maanantai 31. lokakuuta 2016

Roskapostia postiluukusta

Käväisin katsastuasemalla laittamassa trailerin nimiin. Täällä auton rekisteröinti sujuu postitoimistossa, paitsi ulkomaalaiselta. Katsastusasemalla ilahdutti iiso hevoskuormuri, jonne vinssattiin huomattavan kokoinen Jenkki-Studebaker.


Erilaisia hevosvoimia.

Sittemmin sain rekisteriotteen kotiin - muovikortti, onkohan ja Suomessakin? Hollannissa kuitataan kaikki virallisemmat kirjeet nimikirjaimilla ja sukunimellä. Katolilaisilla on usein tapana antaa nimiä vähän reipaammin. Tässä nimikirjaimista muodostuikin hauska kokonaisuus.


perjantai 28. lokakuuta 2016

Balettia!

En kauheasti seuraa korkeakulttuuria, vaikka olenkin jo oopperasta pari kertaa kirjoittanut. Tällä kertaa kuitenkin mukava balettisuomibongaus - ja jopa oikein kirjoitettu!

HD 26.10.2016
Anu Viheriäranta (1982) on tanssinut kymmenen vuotta Hollannin Kansallisbaletissa (Het Nationale Ballet), joista viisi ensitanssijana. Hän joutui päättämään tanssijanuransa viime vuonna itsepintaiseen loukkaantumiseen ja kouluttautui sen jälkeen lyhyessä ajassa Kansallisbaletin näytösjohtajaksi. Hänet palkitaan tulevassa (14. marraskuuta) balettigaalassa ansiopalkinnolla jonka myöntää Stichting Dansersfonds '79 (Säätiö tanssirahastot '79). Säätiön tavoitteena on mm. on tukea rahallisesti nuoria aloittelevia tanssijoita tai loukkaantumisen tai iän takia uran lopettamaan joutuneita.

Kuva paikallislehdestä.

Hyvä Anu!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Ruokasarja: Leivänkorvikkeet

Hollannissa syödään paljon leipää. Aamulla, lounaaksi ja välipalaksi. Pääosin jo esiteltyä höttöleipää, joka otetaan mukaan muovipussissa ja syödään huoneenlämpöisenä. Holskit eivät syö lounaalla lämmintä / "oikeaa" ruokaa.

Kuitenkin välillä leipään kyllästyy, ja silloin kuvaan astuu tuoteryhmä, jonka nimi on Hollannissa leivänkorvikkeet. Raksut ja keksit, korpunomaiset, riisikakut ja näkkileivät. Ja kuinkas muutenkaan, pääosa lisäaineita pullollaan. Tai ainakin aineita-jotka-eivät-kuulu korppuun tai näkkileipään.

Leivänkorvikkeita

Itse syön aika paljon näkkileipää, täällä kun ei ruisleipää ole ja höttöleipä on mitä on. Näkkileivän hauskuus on, että se kulkee ruotsinkielen nimellä knäckebröd. Ja onhan täällä ollut myös pyöreä näkkäri nimeltä Finse Ronde (suomalainen pyöreä)!

Väärin  tavattu knäckebröd

Oikein tavattu mutta väärin tehty knäckebröd:
Täysjyvänäkkärissä sokeria, öljyä ja kaikenmaailman viljoja.


Kerran eksyin Aldiin ostoksille. Aldi on Lidliin verrattavissa oleva saksalainen halpiskauppaketju. Meinasin, että tarvitsen vain maitoa ja näkkileipää. Näkkäriä olikin 4 eri lajia - ja kaikissa oli sokeria! Jok'ikisessä. Ja öljyä. Jäi ostamatta (ja juu, rasvaton maitokaan ei ollut valikoimissa).


Sokeri ja öljy



Tämä on yksi pahimmista, Bolletjen oerknäck: perinteinen alkukantainen (oer-, lausutaan ur- vs ruotsi) näkkäri.
Öljyä, melassia, sokeria...

Onneksi Wasa on valikoimissa - alunperin ruotsalainen versio siis. niiden tuoteselosteet ovat "puhtaampia" (ruis, suola, vesi (joskuu hiiva), ja löytyy myös yksi perusruisnäkki - muistuttaa koulunäkkiä (suht heppoinen). Pääosin ostan kuitenkin näkkärini Saksasta, siellä on hieman järeämpääkin tarjolla (eikä puolen vuodenkaan varastosta mene päiväykset). Extraherkkuna raahaan Saksasta myös hapankorppua, Hollannista ei löydy.

Wasan takia joutuu kyykkyyn. Ja ylähyllyllä vasta muutaman kuukauden uutuus-nyhet: Leksands.

Made in Finland, ostettu Saksasta, ruista & vierre.

Muut korvikkeet ovat sitten tosiaan erilaisia kovempia suolaisia keksejä, useimmiten noin näkkärin kokoisia speltti- monivilja tai vaikka juustoversioita.



Aivan hollantilainen erikoisuus on beschuit (lausutaan besch[yskäisy]äyt), kuivattu vaalea semimakea leipä, korppua kepoisempi ja vaikea syödä (murustaa). Myös vaikea saada pakkauksesta, sillä pyöreä. Niinpä valmistaja Bolletje kekkasi laittaa muottiin loven. Idea patentoitiin ja aina välillä aiheesta on oikeusjuttuja, jotka Bolletje voittaa. Ei sovi kopioida!

Joka sorttia, myös (ns) kokojyväviljaa

Huomaa lovi


Glukoosisiirappia, sokeria, lisäaineita, öljyä, jauhonparannetta...


Kaikkia ylläolevia syödään sellaisenaan, mutta myös voilla ja päällysteillä. Ja touhu tuntuu ainakin höttöleipää terveellisemmältä, koska rapeaa. Vaikka sisällysluettelo voisi paljastaa toisenlaisen totuuden.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Rakennetaan saaristo

Elokuussa kerroin Afsluitdijkistä, vallista joka teki Zuiderzee-merestä sisäveden, IJsseljärven (IJsselmeer). Afsluitdijk valmistui 1933 ja 70-luvulla IJsselmeeriin pykättiin vielä toinenkin valli, Houtribdijk, joka jakoi Ijsselmeerin kahtia. Erillisen osan nimeksi tuli Markermeer, Markenin järvi.

Markermeer kartalla (lähde: Google).

Ainoa vaan, että eihän siitä mitään kovin eläväistä järveä tullut, vaan seisovavetinen matalahko lammikko. Viimeisen 20 vuoden aikana kasvusto ja eläimistö on ottanut reippaasti takapakkia. Vesi on 1-5 m syvää, mutta sen ympärillä ei ole (enää) kaislikkoa, hiekkasärkkiä tai matalikkoja, jotka toisivat monimuotoisuutta ja mm kalastusmahdollisuuksia linnuille. Sen sijaan matalan veden pohjalle on muodostunut mutaa ja tuulella on esteetön kulku, jolloin vesi sekoittuu ja mutavedestä varsinkin on mahdoton linnun löytää syötävää.

Niinpä, jotta lammikko saadaan taas eläväiseksi, siihen on päätetty pykätä saaristo. Pohjamutaa ruiskutetaan ylös ja lopulta valmiina on viiden saaren luontoalue ("luonto"), satamineen, uimarantoineen, infokeskuksineen, kävelyreitteineen ja näköalakumpuineen.

Otsikko sanoo, että Markermeerin saarten siluetti jo näkyy. Ihan en nyt osaa sanoa, onko tuossa saarten ääriviivat vai mitä.
HD 9.9.2016. Ja pääotsikkona Luonto...

Ensimmäinen saari tulee olemaan 250 hehtaaria ja tehdään syvimpään (5m) kohtaan. "Jos tämä onnistuu, onnistuu loputkin", todetaan lehtijutussa. Loput neljä tulevat olemaan ihmisvapaita. Tällä hetkellä tosin näyttää budjettipuolella heikolta, kirstun pohja häämöttää. No, eiköhän tuohon rahat saada kokoon, ja ajatuksena on myös, että uusista tekniikoista saadaan vientituote. Mm Dubain palmusaarten teossa on jo käytetty aiempaa Hollantilaista vesiosaamista.

Kuvassa ilmeisesti suihkitaan uuttaa maata livenä.
HD 26.9.2016, kertoo edeltäneen viikonlopun "Expeditie Marker Wadden"-tapahtumasta, jonkinlainen pieni avointen ovien päivä nimeätekeville, lehdistölle ja lähiasukkaille. Purjeveneellä saapui mm valtionsihteeri Van Dam (joka lupasi 4 miljoonan lisärahoituksen)


Saarten oheen kaivetaan liejulle uurre, jonne oletetaan sen kerääntyvä veden liikkeiden mukaan. Ko uurroksen keräämästä kiejusta sitten ruiskutetaan saaret. Myös arvellaan, että vesilinnut tulevat viihtymään saarilla ja että saaret pitävät aallot paremmin aisoissa, jolloin vesi pysyisi kirkkaampana.


Kaaviokuva hankkeesta, HD 26.9.2016 ja lähde natuurmonumenten.
Slibgeul on se liejuuurre, haven satama ja bezoekerscentrum vierailijakeskus, duinenrij on dyynirivi
ja stenen dam on kivinen pato.


Koko saariston budjetti on 75 miljoonaa euroa, ja tavoitteena on, että kaikki on valmista 2020.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Tarpeeksi pitkä elämä

Asialliseen postaukseen kuuluvat (kuvitus)kuvat, mutta aihe on nyt senverran rouhea, että en viitsinyt randomeja mummoja ja pappoja bongailla kaupungilla. Sen sijaan - paikallislehtikuvan lisäksi - kuvituskuvina hevosia.



Lähde on siis taas kerran paikallislehti, toki olen aiheesta lukenut ja kuullut muualtakin. Hollannissahan eutanasia on sallittu. Tästä täytyy jossain kohtaa kirjoittaa oma juttunsa, mutta vahvan oman tahdon + parantumattoman, kuolemaan johtavan, sairauden omaava henkilö voi anoa eutanasiaa. Tietenkin asiassa tarvitaan ainakin parin lekurin mielipide, mutta esimerkiksi selvästi terminaalivaiheessa oleva syöpä on käypänen syy ja eutanasia on yleisesti hyväksytty. Miksi kärsiä väkisin loppuun asti?

HD 14.1.2016
Mutta entäpä, jos kuolemaan johtavaa tautia ei ole? Entäpä jos ikää on yli 80 vuotta, aviopuoliso on kuollut, kaverit ovat kuolleet ja elämä rajoittuu omaa yksiöön? Taikka kolmioon sänky-kiikkustuoli-vessa, kun liikuntakyky heikkenee? Entäpä jos ei enää huvita elää?

Tästä on nyt tekeillä lakialoite: Mahdollisuus eutanasiaan tapauksessa, jossa ihminen 'kokee elämänsä olevan valmis' (huono suomennos, 'voltooid' on englanniksi complete, joka kuvaa sanaa 'valmis' paremmin mitä haetaan. Loppuunsaatettu, täydellinen, 'kaikki on nähty'). Lisäksi lakialoitteessa manitaan 'ihmiset joille elämällä ei ole merkitystä ja joille elämä on muodostunut taakaksi'. Aloitteessa ei mainita ikärajaa.

Vanhusten kohdalla uskon, että aloite voi hyvinkin täyttää tehtävänsä, olen itsekin tuntenut parikin vanhusta joille elämä oli lopun odottelua, ja jotka sen myös ääneen sanoivat. Lehtijutussa manitaan 83-vuotias Hra. Heijnekamp, joka lopetti syömisen jotta 'pääsi pois'.

Mutta tässä on tietenkin ongelmansa, esimerkiksi perintöä kärkkyvät sukulaiset jotka alkaisivat painostaa elämäänsä tyytyväistä vanhusta, taikka vastaavasti vanhus joka alkaisi tosissaan kokea olevansa taakka (/kallis) yhteiskunnalle ja lähtisi velvollisuudentunnosta hakemaan elämänlopetuslupaa.

Toisaalta se, ettei lakialoitteessa ainakaan toistaiseksi ole ikärajaa voi kyllä johtaa monimutkaisiin tilanteisiin itsemurhakandidaatien ynnä muiden vakavasti masentuneiden kanssa 'joille elämällä ei ole merkitystä'.



Mikäli laki hyväksytän, se on maailmassa ensimmäinen lajiaan.


torstai 13. lokakuuta 2016

Hännättömät hepat 2

Nippanappa ehdin viime kuussa aiheesta kirjoittaa - ja valittaa, että asialle ei tehdä mitään, niin viranomaiset ovat ryhtyneet toimeen. Hienoa!


Tai no, hienoa? Typistämiskieltolaki on voimassa vuodesta 2001 ja nyt "jo" asialle tehdään jotain. Lokakuun alussa aiheesta esitettiin kysely paikallisessa eduskunnassa (kamervraag) ja olisikohan tämä sitten syynä. Tulevana sunnuntaina olisi Limburgin alueen työhevosten keskusnäyttely (centrale keuring).

Kaikki ruumiinosat tallessa.

Järjestävä taho on kuitenkin vastaanottanut kirjeen NVWA:lta, Nederlandse voedsel- en warenautoriteit eli Hollannin ruoka&tuoteauktoriteetti. En nyt keksi vastaavaa suomalaista virastoa, mutta ko NVWA valvoo elintarvike- yms tuotantolainsäädäntöjen noudattamista (esim lelujen turvallisuus) ja myös eläimiä koskevia lakeja. Kirjeessä kerrotaan, että ovat aikeissa valvoa ko tapahtumaa ja uhataan hännättömiä bongatessa uhkasakolla (15.000 euroa) sekä yli viidestä rikkomuksesta myös oikeustoimilla. "Myös hännättömien salliminen osallistua näyttelyyn on kiellettyä", sanoo NVWA.

Toki hännättömillä on (muka) eläinlääkärintodistukset - tai ainakin pitäisi olla - tai ainakin osalla - mutta järjestävä taho säpsähti senverran, että koko näyttely peruttiin. KVTH:n (Koninklijke Vereniging het Nederlandse Trekpaard eli Kuninkaallinen Hollannintyöhevosyhdistys) edustaja sanoo, että sakon summa on liian suuri pienen alueosaston kantaa.

Mutta ihan oikeasti yhdistyksellä on nyt ongelma. Yhdistyksen jäsenet, pääosa lienee 60+ ikäisiä, omistavat pääosan osallistuvista hevosista. Ja ne lienevät kaikki hännättömiä, sillä perinteet kunniaan, hevosten hyvinvoinnista viis. Yhdistyksen sivuilla on orilista. Listalla on 37 oria, joista kahdella (2!) on häntä. Kolmea lukuunottamatta kaikkia hevoset ovat syntyneet 2001 jälkeen.

Kuvakaappaus KVTH:n orilistalta.
Niinpä, jos näyttely olisi pidetty, sinne olisi saatu vain kourallinen hevosia. Pääosin joidenkin perusharrastelijoiden eikä yhdistyksen nimeätekevien. Jolloin toki koko näyttelyn pito ei kannata (rahallisesti), plus papat eivät tietenkään halua palkita mitään sisäpiirin ulkopuolisia häntäheikkejä. Esimerkiksi elokuun kansallisessa näyttelyssä molemmat voittajat olivat hännättömiä.

Saas nähdä mihin tämä johtaa, jos tiukka linja pitää VWA:n puolelta seuraava näyttely voidaan pitää vasta 2-3 vuoden kuluttua kun uudet - hännälliset - varsat on saatu kasvatettua. Tämänvuotiset näyttelyissä nähdyt varsat oli kuulemma pääosin jo typistetty. Siinäpä papoille pähkinä purtavaksi.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kauriskuiskaaja

Kauriiden ammuskelun aattona vielä juttu syyskuun lehdestä. Kuten kerrottu, kauriita on Amsterdamin vesijohtodyyneillä liikaa. Rakennettu aita rajaa ne osin isompien teiden laidoilta pois, mutta rannan puolella aita on auki ja niinpä kauriit hiippailevat iltaisin ja öisin Zandvoortin kylään. Tonkimaan pihoja ja muutenvaan hengailemaan.

HD 16.9.2016

Aamulla niillä on sitten riski jäädä auton alle kun kyläläiset lähtevät töihin. Niinpä työtön Willem van der Sloot on jo puolentoista vuoden ajan ottanut sydämen asiakseen avittaa kauriit aamuisin takaisin dyyneille. "Kauriiden päiden yllä leijuu tappouhka. Ehkä siksi asialle ei olla enää tehty mitään. Zandvoortin kylässä kauriista varoitetaan autoilijoita aivan liian vähän - esimerkiksi Bulevardilla ei ole yhtäkään liikennemerkkiä." kertoo Willem paikallislehdessä.



Kuvat ovat amatöörikuvaaja Theo Stielstran ottamia. Hän seurasi Willemiä usean kuukauden ajan ja ilmaisee kunnoituksensa Willemin joka-aamuista savottaa kohtaan. Willem on ainoa joka tätä tekee, ja hän on ottanut kauriiden paimentamisen sydämenasiakseen. Niinpä pitkään nukkuminen ei ole ollut mahdollista puoleentoista vuoteen, myös kesällä hän yleensä hoisi kauriit turvaan jo ennen auringonnousua.

Aidassa on Zandvoortin päässä aukko(ja?) joista kauriit pääsevät takasin. Aukon kohdalla on alashyppy, joten paluuta ei samaa reittiä ole.

Tässä näkyy dyyneillepaluuaukko

Muutama kuvista on parhaillaan näytteillä Bredan kansanvälisillä valokuvafestivaaleilla, BredaPhotossa.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Michael Mäkkärillä

Viime viikon torstaina, työmatkalta palatessa alkoi huikoa ja Bestin kohdalla loistivatkin tutut keltaiset kaaret. Kun kaarsimme parkkipaikalle bongasin samointein Bestin suurimman nähtävyyden – jo parikymmentä vuotta paikalla seisoneen Michael Jacksonin patsaan.




Patsas liittyi Jacksonin viimeiseksi jääneeseen HIStory kiertueeseen (1996-1997). Niitä pystyteltiin Euroopan-osiolla Thames-joesta Champs-Elyseelle ja muihin merkittäviin paikkoihin kiertueen edetessä. Wikipedia ei kerro minne muut patsaat joutuivat, mutta Hollannissa on yksi tallessa.




Maikkeli lahjoitti sen Ronald MacDonald talon hyväksi ja se huutokaupattiin. Patsaan osti Bestin Mäkkärin omistaja ja siitä lähtien se on seisoinut Mäkkärin pihassa. Ko MacDonalds on amerikkahenkinen ja uusi vihertävä väri ei ole kotiutunut sinne ollenkaan. Retrolla eli puna-keltaisella mennään ja sisällä on Marilynrekvisiittaa ja jenkkiautonosia.




Paikka on edelleen fanien pyhiinvaelluskohde, mistä kertovat aitaan ripustetut kortit ja kukat. Välillä sinne myös järjestetään muistotilaisuuksia, esim. kuolinvuosipäivänä. Todistuksen mukaan se on ostettu 3.10.1996, olimme paikalla 29.9.2016 eli läheltä liippasi tasavuosipäivä!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Aisaton hevosajoneuvo

Edellisessä hevospostauksessa oli kuvissa aisaton hevosajoneuvo. Jos kuvaa katsoo tarkaan, kärryjä vedetään vetokartulla, mutta aisoja ei ole - tai edes yhtä (parivaljakko-)puomia.

Kuva kirjasta De glorietijd van het paard / Wouter Slob
Kuvan ottanut Ir. Van Heemskerck Dürer

Kuvassa erottuu vetokarttu (poikkipuomi johon vetoliinat kiinnittyvät) ja lisäksi näkyy, että kuski/maanviljelijä nojaa jalkaansa käyrään puu-ulokkeeseen. Tällä ulokkeella kärryjä ohjattiin. Allanäkyvä kaaviokuva on kirjasta Boerenwagen - Landleven / Toon de Joode ja napattu tältä sivulta.


Käyrä osio on etummaisessa - kääntyvässä - akselissa kiinni ja sitä jalalla työntämällä vaunut kääntyvät vasemmalle tai oikealle. Ohjaus ei ollut helppoa, varsinkaan epätasaisemmassa maastossa.

Jarruja vaunussa ei ole. Hollannissa toki ei ole mäkiäkään, mutta välillä piti nousta vallille (dijkille) tai laskeutua sieltä pellolle. Tällöin kuski tuki jalkansa hevosen takamukseen ja ohjasi kärryjä oikealle, jotta kärryt eivät tulleet sen päälle.

Kuvan lähde www.oudzoeterwoude.nl


Luulisi, että aisojen (ja mäkivöiden) kanssa olisi päässyt helpommalla?

lauantai 1. lokakuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää!

Siskontytöllä oli synttärit. Ihme kyllä muistin oikeana päivänä ja mainitsin töissä, että tarvii soittaa. "Onnea!" huikkaa työkaveri. Onnea?


Syntymäpäiviä juhlitaan Hollannissa innolla, aikuisenakin. Työpaikoilla on syntymäpäiväkalenterit ja työkaverin työpiste tai -huone koristellaan lippusiimoin ja ilmapalloin. Naisenkaan iän kysyminen ei ola epäkohteliasta ja vapaapäivä synttärien takia on ihan hyvä syy.

Synttäreitä myös juhlistetaan työpaikalla, silloin sopii tarjota kaakkelsia (jonka holskit vetävät esim jo aamu-kymmeneltä) ja yleensä yksiköllä on synttäripotti jonne itse kukin laittaa rahaa listan mukaan ja sitten saa about omansa pois vuorollaan. Lahjoja mietitään suht tarkaan ja olen esim itse saanut hevosaiheisia tavaroita (mm Hollannin ratsastusreittikarttakirja). Pahimmillaan koko porukka vielä laulaakin ja lopussa hihkutaa hip-hip-huraa! x3.

Pari kuvaa työpaikaltani. Vas tavissynttäri eli peruslippusiima, hieman koristelua työpödällä, tähtiteippaus näytön ympäri.
Oikealla reippaampi pläjäys, Edith täytti 50v. Tee siinä sitten töitä!

Kotona sitten juhlitaan pienemmin tai isommin. Pienimmillään kyseessä on seisomavastaanotto jossa tarjoillaan kahvia ja jutellaan small-talkia. Sään jälkeen yksi tavallisimpia puheenaiheita on mitä kukin tekeen työkseen,

Muistatteko jo? Oe lausutaan u, kyseessä ei ole ammattinimike vaan Huraa!

Mutta palataan tuohon työkaverin onnitteluun. Miksi hän minua onnitteli? No, siksi, että sukulaisellani on syntymäpäivä. Ja sehän on onnittelun paikka! Niinpä, jos menee syntymäpäiväjuhliin, on asiallista kätellä paikallaolijat (pl jotkut teinipileet, oletan). Ja kätellessä tulee onnitella kaikkia. Jokaikistä. Onnea, onnea, onnea. Kaikille paljon onnea, onhan joukossamme SyntymäpäiväSankari!

En ole varma päteekö sama hautajaisiin? Että joka vieraalle huikataan osanotto. Tutkitaan.

Ps. Hollannissa ei tunneta käsitettä nimipäivä.