuisetkin pääsevät liikenteeseen 1,5m sääntö vaikuttaa todella laajalti.

Kaupat noudattavat sitä jo. Niillä on rajoite 1 asiakas / 10m2. 400 m2 pikkumarkettiin mahtuu siis 40 asiakasta ja 1500m2 isompaan 150. Ihmisiä ei laske kukaan ovella vaan kaupoilla on ostoskärrypakko. Vaikka ostaisit vain yhden tuotteen. Kärryjä on valmiina vaadittu määrä, esim 40 ja jos kaikki ovat liikenteessä kauppaan ei mahdu (saa mennä) enempää. Pikkukaupoissa laskurin asiaa ajaa ostoskori.

Jono ei johdu siitä, että kauppa on täynnä, vaan tässä jonotetaan ostoskärryn kahvan puhdistukseen (hamemummon kohdalla). Jos ei myös desinfioi käsiä jo kosketun kahvan puhdistus on aivan turhaa.
Puhdistuspisteessä on vain kärrynpuhdistusspray, ei käsienpesu- tai desinfiointimahdollisuutta.
Mukaturvallisuutta.

Lisäksi lattioilla on tarraviivoja mm kassoilla, että etäisyyttä pidetään ja pikkukaupoissa jonkinverran kulkusuuntia, jos haluat palata teet ympyrän ja tulet välikköön uudestaan samasta suunnasta ettei tule kohtaamisia.

Kaikki irtoleivät pakattu. Väliaidan funktiota en ihan ymmärrä.

Ihmiset tottelevat kaupoissa varsin nätisti, harva enää tunkee ohi, vaan odotellaan kunnes esim maitokaapilla on tilaa ja väistellään ja ennakoidaan. Suomessa nähtyjä Lidlin lenkkarihulinoita (tai se Tokmanni joka avattiin) ei täällä ole, tod näk viranomaiset sulkisivat koko kaupan jos joku sellaista järjestäisi.

Pleksejä tietty

Työntekijöillä huomioliivit - älä tule liian lähelle!

Tehtaissa linjoille on monin paikoin jo laitettu pleksejä. Maailman suurin suklaatehdas, Marsin laitos Veghelissä, sulki maalishuhtivaihteessa viikoksi ja uudelleensisusti tehtaansa. Olivat homman kanssa hyvissä ajoin mutta sanoivatkin syyksi, etteivät halua riskeerata laajaa sairauspoissaoloa, joka lamauttaisi tehtaan viikon sulkemista pahemmin.

Pleksit pizzalinjalla, ED 18.4.2020

Julkinen liikenne kuljettaa nyt oikeastaan vain välttämättömien alojen työntekijöitä - mm sairaanhoitajat tai kaupan työntekijät. Käytössä on ehkä 20% normikapasiteetista, jolloin 1,5m onnistuu. Mutta tulevaa vapautumista ajatellan mietitään esim aikaikkunoita ja etukäteislippuja, joilla matkustajamäärät rajattaisiin. Ei voi vaatia, että bussikuskit tai konduktöörit toimivat portsareina. Tämä tietenkin tarkoittaa, että etätöiden on jatkuttava monilta osin, sillä paluuta ruuhkabusseihin ei ole. Toki työpaikoillakin pitää olla enemmän tilaa, eli sikälikin etätyöt tarpeen.

Pringlesillä oli jalkapallon EM -purkit jo valmiina.

Teattereihin mahtuisi vain ehkä 30% katsojia. Samoin urheilutapahtumiin. Jos ylipäänsä urheillaan joskus vielä. Esimerkiksi Amsterdamin jalkapalloareenalle menee 55 000 ihmistä. Vaikka päästettäisiin vain 10 000 paikalle, jotta tilaa istua, niin milläs ohjaat ne "vain" 10 000 areenan ulkopuolella etäisyyksiä noudattaen turvatarkastuksista läpi? Ei taida onnistua.

Ja ravintoloilla & baareilla vasta ongelma onkin. Allaolevalta videolta näkyy, miten tarjoilu voisi toimia.

Geniale video! Corona style bediening in de 1.5m horeca ☕️🍸🍷 🦠 🇳🇱#Covid_19 #coronavirus #coronamaatregelen pic.twitter.com/fRZMOmHmWi

— Menno Swart (@MennoSwart) April 16, 2020

Maailmalla on jo pleksejä, näin kuvan Japanista (vai Koreasta), SARSista oppineena, esim 4 hengen pöydässä x muotoinen pleksi ja kaikilla oma "loosi". Toisaalta pöytiä saisi olla ehkä 30% nykyisestä, onko enää kannattavaakaan? Saati baarit tai tanssipaikat, menettävät puolityhjinä kyllä imunsa nopeaan.

Viimeisenä ns kontaktiammatit, jotka on nyt kokonaan kielletty. Kampaajat, manikyristit mutta myös hierojat yms. 1,5m etäisyys on tietenkin mahdoton, tulisiko sitten kuitenkin maskipakko?

Rutte on toistaiseksi maskeja vastaan, mutta voi toki olla että osasyynä tähän on niiden puute, ettei jengi vaan ala hamstramaan. Mutta miten muuten kontaktiammatit voisivat toimia?

Kynsistudio valmiina, kuva täältä.

Paljon kysymyksiä. Suomessa en ole 1,5m yhteiskuntakäsitettä vielä millään tasolla bongannut, toisaalta Suomessa tilanne ei ole ollenkaan niin pahan kuin täällä oli; täällähän tehohoitopaikat riittivät vain nippanappa. Mutta saas nähdä miten eri maissa jatkotilanne hoidetaan. Ettei mennä esim linjalle kuukausi normaalia - 2 kk lockdown - kuukausi normaalia ja siten aaltosairastumiset.

En haluaisi olla päättäjien housuissa.